Viikko on mennyt pitkälti konferenssista palautuessa. Töissä olen kyllä ollut joka päivä (ei oikein ehdi olla poiskaan), mutta iltaisin on iskenyt aina kauhea väsymys, ja parina iltana olenkin nukkunut pitkät päikkärit työpäivän päätteeksi. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen vähän normaalimpi päivä, ja ehdin jopa käymään tauon jälkeen lenkilläkin!
On se aina yhtä suuri shokki, kuinka pahalta juoksemisen aloittaminen tuntuu, vaikka taukoa ei ole ollut kuin kuukausi. Vaikka kuinka menin hissukseen, tuntui varsinkin pohkeissa suht pahalta, mutta sisukkaasti jaksoin normilenkkini (7,3 km) loppuun saakka! Tärkeää oli kuitenkin saada taas peli avatuksi syksyn osalta. Lenkkisääthän ovat ihan loistavat juuri nyt, ja tavoitteena on käydä tällä viikolla vielä kahdesti juoksemassa.
Nyt on lenkin jäljiltä olo mukavan raukea, suorastaan uninen. Taidankin jo siirtyä iltapalan valmistukseen, sillä uni taitaa kutsua tänään aikaisin. Tällaiset lyhyet kuulumiset siis tällä kertaa, katsotaan taas viikonloppuna, miten koivet kestävät! :)
torstai 30. elokuuta 2012
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Takaisin kotona
Takana on vuoden kenties kiireisin kuukausi, ja olo on lievästi sanottuna pöllämystynyt. Elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät kesäyliopistossa opettaessa, ja nyt on takana intensiivinen konferenssiviikko Zürichissä. On ollut mukavaa, antoisaa ja mielenkiintoista, mutta ei tällaista kyllä ihan loputtomiin jaksaisi..!
Kesäyliopiston kurssi oli todella kiva, ja opiskelijoiden palautelomakkeet olivat täynnä jopa punastuttavan hyvää palautetta. Yliopisto-opettaminen on yksi Laiskurin mahdollisia uravaihtoehtoja, joten tyytyväinen täytyy olla siihen, että opiskelijat tykkäävät. Normaalielämää ajatellen ei ehkä kuitenkaan ole hyväksi antaa itsestään niin paljon opetuksen suunnittelemista ja opettamista varten - siinä kun jää itsestä huolehtiminen kovin vähille! Olen aina ajatellut, että opettaminen käy helpommaksi, mitä enemmän on samoja kursseja aikaisemmin pitänyt, ja tavallaan se onkin totta. Siitä huolimatta sitä kuitenkin huomaa aina räätälöivänsä kurssin kutakin ryhmää vastaavaksi, mikä tarkoittaa valtavaa määrää ylimääräistä työtä - ja entistä vähemmän aikaa itselle. Hyvä opiskelijoille - ei niin hyvä Laiskurille!
Kurssista toipumiseen ei valitettavasti jäänyt tällä kerralla lainkaan aikaa. Opetus loppui torstaina, minkä jälkeen piti heti alkaa valmistella omaa konferenssiesitelmää. Itse konferenssi oli todella mielenkiintoinen ja mukava, niin kuin ne yleensä ovat. Ohjelma oli kuitenkin todella intensiivinen, eikä omaa aikaa kerta kaikkiaan löytynyt. Zürich itsessään oli todella kaunis kaupunki, ja joskus olisi mukava palata takaisin paremmalla ajalla. Tällä kertaa ei energia riittänyt kuin 8-18 työpäivään, minkä jälkeen oli edessä siirtymä hotelliin illallisen ja parin oluen jälkeen. Lenkkarit olivat kyllä mukana mahdollista reippailua ajatellen, mutta ei siitä suoraan sanottuna mitään tullut: kireä aikataulu vei voimat, ja kaiken lisäksi Zürichiä piinasi helleaalto, eikä 32 asteen lämpötila houkutellut lainkaan hölkkäämään mäkisiä asfalttiteitä. Sveitsissä ei ympäristösyistä uskota julkisten tilojen ilmastointiin, joten hiki virtasi aamusta iltaan ja nestehukka oli sen mukainen. Yölläkään ei saanut kunnolla unta, varsinkaan kun hotellihuoneen ainoasta ilmastoinnista vastasi ikkunan lisäksi pöydällä nököttänyt toimistotuuletin.
Tämä päivä on mennyt aivan zombie-vaihteella, mutta huomenna on onneksi edessä ihan normaali työpäivä. Vaikka työkiireet jatkuvatkin, ei tulossa ole mitään dramaattista, joten lenkkipolut kutsuvat taas pian! Sveitsin helteiden jälkeen Helsingin lämpötila tuntuu aivan taivaalliselta, joten ihana arki kutsuu Laiskuria vastustamattomasti puoleensa! :)
Kesäyliopiston kurssi oli todella kiva, ja opiskelijoiden palautelomakkeet olivat täynnä jopa punastuttavan hyvää palautetta. Yliopisto-opettaminen on yksi Laiskurin mahdollisia uravaihtoehtoja, joten tyytyväinen täytyy olla siihen, että opiskelijat tykkäävät. Normaalielämää ajatellen ei ehkä kuitenkaan ole hyväksi antaa itsestään niin paljon opetuksen suunnittelemista ja opettamista varten - siinä kun jää itsestä huolehtiminen kovin vähille! Olen aina ajatellut, että opettaminen käy helpommaksi, mitä enemmän on samoja kursseja aikaisemmin pitänyt, ja tavallaan se onkin totta. Siitä huolimatta sitä kuitenkin huomaa aina räätälöivänsä kurssin kutakin ryhmää vastaavaksi, mikä tarkoittaa valtavaa määrää ylimääräistä työtä - ja entistä vähemmän aikaa itselle. Hyvä opiskelijoille - ei niin hyvä Laiskurille!
Kurssista toipumiseen ei valitettavasti jäänyt tällä kerralla lainkaan aikaa. Opetus loppui torstaina, minkä jälkeen piti heti alkaa valmistella omaa konferenssiesitelmää. Itse konferenssi oli todella mielenkiintoinen ja mukava, niin kuin ne yleensä ovat. Ohjelma oli kuitenkin todella intensiivinen, eikä omaa aikaa kerta kaikkiaan löytynyt. Zürich itsessään oli todella kaunis kaupunki, ja joskus olisi mukava palata takaisin paremmalla ajalla. Tällä kertaa ei energia riittänyt kuin 8-18 työpäivään, minkä jälkeen oli edessä siirtymä hotelliin illallisen ja parin oluen jälkeen. Lenkkarit olivat kyllä mukana mahdollista reippailua ajatellen, mutta ei siitä suoraan sanottuna mitään tullut: kireä aikataulu vei voimat, ja kaiken lisäksi Zürichiä piinasi helleaalto, eikä 32 asteen lämpötila houkutellut lainkaan hölkkäämään mäkisiä asfalttiteitä. Sveitsissä ei ympäristösyistä uskota julkisten tilojen ilmastointiin, joten hiki virtasi aamusta iltaan ja nestehukka oli sen mukainen. Yölläkään ei saanut kunnolla unta, varsinkaan kun hotellihuoneen ainoasta ilmastoinnista vastasi ikkunan lisäksi pöydällä nököttänyt toimistotuuletin.
Tämä päivä on mennyt aivan zombie-vaihteella, mutta huomenna on onneksi edessä ihan normaali työpäivä. Vaikka työkiireet jatkuvatkin, ei tulossa ole mitään dramaattista, joten lenkkipolut kutsuvat taas pian! Sveitsin helteiden jälkeen Helsingin lämpötila tuntuu aivan taivaalliselta, joten ihana arki kutsuu Laiskuria vastustamattomasti puoleensa! :)
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Sveitsi kutsuu
Huuh, vielä olisi viikko jäljellä vuoden kiireisintä työkuukautta! Huomenna lähtee kone Zürichiä kohti jo aamuvarhaisella, ja yöunet jäävät 3-4 tunnin mittaisiksi. Juoksutoiveista huolimatta koko viikonloppu on mennyt töiden parissa. Oman konferenssiesitelmäni sain valmiiksi vartti sitten, ja nyt pitäisi vielä ehtiä pakata ennen herätyskellon pirinää.
Mutta kyllä tämä tästä! Lenkkarit tulevat (yltiö-)optimistisesti laukkuun mukaan, ja heti konferenssin jälkeen koittaa ihana, tavallinen arki! Laiskurille se tarkoittaa itsestään huolehtimista järkevän syömisen, juoksulenkkien ja ylipäätään rauhallisemman elämän merkeissä. Enää viikko siihen!
Konferenssin nettijärjestelyistä en vielä tiedä, mutta tuskin ehdin blogia päivittää ennen ensi viikonloppua - päivät ovat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Mukavaa viikkoa itse kullekin ja leppoisia lenkkejä! :)
Mutta kyllä tämä tästä! Lenkkarit tulevat (yltiö-)optimistisesti laukkuun mukaan, ja heti konferenssin jälkeen koittaa ihana, tavallinen arki! Laiskurille se tarkoittaa itsestään huolehtimista järkevän syömisen, juoksulenkkien ja ylipäätään rauhallisemman elämän merkeissä. Enää viikko siihen!
Konferenssin nettijärjestelyistä en vielä tiedä, mutta tuskin ehdin blogia päivittää ennen ensi viikonloppua - päivät ovat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Mukavaa viikkoa itse kullekin ja leppoisia lenkkejä! :)
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Töitä, töitä, töitä...
Blogin päivittäminen on jäänyt hyvin vähille viikon aikana, ja syykin on selvä. Työt ovat vieneet Laiskurista kaikki mehut, eikä aikaa (tai energiaa) ole jäänyt itsetään huolehtimiselle. :( Opetusta on ollut kahtena iltana viikossa (tällä viikolla kolmena), ja pelkästään tuo vastaa jo lähes esim. yliopistonlehtorin työtaakkaa. Tuon päälle on sitten ollut tutkimuksen tekemistä ja ensi viikon konferenssiin valmistautumista. Epäsäännöllistä, turmiollista, tylsää!
Ensi maanantaina on siis edessä lähtö Zürichiin, jossa on iso oman alani konferenssi. Oma esitelmäni on onneksi jo tiistaina, joten stressitasot ovat loppukonferenssin ajan onneksi matallalla. :) Vaikka matkasta tulee todennäköisesti kiva ja mielenkiintoinen, odotan jo innolla seuraavaa viikonloppua, kun elokuun hullu kiire vaihtuu normaaliin arkeen, jossa on hyvää aikaa käydä juoksemassa, eivätkä epäsäännölliset ruokailutkaan ole uhkana.
Sitä odotellessa on kuitenkin jatkettava töitä vielä puolitoista viikkoa. Jos kaikki menee aivan loistavasti, voisi matkaa ennen keritä vielä lenkillekin, joten nyt hihat heilumaan! :)
Ensi maanantaina on siis edessä lähtö Zürichiin, jossa on iso oman alani konferenssi. Oma esitelmäni on onneksi jo tiistaina, joten stressitasot ovat loppukonferenssin ajan onneksi matallalla. :) Vaikka matkasta tulee todennäköisesti kiva ja mielenkiintoinen, odotan jo innolla seuraavaa viikonloppua, kun elokuun hullu kiire vaihtuu normaaliin arkeen, jossa on hyvää aikaa käydä juoksemassa, eivätkä epäsäännölliset ruokailutkaan ole uhkana.
Sitä odotellessa on kuitenkin jatkettava töitä vielä puolitoista viikkoa. Jos kaikki menee aivan loistavasti, voisi matkaa ennen keritä vielä lenkillekin, joten nyt hihat heilumaan! :)
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Kiirettä pitää
Viime torstain puolikkaan jälkeen on ollut melkoista hulabaloota. Työt tulevat korvista ulos, ja sosiaalisia velvoitteitakin on ollut pakko hoitaa. Sama meno jatkuu koko viikon, joten hengähtää ei valitettavasti ehdi...
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että koivet eivät suuttuneet ihan mahdottomasti viime torstaina juostusta puolikkaasta! Heti lauantaina pystyin kiertämään 7,3 km lenkin (6:37/km), minkä lisäksi sunnuntaina ja tiistaina pelasin golfia ilman suurempia ongelmia. Pikkaisen kävellessä huomaa, että sääret ovat juoksusta rasittuneet, mutta ehkä suurin särky on sittenkin aiheutunut parista varpaankynnestä, jotka syystä tai toisesta vihoittelevat vieläkin. Loppujen lopuksi selvisin rasituksesta kuitenkin aika vähällä, ja jos tänään ehtisi lenkille, voisi helposti juosta ainakin kympin.
Mutta lenkille ei valitettavasti ole tänään asiaa. Eikä huomenna tai ylihuomennakaan. :( Tänään Laiskurin illan vie opetus, huomenna taas on hyysättävä Sveitsistä vierailulla olevaa kaveria, ja perjantaina on vuorossa ilta lapsuudenystävien kanssa. Näinhän se elämä tuntuu aina menevän: kaikki tapahtuu samaan aikaan. Laiskurin liikuntatoiveet keskittyvätkin lauantaille ja sunnuntaille, toivottavasti toiveet myös täyttyvät!
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että koivet eivät suuttuneet ihan mahdottomasti viime torstaina juostusta puolikkaasta! Heti lauantaina pystyin kiertämään 7,3 km lenkin (6:37/km), minkä lisäksi sunnuntaina ja tiistaina pelasin golfia ilman suurempia ongelmia. Pikkaisen kävellessä huomaa, että sääret ovat juoksusta rasittuneet, mutta ehkä suurin särky on sittenkin aiheutunut parista varpaankynnestä, jotka syystä tai toisesta vihoittelevat vieläkin. Loppujen lopuksi selvisin rasituksesta kuitenkin aika vähällä, ja jos tänään ehtisi lenkille, voisi helposti juosta ainakin kympin.
Mutta lenkille ei valitettavasti ole tänään asiaa. Eikä huomenna tai ylihuomennakaan. :( Tänään Laiskurin illan vie opetus, huomenna taas on hyysättävä Sveitsistä vierailulla olevaa kaveria, ja perjantaina on vuorossa ilta lapsuudenystävien kanssa. Näinhän se elämä tuntuu aina menevän: kaikki tapahtuu samaan aikaan. Laiskurin liikuntatoiveet keskittyvätkin lauantaille ja sunnuntaille, toivottavasti toiveet myös täyttyvät!
torstai 2. elokuuta 2012
Puolimaraton!
Tästä päivästä tuli täysin yllättäen se päivä, jona Laiskuri vihdoin juoksi puolimaratonin! Kyseessä ei ollut kisa, vaan omassa rauhassa hölkätty lenkki, joten metrilleen tarkkaa mittaa ei matkasta ole tiedossa. Gmap-palvelun (http://www.gmap-pedometer.com/) mukaan matkaa olisi tullut yhteensä 21,2 km, joten vaikka mittaus olisi vähän pielessä, tuossa on kuitenkin reilut sata metriä ylimääräistä.
Tavoitteena ei suinkaan ollut juosta tänään puolikasta, vaan ainoastaan ottaa revanssi tiistain karseasta epäonnistumisesta. Juoksu tuntui kuitenkin alusta saakka kevyeltä, ja kun ilmakin oli mukava (20 astetta, aurinkoista, sopiva tuulenvire), päätin jo viiden kilometrin jälkeen antaa palaa loppuun asti. Mitään aikatavoitetta en asettanut - halusin vain saada puolikkaan juostua kunnialla läpi. Ja hyvinhän se menikin; kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä jalkajumituksen tai muunkaan ongelman takia. Kroppa tuntui kestävän todella helposti aina 15 km saakka, minkä jälkeen alkoi matkan rasitus tuntua. Syke pysyi kuitenkin koko ajan maltillisena, ja koko lenkin keskisyke oli mukavasti 159 bpm. Tuon perusteella olisi siis ollut varaa kiristääkin, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon sitä olisi oikeasti jaksanut...
Ai niin, ajaksi tuli lopulta 2:33:42. Jos tuo 21,2 km pitää paikkansa, niin keskivauhti olisi tuolloin 7:14/km. Mielestäni ihan hyvä ekaksi puolimaraton-ajaksi, varsinkin kun painoa on vielä rutkasti pudotettavana, eikä reittiäkään voi ihan tasaiseksi sanoa. Ja olihan tuo vieläpä tähänastisen elämäni pisin lenkki! Katsotaan, jos syssymmällä juoksisi saman reitin uudestaan - kutkuttaisi päästä alle kahden ja puolen tunnin! :)
Nyt on mukava omistaa ilta palautumiselle. Lenkin jälkeen meni aika nopeaan tahtiin kaksi litraa juotavaa (ei muuten ole koskaan maistunut rasvaton maito ja kokis - toki erikseen nautittuina - niin hyvältä!) Huomenna lienee syytä pitää lepopäivä, mutta lauantaina voisi nykäistä palauttavan lenkin, katsotaan, katsotaan. :)
Tavoitteena ei suinkaan ollut juosta tänään puolikasta, vaan ainoastaan ottaa revanssi tiistain karseasta epäonnistumisesta. Juoksu tuntui kuitenkin alusta saakka kevyeltä, ja kun ilmakin oli mukava (20 astetta, aurinkoista, sopiva tuulenvire), päätin jo viiden kilometrin jälkeen antaa palaa loppuun asti. Mitään aikatavoitetta en asettanut - halusin vain saada puolikkaan juostua kunnialla läpi. Ja hyvinhän se menikin; kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä jalkajumituksen tai muunkaan ongelman takia. Kroppa tuntui kestävän todella helposti aina 15 km saakka, minkä jälkeen alkoi matkan rasitus tuntua. Syke pysyi kuitenkin koko ajan maltillisena, ja koko lenkin keskisyke oli mukavasti 159 bpm. Tuon perusteella olisi siis ollut varaa kiristääkin, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon sitä olisi oikeasti jaksanut...
Ai niin, ajaksi tuli lopulta 2:33:42. Jos tuo 21,2 km pitää paikkansa, niin keskivauhti olisi tuolloin 7:14/km. Mielestäni ihan hyvä ekaksi puolimaraton-ajaksi, varsinkin kun painoa on vielä rutkasti pudotettavana, eikä reittiäkään voi ihan tasaiseksi sanoa. Ja olihan tuo vieläpä tähänastisen elämäni pisin lenkki! Katsotaan, jos syssymmällä juoksisi saman reitin uudestaan - kutkuttaisi päästä alle kahden ja puolen tunnin! :)
Nyt on mukava omistaa ilta palautumiselle. Lenkin jälkeen meni aika nopeaan tahtiin kaksi litraa juotavaa (ei muuten ole koskaan maistunut rasvaton maito ja kokis - toki erikseen nautittuina - niin hyvältä!) Huomenna lienee syytä pitää lepopäivä, mutta lauantaina voisi nykäistä palauttavan lenkin, katsotaan, katsotaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)