Hyvä viikko

Laiskurin viikko on tähän asti sujunut todella mukavasti! Liikkumaan on ehtinyt sopivasti, töissä tulee vastaan mielenkiintoisia asioita ja ruokavaliokin on pysynyt järkevänä ja terveellisenä. Maanantaina kävin hölkkäämässä 7,3 km vakiolenkkini, ja jalat tuntuivat sekä juoksun aikana että sen jälkeen oikein hyviltä! Eilen päästin koivet sitten vähän helpommalla ja hölkkäämisen sijaan kävelin saman reitin. Tänään liikunnan iloa tarjosi puolestaan golf-kierros hyvässä seurassa. Ja jotta liikkuminen ei unohtuisi viikonloppunakaan, on huomenna töiden jälkeen tiedossa jälleen golfia!

Tuntuu taas NIIN hyvältä olla aktiivinen, mutta tuikitärkeä lepo meinaa välillä unohtua. :) Lauantaina onkin kaiken huhkimisen jälkeen tarkoitus pitää täydellinen lepopäivä. Ystäväni esikoistyttö saa tuolloin myös valkolakin, joten eiköhän kakkukahveilla saa palautumisen hyvin käyntiin. Olen jostain lukenut, että muutenkin kannattaisi viikossa pitää yksi päivä, jolloin syö ihan reippaasti enemmän. Tätä on perusteltu sillä, että jos koko ajan noudattaa tiukkaa ruokavaliota, keho voi siirtyä jonkinlaiseen paastotilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu ja painon putoaminen lakkaa. Mene ja tiedä, mutta ainakin psyykkisesti sitä ainakin jaksaa paremmin, kun antaa silloin tällöin itselleen luvan herkutella!

Nyt Laiskurin tie vie ruokakauppaan. Ilta sujuu leppoisasti hyvän kirjan ja telkkarin parissa. House näyttäisi ainakin tulevan yhdeksältä!

Tiistaita

Outo päänsärky (joka poistui juoksulenkin yhteydessä joksikin aikaa) on piinannut Laiskurin viikkoa. Vasen hartia tuntuu olevan aivan totaalijumissa, joten syyllinen särkyyn on kyllä selvillä. Silti vähän häiritsee, ei voi mitään. On kuitenkin ollut mukava huomata, että rauhallinenkin liikunta auttaa ihan välittömästi tällaiseen jännityssärkyyn - takana on kaksi päivää kävelyä, ja molempina päivinä olo parani heti, kun vain pääsi liikkumaan.

Toissapäivänä oli tarkoitus ottaa rauhallisemmin ja palautella jalkoja. Tämä ei ihan onnistunut, kun innostuin kävelemään aivan liian reipasta tahtia 7,3 km lenkkini. Onneksi sentään eilen sateinen sää sai Laiskurin etenemään rauhallisempaa vauhtia, ja nyt jalat tuntuvatkin taas paljon vetreämmiltä.

Joskus on otettava rauhallisemmin, jotta jaksaisi taas paremmin.

Kiersin muuten eilisellä kävelylläni ensimmäistä kertaa Paloheinän 3,9 km reitin (joka on merkitty tienviittoihin sinisellä ympyrällä, jos joku muu on kiinnostunut käymään). Lenkki vaikutti aika mäkiseltä, mutta siitä saa hyvän lisän reittivaihtoehtoihin! Sinänsä oikeasti uutta taivalta tuosta oli vain n. 1,2 km, ja loput olivat Laiskurille tuttuja teitä. Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa!

Nyt lienee syytä kerätä luut töiden pariin, mutta illalla on vuorossa joko kävely- tai juoksulenkki. Fiiliksen mukaan, kroppaa kuunnellen!

Päänsärkylääke

Päähän on sattunut syystä tai toisesta jo pari päivää, eikä lepo ole siihen oikein auttanut. Onneksi lääke löytyi liikunnan muodossa - Laiskuri ennätti tänään nimittäin juoksupoluille!

Tarkoitus oli alun perin lähteä kävelylle, mutta tuo päänsärky muutti suunnitelmat. Ajatus puolentoista tunnin kävelystä helteisessä säässä ei nimittäin tuntunut kauhean houkuttelevalta, ja ajattelin että juoksun tuoma endorfiini voisi auttaa särkyyn. Ja toden totta, lenkin jälkeen olo on aivan mainio! Itse lenkki (7,3 km) meni ihan kohtalaisesti. Jalat protestoivat tyypilliseen tapaansa pari-kolme kilometriä, mutta sen jälkeen ongelmana oli lähinnä nestehukka ja allergia. Ei sinänsä, että juostessa olisi yskittänyt tai aivastellut, mutta hapenotossa huomasi, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Lenkin jälkeen sainkin melkoisen yskänkohtauksen, mutta mitäpä tuosta.

Vaikka takana on sairastettu flunssa ja päällä siitepölyallergia, on pakko myöntää, että viime syksyn kuntoon vielä paljon matkaa. Onneksi aikaa on, ja fiiliskin on taas pitkästä aikaa hyvä! Työkiireetkään eivät ole ihan niin akuutteja kuin vielä kuukausi sitten, joten eiköhän Laiskurin puolimaraton-projekti pääse taas toden teolla käyntiin! Huomenna ajattelin hoitaa jalkoja palauttavalla kävelylenkillä, ja maanantaina voisi sitten taas yrittää hölkätä hieman. Kivaa! :)

Kysymyksiä

Flunssa alkaa vihdoin olla nujerrettu, ja enää on aktiivisen liikunnan tiellä siitepölyallergia. Oli aika jännä huomata, että kun flunssa oli pahimmillaan, ei allergiaoireita juurikaan ollut. Voisiko tämä johtua ihan yksinkertaisesti siitä, että kun limakalvot ovat paksun mönjän peitossa, ei siitepöly pääse niitä ärsyttämään? Mene ja tiedä, mutta taudin taltuttua oireet ovat joka tapauksessa palanneet. Tätä riemua kestää onneksi enää parisen viikkoa, ja maanantain 9 km kävelylenkki meni jo ihan onnellisissa merkeissä. Flunssan ikävänä sivuvaikutuksena on vain se, että työt jäivät suurelta osin tekemättä, ja tämä viikko onkin mennyt pääasiassa tietokoneen äärellä.

Koska viikko on urheilun osalta ollut vähän hiljaisempi, on hyvä hetki vastata Quantinan blogissaan esittämiin kysymyksiin. Toivottavasti säännölliset lukijat saavat tästä jotain irti - luulen, että satunnaisempia kunnonkohottajia tämä ei välttämättä juurikaan kiinnosta.

1. Kaunein asia tai esine, johon eilen törmäsit?

Toisella väitöskirjani ohjaajista - yli seitsemänkymppisellä herrasmiehellä - oli yllään mielestäni tavattoman tyylikäs paita. Ei siinä mitään ihmeempää ollut, mutta jotenkin paita korosti hänen persoonaansa liittyvää kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä juuri oikealla tavalla.

2. Mikä oli lapsuuden suosikkibändisi tai -laulajasi?

Ihan varhaisin suursuosikki oli Beatles. Äitini oli 60-luvulla ollut töissä Hampurissa, josta hän oli ostanut Beatlesin Help-levyn. Levyn nimi oli kannessa nimi käännetty saksalaiseen tapaan "Hilfe!", ja tätä vinyyliä 10-vuotias Laiskuri kulutti oikein urakalla. Silloinen suosikki oli ei-niin-yllättäen Yesterday, mutta myöhemmin John Lennonin oivallukset (etenkin Strawberry Fields Forever) säväyttivät vieläkin enemmän. Varhaisteininä Laiskuri kuunteli kovasti Queenia, ja lukioaikana musiikkimaku laajenikin sitten aivan valtavasti (Laiskuri kävi Sibelius-lukion, joka "avarsi horisontteja" melkoisesti).

3. Pidätkö Aino Ihana Maitosuklaasta? (Jos et tiedä, miltä se maistuu, saat tehtäväksesi ottaa siitä selvää!)

Tehtävä vastaanotettu! Laiskuri syö jäätelöä aika harvoin, eikä sinänsä ole fiksua lähteä yllytykseen mukaan, mutta maistaahan aina voi. :)

4. Kenen julkisuuden henkilön asennetta ihailet ja miksi?

En sinällään ihaile aktiivisesti ketään, ainakaan niin, että puhuisin kaverini pyörryksiin jonkun ihmisen erinomaisuudesta. Mutta jos jonkinlaista yhteiskunnallista esikuvaa pitäisi hakea, ei Dalai Lama olisi ihan pöyristyttävän huono valinta. Minua ei kiinnosta itämainen uskonto tai mystiikka juuri lainkaan, mutta sellainen "ei vastata pahaan pahalla" -asenne on todella ihailtava. Toki sama asenne on tuttu myös kristinuskosta, mutta käytäntö on osoittautunut vähän muunlaiseksi.

5. Uskotko karmaan?

Uskon siihen, että jokaisen meistä tulisi pyrkiä hyvään ja että tehty hyvä myös palautuu ainakin jollakin tavalla takaisin. Karman käsite on minulle itse asiassa hieman hämärä - en tiedä, kuuluuko siihen idea siitä, että hyvää pitäisi tehdä sen vuoksi, että itsellekin koituu jotain hyvää. Tähän en nimittäin usko, vaan uskon siihen, että hyvää pitäisi tehdä ilman toiveita mistään "vastahyvästä". Realisti minussa toteaa myös, että hyvään pyrkivillä ihmisillä on ikävä kyllä vaara langeta sinisilmäisyyteen ja hyväksikäytön uhreiksi.

Sanottakoon vielä, että minut on vaikea saada suuttumaan, mutta tahallaan ilkeät ihmiset onnistuvat siinä varsin hyvin.

6. Minkä värinen hammasharja sinulla on?

Oli ihan pakko tarkistaa - tämä on näitä asioita, joihin en ihan kauheasti kiinnitä huomiota! :D Valkoinen se oli, mutta sinistäkin harjasta löytyi. Poika-harja siis.

7. Mikä oli parasta 90-luvussa?

Hyvä lapsuus ja onnellisen viaton nuoruus. Askeleet kohti aikuistumista ja vastuunottamista omasta elämästä.

8. Minkä kirjan olet aina halunnut lukea muttet ole koskaan saanut aikaiseksi?

Niitä on ihan älyttömästi! Joudun työn puolesta lukemaan kauheasti ammattikirjallisuutta, joten rentoutumismenetelmiini ei ihan ykkösenä kuulu kaunokirjallisuuden lukeminen. Kesälomilla luen elämäkertoja ja dekkareita. Haluaisin lukea maailmankirjallisuuden klassikoita ihan kirjailijasta riippumatta, sillä ne tuskin ovat ihan syyttä nousseet klassikkoasemaan.

9. Jos saisit aikakoneen, minne ja mihin aikakauteen sillä matkustaisit?

Apua, vaikka mihin! Olen aivan hillittömän kiinnostunut historiasta, ja olisin kuola valuen matkustamassa ihan mihin tahansa menneeseen aikaan! Antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurit kiinnostavat erityisesti, samoin muinainen Egypti.

10. Pidätkö lautapeleistä? Ja jos pidät, mikä on suosikkipelisi?

Laiskuri rakastaa lautapelejä, etenkin kesäisillä mökkireissuilla! Suosikkeja ovat pelit, joissa taidolla on edes jonkinlainen osa: Alias, Trivial Pursuit, Pictionary (vaikka Laiskuri onkin surkea piirtämään).

11. Mikä on suurin unelmasi?

Suuria unelmia on ainakin pari. Ehkä se suurin on kivan elämänkumppanin löytäminen, mutta uraan liittyviä unelmiakin on. Vai ovatko ne unelmia? Tavoitteita ehkä pikemminkin. Joka tapauksessa sellainen "vaimo, pari lasta, omakotitalo, kiva duuni" on aika lähellä Laiskurin unelmaa. Teini-iässä Laiskuri halusi olla rokki-tähti, joten edes hitunen realismia on haaveisiin tullut... :)

Golfia, flunssaa, golfia

Laiskuri alkaa vähitellen toipua flunssasta, mutta vielä tänään oli hieman kevennetty työpäivä. Onneksi pahimmat sairauspäivät osuivat viikonlopulle, niin että eilen pääsin kuin pääsinkin pitämään mainostamani vapaapäivän golfin parissa, ja tänäänkin ehdin pelaamaan puolikkaan kierroksen illalla! Toivottavasti liikuntainto ei kostaudu jälkitaudin muodossa... Vieläkin kyllä yskittää sen verran, että esim. juoksu ei käy mielessäkään, mutta tuollainen lempeä kävely ja pallonlyönti onnistuvat kyllä.

Eilen Laiskurin tie vei kahden ystävän kanssa Tampereelle. Eksotiikkaa matkaan toi linja-autopysäkin vieressä oleva "kahvio", joka osoittautui melkoiseksi aikakoneeksi. Paikka oli ilmeisesti pääasiassa rengasliike ja autokorjaamo, joka vain sattui tarjoamaan samalla vanhaa kahvia ja kuivaa sämpylää (tämä ei kuitenkaan estänyt heitä mainostamasta itseään näyttävästi kahviona). Sämpylöitä oli vitriinissä komeasti kaksi kappaletta, ja tarjonnan täydensi yksi pulla. Karua, kaurismäkeläistä ja jollain tavalla hyvin sympaattista! Ehkä olisi kuitenkin ollut eri fiilis, jos olisi oikeasti tehnyt mieli syödä jotain kahvin kanssa.

Kierroksen pelasimme sitten Messukylän kentällä, jonka väylät olivat kapeita, lyhyitä ja aika tylsiä. Koska golf on kuitenkin poikaporukallemme pitkälti tekosyy tavata ja jutella, ei kentän ankeus päässyt latistamaan tunnelmaa. Kierroksen jälkeen menimme vielä syömään kuivaa "Premium-hampurilaista" Amarilloon, ja kotiin Laiskuri ennätti vasta ilta-yhdeksältä. Kiva päivä kaiken kaikkiaan, vaikka näin lämpimikseni vähän kritisoinkin jotain! :)

Niiskutusta

Voihan rähmä. Siitepölyn kanssa taistelevan Laiskurin iloksi on tullut myös flunssa - edellisestähän onkin aikaa jo kuukausi! Tosin viime kerralla oireet hävisivät parissa päivässä, joten ehkäpä tauti siirtyi vain odottamaan otollisempaa hetkeä iskeä... Olo on nyt joka tapauksessa aika tukkoinen, kurkku on kipeä ja korvat lukossa. On sanomattakin selvää, että viikonlopun liikunnat ovat vakavasti uhattuna, mikä on suomeksi sanottuna "iso plääh"!

Toisaalta flunssa (yhdessä allergian kanssa) selittää aika hyvin sen, miksi parin päivän ajan oli aika vetämätön olo. Tuntui siltä, että koko ajan väsytti, eivätkä lihakset tuntuneet palautuvan viikon kävelyputkesta oikein millään. Tänään olen tehnyt ihan suosiolla töitä kotikoneen äärellä, ja nyt on onneksi kaikki kiireellisimmät hommat hoidettu. Laiskurin iltapäivä kuluukin netissä surfatessa ja digiboksia tyhjentäessä. Illalla on vuorossa Suomi-Kanada-ottelu, joten jännityksen aihettakin on!

Pysykäähän terveinä ja nauttikaa liikunnan ilosta, jos vain pystytte! Laiskuri toivoo tervehtyvänsä viikonlopun aikana sen verran, että maanantaiksi sovittua golf-kierrosta ei tarvitsisi perua. Nyt vuorossa kuppi kuumaa ja lepoa, joten palaamisiin!

Taukoa vai ei?

Eilen oli hyvän liikuntaviikon jälkeen jalat hieman jumissa, ja oikeastaan jokainen lihas huusi taukoa. Ja mitä tästä seurasi? Laiskuri lähti tietenkin tutulle 7,3 km kävelylenkilleen... ;)

Jo lenkin aikana tuli sellainen fiilis, että olisi ollut parempi levätä. Mihinkään ei jomottanut sen kummemmin, mutta olo oli haluton ja tylsistynyt. Koko viime syksy meni todella hienosti kroppaa kuunnellessa, niin että tärkeät välipäivät tuli pidettyä aina silloin, kun oli syytä. Nyt pääsi kuitenkin käymään niin, että into vei voiton järjestä, ja lepo jäi väliin.

Tänään päätinkin pitää sitten kunnon lepo- ja tankkauspäivän. Olen muidenkin kokemuksista lukenut, että kurinalaisessa elämässä on se vaara, että kroppa menee ikään kuin säästöliekille, jolloin paino pysyy itsepintaisesti samana, vaikka periaatteessa energiaa pitäisi kulua enemmän kuin mitä syö. Niinpä Laiskurilla on tänään Suomi-Sveitsi-pelin kunniaksi lepo- ja tankkauspäivä - huomenna sitten jatketaan liikunnan parissa.

Liiallinen liikuntainto liittyy varmasti muutenkin Laiskurin ongelmaan: ylipainoa on päässyt syntymään siitäkin syystä, että kropan tarpeita ei ole osannut kuunnella tarpeeksi tarkkaan. Jos sitä ihan oikeasti osaisi syödä ja juoda juuri sen määrän kuin on hyvästä, ei painon pitäisi koskaan nousta. Sama päteekin sitten käänteisesti: jos liikkuu liikaa ja syö liian vähän (tai tässä tapauksessa "liian terveellisesti"), ei lopputulos ole silloinkaan hyvä. Ehkä yksi lepo/tankkauspäivä viikossa olisi hyvä pitää, niin että kroppa ei täysin nälkiinny, muttei myöskään ala kerryttää lisäkiloja. Lääkärin paperit auttaisivat kovasti tässä pohdinnassa... :)

Onko lukijoilla samanlaisia kokemuksia? Pitääkö rutiineja rikkoa, jotta kunto kohoaisi paremmin? Meneekö kroppa säästöliekille, jos vain elää terveellisesti?

Sunnuntai-kuulumisia

Tänään on ollut lähes täydellinen vapaapäivä. Kello herätti Laiskurin jo vartin yli kuusi, ja tie vei aikaiselle golfkierrokselle. Ilma oli koko aamupäivän mitä parhain, ja pelikin sujui paremmin kuin pitkään aikaan! Mukava oli myös pelin jälkeen sykemittarista todeta, että energiaa kului kierroksen aikana yli 2000 kcal. Totta kai kyseessä on arvio, mutta kyllähän neljän tunnin reipas kävely ja huitominen energiavaroja syö. Loistavaa painonhallinta-liikuntaa siis!

Eilen ehdin taas kävelylle. Kiersin tällä kertaa 13,7 km lenkin, jonka viime syksynä hölkkäsin pari kertaa (Pirkkolasta Paloheinän maastoihin ja takaisin). Koko viikon kävelysaldoksi tuli lopulta yli 40 kilometriä, ja Laiskurin iloksi jalat eivät ole suhtautuneet tähän lainkaan hassummin! Ainoastaan oikean jalan akillesjänteen kohdalta on iho hankautunut rikki, mutta eiköhän siitäkin rakkolaastarilla selvitä.

On ollut kyllä upea fiilis päästä taas heikon kevään jälkeen nauttimaan liikunnan riemusta. Nyt täytyy vain toivoa, että siitepölyallergia vähän helpottaisi. Omituista kyllä, allergia ei juurikaan häiritse liikkuessa, mutta kun pääsee lepäämään, tuntuu siltä kuin kaikki röörit olisivat siitepölyn peitossa. Pyh! Pyhempi! Pyhäin!

Kävelyn aikana on muuten hyvä tehdä myös töitä; eilenkin Laiskurin aivot raksuttivat työasioita, ihan hyvässä mielessä vieläpä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tutkimustyö on vähän erilaista kuin moni kahdeksasta neljään duuni. Siitä ei pääse oikein koskaan kunnolla irti, vaan se on osa elämää, ja ihan hyvä niin. :)

Kaiken järjen mukaan huomenna olisi syytä pitää taukopäivä, mutta ei tehdä vielä mitään lupauksia. :) Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin, palaamma taas asiaan!

Siitepölyn juhlaa

Taas on kaksi 7,3 km kävelylenkkiä takana, ja olo on koipien puolesta aivan mainio! Harmi vain, että yleisfiilistä latistaa koivun siitepölyallergia, josta Laiskuri on saanut nauttia jo lapsesta saakka. Lenkkipoluthan eivät ole mitenkään ideaalipaikkoja allergikolle, mutta tämän hinnan olen kyllä valmis maksamaan siitä, että jalat tottuvat taas tauon jälkeen liikuntaan. Ainoaksi ongelmaksi alkaa muodostua kohta se, että millään ei malttaisi pitää taukopäivää! Onneksi kävely ei kuormita jalkoja niin pahasti kuin juoksu, mutta olisihan se hyvä välillä levätäkin.

Ajoin muuten kotimatkalla Hjalliksen hallin ohitse, jossa oli juuri silloin meneillään Kanadan ja Slovakian välinen lätkämatsi. Ei sen puoleen, että tätä olisi mistään huomannut. Areenan pihalla oli ehkä parikymmentä ihmistä ja pari poliisiautoa, mutta muuten eivät MM-kisat olleet saaneet ihmisiä liikkeelle. Laiskurikin voisi ihan mielellään mennä jotain Suomen peliä katsomaan, mutta 150 euroa piippuhyllypaikasta on kyllä vähän liikaa...

Viikonlopusta on tulossa mukava: huominen on täysin menoista vapaa! Jos koivet eivät vihoittele, on vuorossa jälleen kävelyä. Sunnuntaina on sitten edessä aikainen herätys golfkierrokselle, eikä sen ihmeempää menoa silloinkaan ole. Luksusta! Kun sain vielä artikkelinkin eilen lähetettyä julkaistavaksi, niin hämmentävän stressitön fiilis on juuri nyt. Toivottavasti Suomi hoitaa illan pelissä Valko-Venäjän tyylillä, niin ei tarvitse sen takia alkaa stressata..! :)

Vapun jälkimaininkeja

Näin on taas yksi vappu onnellisesti ohitse. Onneksi Laiskurin tie vei rauhallisiin kotipirskeisiin, sillä suoraan sanottuna kotimatkalla ahdisti ihmisten silmitön örvellys, varsinkin kun itse oli lähes selvin päin. Hyvä puoli rauhallisessa vapussa oli sekin, että jo eilen käytin päivän tehokkaasti töihin, ja illalla oli vuorossa virkistävä kävelylenkki!

Eilisen kävelysaldoksi tuli 7,5 km, ja tänään pistin vähän paremmaksi: 11,7 km. Reitti vei Pitkäkoskelta Paloheinän kautta Haltialan tilalle. Haltialassa on mukava, vanhaan maalaistyyliin sisustettu kahvila, jossa Laiskuri nautti kahvikupillisen death metal -musiikin soidessa taustalla. Musiikki kuului kyllä niin hiljaa, että taisi olla kokin viihdettä, josta asiakkaatkin pääsivät vahingossa osalliseksi... Kahvilassa olisi ollut myynnissä aivan käsittämättömän herkullisen näköisiä voipullia, mutta Laiskuri pysyi tiukkana ja pitäytyi pelkässä kahvissa. :)

Mukava oli huomata, että sekä eilen että tänään jalkojen jumitus oli lähes tiessään! Pientä arkuutta tuntui vielä akillesjänteissä, mutta se kaikkein huolestuttavin säärien jomotus oli poissa. En silti pidä kiirettä juoksulenkkien kanssa; parempi on ottaa taas kauden alku maltilla, jotta vammat pysyvät poissa. Sunnuntaina on vuorossa jalkaystävällistä golfia, joten viikko alkaa näyttää oikein hyvältä, kunhan loppuviikosta ehtii vielä käydä pari kertaa kävelemässä!