Täysin vastoin odotuksia Laiskurin blogi päivittyy taas! Takana on töiden puolesta aika huima kuukausi, mutta kevään pahimmat kiireet alkavat onneksi olla ohitse.
Viime päivityksen jälkeen elämä jatkui suht normaalina parin viikon ajan. Kävin kävelylenkeillä monta kertaa viikossa, ja sulkiskenttääkin kävimme kaverin kanssa kuluttamassa vähintään kerran viikossa. Kuun puolessa välissä pohje sanoi kuitenkin riks-raks-poks kesken sulkapallopelin, ja hyvin alkanut liikuntaputki katkesi. Kun viime viikko meni vuorostaan kokonaan konferenssimatkalla (josta kerron ehkä vähän tuonnempana), on kunnon rakentaminen aloitettava - taas kerran - alusta.
Uusi alku tuntuu tosiaan olleen Laiskurin teemana monta kertaa aikaisemminkin, mikä on kieltämättä turhauttavaa. Nyt on onneksi ihan oikeasti hyvä tilanne, sillä odotettavissa ei ole pariin kuukauteen mitään ihmeempää työkaaosta, joka voisi aiheuttaa hirveän stressipiikin. Onkin tosi mukava ja odottava olo - vaikka kunto onkin viime (ja varsinkin toissa) vuotta heikompi, nyt on pitkä kesä edessä ja hyvä mahdollisuus määrätietoiseen kuntoiluun!
Fiiliksen kohottamiseksi Laiskuri kävi myös paikallisessa Intersportissa hankkimassa uuden lelun. Mukaan tarttui Polarin RC3 GPS -sykemittari, joka on nyt Laiskurin paras lenkkikaveri! Mittarin saa kytkettyä USB:n kautta tietokoneeseen, jolloin Polarin ohjelmisto imee sieltä kaikki harjoitustiedot käden käänteessä - nyt ei siis tarvitse enää manuaalisesti syöttää tietoja harjoituspäiväkirjaan, mikä on ihan kätevää. Ohjelma merkitsee samalla juostun lenkin kartalle, mikä sekin on oikein kiva ominaisuus! Ainoa miinus mittarissa on se, että juoksun aikana ei mittarin tarjoamaan keskivauhtiin voi oikein luottaa (vauhti tuntuu vaihtelevan sen mukaan, saako gepsi satelliittiyhteyden juuri sillä sekunnilla vai ei).
Tänään oli sitten vuorossa reilun puolen tunnin lenkki pitkän tauon jälkeen. Mittarin tuomio oli murskaava: kovatehoinen maksimiharjoitus! Olin kieltämättä hieman, että "täh", sillä etenin koipia suojellakseni tosi hiljaista vauhtia. Mutta sykkeet eivät valehtele, enkä kieltämättä mitenkään innosta pinkeänä olisi toista puolituntista juossut. Silti tuntuu ihan uskomattomalta, että lenkki, joka olisi vielä viime kesänä ollut erittäin kevyt ja palauttava hölkkä, oli nyt "maksimiharjoitus". Toki täytyy muistaa, että tauon jälkeen ensimmäinen lenkki on tietenkin se kaikkein hankalin, mutta silti tästä on tehtävä yksi ainoa johtopäätös: nyt liikkumaan ja laihtumaan, muuten hukka perii Laiskurin!
