Jotakin lenkkiä etäisesti muistuttavaa

On taas aika rikkoa flunssan aiheuttama blogihiljaisuus! Aivan liikkumattomana ei Laiskuri kuitenkaan ole ollut. Menneen puolentoista viikon aikana olen käynyt muutaman kerran kävelemässä ja kolme kertaa golfkentälläkin. Ihmeen pitkään flunssa/mikälie tulehdus kuitenkin kesti, ja vasta nyt viikonloppuna on ollut taas normaali olo. Sen kunniaksi lähdinkin tänään toivorikkaana Paloheinään, aikomuksena juosta 7,3 km lenkki.

Säähän oli tänään aivan uskomattoman hieno, ja oli jälleen kerran ilo olla Keskuspuiston kauniissa maisemissa! Valitettavasti kintut olivat sitä mieltä, että "hiljaa hyvä tulee". Niinpä jo puolentoista kilometrin kohdalla penikat huusivat hoosiannaa niin pahasti, että oli pakko jäädä vähäksi aikaa venyttelemään. Sama toistui vielä pariin kertaan, joten loppujen lopuksi juoksin matkasta vain viitisen kilometriä, ja loput tulin kävellen. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin - viimeiset kaksi kilometriä tuntuivat todella hyviltä niin jalkojen kuin hengityksenkin puolesta! Kyllä se tästä, kunhan taas pääsee kolmesti viikossa hölkkäämään!

Huomenna Laiskuri on pitkästä aikaa opiskelijan roolissa. Alkamassa on yliopistopedagogiikan kurssi, joka toivottavasti osoittautuu mielekkääksi (hieman pelkään kyllä pahinta...) Moni kollegoista on tuon kurssin jo käynyt, ja alkoi vähän tuntua siltä, että jos sitä ei itse nyt käy, on jatkossa huonommassa asemassa, kun työpaikkoja täytetään... Itse olen sitä mieltä, että opettaminen on (hyvässä ja pahassa) niin pitkälti persoonakysymys, että pedagogisella koulutuksella ei kenestäkään taiota huippu-opettajaa. Mutta saas nyt nähdä, toivottavasti lievän nihkeä ennakkoasenteeni on aivan väärä. :)

Nyt voisi keskittyä Novelle-pullon tyhjentämiseen, ja sitten kutsuvatkin jo unet. Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

Maanantaikävely

Flunssa pitää vieläkin Laiskuria otteessaan, mutta pientä edistymistä on sentään tapahtunut. Lauantaina jaksoin lähteä golfia pelaamaan, ja tänään (tehtyäni lyhyen työpäivän) kävin puolentoista tunnin kävelylenkillä. Oli kyllä aivan upea sää kävellä! Pikkaisen tosin harmitti se, että juoksuaskelia ei oikein uskaltanut ottaa... Mutta ero viikon takaiseen oli aika selvä: viikko sitten sykkeet olivat kävelyn aikana n. 20 pykälää normaalia korkeammalla, kun taas tänään liikuttiin jo melkein oikeissa lukemissa (n. 7-8 lyöntiä normitasoa ylempänä). Ehkäpä loppuviikosta tai viikonloppuna pääsisi taas juoksun makuun? Toivotaan ainakin. :)

Muuten viikonloppu oli todella rentouttava. Golfin lisäksi ei ollut mitään kummempaa menoa, ja tuntui tosi hyvältä olla vain kotona omassa rauhassa. Alkoi jopa tuntua siltä, että stressintäyteisen elokuun jäljiltä voisi vihdoinkin päästä takaisin normaalirytmiin: mitään herkkuja ei tehnyt mieli, ja ajatuksetkin livahtivat usein juoksupolkujen suuntaan. Juoksuilmoja olisi jäljellä vielä (toivottavasti) vaikka kuinka, joten kunhan tauti talttuu, olisi hyvää aikaa saada kuntoa kohotettua ennen talven tuloa.

Hyvä ystäväni kertoi muuten tähtäävänsä ensi kesänä maratonille. Hetken aikaa mielessä kävi ajatus siitä, että miksen minäkin? Maraton olisi kiva joskus kokea ihan vain elämyksenä, mutta nyt taidan kuitenkin tähdätä ensi vuonna (toiselle) puolikkaalle aikaa parantamaan. Sitä ennen täytyy kuitenkin saada kunto kohdilleen, joten hus pois flunssa!

Kipeänä

Blogihiljaisuutta on nyt takana jo melkoisen pitkä aika, ja syy siihen on tosi tylsä. Olen ollut viimeiset puolitoista viikkoa inhottavassa "melkein-flunssassa", joka on estänyt liikkumisen täysin. Vaikka pari kertaa olen lenkillä ja golfkentällä käynytkin, ei yleiskunto nyt kerta kaikkiaan salli järjestelmällistä treenaamista, mikä on suoraan sanottuna syvältä. :( Kokeilin pari päivää sitten käydä kävelylenkillä, mutta sekin tuntui olevan liikaa - syke kohosi välittömästi hölkkälukemiin, ja suunniteltu parin tunnin lenkki vaihtui kolmen vartin tuskaiseksi mateluksi.

Ikävä kyllä minulla on ollut tapana saalistaa kaikki liikkeellä olevat flunssat hyvin tehokkaasti. Kaiken lisäksi tällainen pitkittynyt tauti on ollut myös valitettavan yleistä. Olisi paljon helpompaa olla kunnolla kipeänä muutama päivä ja sitten toipua, mutta kun tauti iskee puolivaloilla, ei ole oikein mitään tehtävissä. Pöh!

Tylsä päivitys, mutta minkäs teet. Menohalut olisivat kovat, mutta nyt ei auta kuin toivoa, että tauti hellittäisi.