torstai 20. joulukuuta 2012

Autoilun juhlaa

Huomenna Laiskurin pitää suhailla autolla ympäri kaupunkia ja viedä kukkatervehdyksiä erään yhdistyksen puolesta vanhoille mammoille. Tätä silmällä pitäen kävin sitten tänään tervehtimässä viikon verran parkissa seissyttä autoani. Olisi ehkä pitänyt käydä jo vähän aikaisemmin, sillä aura-autot olivat kasanneet ikkunoihin asti ulottuvat paksut lumipenkat auton ympärille! Puh, onneksi talkkari oli jättänyt sisäpihalle lumikolan, muuten olisi tullut itku silmään. :) Kolatenkin auton putsaamiseen meni reilu tunti, joten nyt on taas ihan urheilullinen olo! Harmi, etten tajunnut ottaa sykemittaria mukaan, sillä olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka kuormittavaa tuollainen lumenluonti oikeastaan onkaan. Nettitietojen mukaan lumityöt kuluttavat energiaa enemmän kuin esim. sauvakävely, joten ihan kevyestä hommasta ei ole kyse.

Huomenna pitäisi myös vihdoin käydä joululahjaostoksilla. Hirvittää jo etukäteen se hillitön ryysis! Mutta kummilapsille täytyy löytää jotain kivaa, ja perheenjäsenillekin on jotain ostettava. Tällä hetkellä päässä ei oikein vielä raksuta, mitä kullekin ostaisi, mutta ehkä jokin kuvakirja voisi ainakin kummitytölle olla ihan ookoo lahja (1 v. 8 kk.). Vanhemmatkin alkavat ikääntyä sen verran hyvää vauhtia, että heillekin voi kohta taas ostaa kuvakirjoja. ;)

Joulu tuntuu tänä vuonna tulevan vähän liian aikaisin. Yllättävää, sillä yleensä olen tässä vaiheessa jo aivan kyllästynyt töihin. Nyt kuitenkin pitäisi saada vielä kaikenlaista tehtyä ennen vuoden vaihtumista, eikä itse asiassa kauheasti edes väsytä. Näin sinkulle joulu ei muutenkaan tuo samanlaista juhlatunnelmaa kuin perheellisille/seurusteleville, joten aika vähäeleisesti menevät Laiskurin juhlapyhät.

Oikein rauhallista joulua kaikille, jos en nyt innostu kirjoittamaan vielä ennen aattoa! Nauttikaa rauhasta, levätkää ja olkaa iloisin mielin! :)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Palloilua

Huuh, ensimmäinen sulkispeli pitkään aikaan on nyt takana. Täytyy sanoa, että otti koville! Viimeisestä sulkisvuorosta on pelikaverin jalkavamman takia vierähtänyt melkein vuosi, joten pikkaisen meni peli välillä enemmän yrityksen kuin osaamisen puolelle. Hauskaa oli joka tapauksessa, ja todella kiva oli pitkästä aikaa liikkua kunnolla!

Sulkapallo on lajina siitä mukava, että sitä voi pelata monella tavalla - joko rauhallisesti läpsytellen tai hampaat irvessä huitoen. Meidän pelimme menevät iisisti tuonne huitomisen puolelle, vaikka sinänsä ei hampaat irvessä pelatakaan. Vauhti on kovaa ja kunto toden teolla koetuksella! Kai tuota jonkinlaisena intervallitreeninä voisi pitää, sillä syke nousee palloralleissa todella korkealle, ja pisteiden välissä ehtii huilata aina sen kriittisen kymmenen sekuntia, jotta jaksaa taas seuraavan pallon.

Laiskuri ei kaverinsa kanssa
ota peliä turhan vakavasti.
 
Tänään tuntui aluksi siltä, että kunto pettää ja pahasti. Onneksi muistin, että aikaisemminkin on tauon jälkeen sulkis tuntunut ihan kauhealta, mutta äkkiä siihen on sitten tottunut. Jo muutaman pelikerran jälkeen jaksaa ihan eri tavalla pelata, vaikka pelaisikin vain kerran viikossa. Jännä ilmiö. Enivei, tänään parempikuntoinen pelikaverinikin alkoi jossain vaiheessa väsyä, ja Laiskuri poistui 0-2-tappioasemasta huolimatta voittajana erälukemin 7-3 (pelattiin mini-eriä 11 pisteeseen)!

Nyt on sen verran loistava fiilis, että taidan palkita itseni kokis-tölkillä. Sen jälkeen onkin kiva mennä lihakset väsyneinä nukkumaan - viime aikoina kun väsymys on johtunut lähinnä työstressistä (ja tästä pahuksen pimeydestä!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Hengissä ollaan!

Huuh! Tässä on aivan mahdottoman huono omatunto, kun blogin pitäminen on jäänyt koko syksyn osalta aivan hunningolle. Tuhma Laiskuri, ei joululahjoja tuollaiselle rontille!

Pari viime kuukautta ovat menneet liikunnan osalta valitettavasti tosi passiivisesti. Onneksi sain vihdoin vanhan sulkiskaverini kiinnostumaan pelaamisesta, ja ensi viikolla päästään toivottavasti huhkimaan stressiä pois, jos hän vain ehtii parantua flunssastaan. Juokseminen on ollut nyt jonkin aikaa täysin jäissä, ja nyt tuntuukin siltä, että aika/energia riittää paremmin syömisen tarkkailuun ja juuri tuollaiseen satunnaiseen liikuntaan. On ihan omaa luonteen hölmöyttä, mutta en ole koskaan oikein innostunut talviliikunnasta, mutta jotenkin pitäisi kuntoa tietenkin hoitaa. Tavoitteet ovat sikäli ihan muuttumattomia - kesällä uutta puolikasta putkeen ja toivottavasti paljon paremmalla ajalla kuin nyt syksyllä! :)

Vaikka vannomatta onkin paras, täytyy ehdottomasti löytää enemmän aikaa ja intoa blogin päivittämiseen. Toivottavasti lukijakaverini ovat nauttineet syksystään ja päässeet Laiskuria paremmin myös liikkumaan!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Jotakin lenkkiä etäisesti muistuttavaa

On taas aika rikkoa flunssan aiheuttama blogihiljaisuus! Aivan liikkumattomana ei Laiskuri kuitenkaan ole ollut. Menneen puolentoista viikon aikana olen käynyt muutaman kerran kävelemässä ja kolme kertaa golfkentälläkin. Ihmeen pitkään flunssa/mikälie tulehdus kuitenkin kesti, ja vasta nyt viikonloppuna on ollut taas normaali olo. Sen kunniaksi lähdinkin tänään toivorikkaana Paloheinään, aikomuksena juosta 7,3 km lenkki.

Säähän oli tänään aivan uskomattoman hieno, ja oli jälleen kerran ilo olla Keskuspuiston kauniissa maisemissa! Valitettavasti kintut olivat sitä mieltä, että "hiljaa hyvä tulee". Niinpä jo puolentoista kilometrin kohdalla penikat huusivat hoosiannaa niin pahasti, että oli pakko jäädä vähäksi aikaa venyttelemään. Sama toistui vielä pariin kertaan, joten loppujen lopuksi juoksin matkasta vain viitisen kilometriä, ja loput tulin kävellen. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin - viimeiset kaksi kilometriä tuntuivat todella hyviltä niin jalkojen kuin hengityksenkin puolesta! Kyllä se tästä, kunhan taas pääsee kolmesti viikossa hölkkäämään!

Huomenna Laiskuri on pitkästä aikaa opiskelijan roolissa. Alkamassa on yliopistopedagogiikan kurssi, joka toivottavasti osoittautuu mielekkääksi (hieman pelkään kyllä pahinta...) Moni kollegoista on tuon kurssin jo käynyt, ja alkoi vähän tuntua siltä, että jos sitä ei itse nyt käy, on jatkossa huonommassa asemassa, kun työpaikkoja täytetään... Itse olen sitä mieltä, että opettaminen on (hyvässä ja pahassa) niin pitkälti persoonakysymys, että pedagogisella koulutuksella ei kenestäkään taiota huippu-opettajaa. Mutta saas nyt nähdä, toivottavasti lievän nihkeä ennakkoasenteeni on aivan väärä. :)

Nyt voisi keskittyä Novelle-pullon tyhjentämiseen, ja sitten kutsuvatkin jo unet. Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Maanantaikävely

Flunssa pitää vieläkin Laiskuria otteessaan, mutta pientä edistymistä on sentään tapahtunut. Lauantaina jaksoin lähteä golfia pelaamaan, ja tänään (tehtyäni lyhyen työpäivän) kävin puolentoista tunnin kävelylenkillä. Oli kyllä aivan upea sää kävellä! Pikkaisen tosin harmitti se, että juoksuaskelia ei oikein uskaltanut ottaa... Mutta ero viikon takaiseen oli aika selvä: viikko sitten sykkeet olivat kävelyn aikana n. 20 pykälää normaalia korkeammalla, kun taas tänään liikuttiin jo melkein oikeissa lukemissa (n. 7-8 lyöntiä normitasoa ylempänä). Ehkäpä loppuviikosta tai viikonloppuna pääsisi taas juoksun makuun? Toivotaan ainakin. :)

Muuten viikonloppu oli todella rentouttava. Golfin lisäksi ei ollut mitään kummempaa menoa, ja tuntui tosi hyvältä olla vain kotona omassa rauhassa. Alkoi jopa tuntua siltä, että stressintäyteisen elokuun jäljiltä voisi vihdoinkin päästä takaisin normaalirytmiin: mitään herkkuja ei tehnyt mieli, ja ajatuksetkin livahtivat usein juoksupolkujen suuntaan. Juoksuilmoja olisi jäljellä vielä (toivottavasti) vaikka kuinka, joten kunhan tauti talttuu, olisi hyvää aikaa saada kuntoa kohotettua ennen talven tuloa.

Hyvä ystäväni kertoi muuten tähtäävänsä ensi kesänä maratonille. Hetken aikaa mielessä kävi ajatus siitä, että miksen minäkin? Maraton olisi kiva joskus kokea ihan vain elämyksenä, mutta nyt taidan kuitenkin tähdätä ensi vuonna (toiselle) puolikkaalle aikaa parantamaan. Sitä ennen täytyy kuitenkin saada kunto kohdilleen, joten hus pois flunssa!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kipeänä

Blogihiljaisuutta on nyt takana jo melkoisen pitkä aika, ja syy siihen on tosi tylsä. Olen ollut viimeiset puolitoista viikkoa inhottavassa "melkein-flunssassa", joka on estänyt liikkumisen täysin. Vaikka pari kertaa olen lenkillä ja golfkentällä käynytkin, ei yleiskunto nyt kerta kaikkiaan salli järjestelmällistä treenaamista, mikä on suoraan sanottuna syvältä. :( Kokeilin pari päivää sitten käydä kävelylenkillä, mutta sekin tuntui olevan liikaa - syke kohosi välittömästi hölkkälukemiin, ja suunniteltu parin tunnin lenkki vaihtui kolmen vartin tuskaiseksi mateluksi.

Ikävä kyllä minulla on ollut tapana saalistaa kaikki liikkeellä olevat flunssat hyvin tehokkaasti. Kaiken lisäksi tällainen pitkittynyt tauti on ollut myös valitettavan yleistä. Olisi paljon helpompaa olla kunnolla kipeänä muutama päivä ja sitten toipua, mutta kun tauti iskee puolivaloilla, ei ole oikein mitään tehtävissä. Pöh!

Tylsä päivitys, mutta minkäs teet. Menohalut olisivat kovat, mutta nyt ei auta kuin toivoa, että tauti hellittäisi.

torstai 30. elokuuta 2012

Syyskauden avaus

Viikko on mennyt pitkälti konferenssista palautuessa. Töissä olen kyllä ollut joka päivä (ei oikein ehdi olla poiskaan), mutta iltaisin on iskenyt aina kauhea väsymys, ja parina iltana olenkin nukkunut pitkät päikkärit työpäivän päätteeksi. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen vähän normaalimpi päivä, ja ehdin jopa käymään tauon jälkeen lenkilläkin!

On se aina yhtä suuri shokki, kuinka pahalta juoksemisen aloittaminen tuntuu, vaikka taukoa ei ole ollut kuin kuukausi. Vaikka kuinka menin hissukseen, tuntui varsinkin pohkeissa suht pahalta, mutta sisukkaasti jaksoin normilenkkini (7,3 km) loppuun saakka! Tärkeää oli kuitenkin saada taas peli avatuksi syksyn osalta. Lenkkisääthän ovat ihan loistavat juuri nyt, ja tavoitteena on käydä tällä viikolla vielä kahdesti juoksemassa.

Nyt on lenkin jäljiltä olo mukavan raukea, suorastaan uninen. Taidankin jo siirtyä iltapalan valmistukseen, sillä uni taitaa kutsua tänään aikaisin. Tällaiset lyhyet kuulumiset siis tällä kertaa, katsotaan taas viikonloppuna, miten koivet kestävät! :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Takaisin kotona

Takana on vuoden kenties kiireisin kuukausi, ja olo on lievästi sanottuna pöllämystynyt. Elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät kesäyliopistossa opettaessa, ja nyt on takana intensiivinen konferenssiviikko Zürichissä. On ollut mukavaa, antoisaa ja mielenkiintoista, mutta ei tällaista kyllä ihan loputtomiin jaksaisi..!

Kesäyliopiston kurssi oli todella kiva, ja opiskelijoiden palautelomakkeet olivat täynnä jopa punastuttavan hyvää palautetta. Yliopisto-opettaminen on yksi Laiskurin mahdollisia uravaihtoehtoja, joten tyytyväinen täytyy olla siihen, että opiskelijat tykkäävät. Normaalielämää ajatellen ei ehkä kuitenkaan ole hyväksi antaa itsestään niin paljon opetuksen suunnittelemista ja opettamista varten - siinä kun jää itsestä huolehtiminen kovin vähille! Olen aina ajatellut, että opettaminen käy helpommaksi, mitä enemmän on samoja kursseja aikaisemmin pitänyt, ja tavallaan se onkin totta. Siitä huolimatta sitä kuitenkin huomaa aina räätälöivänsä kurssin kutakin ryhmää vastaavaksi, mikä tarkoittaa valtavaa määrää ylimääräistä työtä - ja entistä vähemmän aikaa itselle. Hyvä opiskelijoille - ei niin hyvä Laiskurille!

Kurssista toipumiseen ei valitettavasti jäänyt tällä kerralla lainkaan aikaa. Opetus loppui torstaina, minkä jälkeen piti heti alkaa valmistella omaa konferenssiesitelmää. Itse konferenssi oli todella mielenkiintoinen ja mukava, niin kuin ne yleensä ovat. Ohjelma oli kuitenkin todella intensiivinen, eikä omaa aikaa kerta kaikkiaan löytynyt. Zürich itsessään oli todella kaunis kaupunki, ja joskus olisi mukava palata takaisin paremmalla ajalla. Tällä kertaa ei energia riittänyt kuin 8-18 työpäivään, minkä jälkeen oli edessä siirtymä hotelliin illallisen ja parin oluen jälkeen. Lenkkarit olivat kyllä mukana mahdollista reippailua ajatellen, mutta ei siitä suoraan sanottuna mitään tullut: kireä aikataulu vei voimat, ja kaiken lisäksi Zürichiä piinasi helleaalto, eikä 32 asteen lämpötila houkutellut lainkaan hölkkäämään mäkisiä asfalttiteitä. Sveitsissä ei ympäristösyistä uskota julkisten tilojen ilmastointiin, joten hiki virtasi aamusta iltaan ja nestehukka oli sen mukainen. Yölläkään ei saanut kunnolla unta, varsinkaan kun hotellihuoneen ainoasta ilmastoinnista vastasi ikkunan lisäksi pöydällä nököttänyt toimistotuuletin.

Tämä päivä on mennyt aivan zombie-vaihteella, mutta huomenna on onneksi edessä ihan normaali työpäivä. Vaikka työkiireet jatkuvatkin, ei tulossa ole mitään dramaattista, joten lenkkipolut kutsuvat taas pian! Sveitsin helteiden jälkeen Helsingin lämpötila tuntuu aivan taivaalliselta, joten ihana arki kutsuu Laiskuria vastustamattomasti puoleensa! :)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sveitsi kutsuu

Huuh, vielä olisi viikko jäljellä vuoden kiireisintä työkuukautta! Huomenna lähtee kone Zürichiä kohti jo aamuvarhaisella, ja yöunet jäävät 3-4 tunnin mittaisiksi. Juoksutoiveista huolimatta koko viikonloppu on mennyt töiden parissa. Oman konferenssiesitelmäni sain valmiiksi vartti sitten, ja nyt pitäisi vielä ehtiä pakata ennen herätyskellon pirinää.

Mutta kyllä tämä tästä! Lenkkarit tulevat (yltiö-)optimistisesti laukkuun mukaan, ja heti konferenssin jälkeen koittaa ihana, tavallinen arki! Laiskurille se tarkoittaa itsestään huolehtimista järkevän syömisen, juoksulenkkien ja ylipäätään rauhallisemman elämän merkeissä. Enää viikko siihen!

Konferenssin nettijärjestelyistä en vielä tiedä, mutta tuskin ehdin blogia päivittää ennen ensi viikonloppua - päivät ovat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Mukavaa viikkoa itse kullekin ja leppoisia lenkkejä! :)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Töitä, töitä, töitä...

Blogin päivittäminen on jäänyt hyvin vähille viikon aikana, ja syykin on selvä. Työt ovat vieneet Laiskurista kaikki mehut, eikä aikaa (tai energiaa) ole jäänyt itsetään huolehtimiselle. :( Opetusta on ollut kahtena iltana viikossa (tällä viikolla kolmena), ja pelkästään tuo vastaa jo lähes esim. yliopistonlehtorin työtaakkaa. Tuon päälle on sitten ollut tutkimuksen tekemistä ja ensi viikon konferenssiin valmistautumista. Epäsäännöllistä, turmiollista, tylsää!

Ensi maanantaina on siis edessä lähtö Zürichiin, jossa on iso oman alani konferenssi. Oma esitelmäni on onneksi jo tiistaina, joten stressitasot ovat loppukonferenssin ajan onneksi matallalla. :) Vaikka matkasta tulee todennäköisesti kiva ja mielenkiintoinen, odotan jo innolla seuraavaa viikonloppua, kun elokuun hullu kiire vaihtuu normaaliin arkeen, jossa on hyvää aikaa käydä juoksemassa, eivätkä epäsäännölliset ruokailutkaan ole uhkana.

Sitä odotellessa on kuitenkin jatkettava töitä vielä puolitoista viikkoa. Jos kaikki menee aivan loistavasti, voisi matkaa ennen keritä vielä lenkillekin, joten nyt hihat heilumaan! :)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kiirettä pitää

Viime torstain puolikkaan jälkeen on ollut melkoista hulabaloota. Työt tulevat korvista ulos, ja sosiaalisia velvoitteitakin on ollut pakko hoitaa. Sama meno jatkuu koko viikon, joten hengähtää ei valitettavasti ehdi...

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että koivet eivät suuttuneet ihan mahdottomasti viime torstaina juostusta puolikkaasta! Heti lauantaina pystyin kiertämään 7,3 km lenkin (6:37/km), minkä lisäksi sunnuntaina ja tiistaina pelasin golfia ilman suurempia ongelmia. Pikkaisen kävellessä huomaa, että sääret ovat juoksusta rasittuneet, mutta ehkä suurin särky on sittenkin aiheutunut parista varpaankynnestä, jotka syystä tai toisesta vihoittelevat vieläkin. Loppujen lopuksi selvisin rasituksesta kuitenkin aika vähällä, ja jos tänään ehtisi lenkille, voisi helposti juosta ainakin kympin.

Mutta lenkille ei valitettavasti ole tänään asiaa. Eikä huomenna tai ylihuomennakaan. :( Tänään Laiskurin illan vie opetus, huomenna taas on hyysättävä Sveitsistä vierailulla olevaa kaveria, ja perjantaina on vuorossa ilta lapsuudenystävien kanssa. Näinhän se elämä tuntuu aina menevän: kaikki tapahtuu samaan aikaan. Laiskurin liikuntatoiveet keskittyvätkin lauantaille ja sunnuntaille, toivottavasti toiveet myös täyttyvät!

torstai 2. elokuuta 2012

Puolimaraton!

Tästä päivästä tuli täysin yllättäen se päivä, jona Laiskuri vihdoin juoksi puolimaratonin! Kyseessä ei ollut kisa, vaan omassa rauhassa hölkätty lenkki, joten metrilleen tarkkaa mittaa ei matkasta ole tiedossa. Gmap-palvelun (http://www.gmap-pedometer.com/) mukaan matkaa olisi tullut yhteensä 21,2 km, joten vaikka mittaus olisi vähän pielessä, tuossa on kuitenkin reilut sata metriä ylimääräistä.

Tavoitteena ei suinkaan ollut juosta tänään puolikasta, vaan ainoastaan ottaa revanssi tiistain karseasta epäonnistumisesta. Juoksu tuntui kuitenkin alusta saakka kevyeltä, ja kun ilmakin oli mukava (20 astetta, aurinkoista, sopiva tuulenvire), päätin jo viiden kilometrin jälkeen antaa palaa loppuun asti. Mitään aikatavoitetta en asettanut - halusin vain saada puolikkaan juostua kunnialla läpi. Ja hyvinhän se menikin; kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä jalkajumituksen tai muunkaan ongelman takia. Kroppa tuntui kestävän todella helposti aina 15 km saakka, minkä jälkeen alkoi matkan rasitus tuntua. Syke pysyi kuitenkin koko ajan maltillisena, ja koko lenkin keskisyke oli mukavasti 159 bpm. Tuon perusteella olisi siis ollut varaa kiristääkin, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon sitä olisi oikeasti jaksanut...

Ai niin, ajaksi tuli lopulta 2:33:42. Jos tuo 21,2 km pitää paikkansa, niin keskivauhti olisi tuolloin 7:14/km. Mielestäni ihan hyvä ekaksi puolimaraton-ajaksi, varsinkin kun painoa on vielä rutkasti pudotettavana, eikä reittiäkään voi ihan tasaiseksi sanoa. Ja olihan tuo vieläpä tähänastisen elämäni pisin lenkki! Katsotaan, jos syssymmällä juoksisi saman reitin uudestaan - kutkuttaisi päästä alle kahden ja puolen tunnin! :)

Nyt on mukava omistaa ilta palautumiselle. Lenkin jälkeen meni aika nopeaan tahtiin kaksi litraa juotavaa (ei muuten ole koskaan maistunut rasvaton maito ja kokis - toki erikseen nautittuina - niin hyvältä!) Huomenna lienee syytä pitää lepopäivä, mutta lauantaina voisi nykäistä palauttavan lenkin, katsotaan, katsotaan. :)

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Tyhmä lenkki

Olipas ärsyttävän typerän kamalan tylsä lenkki, pöh! Hassua, kuinka koko päivän ollut puhdittomuus ja huono tuuli siirtyivät ihan sellaisinaan juoksupoluille. Vaikka kuinka yritin hölkätä rauhallisesti, olivat jalat säärestä alaspäin heti alusta asti aivan jumissa, ja kuinkas ollakaan - alkukesästä vaivannut jalan puutuminen tuli taas kummittelemaan. Syö miestä niin vietävästi! Jotenkin onnistuin kuitenkin rimpuilemaan 7,3 km loppuun saakka (välillä kävellen), vaikka mieli teki tilata taksi... Nyt täytyy vain toivoa, että seuraava lenkki on eri maata.

Yleisfiilikseen on vaikuttanut hieman laskevasti se, että eilen alkoi opetettava kurssi kesäyliopistossa. Kurssi on kyllä kiva, ja opiskelijat vaikuttivat myös tosi mukavilta, mutta ylimääräistä stressiä opettaminen kuitenkin aiheuttaa, ei voi mitään. Varsinkin ensimmäinen luentokerta vetää aina aika lailla piippuun, kun pitäisi onnistua luomaan hyvä yleisfiilis, joka kantaisi kurssin loppuun saakka - ensivaikutelma kun on todella tärkeä. Samalla pitäisi saada kaikille sellainen olo, että opetusta kannattaa kuunnella. Pitää toisin sanottuna ottaa sopiva auktoriteettiasema. Eilen olin luennon jälkeen aivan tööt, ja voi olla, että tämä olo seurasi vielä tähänkin päivään.

Huomenna on taas illalla opetusta, joten revanssi huonosta lenkistä otetaan vasta torstaina. Pitäkäähän peukkuja!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Huh hellettä!

Takana on pari totaalista lepopäivää. Torstaina pelasin vielä illalla golfia, mutta perjantai ja lauantai menivät töitä tehdessä ja rentoutuessa. Lepo on ollut tarpeen, sillä kulunut kuukausi on mennyt hyvin harvoilla taukopäivillä. Alkanut helleaaltokaan ei tee oloa hirveän energiseksi, joten ihan hurja liikuntafiilis ei pariin päivään ole ollut.

Tänään lähdin hellesäästä huolimatta taas lenkille. Ajattelin katsoa, miten kroppa kestäisi hieman kovemman alkuvauhdin. Vastaus tuli aika pian: ei kauhean hyvin. Sääret alkoivat nikotella jo kilsan jälkeen, ja kovan vauhdin ja helteen yhdistelmä veti sykkeen korkealle alta aikayksikön. Päätinkin stopata reilun kolmen kilometrin kohdalla ja kävellä takaisin. Siihen asti olin edennyt ylämäkipainoitteista reittiä 6:06 vauhtia, mutta tänään ei tosiaan kulkenut tuon pidempää matkaa (olisihan sitä voinut hidastaa ja sinnitellä lenkin loppuun, mutta tiedä sitten, olisiko siinäkään ollut mitään järkeä). Sinänsä vauhti ei tuntunut mitenkään liian lujalta, mutta kun mäkien päällä ei syke lähtenyt normaaliin tapaan laskemaan, on aika selvä, ettei sellaista 85% maksimitasoa jaksa ihan loputtomiin pitää yllä.

Tästä opimme ainakin sen, että tällaisella helteellä kannattaa edetä hissukseen. Tehdään sitten syssymmällä niitä vauhtikokeiluja. :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Janoinen Laiskuri

Selailin eilen illalla kevään ja alkukesän blogikirjoituksiani, ja pakko on todeta, että ihmisen muisti on yllättävän lyhyt! Koko alkukesänhän minua vaivasi oikean jalan mystinen puutuminen, joka vei lenkkeilystä kaiken ilon. Nyt kun jalka on kestänyt jo muutaman viikon ajan juoksun rasitusta ilman ongelmia, oli koko asia jo ehtinyt kadota mielestäni. Todella helpottava juttuhan tuo on, mutta täytyy yrittää pitää mielessä ainakin se, että vammoja voi tulla, jos touhusta unohtuu maltti.

Eilisen liikuntasuoritukesta vastasi kierros golfkentällä. Peli meni kivasti, ja lopputulos 94 lyöntiä on omaan ailahtelevaan tasooni (händäri n. 18) nähden ihan hyvä. Kierroksen jälkeen iski oikein kunnon nälkä, ja golfin aiheuttama kalorivaje tuli paikattua club sandwichilla ja ranskalaisilla - syntistä, mutta ah niin maukasta. :)

Laiskurin eilinen eväs muistutti erehdyttävästi kuvassa olevaa annosta.

Tänään ehdin sitten taas juoksupoluille. Valitettavasti myöhäinen lounas ei ollut ehtinyt ihan laskeutua, joten vauhti oli pidettävä todella maltillisena. Lisäksi ilma oli hyvin lämmin (n. 22-23 astetta), minkä johdosta kroppa alkoi osoittaa merkkejä nestevajeesta viiden kilometrin kohdalla. Muuten oli kiva jolkotella rauhalliseen tahtiin, ja 13 km lenkki taittui aikaan 1:36 ja risat (7:24/km). Tällä kertaa ei loppukiri käynyt mielessäkään, koska päällimmäinen tunne viimeisten kilometrien aikana oli valtava jano. :) Nyt on taas kroppa onnellisesti nesteytetty ja lihasten olotila mukavan raukea - kiva on taas liikkua ilman jalkavaivoja!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Epätasaista vauhtia

Huuh, olipahan mielenkiintoinen (ja kiva) lenkki! Tarkoituksena oli vain käydä vähän avaamassa jalkojen lihaksia, jotka motkottivat hieman eilisen kolmen tunnin asfalttikävelyn jäljiltä. Lähdinkin kiertämään Paloheinän 9 km lenkkiä todella maltillista vauhtia, eikä tavoitteena ollut muuta kuin lönkötellä matka hiljakseen läpi. Jalat tuntuivat kuitenkin tykkäävän kevyestä rasituksesta niin paljon, että puolen välin jälkeen oli ihan pakko pistää kierroksia lisää! :)

Tämän seurauksena tuli sitten koko kesän epätasaisin lenkki: ekat 4,8 km kulki keskivauhtia 7:30/km, vikat 4,2 km taas 6:06/km. Eihän tuota 6:06/km vauhtia olisi jaksanut ihan kauhean paljon pidempään pitää yllä, mutta olipahan mukava fiilis, kun pitkästä aikaa tuntui jaloissa riittävän potkua! Kaikkein paras fiilis on se, kun ylämäkeen kiristää vauhtia, niin että mäen huipulla ei kuitenkaan ole ihan kieli vyön alla. No, kaiken kaikkiaan 9 km lenkkiin kului tänään aikaa 1:01:38 (6:50/km), ja mikä tärkeintä, koivet tuntuvat nyt paljon vetreämmiltä kuin päivällä.

Sykkeessäkin tuntuu olevan eroa viime vuoteen verrattuna. Tänä kesänä on ollut paljon helpompaa pitää syke 135-145 välillä, ainakin ensimmäiset 3-4 kilometriä. Viime vuonna tuntui siltä, että syke kipusi liki automaattisesti sinne 150 hujakoille, vaikka olisi mennyt ihan hissukseen. Tähän on varmaan monia syitä. Ainakin juoksusäät ovat olleet viileämmät, mikä todennäköisesti vaikuttaa sykkeeseen jonkin verran alentavasti. Lisäksi kroppa on ehkä (onneksi) tottunut maltilliseen vauhtiin eikä enää pillastu samalla tavalla kuin harrastuksen alkuvaiheessa. On myös totta, että olen pitänyt nyt todella vähän välipäiviä liikunnasta, jolloin on pieni ylikunnon riski - tämäkin voi pitää sykettä hieman normaalia matalammalla.

Huomenna olisi töiden jälkeen golfin vuoro, joten juoksupolut kutsuvat vasta aikaisintaan keskiviikkona - saas nähdä, millainen lenkki silloin on vuorossa!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sunnuntaikävely

Eilen oli golfkierroksen jälkeen vuorossa rento ilta ystävien seurassa. Koska illallisen kanssa nautittiin jonkin verran viiniä ja olutta, jätin auton suosiolla ystäväni luokse Pohjois-Helsinkiin ja tulin toisen kaverini kyydillä kotiin.

Tänään piti sitten lähteä hakemaan autoa takaisin. Yhdistin tällä kertaa huvin hyötyyn, ja päätin hoitaa hakureissun kävellen. Tämä toimi oikein hyvänä pitkänä ja (melko) kevyenä harjoituksena, sillä matkaa oli taitettavana lähes 16 km! Oli itse asiassa oikein kiva kävellä kantakaupungista lähiöiden puolelle. Harvemmin tulee nimittäin keskustan alueella käveltyä, joten nyt pääsi lähes "turistina" tiirailemaan kaupungin menoa.

Tässä vaiheessa Laiskuri oli jo kaukana kotoa.

Kaupunginosien väliset erot tulivat muuten todella selvästi esiin. Kalliossa oli eläväinen ja monikulttuurinen meininki, kun taas heti Vallilan puolella oli hiljaista ja uneliasta. Koskelasta eteenpäin ihmiset tuntuivatkin sitten olevan sunnuntaipuuhissaan, ja kaduilla oli hyvin tyhjää. Mutta mukava reissu siis kaiken kaikkiaan! Aikaa tähän sunnuntai-reippailuun kului yhdellä juomatauolla tasan kolme tuntia.

Helsinki on Suomen urbaani keskus. Näkymä Tuomarinkylästä.

Jalkapohjat ovat nyt hieman väsyneet, koska suurin osa matkasta kulki asfalttiteitä pitkin. Olisi kyllä kiva saada jalat tottumaan asfaltinkin rasitukseen, sillä se avaisi aivan uudenlaisia juoksureittejä! Huomenna taidan kuitenkin taas painua hiekkateitä tallaamaan lempireiteilleni Paloheinään - asfaltin haasteet odottakoot. :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Me loves running!

Nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että koipiongelmat alkavat olla menneen talven lumia. Tänään ei jalkapöytä puutunut kuin vain hieman, eikä se haitannut käytännössä menoa lainkaan. Voihan olla, että jossain vaiheessa jalka alkaa taas vihoitella enemmän, mutta nyt on ainakin tosi positiivinen fiilis siitä, että treenaamaan pystyy entistä paremmin!

Koska koipi oli elämäänsä tyytyväinen, sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä hölkättyä vähän pidemmän lenkin. Mittariin tuli tasan 13 km, ja aikaa kului rauhallisesti löpsötellen 1:34:58 (7:17/km). Oikeasti tuosta loppuajasta pitäisi nipistää pari minuuttia pois, sillä heti alkumatkasta tuli aivan järkyttävä vessahätä, ja puskataukoon kului kaikkinensa palttiarallaa minuutti. Toinen minuutti taas meni eksyneitä tätejä neuvoessa. Halusivat mennä Kannelmäkeen, mutta olivat menossa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Laiskuri neuvoi.

Jalan hyvän kondiksen lisäksi lenkin hyviä puolia oli se, että missään vaiheessa ei väsyttänyt käytännössä lainkaan! Keskisykekin pysyi (minulle) hyvin matalana (151 bpm). Loppumatkasta alkoivat takareidet kyllä pikkaisen väsyä, mutta se oli pientä se. Ai niin: viimeisessä jyrkässä ylämäessä tapahtui yksi kesän ehdottomista kohokohdista. Takaa tullut pyöräilijä oli ohittamassa minua, mutta hyytyi mäkeen, kun itse kiristin pienen loppukirin huumassa vauhtiani (takana oli siis jo 12,5 km). Mies huikkasi mäen päällä ohi mennessään "sinähän pääset mäen paremmin ylös, vaikka minulla on moottori!" Hiveli egoa, pakko myöntää, vaikka vaatimatontahan Laiskurin vauhti on verrattuna normipainoiseen kuntoilijaan. Ehkäpä hän yllättyikin nimenomaan siitä, että tästä kropasta lähti sellaista mäkivauhtia!

Nyt täytyy siirtyä Suurimman pudottajan pariin, ettei pääse ihan täysin lipsahtamaan itsekehun ja -tyytyväisyyden puolelle. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tämän kauden kilpailijat ovat jotenkin persoonattomampia verrattuna edellisen kauden kilpailijoihin?

P.S. Joku on löytänyt blogiini hakusanoilla "Pavlovin kana". Mitenköhän tuonkin selittäisi. ;)

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Tervasaaren ympäriajot

Jos Laiskurin lepopäivästä ihan hakemalla hakee jotain puutteita, niin kaipa sitten 6,7 km iltalenkki lasketaan pieneksi fibaksi. En oikein tiedä, miten näin pääsi käymään, sillä päivä oli täysin pedattu sohvalla makaamiselle! Tässä täytyy lähteä ihan yöstä liikkeelle, sillä aamulla väsytti vielä aivan turkasesti.

Laiskurin rappuun on nimittäin muuttanut ilmeisen... hmm... aktiivinen pariskunta, jolla on ollut tapana natisuttaa sänkyään pitkään ja hartaasti juuri, kun olen menossa nukkumaan. Onneksi sieltä ei kuulu muita ääniä, mutta tarpeeksi häiritsevää tuokin. Viime yönä meno oli sen verran harrasta, että jouduin pyöriskelemään kädet korvissa ainakin puoli tuntia ennen kuin uni tuli.

Neljän aikoihin sitten oli uuden herätyksen vuoro: Laiskurin kartanoon oli eksynyt kenties maailman äänekkäin pörriäinen, joka itsepintaisesti yritti puskea vapauteen ikkunalasin lävitse. Tällä kertaa olin niin väsynyt, etten jaksanut edes nousta auttamaan kaveria ulos (tai hengiltä). Joka tapauksessa kun aamulla heräsin vesisateeseen, olin oikein iloinen siitä, että tänään oli tulossa lepopäivä.

Illalla töiden jälkeen olo oli kuitenkin aivan toinen. Enää ei väsyttänyt ollenkaan, ja tein tosi pahan virheen, kun katsoin Suurimman pudottajan uusimman jakson. Eihän sen jälkeen voinut kuin tuntea olonsa läskiksi ja laiskaksi - siispä ylös, ulos ja lenkille! En kuitenkaan enää iltamyöhään jaksanut ajaa Paloheinään, vaan kävelin läheiseen Tervasaareen, jonka ympäri kulkee jalkaystävällinen hiekkatie. Kartan mukaan matkaa saaren ympäri tulee pikkaisen yli 600 metriä, joten aika monta kierrosta saa veivata ennen kuin minkäänlainen lenkki tulee täyteen.

Tänään kiersin saaren lopulta 11 kertaa, joista 10 kierrosta melko tasaista 4:15 - 4:20 vauhtia. Viimeisen kiekan kirin sitten aikaan 3:05. Ihan mukavasti siis kulki kiri, vaikka ei todellakaan siltä juostessa tuntunut! Koko lenkki kesti 45:45 (keskivauhti leppoisat 6:50/km). Jatkossa tuskin tulen tuolla ihan hirveästi juoksemaan, mutta onhan se ihan mukava vaihtoehto, jos ei jaksa pidemmälle lähteä.

Huomiseksi on varattu taas golfkierros, joten viikko jatkuu mukavasti liikunnan merkeissä!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Golfia ja juoksemista

Muutama päivä on taas vierähtänyt, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Työrintamalta kuuluu hyvää: sain artikkelin läpi yhteen oman alani parhaimmista tieteellisistä lehdistä, ja täytyy sanoa, että olen siitä todella tyytyväinen! Juttua täytyy vielä fiilata ja höylätä arvioitsijoiden kommenttien mukaan, mutta julkaisulupa on varma, jes! Toinen iloinen asia tapahtui perjantain golfkierroksella. Hyvä ystäväni teki jokaisen golffarin unelman ja löi pallon yhdellä lyönnillä reikään lyhyellä par-3-väylällä! Oli aika epätodellista nähdä pallon valuvan hitaasti kuppiin... Kaverini otti tilanteen maltillisesti, mitä nyt hieman hyppelehti ja teki kuperkeikkoja... ;) Onnittelut vielä hänelle, hieno suoritus!

Myös eilen oli ohjelmassa golfkierros, joten tänään päätin pyhittää päivän juoksulle. Lähdin Paloheinään aamun sateiden jälkeen, ja perillä sää olikin mitä parhain: pilvistä, kevyttä tuulta ja 18 astetta lämmintä. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kestäisikö koipi 9 km lenkin. Jalat tuntuivat tosi rasittuneilta heti lenkin alusta lähtien, mutta rauhallinen alkuvauhti tuntui saavan niihin eloa. Oikea koipi alkoi totutusti puutua n. 3 km kohdalla, mutta vaivaa ei onneksi taaskaan kestänyt kuin puolisentoista kilometriä. Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että syke ei ylämäissäkään nouse kauhean korkealle, ja kun voimiakin tuntui riittävän, menin loppumatkan reippaasti vauhdikkaammin. Lopulta 9 km taittui aikaan 01:02:39 (6:58/km), mikä todella lempeän alkuvauhdin ja yleisen jumituksen huomioon ottaen on oikein tyydyttävä tulos. Ennen kaikkea juoksu tuntui hyvältä, mikä on ehkä se kaikkein tärkein juttu!

Huomiseksi on luvattu taas sadesäätä, mikä saattaa merkitä taukopäivää. Tämä ei ehkä sinänsä olisi lainkaan haitaksi, sillä fyysisen levon lisäksi pitäisi ehtiä tekemään töitä oikein urakalla. Mutta katsotaan, katsotaan!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kropan kuuntelua

Hyvän alkuviikon jälkeen oli eilen vuorossa vähän hankalampi päivä. Osa hankaluudesta oli kyllä täysin itse aiheutettua... Menin nimittäin lounaalle erääseen buffet-paikkaan, ja noutopöytähän aiheuttaa ravintoa tarkkailevalle aina vaikeuksia. Ruoan määrä ei sinänsä ole ongelma - osaan kyllä olla ahmimatta itseäni ähkyksi. Sen sijaan ruoan energiapitoisuuden arvioiminen on todella hankalaa, se kun saattaa helposti heittää 500 kcal suuntaan tai toiseen!

Olin todennäköisesti arvioinut lounaan kalorimäärän reilusti yläkanttiin, sillä koko illan oli hieman vetämätön olo. Kävin alkuillasta kahdeksan kilometrin kävelylenkillä, josta en tällä kertaa nauttinut yhtään. Osa kärsimyksestä johtui kylmästä säästä, sillä olin hölmösti shortseissa ja lyhyessä urheilupaidassa liikkeellä. Kotona sitten lepäilin ja söin maltillisesti, kunnes kymmenen jälkeen tuli aivan järjetön nälkä. Pakkohan siinä oli kuunnella oman kropan tuntemuksia ja hankkia jotain syötävää (jääkaappi oli tyhjä, sillä ostan yleensä vain yhden päivän ruoat kerrallaan). Onneksi naapurikadulla oleva Siwa oli yhteentoista asti auki, ja ehdin juuri ennen sulkemisaikaa ostamaan sellaisen kanapasta-salaatin. Pasta nyt ei sinänsä ole mitään terveysruokaa, mutta koska siinä ei ollut mitään majoneesikastikkeita ym, oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin joku snagarilta hankittu yöruoka.



Laiskuri yö-söi tätä miestä maltillisemmin.

Tästäkin iltapalasta huolimatta oli nukkumaan mennessä sellainen olo, että olisi voinut syödä lisääkin. Näin se kroppa kertoo, että olisi huili- ja tankkauspäivän aika! Viime viikonloppuna en itse asiassa pitänyt lainkaan kunnon tankkauspäivää. Mökillä vietetyt ristiäiset menivät hieman yllättäen ravinnon suhteen tosi maltillisesti, ja vaikka seuraavana päivänä kävin hakemassa Dennisistä pizzan, oli silloinkin takana neljän ja puolen tunnin golfkierros. Tänään on siis Laiskurin aika löysätä hieman ja jättää liikunnat väliin. Huomenna sitten taas uusin voimin - viikonlopuksikin on sovittu kaksi golfkierrosta, joten hyvältä näyttää!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Hyvä alkuviikko

Takana on taas kaksi erinomaista liikuntapäivää. Eilen tein töitä vain puoleen päivään saakka, minkä jälkeen lähdin pitkälle, puolentoista tunnin kävelylle. Illemmalla ehdin vielä pelata täyden kierroksen golfia, joten kävelykilometrejä tuli päivän aikana lähes kaksikymmentä!

Tänään oli sitten juoksulenkin vuoro. En oikein saanut juotua tarpeeksi ennen lenkkiä, minkä seurauksena jo parin kilometrin kohdalla tuntui siltä, kuin pää olisi ollut tulessa. Sinnittelin kuitenkin lenkin loppuun saakka, ja 7,8 km matka taittui lopulta ihan hyvää vauhtia aikaan 50:36 (6:29/km). Jalan puutuminen vaivasi taas vähän, varsinkin reilun kilometrin mittaisella asfalttiosuudella, mutta näköjään (ja onneksi!) koipi alkaa taas tottua lenkkeilyn tarjoamaan nautinnolliseen rasitukseen. :)

Hyvin sujunut liikunta on vaikuttanut myös ruokahaluun merkillisellä tavalla. Sitähän voisi äkkiä luulla, että mitä enemmän energiaa kuluttaa, sitä enemmän myös olisi nälkä. Minulla juttu menee oikeastaan täsmälleen toisin päin: mitä enemmän liikun, sitä vähemmän tekee mieli syödä. Nyt kun liikkumaan ehtii hyvin ja olosuhteetkin ovat kunnossa, tämä on tosi mukava ilmiö. Talven loskasäiden ja vähäisemmän liikunnan varalle täytyy kuitenkin kehittää jotain sopivaa. Viime kevättalvi meni monestakin syystä penkin alle, eikä samanlaiseen hölmöilyyn ole ensi talvena varaa.

Nyt on taas hyvän päivän jälkeen vuorossa viimeisin Suurimman pudottajan jakso. Siinä on kyllä aivan uskomaton tsemppaus-ohjelma!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kommelluksia

Laiskurin kummi-viikonloppu on nyt onnellisesti ohitse, mutta aivan ilman kommelluksia ei selvitty. Kummipoikani ristiäiset pidettiin siis eilen Pornaisissa ystäväni perheen kesämökillä. Minut oli kutsuttu jäämään mökille ristiäisten jälkeen yöksi, joten pakkasin jo perjantaina kaiken tarpeellisen valmiiksi. Ristiäisten piti alkaa kahdeltatoista, ja koska paikka oli minulle vieras (ja sellaisen perinteisen hiekkatie-kompleksin päässä), lähdin hyvissä ajoin kohti juhlapaikkaa.

Ehdin autossa istuessani jo pariin kertaan miettiä, kuinka hyvä oli lähteä ajamaan ilman stressiä ja kiirettä. Tämä itsetyytyväisyyden puuska koki kuitenkin kamalan lopun Lahden moottoritietä lähestyessäni, kun tajusin unohtaneeni kummipoikani lahjan kotiin! Siinä pääsi kyllä pari kirosanaa, pakko myöntää... Mutta mikään ei auttanut: pikainen U-käännös ja kiireen vilkkaa kotiin. Onnistuin autosta kotiin syöksyessäni nirhaisemaan vielä sääreni auton oveen, joten nyt tuossa nilkan yläpuolella on melko komea vekki...

Tähän toilailuun kului sen verran aikaa, että ruhtinaallinen kiireettömyyteni olikin yhtäkkiä vaihtunut tulipalokiireeseen! Myönnän, että nopeusrajoitukset olivat todellakin "suuntaa antavia", kun kiihdytin uudestaan matkaan. Onneksi Google Mapsista lataamani ajo-ohjeet pitivät kutinsa, ja kurvasin rallitaipaleeni päätteeksi mökin pihaan viittä vaille kaksitoista.

Ne ristiäiset olivatkin vasta yhdeltä.

Että näin. Aikaisesta saapumisestani hämmentynyt isäntäväki viihdytti Laiskuria kiertokävelyllä mökin pihapiirissä, minkä jälkeen ehdin jutella isovanhempien kanssa aika hyvän tovin ennen kuin pappi saapui paikalle!

Itse ristiäiset menivät todella mukavasti, ja kaikki olivat iloisella mielellä. Kummipoikanikin oli todella suloinen tapaus (näin hänet siis ensimmäistä kertaa, koska perhe asuu ulkomailla) ja onnellisen tietämätön ympäristönsä tapahtumista. :)

Illalla sitten saunottiin ja syötiin. Kaikki oli aamu-toilailujen jälkeen mennyt aivan nappiin, joten jotainhan oli ihan pakko tapahtua. Tällä kertaa päätin sitten illallisen aluksi kohottaa tunnelmaa kaatamalla lasillisen punaviiniä pöytäliinalle, tuolille, matolle, syliini ja vieruskaverini syliin. Ihan oikeasti, lasin sisältö ei olisi mitenkään voinut levitä laajemmalle alalle! Oh, the shame. Onneksi ihmiset olivat suht väsyneitä, joten pääsin itsekin pian ruoan jälkeen pakoon unten maille.

Tapahtumarikas päivä siis kaiken kaikkiaan! Tänään pelasimme sitten kummipoikani isän kanssa kierroksen golfia, minkä jälkeen oli vuorossa kotimatka. Ai niin, pitihän minun ennen sitä ajaa taas Helsinkiin hakemaan puhtaat housut, kun ei sattunut toista vaatekertaa matkaan. Eli aika vahvaa suoritusta Laiskurilta - tästä on hyvä jatkaa kohti uusia nöyryytyksiä!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Hulinaa

Huh! Laiskurin päivä on mennyt juostessa paikasta toiseen. Otin ihan suosiolla töistä vapaapäivän ja suuntasin heti aamusta kaupoille. Huomisia ristiäisiä varten piti löytää pienokaiselle lahja ja mahdollisesti itselle vähän juhlavaatetta. Olin jo etukäteen päättänyt, etten lähde kartuttamaan pölynkerääjiä lapsukaisen tulevaan kirjahyllyyn kummilusikan muodossa, joten päädyin lopulta sellaiseen (ainakin omasta mielestäni) söpöön nalleen, joka toivottavasti kelpaa lahjaksi.

En muuten osaa pukea sanoiksi sitä, kuinka paljon inhoan kaupoissa kiertelyä. Muistelen vieläkin kauhulla seurusteluaikojani, jolloin exäni mielestä oli aivan olennaista, että olin hänen mukanaan vaatekaupoissa: "Miltä tämä näyttää?" "Hyvältä kulta." "Ai, no mä kokeilen vielä näitä seitsemää kaapua." Jotain hyvää siis sinkkuilussakin!

Kotiin päästyäni olin sen verran uupunut, että otin tunnin päikkärit. Herättyäni olin vieläkin aika väsynyt, ja kroppa suorastaan huusi lepoa. Tuumin kuitenkin, että jos huominen menee ensin kakkukahvien ja sitten mökkeilyn merkeissä, ei lepopäivän aika ole vielä tänään. Niinpä söin proteiinipatukan, join kupin kahvia ja suuntasin jälleen auton keulan kohti Paloheinän metsiä.

Jalat tuntuivat lenkin alusta saakka todella raskailta, mikä ei ollut mikään yllätys. Yllätys sen sijaan oli se, että pystyin oikeastaan ensimmäistä kertaa koko kesänä juoksemaan 7,3 km lenkkini normaalisti alusta loppuun! Oikea jalka alkoi kyllä taas puutua kolmen kilometrin kohdalla, mutta jotenkin se elpyi niin, ettei tarvinnut pistää kävelyksi. Vikat kaksi kilometriä pääsinkin menemään jo vähän reippaampaa vauhtia - ah sitä riemua! Alkuvauhti oli toki hyvin maltillista, mutta keskivauhti 6:39/km kertoo loppukirin olleen aika vauhdikas. Ehkäpä koipi alkaa vähitellen kestää taas kovempaa treenaamista, toivotaan ainakin.

Niin kuin useimmat lukijoista varmaan tietävätkin, Suurimman pudottajan finaalijakso olikin sitten kaksiosainen. Jälkimmäistä osaa en ole vielä katsonut, mutta finaalin ekassa osassa palkittiin parhaiten finaalikolmikon ulkopuolella pärjännyt laihduttaja. Kaikki eivät ehkä vielä ole tuota jaksoa nähneet, joten ei nyt möläytellä tuon voittajan nimeä - sanon vain sen, että hän vaikutti paljon sympaattisemmalta hieman pulleampana kuin nyt laihduttuaan lähes puolet painostaan.

Huomenna on siis liikunta- ja nettivapaa päivä, sunnuntaina golfia. Mukavaa viikonloppua Laiskurin luolasta!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Ahkera Laiskuri

Pari hyvää päivää on taas takana. On muuten jännä, kuinka valtava merkitys hyvällä säällä on liikunnan tuomaan iloon! Ainahan sitä lenkistä jää hyvä mieli, mutta nyt on muutaman päivän ajan ollut lähes euforinen olo luonnon keskellä tarpoessa. Me likes a lot.

Tiistaina intouduin vaihtamaan kävelyn juoksulenkkiin, joka meni yllättävän hyvin. Jalka alkoi taas vähän vihoitella (puutua) viiden kilometrin kohdalla, mutta parin minsan kävelyn jälkeen pystyin hyvin juoksemaan jäljellä olevat pari kilometriä. Koska sää oli tosiaan aivan mieletön, päätin lähteä vielä kävelemään viiden kilometrin pururata-lenkin. Ja mitä kummaa - ensimmäistä kertaa koko "juoksu-uran" aikana vastaan hölkötteli joku tuttu: vanha lapsuudenkaverini, jonka kanssa jäin juttelemaan viideksi minuutiksi. Tämän rupattelutauon sisuunnuttamana hölkkäsinkin sitten paria kauheaa mäkeä lukuun ottamatta loput neljä kilometriä - eikä jalka vaivannut yhtään!

Eilen oli puolestaan aika hassu päivä. Olin aamulla kävellyt reilun kympin lenkin, jonka piti olla päivän liikuntasuoritukseni. Erehdyin kuitenkin katsomaan digiboksilta Suurimman pudottajan jakson, jossa osallistujat juoksevat maratonin. Huh, mikä motivaatiopiikki! Pakkohan siitä oli iltamyöhään lähteä vielä lenkille! Aamun kympin päälle tuli vielä kuusi kilometriä, joista viisi hölkäten ja yksi kävellen. Eihän tuossa mitään järkeä ollut, mutta sou not. :)

Tänään lähdin sitten aamusta golf-kentälle - olihan tässä jo kaksi päivää taukoa. :) Kierros meni tosi kivasti, pitkästä aikaa kaksi birkkua melkein peräkkäisillä väylillä! Pienten päikkärien jälkeen eksyin vielä kävelemään 7,3 km, joten tämän viikon kilometrilaskuri alkaa näyttää aika makoisia lukemia. Huomenna ajattelin hölkätä rauhallisesti lyhyen lenkin, koska viikonloppuna ei juoksemaan kerkeä. Lauantaina on vuorossa uusimman kummilapseni ristiäiset, joiden jälkeen jään viettämään aikaa mökille koko perheen kanssa. Sunnuntaina sitten lapsen isän kanssa golfaamaan - ei paha!

Digiboksilla kutittaa nyt Suurimman pudottajan finaalijakso. Tai siis ilmeisesti finaalijakso. Turha kai taistella tätä jännistystä vastaan tämän enempää, joten palaamma taas myöhemmin asiaan! :)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Lomat pidetty

Nyt on sitten Laiskurin koko vuoden lomat käytännössä pidetty! Vuosilomaahan olisi vielä pari viikkoa jäljellä, mutta taidan käyttää lomapäivät mielummin yksittäisiin golfkierroksiin kuin yhtenäisenä lomana. Fiilis on muutenkin sellainen, että lomalle ei juuri nyt ole akuuttia tarvetta, joten lepäillään vaikka sitten syssymmällä, jos siltä tuntuu.

Viikko meni todella nopeasti mökin rauhassa ja golfkenttiä kiertäessä. Seura oli loistavaa, ja kaikki meni niin kuin pitikin. Ainoa miinuspuolinen juttu koko lomassa oli se, että hyttyset valloittivat mökin jostain raosta aina öisin. Itse heräsin aina aamukuudelta raivostuttavaan ininään, minkä jälkeen oli todella vaikea saada enää unta. Mutta tuo on pikkujuttu, joka kuuluu Suomen kesään. :)

Palasimme lomalta itse asiassa vuorokautta suunniteltua aikaisemmin, koska yhden ystäväni aikataulu oli hieman muuttunut. Tämä sopi Laiskurillekin oikein hyvin, sillä koko loman ajan poltteli ajatus päästä lenkille. :) Nyt on onneksi edessä kevyehkö työviikko,  mikä mahdollistaa aktiivisen liikunnan. Tänään ajattelin aloittaa kevyesti kävelylenkillä, kunhan saan itseni kunnolla käyntiin: aamukahvi höyryää vieläkin kupissa, kun nukuin viime yönä noita hyttys-univelkoja pois.

Liikkumisen iloa itse kullekin! Älkääkä kertoko, mitä Suurimmassa pudottajassa tapahtui viime viikolla, sillä Laiskurin digiboksi odottaa vielä tyhjentäjäänsä! :)

P.S. Lisätään tähän vielä linkki Bobby Aron kesäiseen kappaleeseen, jota kuuntelimme joka päivä autossa:

http://www.youtube.com/watch?v=k_WxEm5-8OI

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lomalle

Loma alkaa sitten vihdoin huomenna, minkä johdosta tänään on ollut melkoista hulinaa. Töitäkin oli pakko tehdä - yäk! Muuten päivä meni liikkuessa, ostoksilla ja pakatessa. Eilisestä intervalli-hölkästä innostuneena vedin tänään samanlaisen harjoituksen (minuutti juoksua, puoli minuuttia kävelyä). Matka vain oli vähän pidempi: 13,8 km. Keskivauhti oli kävelyn huomioon ottaen aika kova (7:10/km), ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut, että kävelyn ja hölkän yhdistelmälläkin pääsee näin lujaa (varsinkin, kun kävelyosuudet olivat todella rauhallisia)!

Oli todella mukava ottaa tuollainen vauhtileikittely loman alkajaisiksi, koska tulevalla viikolla on sitten tiedossa vain rauhallisempaa liikkumista. Golf-kierroksia pitäisi tulla kahdeksan päivän sisään seitsemän kappaletta, ellei sitten tule rankkasateita pilaamaan fiilistä. Sinänsä ikävää, että lenkkikausi katkeaa nyt viikoksi, mutta lomaakin tarvitaan - töitä on nimittäin tiedossa aivan yltäkylläisesti koko loppuvuodeksi.

Vielä olisi vähän pakkaamista jäljellä, joten pakko jatkaa hommia. Mukavaa viikkoa itse kullekin, Laiskuri palaa ääneen taas mökiltä palattuaan!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Intervallia

Nyt täytyy Laiskurin taputtaa itseään selkään: rauhallinen juhannus on ollut ihan täydellinen! Eilinen meni lenkkeillessä ja tyhjentäessä digiboksia, ja tänään on oikeastaan sama meno jatkunut. Mietin äsken lenkiltä tullessani, että toinen vaihtoehto olisi todennäköisesti ollut juhannusjuomien aiheuttama krapula, joten hyvältä tuntui!

Eiliseksi suunnittelemani kävelylenkki vaihtuikin sitten kävelyn ja juoksun yhdistelmäksi. En oikein tiedä, miten siinä niin pääsi käymään, mutta heti autosta noustuani tuntui olo niin energiseltä, etten yksinkertaisesti malttanut kävellä. Hölkkäsin ensin 5,4 km lenkin, minkä jälkeen vielä kävelin neljä kilometriä. Koko alkukesän vaivannut jalan puutuminen ei ollut tällä kertaa niin paha, mikä herätti lupauksia paremmasta.

Tänään sitten kokeilin pitkästä aikaa "intervalliharjoitusta": minuutti juoksua/hölkkää, puoli minuuttia kävelyä. Alkuperäisenä aikomuksena oli itse asiassa taas vain kävellä, mutta lähdin hieman liian lujaa liikkeelle, jolloin penikat alkoivat motkottaa - tuntui paremmalta pistää välillä juoksuksi. Täytyy sanoa, että oli todella hyvä fiilis! Kävelytaukojen ansiosta minuutin juoksun pystyi menemään yllättävänkin kovaa, joskin tajusin tämän vasta lenkin loppuvaiheessa. Ja vaikka kolmasosa lenkistä olikin rauhallista kävelyä, koko lenkin keskivauhti vastasi hyvin palauttavan lenkin vauhtia (7:36/km). Kivaa! Kaiken kukkuraksi ajoituskin oli täydellinen: kengännauha aukesi vasta  lenkin loputtua, ja sade alkoi ehkä viisi minuuttia sen jälkeen, kun pääsin autoon.

Tällainen juhannus siis täällä, toivottavasti sade ei haittaa mökkeilijöitä!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Rauhallinen juhannus

Blogin päivittäminen on jäänyt tällä viikolla kokonaan väliin erilaisten kiireiden vuoksi. Töitä on riittänyt ja sosiaaliset menot ovat sitoneet aikaa. Nyt on kuitenkin edessä rauhallinen kaupunkijuhannus, mikä on oikeasti aivan mahtava juttu!

Olin saanut parikin kutsua juhannuksen viettoon, mutta päätin ottaa rauhallisesti paristakin syystä. Ensiksikin jouduin käyttämään lähes koko viime viikonlopun ystävien tapaamisen ja työpaikan kesäjuhlien merkeissä. Toisin sanottuna liikkumaan ei ehtinyt ja ravinto oli kaikkea muuta kuin terveellistä. Pidin kuitenkin hyvänä merkkinä sitä, että ihan oikeasti halusin koko ajan vain kotiin rauhoittumaan ja lenkkipoluille. Vaikka olosuhteet ovat välillä mitä ovat, niin motivaation on hyvä olla kunnossa.

Toiseksi sitten maanantaina alkaa Laiskurin ainoa kesälomaviikko. Menemme parin kaverin kanssa jo perinteeksi muodostuneelle golf/mökki-lomalle, joten lenkkeily saa hetkeksi taas jäädä. Vaikka golfatessa kuluttaa paljon energiaa, pitää lähinnä pihveistä ja makkarasta koostuva mökkiruoka huolen siitä, että laihtumaan ei viikon aikana pääse (jos ei nyt kauheasti lihomaankaan, onneksi). Joka tapauksessa tuntui hyvältä idealta ottaa muutama päivä hieman askeettisemmin ennen lomaa. :)

Tämän viikon liikuntapäivät ovat siis olleet vähissä, mutta viikonlopun aikana ehdin onneksi vielä kiriä. Keskiviikkona kävin sentään golfaamassa ja eilen kävelin 9,3 km lenkin reippaalla vauhdilla (9:11/km). Koska vasemman jalan akillesjänne tuntuu jostain syystä aika aralta, taidan vaihtaa täksi päiväksi suunnittelemani juoksulenkin kävelyyn ja katsoa huomenna uudestaan, josko rauhallinen hölkkä tuntuisi paremmalta idealta. Säähän on mitä mainioin, ja jo eilen oli suorastaan etuoikeus päästä liikkumaan kauniin luonnon keskellä!

Lämmintä ja rauhallista juhannusta kaikille, olkaahan nätisti! :)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hyvä lenkki

Huh, helpotusta! Eilen oli pitkästä aikaa todella kiva juosta! Lähdin liikkeelle todella rauhallisella vauhdilla, jotta jalka ei pääsisi puutumaan ainakaan liian kovan vauhdin takia, ja se tuntui toimivan aika hyvin. Vasta kolmen kilometrin kohdalla aloin havaita pientä puutumista ja päätin pitää pienen huilaus- ja kävelytauon. Koska edessä oli melkoisia ylämäkiä, jotka olisivat voineet aiheuttaa taas ongelmia jalalle, käännyin takaisin menosuuntaan päin. Levätä ei tarvinnut kuin puolitoista minuuttia, minkä jälkeen jalka tuntui taas paremmalta, ja mikä tärkeintä, ei vaivannut enää toisen kolmen kilometrin aikana!

Loppumatkasta pääsin vieläpä ensimmäistä kertaa tänä kesänä sellaiseen flow-tilaan, jossa voimat tuntuivat riittävän loputtomiin. Sinänsä hieman jopa harmitti, että lenkki jäi "kesken", mutta tämän kesän muihin suorituksiin verrattuna 6,1 km hölkkä on oikein hyvä. Työt ja Englanti-Ranska-ottelu olivat pitäneet Laiskurin koko päivän kiireisenä, joten oli ehkä muutenkin aika lopettaa juoksentelu - kello oli jo melkein yksitoista illalla.

Tänään on taas vuorossa pitkä työpäivä. Jos aikaa jää, ajattelin illalla palautella kävelyn merkeissä. Huomenna on työpäivän päätteeksi tiedossa golfia, joten Laiskurin viikko jatkuu oikein kivasti!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viikonloppu

Näin on viikonloppu taas lähenemässä päätöstään. Suoraan sanottuna olisi ollut käyttöä vielä yhdelle vapaapäivälle, mutta meneehän tämä näinkin. Perjantain lepopäivän jälkeen kipaisin eilen lyhyen juoksulenkin, ja tänään oli vuorossa golfia Gumbölen kentällä. Kivasti on siis liikunnan puolesta mennyt!

Kokeilin eilen kipittää lenkin vanhoilla lenkkareillani, jotta saisin tietää, johtuiko viime lenkeillä vaivannut jalan puutuminen uusista (no, uudemmista) kengistä. Valitettavasti jalka alkoi puutua myös vanhoilla kengillä, minkä lisäksi pehmustuksen puute alkoi tuntua ikävästi penikoissa. Ilmeisesti kyse on siis vain siitä, että koivet eivät ole vielä tottuneet juoksun aiheuttamaan tärinään, mikä sitten oireilee tuolla tavalla. Täytyy nyt katsoa, paraneeko vaiva itsestään, vai pitääkö alkaa etsiä jotain erikoispohjallisia tms...

Golf meni tänään aika lailla päin peffaa, mutta mukava oli taas kerran pelata! Ainoa huono puoli oli se, että aamuvirkku kaverini oli varannut lähtöajan jo kahdeksan pintaan, joten Laiskurikin joutui heräilemään jo kuuden jälkeen (kauheaa, ennenkuulumatonta). Koska jääkaappi ammotti tyhjyyttään, suuntasin aamiaiselle Haagan Shellille, jossa saa aamupuuron eurolla. Aika hyvä diili, olkoonkin että mansikkahillo oli aika älde-makeaa. :)

Fudiksen EM-kisatkin ovat alkaneet. Laiskurilla ei ole mitään suurta mestarisuosikkia, mutta pari peliä on tullut jo katsottua. Tänään avaa Espanja kisansa, ja Laiskurin löytää taas ruudun äärestä. Hieman hotsitti lähteä vielä iltakävelylle, mutta koivet tuntuvat rasittuneen pelistä sen verran, että jätetään kävelyt huomiselle. Nyt kauppaan ostamaan jotain kevyttä iltapalaa pelin ajaksi ja sitten nauttimaan matsista!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Lepopäivä

Viikko on sujunut suunnitelmien mukaisesti. Takana on kolme peräkkäistä liikuntapäivää, ja tänään on perhevelvoitteiden vuoksi vuorossa lepopäivä. Sinänsä ei haittaa, sillä jalat tuntuvat aika väsyneiltä (tuntuivat itse asiassa jo eilen, mutta revin itseni siitä huolimatta lenkille).

Keskiviikkona kävimme kaverini kanssa pelaamassa golfia Lakiston kentällä Espoossa. Hieman ihmettelimme, kun klubitalolle johtavalla autotiellä tuli melkoinen joukko ihmisiä vastaan keskellä tietä. He paljastuivat läheisen Rinnekodin asukkaiksi, jotka tervehtivät meitä suurella innolla. :) Rinnekotilaisia oli myös kentällä tekemässä askareita: leikkaamassa ruohoa, myymässä käytettyjä palloja... Luulisin, että kentän läheisyydestä on heille paljon iloa - ja myös kentälle heistä.

Peli meni taas aika kivasti, ja vuoden kolmas birdiekin tuli komean rautavitosen ja jäätävän putin seurauksena. :) Lakiston kenttä on muuten ihan kiva - sanon tämän siksi, että ainakin itse olin kuullut siitä pelkkää pahaa. Kentän on suunnitellut Uuno-elokuvista paremmin tunnettu Ere Kokkonen, joten olin valmis uskomaan pahat puheet helposti. Mutta tosiaan, paria väylää lukuun ottamatta kenttä oli mukavan vaihteleva. Korkeuserojakin oli takaysillä paljon, joten kierroksen keskisyke kiipesi peräti 130:een. Kun kierros kesti 3 h 47 min, paloi kaloreita aika kivasti :)

Eilisellä juoksulenkillä jouduin taas puutuneen jalan uhriksi. Tällä kertaa puutuminen alkoi hieman myöhemmässä vaiheessa, mutta toistin kuitenkin tiistain temppuni ja vaihdoin 5,4 km kohdalla kävelyksi. Ajattelin mennä seuraavan lenkin vanhoilla tossuilla, jolloin ainakin selviää, johtuuko puutuminen kengistä. Jos sekään ei auta, on kyse todennäköisesti vain siitä, että jalat eivät ole vielä kunnolla tottuneet juoksemiseen.

Nyt on Laiskurin kiireetön aamu ohi, ja on aika aloittaa työt. Huomenna on koipien kondiksesta riippuen vuorossa juoksua tai kävelyä, sunnuntaina golfia. Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Päiväunia ja juoksentelua

On ollut aika mielenkiintoinen alkuviikko! Eilen oli vakaa aikomus mennä juoksemaan, mutta iltapäivästä alkoi väsyttää aivan kamalasti. Tulin töistä vähän normaalia aikaisemmin kotiin ja ajattelin ottaa tunnin nokoset ennen lenkkiä. Nämä "tunnin nokoset" venähtivät kolmeksi ja puoleksi tunniksi, minkä jälkeen olo oli täysin pöllämystynyt! Mutta näköjään kroppa tarvitsi lepoa, ei siinä mitään. Unikin tuntui olevan syvää, ja illalla sain taas ihan normaalisti unen päästä kiinni. Lenkki jäi siis väliin, mutten osannut siitä kauheasti stressata - ruokapuoli hoitui kuitenkin terveellisesti.

Tänään otin sitten revanssin juoksusta. Lepopäivän ansiosta jalkojen lihakset tuntuivat lenkin alussa oikein vetreiltä, mutta jostain kumman syystä oikea jalkaterä alkoi puutua parin kilometrin kohdalla. Näin on tapahtunut joskus aikaisemminkin, ja voin kertoa, että tunne on todella tylsä! Aivan kuin raahaisi kuollutta painoa mukanaan, pöh. Tästä syystä lopetin lenkin jo 5,4 km kohdalla ja kävelin loput pari kilsaa. Pian kävelyyn vaihdon jälkeen jalka taas "aukenikin" kuin ihmeen kaupalla. Tiedä sitten, johtuuko jalan jumitus kengistä vai puristuuko jokin hermo kasaan jalkaa rasittaessa. Mene ja tiedä, go and know. :)

Huomenna Laiskuri lintsaa töistä ja suuntaa taas golf-kierrokselle. Tällä kertaa vuorossa on Lakiston kenttä, joka onkin uusi tuttavuus. Kiva päivä siis tiedossa (vaikka niitä töitä onkin sitten tehtävä iltasella)!



lauantai 2. kesäkuuta 2012

Leppoisa lauantai

Viikonloppu on saapunut kuin varkain, ja koko viikon kestänyt positiivinen fiilis vain jatkuu! Takana on hyvin nukuttu yö ja - mikä tärkeintä - rauhallinen ja kiireetön aamu (itse asiassa hörpin vieläkin aamukahvia). Iltapäivästä pitää käydä skoolaamassa ylioppilasta, mutta muuten ei ole mitään ohjelmaa - sweet!

Eilen suuntasimme kaverini kanssa Tampereelle golfaamaan (eräs yhteinen ystävämme asuu Ikaalisissa, ja tämän vuoksi treffaamme usein Tampereen suunnalla). Automatka meni todella nopeasti kaikenlaisista asioista höpötellessä, ja kun pääsimme perille Tammer-golfiin, näytti kaikki aivan mainiolta: taivas oli pilvinen, mutta vettä ei Forecan vakuutteluista huolimatta tullut. Pelikin meni ihan kohtalaisesti (mm. vuoden ensimmäinen birdie!), ja sielu lepäsi. Laihduttajaahan ilahduttaa tietysti myös tieto siitä, että golfkierroksella kuluu suunnilleen yhtä paljon energiaa kuin kahdella pitkällä juoksulenkillä. Eilen neljän tunnin kävelyhuitomisen jälkeen sykemittari ilmoitti kaloreita palaneen 2039, ja tällaiseen lukemaan on todella vaikea päästä pelkällä kävelyllä tai juoksulla (puolimaratonilla saattaa kulua saman verran energiaa). Kaiken lisäksi golf on hyvin jalkaystävällinen laji, sillä ruohoalusta on pehmeä, eikä juoksuaskeleita tarvitse ottaa.

Golf tarjoaa virkistystä keholle ja mieh... mielelle.

Kierroksen jälkeen kävimme vielä Pancho Villa -nimisessä ravintolassa syömässä. Kello oli tuolloin jo kymmenen, joten söimme vain pikaisesti ja lähdimme sitten kotia kohti. Mukava reissu, ei voi muuta sanoa!

Tänään on siis Laiskurin tauko- ja tankkauspäivä, mutta huomiseksi on taas varattu golfkierros. Juoksulenkit jäivät tällä viikolla tiistain hölköttelyyn, mutta kaksi kävelylenkkiä ja kolme golfkierrosta tekevät viikosta liikunnallisesti oikein hyvän. Mukavaa viikonloppua lukijoille ja onnea kaikille koulunsa/opiskelunsa päättäville!

torstai 31. toukokuuta 2012

Hyvä viikko

Laiskurin viikko on tähän asti sujunut todella mukavasti! Liikkumaan on ehtinyt sopivasti, töissä tulee vastaan mielenkiintoisia asioita ja ruokavaliokin on pysynyt järkevänä ja terveellisenä. Maanantaina kävin hölkkäämässä 7,3 km vakiolenkkini, ja jalat tuntuivat sekä juoksun aikana että sen jälkeen oikein hyviltä! Eilen päästin koivet sitten vähän helpommalla ja hölkkäämisen sijaan kävelin saman reitin. Tänään liikunnan iloa tarjosi puolestaan golf-kierros hyvässä seurassa. Ja jotta liikkuminen ei unohtuisi viikonloppunakaan, on huomenna töiden jälkeen tiedossa jälleen golfia!

Tuntuu taas NIIN hyvältä olla aktiivinen, mutta tuikitärkeä lepo meinaa välillä unohtua. :) Lauantaina onkin kaiken huhkimisen jälkeen tarkoitus pitää täydellinen lepopäivä. Ystäväni esikoistyttö saa tuolloin myös valkolakin, joten eiköhän kakkukahveilla saa palautumisen hyvin käyntiin. Olen jostain lukenut, että muutenkin kannattaisi viikossa pitää yksi päivä, jolloin syö ihan reippaasti enemmän. Tätä on perusteltu sillä, että jos koko ajan noudattaa tiukkaa ruokavaliota, keho voi siirtyä jonkinlaiseen paastotilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu ja painon putoaminen lakkaa. Mene ja tiedä, mutta ainakin psyykkisesti sitä ainakin jaksaa paremmin, kun antaa silloin tällöin itselleen luvan herkutella!

Nyt Laiskurin tie vie ruokakauppaan. Ilta sujuu leppoisasti hyvän kirjan ja telkkarin parissa. House näyttäisi ainakin tulevan yhdeksältä!

tiistai 29. toukokuuta 2012

Tiistaita


Outo päänsärky (joka poistui juoksulenkin yhteydessä joksikin aikaa) on piinannut Laiskurin viikkoa. Vasen hartia tuntuu olevan aivan totaalijumissa, joten syyllinen särkyyn on kyllä selvillä. Silti vähän häiritsee, ei voi mitään. On kuitenkin ollut mukava huomata, että rauhallinenkin liikunta auttaa ihan välittömästi tällaiseen jännityssärkyyn - takana on kaksi päivää kävelyä, ja molempina päivinä olo parani heti, kun vain pääsi liikkumaan.

Toissapäivänä oli tarkoitus ottaa rauhallisemmin ja palautella jalkoja. Tämä ei ihan onnistunut, kun innostuin kävelemään aivan liian reipasta tahtia 7,3 km lenkkini. Onneksi sentään eilen sateinen sää sai Laiskurin etenemään rauhallisempaa vauhtia, ja nyt jalat tuntuvatkin taas paljon vetreämmiltä.


Joskus on otettava rauhallisemmin, jotta jaksaisi taas paremmin.

Kiersin muuten eilisellä kävelylläni ensimmäistä kertaa Paloheinän 3,9 km reitin (joka on merkitty tienviittoihin sinisellä ympyrällä, jos joku muu on kiinnostunut käymään). Lenkki vaikutti aika mäkiseltä, mutta siitä saa hyvän lisän reittivaihtoehtoihin! Sinänsä oikeasti uutta taivalta tuosta oli vain n. 1,2 km, ja loput olivat Laiskurille tuttuja teitä. Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa!

Nyt lienee syytä kerätä luut töiden pariin, mutta illalla on vuorossa joko kävely- tai juoksulenkki. Fiiliksen mukaan, kroppaa kuunnellen!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Päänsärkylääke

Päähän on sattunut syystä tai toisesta jo pari päivää, eikä lepo ole siihen oikein auttanut. Onneksi lääke löytyi liikunnan muodossa - Laiskuri ennätti tänään nimittäin juoksupoluille!

Tarkoitus oli alun perin lähteä kävelylle, mutta tuo päänsärky muutti suunnitelmat. Ajatus puolentoista tunnin kävelystä helteisessä säässä ei nimittäin tuntunut kauhean houkuttelevalta, ja ajattelin että juoksun tuoma endorfiini voisi auttaa särkyyn. Ja toden totta, lenkin jälkeen olo on aivan mainio! Itse lenkki (7,3 km) meni ihan kohtalaisesti. Jalat protestoivat tyypilliseen tapaansa pari-kolme kilometriä, mutta sen jälkeen ongelmana oli lähinnä nestehukka ja allergia. Ei sinänsä, että juostessa olisi yskittänyt tai aivastellut, mutta hapenotossa huomasi, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Lenkin jälkeen sainkin melkoisen yskänkohtauksen, mutta mitäpä tuosta.

Vaikka takana on sairastettu flunssa ja päällä siitepölyallergia, on pakko myöntää, että viime syksyn kuntoon vielä paljon matkaa. Onneksi aikaa on, ja fiiliskin on taas pitkästä aikaa hyvä! Työkiireetkään eivät ole ihan niin akuutteja kuin vielä kuukausi sitten, joten eiköhän Laiskurin puolimaraton-projekti pääse taas toden teolla käyntiin! Huomenna ajattelin hoitaa jalkoja palauttavalla kävelylenkillä, ja maanantaina voisi sitten taas yrittää hölkätä hieman. Kivaa! :)

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kysymyksiä

Flunssa alkaa vihdoin olla nujerrettu, ja enää on aktiivisen liikunnan tiellä siitepölyallergia. Oli aika jännä huomata, että kun flunssa oli pahimmillaan, ei allergiaoireita juurikaan ollut. Voisiko tämä johtua ihan yksinkertaisesti siitä, että kun limakalvot ovat paksun mönjän peitossa, ei siitepöly pääse niitä ärsyttämään? Mene ja tiedä, mutta taudin taltuttua oireet ovat joka tapauksessa palanneet. Tätä riemua kestää onneksi enää parisen viikkoa, ja maanantain 9 km kävelylenkki meni jo ihan onnellisissa merkeissä. Flunssan ikävänä sivuvaikutuksena on vain se, että työt jäivät suurelta osin tekemättä, ja tämä viikko onkin mennyt pääasiassa tietokoneen äärellä.

Koska viikko on urheilun osalta ollut vähän hiljaisempi, on hyvä hetki vastata Quantinan blogissaan esittämiin kysymyksiin. Toivottavasti säännölliset lukijat saavat tästä jotain irti - luulen, että satunnaisempia kunnonkohottajia tämä ei välttämättä juurikaan kiinnosta.

1. Kaunein asia tai esine, johon eilen törmäsit?

Toisella väitöskirjani ohjaajista - yli seitsemänkymppisellä herrasmiehellä - oli yllään mielestäni tavattoman tyylikäs paita. Ei siinä mitään ihmeempää ollut, mutta jotenkin paita korosti hänen persoonaansa liittyvää kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä juuri oikealla tavalla.

2. Mikä oli lapsuuden suosikkibändisi tai -laulajasi?

Ihan varhaisin suursuosikki oli Beatles. Äitini oli 60-luvulla ollut töissä Hampurissa, josta hän oli ostanut Beatlesin Help-levyn. Levyn nimi oli kannessa nimi käännetty saksalaiseen tapaan "Hilfe!", ja tätä vinyyliä 10-vuotias Laiskuri kulutti oikein urakalla. Silloinen suosikki oli ei-niin-yllättäen Yesterday, mutta myöhemmin John Lennonin oivallukset (etenkin Strawberry Fields Forever) säväyttivät vieläkin enemmän. Varhaisteininä Laiskuri kuunteli kovasti Queenia, ja lukioaikana musiikkimaku laajenikin sitten aivan valtavasti (Laiskuri kävi Sibelius-lukion, joka "avarsi horisontteja" melkoisesti).

3. Pidätkö Aino Ihana Maitosuklaasta? (Jos et tiedä, miltä se maistuu, saat tehtäväksesi ottaa siitä selvää!)

Tehtävä vastaanotettu! Laiskuri syö jäätelöä aika harvoin, eikä sinänsä ole fiksua lähteä yllytykseen mukaan, mutta maistaahan aina voi. :)

4. Kenen julkisuuden henkilön asennetta ihailet ja miksi?

En sinällään ihaile aktiivisesti ketään, ainakaan niin, että puhuisin kaverini pyörryksiin jonkun ihmisen erinomaisuudesta. Mutta jos jonkinlaista yhteiskunnallista esikuvaa pitäisi hakea, ei Dalai Lama olisi ihan pöyristyttävän huono valinta. Minua ei kiinnosta itämainen uskonto tai mystiikka juuri lainkaan, mutta sellainen "ei vastata pahaan pahalla" -asenne on todella ihailtava. Toki sama asenne on tuttu myös kristinuskosta, mutta käytäntö on osoittautunut vähän muunlaiseksi.

5. Uskotko karmaan?

Uskon siihen, että jokaisen meistä tulisi pyrkiä hyvään ja että tehty hyvä myös palautuu ainakin jollakin tavalla takaisin. Karman käsite on minulle itse asiassa hieman hämärä - en tiedä, kuuluuko siihen idea siitä, että hyvää pitäisi tehdä sen vuoksi, että itsellekin koituu jotain hyvää. Tähän en nimittäin usko, vaan uskon siihen, että hyvää pitäisi tehdä ilman toiveita mistään "vastahyvästä". Realisti minussa toteaa myös, että hyvään pyrkivillä ihmisillä on ikävä kyllä vaara langeta sinisilmäisyyteen ja hyväksikäytön uhreiksi.

Sanottakoon vielä, että minut on vaikea saada suuttumaan, mutta tahallaan ilkeät ihmiset onnistuvat siinä varsin hyvin.

6. Minkä värinen hammasharja sinulla on?

Oli ihan pakko tarkistaa - tämä on näitä asioita, joihin en ihan kauheasti kiinnitä huomiota! :D Valkoinen se oli, mutta sinistäkin harjasta löytyi. Poika-harja siis.

7. Mikä oli parasta 90-luvussa?

Hyvä lapsuus ja onnellisen viaton nuoruus. Askeleet kohti aikuistumista ja vastuunottamista omasta elämästä.

8. Minkä kirjan olet aina halunnut lukea muttet ole koskaan saanut aikaiseksi?


Niitä on ihan älyttömästi! Joudun työn puolesta lukemaan kauheasti ammattikirjallisuutta, joten rentoutumismenetelmiini ei ihan ykkösenä kuulu kaunokirjallisuuden lukeminen. Kesälomilla luen elämäkertoja ja dekkareita. Haluaisin lukea maailmankirjallisuuden klassikoita ihan kirjailijasta riippumatta, sillä ne tuskin ovat ihan syyttä nousseet klassikkoasemaan.

9. Jos saisit aikakoneen, minne ja mihin aikakauteen sillä matkustaisit?

Apua, vaikka mihin! Olen aivan hillittömän kiinnostunut historiasta, ja olisin kuola valuen matkustamassa ihan mihin tahansa menneeseen aikaan! Antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurit kiinnostavat erityisesti, samoin muinainen Egypti.

10. Pidätkö lautapeleistä? Ja jos pidät, mikä on suosikkipelisi?

Laiskuri rakastaa lautapelejä, etenkin kesäisillä mökkireissuilla! Suosikkeja ovat pelit, joissa taidolla on edes jonkinlainen osa: Alias, Trivial Pursuit, Pictionary (vaikka Laiskuri onkin surkea piirtämään).

11. Mikä on suurin unelmasi?

Suuria unelmia on ainakin pari. Ehkä se suurin on kivan elämänkumppanin löytäminen, mutta uraan liittyviä unelmiakin on. Vai ovatko ne unelmia? Tavoitteita ehkä pikemminkin. Joka tapauksessa sellainen "vaimo, pari lasta, omakotitalo, kiva duuni" on aika lähellä Laiskurin unelmaa. Teini-iässä Laiskuri halusi olla rokki-tähti, joten edes hitunen realismia on haaveisiin tullut... :)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Golfia, flunssaa, golfia

Laiskuri alkaa vähitellen toipua flunssasta, mutta vielä tänään oli hieman kevennetty työpäivä. Onneksi pahimmat sairauspäivät osuivat viikonlopulle, niin että eilen pääsin kuin pääsinkin pitämään mainostamani vapaapäivän golfin parissa, ja tänäänkin ehdin pelaamaan puolikkaan kierroksen illalla! Toivottavasti liikuntainto ei kostaudu jälkitaudin muodossa... Vieläkin kyllä yskittää sen verran, että esim. juoksu ei käy mielessäkään, mutta tuollainen lempeä kävely ja pallonlyönti onnistuvat kyllä.

Eilen Laiskurin tie vei kahden ystävän kanssa Tampereelle. Eksotiikkaa matkaan toi linja-autopysäkin vieressä oleva "kahvio", joka osoittautui melkoiseksi aikakoneeksi. Paikka oli ilmeisesti pääasiassa rengasliike ja autokorjaamo, joka vain sattui tarjoamaan samalla vanhaa kahvia ja kuivaa sämpylää (tämä ei kuitenkaan estänyt heitä mainostamasta itseään näyttävästi kahviona). Sämpylöitä oli vitriinissä komeasti kaksi kappaletta, ja tarjonnan täydensi yksi pulla. Karua, kaurismäkeläistä ja jollain tavalla hyvin sympaattista! Ehkä olisi kuitenkin ollut eri fiilis, jos olisi oikeasti tehnyt mieli syödä jotain kahvin kanssa.

Kierroksen pelasimme sitten Messukylän kentällä, jonka väylät olivat kapeita, lyhyitä ja aika tylsiä. Koska golf on kuitenkin poikaporukallemme pitkälti tekosyy tavata ja jutella, ei kentän ankeus päässyt latistamaan tunnelmaa. Kierroksen jälkeen menimme vielä syömään kuivaa "Premium-hampurilaista" Amarilloon, ja kotiin Laiskuri ennätti vasta ilta-yhdeksältä. Kiva päivä kaiken kaikkiaan, vaikka näin lämpimikseni vähän kritisoinkin jotain! :)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Niiskutusta

Voihan rähmä. Siitepölyn kanssa taistelevan Laiskurin iloksi on tullut myös flunssa - edellisestähän onkin aikaa jo kuukausi! Tosin viime kerralla oireet hävisivät parissa päivässä, joten ehkäpä tauti siirtyi vain odottamaan otollisempaa hetkeä iskeä... Olo on nyt joka tapauksessa aika tukkoinen, kurkku on kipeä ja korvat lukossa. On sanomattakin selvää, että viikonlopun liikunnat ovat vakavasti uhattuna, mikä on suomeksi sanottuna "iso plääh"!

Toisaalta flunssa (yhdessä allergian kanssa) selittää aika hyvin sen, miksi parin päivän ajan oli aika vetämätön olo. Tuntui siltä, että koko ajan väsytti, eivätkä lihakset tuntuneet palautuvan viikon kävelyputkesta oikein millään. Tänään olen tehnyt ihan suosiolla töitä kotikoneen äärellä, ja nyt on onneksi kaikki kiireellisimmät hommat hoidettu. Laiskurin iltapäivä kuluukin netissä surfatessa ja digiboksia tyhjentäessä. Illalla on vuorossa Suomi-Kanada-ottelu, joten jännityksen aihettakin on!

Pysykäähän terveinä ja nauttikaa liikunnan ilosta, jos vain pystytte! Laiskuri toivoo tervehtyvänsä viikonlopun aikana sen verran, että maanantaiksi sovittua golf-kierrosta ei tarvitsisi perua. Nyt vuorossa kuppi kuumaa ja lepoa, joten palaamisiin!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Taukoa vai ei?

Eilen oli hyvän liikuntaviikon jälkeen jalat hieman jumissa, ja oikeastaan jokainen lihas huusi taukoa. Ja mitä tästä seurasi? Laiskuri lähti tietenkin tutulle 7,3 km kävelylenkilleen... ;)

Jo lenkin aikana tuli sellainen fiilis, että olisi ollut parempi levätä. Mihinkään ei jomottanut sen kummemmin, mutta olo oli haluton ja tylsistynyt. Koko viime syksy meni todella hienosti kroppaa kuunnellessa, niin että tärkeät välipäivät tuli pidettyä aina silloin, kun oli syytä. Nyt pääsi kuitenkin käymään niin, että into vei voiton järjestä, ja lepo jäi väliin.

Tänään päätinkin pitää sitten kunnon lepo- ja tankkauspäivän. Olen muidenkin kokemuksista lukenut, että kurinalaisessa elämässä on se vaara, että kroppa menee ikään kuin säästöliekille, jolloin paino pysyy itsepintaisesti samana, vaikka periaatteessa energiaa pitäisi kulua enemmän kuin mitä syö. Niinpä Laiskurilla on tänään Suomi-Sveitsi-pelin kunniaksi lepo- ja tankkauspäivä - huomenna sitten jatketaan liikunnan parissa.

Liiallinen liikuntainto liittyy varmasti muutenkin Laiskurin ongelmaan: ylipainoa on päässyt syntymään siitäkin syystä, että kropan tarpeita ei ole osannut kuunnella tarpeeksi tarkkaan. Jos sitä ihan oikeasti osaisi syödä ja juoda juuri sen määrän kuin on hyvästä, ei painon pitäisi koskaan nousta. Sama päteekin sitten käänteisesti: jos liikkuu liikaa ja syö liian vähän (tai tässä tapauksessa "liian terveellisesti"), ei lopputulos ole silloinkaan hyvä. Ehkä yksi lepo/tankkauspäivä viikossa olisi hyvä pitää, niin että kroppa ei täysin nälkiinny, muttei myöskään ala kerryttää lisäkiloja. Lääkärin paperit auttaisivat kovasti tässä pohdinnassa... :)

Onko lukijoilla samanlaisia kokemuksia? Pitääkö rutiineja rikkoa, jotta kunto kohoaisi paremmin? Meneekö kroppa säästöliekille, jos vain elää terveellisesti?

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sunnuntai-kuulumisia

Tänään on ollut lähes täydellinen vapaapäivä. Kello herätti Laiskurin jo vartin yli kuusi, ja tie vei aikaiselle golfkierrokselle. Ilma oli koko aamupäivän mitä parhain, ja pelikin sujui paremmin kuin pitkään aikaan! Mukava oli myös pelin jälkeen sykemittarista todeta, että energiaa kului kierroksen aikana yli 2000 kcal. Totta kai kyseessä on arvio, mutta kyllähän neljän tunnin reipas kävely ja huitominen energiavaroja syö. Loistavaa painonhallinta-liikuntaa siis!

Eilen ehdin taas kävelylle. Kiersin tällä kertaa 13,7 km lenkin, jonka viime syksynä hölkkäsin pari kertaa (Pirkkolasta Paloheinän maastoihin ja takaisin). Koko viikon kävelysaldoksi tuli lopulta yli 40 kilometriä, ja Laiskurin iloksi jalat eivät ole suhtautuneet tähän lainkaan hassummin! Ainoastaan oikean jalan akillesjänteen kohdalta on iho hankautunut rikki, mutta eiköhän siitäkin rakkolaastarilla selvitä.

On ollut kyllä upea fiilis päästä taas heikon kevään jälkeen nauttimaan liikunnan riemusta. Nyt täytyy vain toivoa, että siitepölyallergia vähän helpottaisi. Omituista kyllä, allergia ei juurikaan häiritse liikkuessa, mutta kun pääsee lepäämään, tuntuu siltä kuin kaikki röörit olisivat siitepölyn peitossa. Pyh! Pyhempi! Pyhäin!

Kävelyn aikana on muuten hyvä tehdä myös töitä; eilenkin Laiskurin aivot raksuttivat työasioita, ihan hyvässä mielessä vieläpä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tutkimustyö on vähän erilaista kuin moni kahdeksasta neljään duuni. Siitä ei pääse oikein koskaan kunnolla irti, vaan se on osa elämää, ja ihan hyvä niin. :)

Kaiken järjen mukaan huomenna olisi syytä pitää taukopäivä, mutta ei tehdä vielä mitään lupauksia. :) Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin, palaamma taas asiaan!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Siitepölyn juhlaa

Taas on kaksi 7,3 km kävelylenkkiä takana, ja olo on koipien puolesta aivan mainio! Harmi vain, että yleisfiilistä latistaa koivun siitepölyallergia, josta Laiskuri on saanut nauttia jo lapsesta saakka. Lenkkipoluthan eivät ole mitenkään ideaalipaikkoja allergikolle, mutta tämän hinnan olen kyllä valmis maksamaan siitä, että jalat tottuvat taas tauon jälkeen liikuntaan. Ainoaksi ongelmaksi alkaa muodostua kohta se, että millään ei malttaisi pitää taukopäivää! Onneksi kävely ei kuormita jalkoja niin pahasti kuin juoksu, mutta olisihan se hyvä välillä levätäkin.

Ajoin muuten kotimatkalla Hjalliksen hallin ohitse, jossa oli juuri silloin meneillään Kanadan ja Slovakian välinen lätkämatsi. Ei sen puoleen, että tätä olisi mistään huomannut. Areenan pihalla oli ehkä parikymmentä ihmistä ja pari poliisiautoa, mutta muuten eivät MM-kisat olleet saaneet ihmisiä liikkeelle. Laiskurikin voisi ihan mielellään mennä jotain Suomen peliä katsomaan, mutta 150 euroa piippuhyllypaikasta on kyllä vähän liikaa...

Viikonlopusta on tulossa mukava: huominen on täysin menoista vapaa! Jos koivet eivät vihoittele, on vuorossa jälleen kävelyä. Sunnuntaina on sitten edessä aikainen herätys golfkierrokselle, eikä sen ihmeempää menoa silloinkaan ole. Luksusta! Kun sain vielä artikkelinkin eilen lähetettyä julkaistavaksi, niin hämmentävän stressitön fiilis on juuri nyt. Toivottavasti Suomi hoitaa illan pelissä Valko-Venäjän tyylillä, niin ei tarvitse sen takia alkaa stressata..! :)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vapun jälkimaininkeja

Näin on taas yksi vappu onnellisesti ohitse. Onneksi Laiskurin tie vei rauhallisiin kotipirskeisiin, sillä suoraan sanottuna kotimatkalla ahdisti ihmisten silmitön örvellys, varsinkin kun itse oli lähes selvin päin. Hyvä puoli rauhallisessa vapussa oli sekin, että jo eilen käytin päivän tehokkaasti töihin, ja illalla oli vuorossa virkistävä kävelylenkki!

Eilisen kävelysaldoksi tuli 7,5 km, ja tänään pistin vähän paremmaksi: 11,7 km. Reitti vei Pitkäkoskelta Paloheinän kautta Haltialan tilalle. Haltialassa on mukava, vanhaan maalaistyyliin sisustettu kahvila, jossa Laiskuri nautti kahvikupillisen death metal -musiikin soidessa taustalla. Musiikki kuului kyllä niin hiljaa, että taisi olla kokin viihdettä, josta asiakkaatkin pääsivät vahingossa osalliseksi... Kahvilassa olisi ollut myynnissä aivan käsittämättömän herkullisen näköisiä voipullia, mutta Laiskuri pysyi tiukkana ja pitäytyi pelkässä kahvissa. :)

Mukava oli huomata, että sekä eilen että tänään jalkojen jumitus oli lähes tiessään! Pientä arkuutta tuntui vielä akillesjänteissä, mutta se kaikkein huolestuttavin säärien jomotus oli poissa. En silti pidä kiirettä juoksulenkkien kanssa; parempi on ottaa taas kauden alku maltilla, jotta vammat pysyvät poissa. Sunnuntaina on vuorossa jalkaystävällistä golfia, joten viikko alkaa näyttää oikein hyvältä, kunhan loppuviikosta ehtii vielä käydä pari kertaa kävelemässä!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kävelyhölkkä

Taas on muutama työntäyteinen päivä takana, mutta liikuntaakin on onneksi ehtinyt harrastaa! Perjantaina avasin parin ystävän kanssa golfkauden, ja oli kyllä aivan upea pelata! Ilma oli kaunis, ja pelikin sujui aika hyvin. Nyt kun ehtisi edes kerran viikossa kentälle... Siitä olisi iloa sekä painonhallintaan että hermojen hallintaan... :)

Tänään oli pakko käyttää muutama tunti opiskelijoiden harjoitustenttien tarkastamiseen, mutta illansuussa ehdin Paloheinään. Nyt tiet olivat jo täysin sulia, joten olosuhteita ei auta enää syyttää. Koska viimeksi koivet vähän nikottelivat, ajattelin tänään vain kävellä rauhallisesti 9 km lenkin. Päätös oli varmastikin ihan oikea, sillä jopa kävellessä sääret tuntuivat vähän aroilta ensimmäisten kilometrien ajan. Viiden kilometrin kohdalla jalat tuntuivat onneksi jo sen verran vetreiltä, että uskaltauduin hölkkäämään 2,5 km, minkä jälkeen kävelin loppujäähdyttelyksi loput pari kilsaa. Nyt on jaloissa oikein hyvä fiilis, joten tyytyväisyyteen on aihetta!

Huomenna sitten onkin vuorossa tämän päivän hyödyn tuhoaminen työkaverin vappupirskeissä. Kivaa varmasti on, mutta onneksi vappu on kuitenkin vain kerran vuodessa! :) Iloista vappua myös kaikille lukijoille!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kävelyä

Laiskurin maanantai-hölkkä vaihtuikin sateisen sään takia kävelyksi, ja eilen oli vuorossa taukopäivä. Tänään lähdin sitten pitkän työpäivän jälkeen Paloheinään, vaikka vasemman jalan nilkka oli jo aamulla töihin kävellessä tuntunut vähän hassulta.

Tiedä sitten, oliko nilkasta kiinni, mutta juokseminen tuntui alusta lähtien säärissä pahalta. Kolmen kilometrin jälkeen totesin, että taitaa olla parasta lopettaa ja kävellä takaisin. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen jalat tuntuivat paljon paremmilta, mutta kun yritin jatkaa juoksua, ne menivät taas saman tien jumiin. No, tulihan tuossa sentään kolmen kilometrin hölkkä ja kolmen kilometrin kävely, joten hyvä edes niin!

Pitäisi näköjään aloittaa kesäkausi vähän maltillisemmin, jotta jalat ehtisivät paremmin mukaan. Kun viime syksynä aloitin juoksukuurin, olin käynyt parin viikon ajan pitkillä kävelylenkeillä, jotka aivan varmasti olivat totuttaneet jalkoja juoksun rasitusta varten. Harmi vain, että Laiskurin maltti ei oikein tahtoisi riittää pelkkään kävelyyn..! :) Mutta pakko kai se on vain malttaa, jos haluaa vielä syksylläkin juosta terveillä jaloilla.

Huomenna on siis vuorossa kävelylenkki (pöh), ja perjantaina korkataan kavereiden kanssa golfkausi, tosin vain puolikkaan kierroksen merkeissä. Rauhallista liikuntaa siis!

P.S. Paloheinän tiet olivat toden totta sulaneet hyvin muutamassa päivässä. Ihme kyllä, pururata on vielä täysin lumen/jään peitossa, ja niin vain siellä hiihtäjät etenivät luistelutyyliin mäkeä ylös!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kauden avaus

Kävin eilen pyörähtämässä tunnin kävelylenkin aurinkoisessa säässä, ja harmittelin, että vielä joutuu odottelemaan juoksukauden alkua. No, heti illalla olikin Lina kertonut kommentissaan, että juoksupolut ovat jo sulia! Tämän seurauksena fiilistelin koko illan mm. Juoksija-lehden parissa, ja päätin lähteä tänään katsomaan Paloheinän teiden kuntoa. Jännä juttu - olin niin täpinöissäni pelkästä ajatuksesta, että nukuin hyvin katkonaisesti ja taisin nähdä untakin juoksemisesta. :)

Rauhallisen aamupäivän jälkeen suuntasin kohti Paloheinää. Matkalla näin jo pari juoksijaa tarpomassa asfalttia pelkässä t-paidassa, mitä pidin kyllä vähän liioitteluna. Vaikka lämpötila oli n. kymmenessä asteessa, kävi ulkona kuitenkin kylmä viima. No, perillä Paloheinässä olosuhteista ei oikein ottanut kunnolla selvää. Kävelijöitä näkyi joka puolella, samoin pyöräilijöitä. Kuitenkin myös pari hiihtäjää sivakoi pururadalle päin, joten Laiskurin lempilenkin kunto oli melkoinen arvoitus.

Hölkkäilin lopulta todella rauhallista vauhtia tutun ja turvallisen 7,3 km lenkkini. Paikoitellen tie oli aivan kesäkunnossa, toisinaan taas tien peittona oli monen sentin paksuinen jääkansi, jota pyöräilijät näyttivät pelkäävän Laiskuriakin enemmän. Useimmiten tien kunto oli jotain tältä väliltä: loskansekaista lunta, josta onneksi usein löytyi sellainen parinkymmenen sentin levyinen sula kohta. Ihan kohtalaisesti pääsi kuitenkin matkaa taittamaan, eikä esimerkiksi polven muljahtamista joutunut varomaan kuin ihan parissa paikassa. Nyt kun yöpakkasia ei ole enää (toivottavasti) luvassa, kohenee tien kunto varmasti jo muutamassa päivässä, ja vapun jälkeen koko reitti on jo toivottavasti sulana.

Oli kyllä melkoisen juhlava fiilis päästä taas tutuille lenkkipoluille! Nyt vain täytyy ottaa alku rauhallisesti ja totuttaa jalkojen lihakset ja nivelet ajatukseen siitä, että Mörkö on alkanut käydä lenkillä. :) Huomiseksi ajattelin ottaa palauttavan kävelyn, mutta tiistaina sitten taas Paloheinään, jos vain jalat ovat samaa mieltä!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tilannekatsaus

Laiskuri on pitänyt nyt jonkin aikaa yllä blogihiljaisuutta. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että työkiireet ovat vieneet lähes kaiken ajan ja huomion. Sain eilen vihdoin valmiiksi väitöskirjaani kuuluvan artikkelin, kunnes huomasin, että se on aivan liian pitkä: lehti, johon aion lähettää sen julkaistavaksi, ottaa vastaan korkeintaan 10000 sanan juttuja, kun taas Laiskuri oli kalkattanut lähes 16000 sanaa! Olisihan tuon voinut ehkä selvittää etukäteenkin... Joka tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että vapaa viikonloppu vaihtui taas kerran töiksi. Yhyy!

Työstressin aiheuttamaa pientä kireyttä ei ole mitenkään helpottanut kevään tuskallisen hidas saapuminen. Golfkentät ovat onneksi alkaneet avautua (hyvähyvä!), mutta juoksupolut eivät taida olla hölkkäkunnossa ihan vielä. Meinasin itse asiassa yksi ilta käydä katsomassa, miltä Paloheinässä näyttää, mutta en sitten ehtinytkään. Vaikka arvaahan sen, että puiden varjostamat tiet eivät ihan heti sula, varsinkaan, kun tähän asti on ollut yöpakkasia.

Nyt on kuitenkin suhteellisen hyvä tilanne. Säät ovat lämpiämässä, ja pahimmat työkiireet helpottavat toivottavasti parissa viikossa. Opetuskin loppuu vappuna, joten sen jälkeen ei enää tarvitse valmistella luentoja! Näillä näkymin Laiskurin juoksukausi alkaa siis toukokuun alussa. Viime vuonna aloitin juoksukuurin vasta elokuun loppupuolella, joten hyvältä näyttää!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Flunssaviikko

Niin kuin vähän viime kerralla pelkäsinkin, flunssa iski sitten viikonlopun aikana. Onneksi ehdimme ennen kurkkukivun yltymistä viettää mukavan mökki-illan lauantaina, mutta sunnuntai-aamusta lähtien on olo ollut aika vaisu. Ikävä kyllä töistä ei ole voinut luistaa, joten lepäämisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Liikkumaan ei ole ollut mitään asiaa, ja ruokailutkin ovat menneet enemmän tai vähemmän satunnaisesti pieleen - pöh!

Toisaalta olen kyllä myös aika tyytyväinen siihen, että tauti iski nyt, kun ei ole paras juoksukausi meneillään. Takatalvesta huolimatta elättelen toiveita siitä, että muutaman viikon päästä maa olisi jo sen verran sula, että hiekallekin pääsisi juoksemaan - terveenä! Onkin aika kärsimätön olo, sillä minun on niin paljon helpompi elää terveellisesti silloin, kun liikuntaolosuhteet ovat kunnossa. Jos liikkumaan ei pääse, on paljon hankalampaa pitää yllä itsekuria syömisen suhteen. Outoa, ja varmastikin osoitus jonkinlaisesta riippuvuus-käyttäytymisestä...

Saimme parin ystävän kanssa lyötyä lukkoon myös Laiskurin ainoan virallisen kesälomapätkän! Meillä on ollut jo muutaman vuoden ajan tapana lähteä viikoksi kaverin mökille, josta teemme sitten joka päivä reissun jollekin golfkentälle. Nyt päätimme lähteä golf-lomalle heti juhannuksen jälkeen, ja tällä kertaa matka kestää kymmenen päivää. Tällaisessa lomassa on se hyvä puoli, että kierros golfia päivässä kuluttaa aika mukavasti edellisen illan grillilihat ja saunaoluet, joten paino ei loman aikana pääse juurikaan nousemaan (ei se kyllä laskekaan). Ennen lomaa pitäisi saada juoksukunto kuitenkin jo lupaavaksi, joten kesä, et viitsisi jo tulla? :)

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kevyttä alapilveä

On ollut vähän tylsä vikko. Töissä on ollut hurja kiire yhden projektihakemuksen kanssa (dedis eilen, meni aika viime tippaan), ja yleisfiilistä on haitannut tällainen ärsyttävä "melkein-flunssa". Koko ajan tuntuu siltä, että viimeistään huomenna on vuoteen omana, mutta yön yli nukuttua olo on vieläkin ihan samanlainen. Outoa, tyhmää ja tylsää, koska vireystila on koko ajan matala, eikä lenkille lähtö edes käy mielessä.

Lisää valitusta: mikä ihmeen takatalvi nyt on tuloillaan? Ainakin täällä Helsingissä kadut ovat jo aika hyvin sulaneet lumesta, ja muutenkin ulkoilma on tuntunut keväiseltä. Sääennustukset lupaavat kuitenkin ensi viikolle kylmää ilmaa, ja Forecan sääkartan mukaan sunnuntain vastaisena yönä pitäisi olla jopa kymmenen astetta pakkasta! En ala. :) Jännä muuten, että nyt kun juoksukauden (siis kesäharjoittelun) alkuun on enää noin kuukauden verran aikaa, alkaa maltti olla kortilla. Täytyy vain yrittää muistaa, että hyviä juoksuilmoja riittää todennäköisesti ainakin puoleksi vuodeksi, kunhan nyt kevät vain tulisi ensin kunnolla.

Huomenna olisi vuorossa vastapainoa työlle: yhden yön mökkireissu muutaman ystävän kanssa. Laiskurin tuurilla flunssa tosin iskee varmaan täydellä voimallaan juuri huomenna. :)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Koiville lepoa

Viikko on mennyt liikunnan osalta levätessä. Tunsin viikonlopun lenkin jälkeen jalkojen tarvitsevan taukoa juoksusta, sillä sekä oikean jalan sääri että vasen polvi tuntuivat pahoittaneen mielensä Laiskurin asfalttiravista. Olen aikaisemminkin maininnut kärsineeni erittäin sitkeästä penikkataudista (tästä on jo pitkä aika, ja tarkemmin ajateltuna onnistuin hankkimaan sen juuri tähän vuodenaikaan, kun en malttanut talven jälkeen aloittaa lenkkeilyä tarpeeksi varovasti. Silloin jalkavaivat eivät hävinneet edes kuukausien levolla, joten varovaisuuteen on todellakin syytä. Nyt jalat tuntuvatkin jo aika hyviltä, joten ainakin reippaita kävelylenkkejä voi jatkaa, jos juosta ei uskalla!

Itse asiassa olinkin jo eilen lähdössä iltalenkille, kun sain sähköpostia isältäni (uutta puhelinta kun en ole vieläkään ostanut). Suunnittelemani reipas kävely vaihtuikin sitten vanhempien morjestamiseen, koska isälläni oli jotain verenpainehäikkää ja äitini oli yllättäen taas hieman vauhkona. Mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse. Yllättävän tärkeää on näköjään vain mennä joskus kuuntelemaan vanhusten huolia, vaikka aika usein siitä seuraa sellainen "juottakaa mut äkkiä tainnoksiin" -fiilis. :)

Vaikka liikuntaa ei Laiskurin viikkoon ole kuulunut, ravintopuolella on onneksi sujunut hyvin. Työstressi ei ole johdattanut Laiskuria roskaruoan äärelle, vaan olen onnistunut pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Tämä näkyy myös vaatteiden istuvuudessa: tänään on jo aiemmin mainitsemani juhlatilaisuus (erään kielitieteellisen yhdistyksen vuosijuhla), ja samainen puku, joka oli kolme viikkoa sitten todella ahdas, tuntuu nyt jo ihan hyvältä. Pitäisi varmaan aina olla tällaisia motivaatiovaatteita, jotka osoittavat ihan konkreettisesti sen, mihin suuntaan ollaan menossa! :)

Mielenkiintoinen ilmiö muuten: minulla ei ole ollut herätyskelloa sen jälkeen, kun puhelimeni varastettiin. Tämän seurauksena aamuheräämiseni on aikaistunut noin puolellatoista tunnilla! Onko syy sitten valoisuudessa, vai pitääkö sisäinen kello huolen siitä, että työpäivä ei ihan täysin mene ohi - en tiedä. Ihan hyvä juttu joka tapauksessa!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Lauantailenkki

Huh, onpa ollut taas ihanaa päästä nauttimaan kiireettömästä lauantaista! Tai eihän päivä oikeasti kiireetön olisi, jos en olisi tehnyt vakaata päätöstä jättää työt syrjään. Sielun lepoa, ei voi muuta sanoa!

Eilen tie vei pitkästä aikaa ystävien kanssa parille oluelle. Sen verran oli malttia kuitenkin mukana, että tänään olo on ollut oikein hyvä, mitä nyt olen välillä levännyt ihan oikeita univelkoja pois. Mitä liikuntaan tulee, vaihdoin juoksut jalkoja säästelläkseni tiistain jälkeen reippaiksi kävelylenkeiksi (sekä keskiviikkona että torstaina), mutta nyt yhden välipäivän jälkeen päätin taas lähteä huitaisemaan jo tutuksi tulleen 4,7 km asfalttitärinän.

Juoksu tuntui tänään ihan ookoolta. Vähän harmittaa se, että aerobinen kunto sallisi aika paljon kovemman vauhdin kuin mitä jalat kestävät. Tänään menin 6:55/km keskivauhtia, ja jos olisin siitä yhtään kiristänyt, olisivat koivet jääneet matkalle. Nyt täytyy vain pitää maltti mukana, sillä kaikista tyhmintä olisi se, että jalat prakaisivat muutamaa viikkoa ennen kesäkauden alkua...

Muutama viikko taitaa tosin olla aika optimistinen näkemys. Kymmenen vuorokauden sääennusteen mukaan yöpakkasille ei vielä näy loppua, joten kunnon kevään alkua saadaan vielä odotella. Mutta voi sitä riemua sitten, kun pääsee takomaan kilometrejä hiekkatiellä..!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Paljastuksia

Sekä Quantina että Blueberry olivat blogeissaan haastaneet minut kertomaan itsestäni jotain, joten pakko kai se on vastata haasteeseen! Minulla ei vain ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä olisi mielenkiintoista kerrottavaa. Muutenkin olen enemmän kuuntelija kuin höpöttäjä, joten tämä voi nyt mennä hieman sattumanvaraiseksi detaljien jakamiseksi. Mutta yritetään! Toivottavasti molemmille haastajille sopii, että yhdistän heidän haasteensa yhdeksi, ja näin ollen kerron itsestäni seitsemäntoista seikkaa Quantinan hieman laajemman haasteen mukaisesti. :)

No niin, nyt sitä mennään.

1. Olin pullea lapsi. Yläaste- ja lukioikäisenä olin hoikka ja komea, yksi koulun suosituimmista pojista (millä ei ollut paljon väliä, koska seurustelin 15-24-vuotiaana saman tytön kanssa), ja noin kaksivitosesta lähtien olen ollut taas pullea. Tavoitteena on olla kolmevitosena taas hoikka!

2. Minussa yhdistyy jotenkin kummallisesti erittäin herkkä romantikko ja rekkakuskimainen rääväsuu. Testaan mielelläni uuden tuttavuuden reaktiota johonkin täysin ylilyötyyn juttuun ja katson, uskaltaako hän nauraa tyhmälle jutulle vai ottaako hän itsensä (tai minut) liian vakavasti (tämä ei aina toimi, ja moni varmaan pitääkin minua ihan dingdong-tapauksena).

3. Olen soittanut kitaraa Tavastialla. Kahdesti. Telkkarissakin olen esiintynyt, itse asiassa sielläkin kahdesti. Vaan kaukana ovat nuo ajat.

4. Olen tietoisesti yrittänyt lähentyä vanhempieni, varsinkin isäni, kanssa myöhemmällä iällä. Mielestäni olen tässä myös aika kivasti onnistunut.

5. Vastavuoroisesti minulla on veli, jonka kanssa en ole lainkaan läheinen. Tämä taas ei mielestäni ole omaa syytäni.

6. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että mökillä pelattavaan Trivial Pursuitiin tai Aliakseen on suhtauduttava asiaankuuluvalla vakavuudella. ;) Osaan kyllä hävitä erittäin nätisti.

7. Yritän ajatella ihmisistä mahdollisimman paljon hyvää. Huono puoleni kuitenkin on, että saatan puhua heistä toisinaan pahaa heidän selkänsä takana. Tämä on ehkä inhimillinen piirre, mutta en silti kauheasti sillä ylpeile.

8. Minut on todella vaikea saada suuttumaan, mutta kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus saa minut näkemään punaista, oli kyse sitten kuinka pienestä asiasta tahansa.

9. Liikutun aika helposti. Kadonneen jäljillä -ohjelma on esimerkiksi yhtäjaksoista piinaa. :)

10. Olen aina ihaillut käsistään käteviä ihmisiä. Olen aika laaja-alaisesti lahjakas, mutta kädentaitoja jaettaessa olin jossain aivan muualla huitelemassa.

11. Pidän ympäristöarvoja tärkeinä, mutta tämä ei estä minua omistamasta autoa. Ajan itse asiassa todella mielelläni (mutta vuositasolla hyvin vähän).

12. Osaan muinaista egyptin kieltä. Kyllä, sitä jota kirjoitetaan hieroglyfeillä. Egyptiin ei tie kuitenkaan ole valitettavasti koskaan vienyt.

13. Pidän paljon Suomesta, enkä haluaisi muuttaa täältä koskaan pois. Työ saattaa kuitenkin asettaa joskus valinnan eteen. Jos pakko olisi jonnekin muuttaa, voisin kuvitella asuvani Englannissa, jossa sekä kieli että kulttuuri tuntuvat aika sopivilta.

14. Olen erittäin laiska siivoamaan. Nytkin kotini on kuin hävityksen kauhistus. :)

15. Asun eräällä Helsingin kauneimmista (ja kalleimmista) alueista. Tämän mahdollistaa paitsi vuokralla asuminen, myös asumisen ahtaus. Tätäkin tekstiä kirjoitan kartanoni keittiö/olohuone-yhdistelmässä.

16. Haluaisin ehkä lemmikin. Ongelmana on vain se, että koira tarvitsisi enemmän seuraa kuin työt sallivat, kun taas kissalle olen ilmeisesti hieman allerginen. Marsut ja kalat eivät kiinnosta (anteeksi vaan kaikki marsu- ja kala-ihmiset!).

17. Katson yllättävän paljon telkkaria (digiboksilta) kiireiseen aikatauluuni nähden. Lähinnä dokkareita, mutta suosikkejani ovat myös BBC:n laatutuotannot (Poirot!) ja sarjoista esim. House ja Dexter. Frasierin kaikki tuotantokaudet olen nähnyt varmaankin jo kolmeen kertaan (olisiko paras komediasarja ikinä?).

Huuh, nyt riitti, hyvää yötä!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Asfaltin nautintoa

Viikko on lähtenyt levollisen viikonlopun jälkeen liikkeelle oikein mukavasti. Töissä on kiirettä, mutta niinhän siellä aina on. Juoksemaan olen ehtinyt sekä eilen että tänään, joten Laiskurin paluu etenee suunnitelmien mukaan!

Ainoa ikävä uutinen on se, että jalat alkavat pikkaisen oireilla asfaltin kovuudesta. Tänään lähdin juoksemaan sellaista 1,8 km lenkkiä, joka oli tarkoituksena kiertää kolmeen kertaan. Tuntemukset säärissä alkoivat kuitenkin olla sen verran varoittavia, että lenkki jäi lyhyeksi. Eihän 3,6 km lenkki oikeasti ole juuri mitään, mutta parempi kuunnella kroppaa - ja parempi mennä juoksemaan kuin esimerkiksi iltakaljalle, oli matka sitten lyhyt tai ei.

Helsingissä tiet ovat viikon aikana sulaneet vauhdilla, ja tänäänkin juoksin paljaalla asfaltilla lähes koko matkan. Nyt kun vielä saataisiin esim. Töölönrannasta hiekkatieosuudet paljaiksi lumesta ja jäästä, niin voisi juosta vähän pidempiäkin matkoja! Kärsivällisyys ei lukeudu Laiskurin suurimpien vahvuuksien joukkoon, joten nyt kun juokseminen pienistä jomotuksista huolimatta tuntuu taas kutsuvalta, ei kesää malttaisi odottaa sitten millään. :)

Quantina näytti heittäneen blogissaan jonkinlaisen "itsensäpaljastus-haasteen". Nyt on kuitenkin jo kello niin paljon, että palaan asiaan tuonnempana. Ja täytyyhän sitä nyt miettiä, mitä lukijat Laiskurista haluaisivat tietää!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Juhlien selviytyjä

Taas on viikko vierähtänyt loppupuolelle, ja valitettavasti Laiskurille jäi melkoinen kasa töitä tehtäväksi. Nyt eivät tosin työt kyllä kauheasti haittaa, sillä yleisfiilis on juoksulenkkien ansiosta ollut koko viikon vahvasti plussan puolella! Torstaina ja perjantaina jouduin pitämään työasioiden (ja varpaassa olleen rakon) vuoksi juoksutaukoa, mutta sitä ennen olikin neljän päivän juoksuputki. Hyvältä alkaa siis näyttää, ja kevään tulo vain nostaa fiiliksiä entisestään!

Eilen oli jo aikaisemmin mainitsemani virallisempi tilaisuus, johon pukuni tuntui vielä viikko sitten kovin ahtaalta. Ihme ja kumma: viikon kurinalaisuus oli tehnyt ihmeitä, ja vaikka sentin olisi vielä voinut vyötäröltä silpaista pois, ei lopputulos tuntunut eikä näyttänyt sellaiselta makkarankuorelta kuin ennen ryhdistäytymistä! Uskomatonta, kuinka nopeasti terveellinen elämäntapa voi mittoihin vaikuttaa! Valitettavasti tämä pätee myös toiseen suuntaan: aika äkkiä tuo puku nimittäin kävi pieneksi...


Yhtenäinen pukukoodi tuo arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan.

Jottei motivaatio pääsisi katoamaan, ilmoittauduin eilen ystäväni yllyttämänä erään yhdistyksen vuosijuhlaan, joka pidetään kahden viikon päästä perjantaina. Kyseessä on puoliksi työjuttu, sillä moni kollegani on myös tulossa, ja itsekin olen ollut pitämässä esitelmää ko. yhdistyksen tapahtumassa. Tämä vuosijuhla asettaa taas hyvän välitavoitteen: jospa siihen mennessä olisi saanut sen sentin tai puolitoista sulatettua lisää, niin sitten oltaisiin taas vanhoissa mitoissa, josta solakoituminen kohti kesää voisi jatkua. Jokainen ylimääräinen kilo hidastaa juoksuvauhtia, joten pois joutavat!