lauantai 28. tammikuuta 2012

Missae mun aeaekkoeset on?

Terveisia Playa del Inglésista! Laiskurin napyttelee tata paivitysta hotellin nettikoneelta, jonka nappaimistoa saa takoa melkoisella voimalla, jotta ruudulle ilmestyy yhtaan mitaan. Lisaksi joudutte nyt valitettavasti tulemaan toimeen ilman a- ja o-pisteita, kun jostain syysta spaniardit eivat ole pitaneet tarpeellisena lisata skandeja nappaimistoihinsa.

Matka on mennyt tahan asti oikein rentouttavasti. Eilen lahdin heti aamiaisen jalkeen pitkalle kavelylenkille, joka lopulta venahti lahes kolmetuntiseksi. Lampoa, aurinkoa ja jonkinlaista meditaatiota - ihan taydellista! Tanaan on sitten ollut sateisempi paiva, joten olen viettanyt aikaa hotellihuoneessa viltin alla varjotellen ja Michael Palinin matkakertomuksia lukien. Palin on aivan vertaansa vailla oleva kirjoittaja - vahaeleisen hauska, humaani ja tarkkanakoinen. Olen viime vuosien lomillani lukenut aina joko hanen matkakertomuksiaan tai paivakirjojaan. Nyt on vuorossa Himalajan matkan kuvaus, ja seuraavana odottavat seikkailut Saharassa - lukiessa tulee melkoinen polte paasta itsekin nakemaan noita paikkoja!

Janna juttu muuten, etta eilen kavelylenkilla mielessa pyorivat lahinna tyoasiat. Eivat kuitenkaan pahalla tavalla, vaan jotenkin loysin sellaisen rauhan, jossa paasi hyvin miettimaan omaa tutkimusta. Tutkijan tyo on kuitenkn suurelta osin luovaa tyota, ja joskus on hyva antaa ajatusten lennella vapaasti sinne tanne - stressaavassa ymparistossa se ei vain oikein tahdo onnistua.

Nyt Laiskuri vetaytyy takaisin kirjan pariin ja toivoo huomiseksi parempaa saata! Mukavaa viikonloppua itse kullekin!

torstai 26. tammikuuta 2012

Aurinko kutsuu

Kello on jo puoli yksi yöllä, ja herätyskello on soimassa viideltä. Kone Playa del Inglésiä kohti lähtee 8:20, joten unesta ei saa tänä yönä kovin pitkään nauttia. Mutta mitäpä tuosta, kun edessä on viikko aikataulutonta elämää..!

Töitä on tosiaan ollut sen verran paljon, että viimeisimmän käännöksen sain lähetettyä toimeksiantajalle tänään iltakymmeneltä. Vasta sen jälkeen pääsin aloittamaan kunnolla pakkaamisen, ja vielä kymmenen minuuttia sitten silitin muutaman paidan. Onneksi työt ovat nyt vähäksi aikaa tehty, eikä lomalla tarvitse miettiä mitään stressaavaa (eihän, jookos??) :)

Kanarialla onkin sitten vuorossa joka päivä ainakin kahden tunnin kävelylenkki - kiireetöntä laatuaikaa lämmössä, vain omat ajatukset seurana. Samalla pääsee vihdoinkin vähän liikkumaan, vaikka kieltämättä elämä allasbaarin välittömässä läheisyydessä ei muuten kauhean terveellistä siellä olekaan.

Nettikahvilassa (lue: peliluolassa) käväisen varmaankin päivittäin, joten ehkäpä huikkaan joitain lomakuulumisiakin ennen kotiinpaluuta.

Laiskuri toivottaa lukijoilleen antoisia lenkkejä ja mukavaa tammikuun loppua! Palataan taas pian asiaan!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vaalipäivä

Niin kuin pahoin pelkäsin, tänäänkin päivän työt kestivät iltakahdeksaan asti, eikä lenkille jäänyt aikaa. Höh ja pöh. Ja koska liikunnan riemusta ei ole sen kummempaa sanottavaa, puhutaan nyt sitten hetki verrattain ajankohtaisesta asiasta eli vaaleista. :)

Olen itse siinä mielessä epäpoliittinen ihminen, että tunnen oloni aina kiusaantuneeksi, jos joku alkaa vaahdota jonkin tietyn puolueen erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta. Muistan hyvin erään opiskelutoverini, joka piti Kokoomusta ainoana mahdollisuutena eduskuntavaaleissa, koska "vain he ymmärtävät talouden päälle". Toinen opiskelutoverini taas oli sitä mieltä, että jos ei äänestä vasemmistoa, "ei ole ihmisystävä". Nämä nyt ovat varmastikin ääripäitä, mutta tuota ajattelumaailmaa näkee valitettavan usein. Aivan kuin puoluekanta kertoisi a) ihmisen asiantuntemuksesta tai b) luonteesta jotain ratkaisevaa.

Itse olen sitä mieltä, että nykyistä puoluekenttää vaivaa erottautumisen tarve. Vaikuttaa siltä, että kansanedustajista moni pystyisi varsin hyvin olemaan myös jonkin muun puolueen jäsen ilman suurempia tunnontuskia. Ainoa keino erottautua on sitten korostaa tiettyjä ideologisia, usein hyvin abstrakteja ja vanhentuneitakin kantoja, ikään kuin nillä olisi käytännön politiikassa suurtakin merkitystä. Luulisin kuitenkin, että (lähes) kaikilla poliitikoilla on kuitenkin maan ja sen kansalaisten etu mielessään - erimielisyyttä syntyy sitten asioiden toteuttamisesta. Ei mielestäni ole eikä voi olla enää niin, että esim. vasemmisto ajaa vain duunareiden ja oikeisto vain työnantajien asemaa - jostain syystä asiat vain halutaan kärjistäen esittää niin.

Presidentinvaalihan on tietenkin lähinnä henkilövaali, jossa puoluerajat hämärtyvät ehdokkaan henkilöhistorian ja persoonan tieltä. Tämänkertainen henkilögalleria vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta, joten Niinistön etumatkasta huolimatta on kiinnostavaa nähdä, miten ääntenlaskenta edistyy. En aio kertoa, ketä äänestin, sillä sen ei pitäisi ihan kauheasti juoksublogin lukijoita kiinnostaa (ja muutenkin kyseessä on mielestäni henkilökohtainen asia. :) Voin kuitenkin sanoa olevani vilpittömän iloinen siitä, että asiantunteva, diplomaattinen (ja seksuaalivähemmistöön kuuluva) Haavisto näyttää pyyhkivän lattian ennakkoluuloilla, kärjistyksillä ja misinformaatiolla pelaavalla Soinilla. Ei sinänsä, Soinihan on fiksu ja sympaattisen oloinen mies, mutta kovin rehellisenä en hänen poliittista uraansa voi pitää.

Äänestämään mennessäni meinasin muuten jäädä auton alle, kun joku vähän eksyneen oloinen autoilija oli peruuttaa päälleni suojatiellä. Pieni kontakti siinä tuli, mutta mitään ei onneksi käynyt. Vähän piti säikähtyneenä viittoa vihaisesti kuskille, joka paljastui hämmentyneen näköiseksi eläkeläiseksi. Tietenkin minulle jäi tuosta, ihan aiheellisestakin, tunteenpurkauksestani paha mieli; minua kävi säälittämään vanhuksen pelokas reaktio - eihän hän nyt tahallaan päälleni yrittänyt ajaa.

Pitäisi varmaan yrittää kovettaa luonnetta, sillä tuo tapaus vaivaa vieläkin..! :)

perjantai 20. tammikuuta 2012

Töiden orja

Olisi kauhean kiva kirjoittaa mukavasti menneestä lenkistä ja energisestä olosta, mutta kun ei voi, niin ei vain voi. Pari viimeistä päivää ovat olleet töiden puolesta ihan uskomattomia - nytkin tulin vasta kotiin, ja kello on jo yli yhdeksän. En ikinä tule ymmärtämään, miksi työkiireet kasaantuvat aina mahdollisimman epäsopiviin hetkiin. Nyt on tuo ensi viikon matka jo takaraivossa, ja tuntuu, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja kaiken tekemiseen.

Toisaalta pitäisi kai yrittää ottaa ilo irti siitä, että jalat saavat lepoa. Tänään nimittäin sääret tuntuivat vieläkin vähän rasittuneilta kävellessäni kahden työpaikan väliä (olemme muuttamassa alkuviikosta ja kävin siksi katsomassa uutta työpistettäni). Helsinkiin on lisäksi tullut viime päivinä aivan valtavasti uutta lunta, enkä oikein osaa arvioida, millaista sen päällä olisi juosta. Todennäköisesti mitään ongelmia ei tule, mutta luulenpa, että jalkani tykkäävät siltikin enemmän hiekkatiellä juoksemisesta. Oli miten oli, eniten harmittaa, että sitä juoksusta tulevaa valtavaa energiaryöppyä ei ole nyt moneen päivään saanut kokea. Iso HÖH sille!

Jotain hyvää työrupeamasta on sentään koitunut: New Yorkin matkan sekoittama vuorokausirytmini on vihdoin palannut normaaliksi! Itse asiassa olen päässyt sängystä ylös jopa normaalia aikaisemmin, mikä tällaiselle krooniselle aamutorkulle on aika suuri saavutus! Olen aina kadehtinut sellaisia ihmisiä, jotka ovat pirteinä pystyssä puoli seitsemän aikaan. Oma luontainen päivärytmini tuntuisi pyörivän jossain klo. 10:n ja 02:n välisenä aikana, joten on tuntunut aivan huikealta olla jo kahdeksan aikaan ylhäällä. :)

Laiskurin viikonloppu-tavoitteena on nyt vain selviytyä töistä. Silti olisi kauhean mukava ylläri päästä kertomaan taas juoksemisen nautinnosta..!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tietokoneurheilua

Laiskurin työtilanne oli jo valmiiksi aika kiireinen, mutta tänään tuli vielä kaksi uutta käännöstoimeksiantoa rikastuttamaan elämää. Ikävä juttu näissä töissä on se, että niistä ei voi oikein kieltäytyä. Tai ainahan voi kieltäytyä, mutta samalla kyllä tulee kieltäytyneeksi kaikista tulevaisuuden töistäkin. Ikävää, mutta totta. Nyt ei sitten ole vapaa-ajan ongelmia ennen Kanarian matkaa...

Tänään olisi ollut juoksupäivä, mutta takareisi ei koko päivänä ole tuntunut kovinkaan hyvältä. Harmittaa, mutta ei mahda mitään - parempi hoitaa jalka kuntoon ennen seuraavaa lenkkiä. Jostain syystä juuri tämä vasen takareisi on aiheuttanut minulle jo pitkään ongelmia, joten tiedän sen ärtyvän pahemminkin, jos vain annan asialle aihetta.

Eilen sen sijaan sain ihan kunnolla hien pintaan, tosin vähän yllättävästi. :) Ostin nimittäin uuden tietokoneen ja näytön, kun vanhasta paketista alkoi puhti loppua pahan kerran. Koneen ostin yhdestä pienehköstä tietokoneliikkeestä, mutta näyttöä lähdin metsästämään Verkkokauppa.comin Jätkäsaaressa sijaitsevasta uudesta jättimyymälästä. Jätkäsaaressa asiat olivat vielä aika lailla kesken, ja parkkihalliinkin löytäminen oli melkoinen seikkailu. Hyvä puoli tässä keskeneräisyydessä oli se, että suuri yleisö ei ollut vielä löytänyt tietään kauppaan. Rauhassa sai siis kierrellä, ja myyjän puheillekaan ei tarvinnut jonottaa.

Kotona sitten ähkin ja puhkin pakettia kasaan. Olin mielestäni ollut Verkkokaupassa kauhean fiksu ja ostanut erikseen HDMI-johdon näytön ja tietokoneen väliin. Ennakoin nimittäin ihan oikein, että sitä tuskin tulee näytön mukana, ja näin vältin ylimääräisen reissun takaisin kauppaan. Tai siis, vältinkö? Vältinkö sittenkään?? No en, ei puhettakaan! Langaton näppis/hiiri-yhdistelmäni oli nimittäin ollut jollain vanhanaikaisella plugilla kiinni edellisessä koneessani, mutta eihän uudessa koneessa enää ollut niille sopivia jakkeja. Eli ei kun uudestaan Jätkäsaareen hiirtä ja näppistä ostamaan. Kivasti meni tuossa koko ilta, mutta nyt on sitten kaikki taas tiptop! Näyttö on vain ehkä vähän turhankin iso (24 tuumaa), mutta ehkäpä siihen tottuu.

Tällaisia ei-niin-liikunnallisia terveisiä tällä kertaa Laiskurin luolasta - toivotaan, että jo huomenna pääsisi nauttimaan taas juoksusta!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Jumitusta

Viikonloppu pysyi loppuun saakka kiireisenä, joten juoksutauko kesti tähän päivään asti. Jännä juttu, mutta jalat tuntuivat tänään paljon rasittuneemmilta kuin viikonloppuna, vaikken eilen reippaillut pätkääkään! Ajattelin kuitenkin, että taukoa on nyt pidetty ihan riittämiin, ja lähdin tarpomaan sellaista vähän alle kuuden kilometrin lenkkiä.

Ja voi että, minkälaista tuskaa juoksu tänään oli..! Sääret vihoittelivat jo alkumetreillä, ja tämä johti siihen, että juoksemisesta tuli omituista sipsuttelua. On helppo arvata, mitä väärästä juoksutekniikasta seuraa: lisää vaikeuksia! Jossain vaiheessa jalkateristäkin alkoi hävitä tunto, ja jos matka olisi ollut yhtään pidempi, olisi ollut varmasti viisaampaa jättää homma kesken. Nyt sinnittelin sisulla loppuun saakka - toivotaan, että jalat eivät kärsineet liiaksi!

Hieman alkoi mietityttää, mistä tämän päivän vaikeudet johtuivat. Ehkä vain innostuin tauon jälkeen rehkimään taas liikaa - kilometrejä taisi tulla yli viisikymmentä täyteen vajaan kahden viikon aikana. Mutta kun levätäkään ei malttaisi..! :) Ajattelin Kanarian viikon aikana pitää kyllä juoksusta taukoa ja keskittyä kävelemiseen. Siinä saavat jalat sitten ansaittua lepoa.

Työkuvioista sen verran, että tänään alkoi yliopiston lukukausi, ja Laiskuri oli heti opettamassa. Onneksi opetettava ryhmä vaikutti todella mukavalta ja aktiiviselta, joten oikein positiivinen fiilis luennosta jäi. :) Meneehän opetus aina ihan asiapohjalta muutenkin, mutta on se vaan paljon mukavampaa puuhaa silloin, kun ryhmädynamiikka on hyvä. Sen verran uuden kurssin alkaminen näköjään taas stressasi, että päiväunet maistuivat alkuillasta oikein makeilta. :)

Nyt lepäämään ja nauttimaan Juoksija-lehdestä! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Lepoa ja lukemista

Niin kuin vähän viimeksi ounastelin, on loppuviikko mennyt töiden merkeissä, eikä lenkille ole ehtinyt (tai oikeastaan halunnutkaan ehtiä). Jalat ovat jo melko hyvin toipuneet edellisistä juoksenteluista, mutta ajattelin pitää vielä tämän päivän lepopäivänä, varsinkin kun töitä riittää ja takana on vähän huonosti nukuttu yö. Maanantaina alkaa taas uusi lukukausi yliopistolla, ja Laiskuri meni syksyllä heikkona hetkenä lupautumaan opettajaksi yhdelle luentosarjalle. Opettaminen on kivaa, ei siinä mitään, mutta luentojen valmisteluun menee verrattain paljon aikaa, ja sitä ei Laiskurilla ihan ylen määrin ole.

Tilasin myös viikolla Juoksija-lehden! Hintaa kestotilaukselle tuli 71 euroa, ja tilaajalahjana sai "Matkalla maratonille - kaikki juoksusta" -nimisen kirjan. Asiakaspalvelukin toimi mainiosti: lehden viimeisin numero ja tilaajalahja kolahtivat Laiskurin postiluukusta jo eilen - vain muutama päivä tilauksen jälkeen! Vielä en ole ehtinyt lehteen (enkä kirjaan) tutustua, mutta ensisilmäyksen perusteella artikkelit vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta! Parin viikon kuluttua pitäisi postista kolahtaa myös Juoksija-kortti, jolla saa alennusta aika monesta urheiluliikkeestä ja juoksutapahtumien osallistumismaksuista. :)

Nyt on kuitenkin jätettävä lehden selailu iltaan ja jatkettava töitä. Toivon mukaan huomenna ehtisi edes lyhyelle lenkille, jotta viikonloppu ei menisi ihan pelkäksi uurastamiseksi!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Suunnittelun juhlaa

Eihän siitä ole montaakaan päivää, kun paasasin juhlalliseen sävyyn lepopäivien tärkeydestä. Tämän välittömänä seurauksena olenkin sitten käynyt lenkillä kolmena päivänä peräkkäin! Tavallaan huvittavaa, tavallaan ei: tänään nimittäin jalat alkoivat vihjailla, että olisi korkea aika levätä. Onneksi sentään mitään pahempaa ei sattunut, mutta sellainen yleinen voimattomuus sai suunnitellun 8,8 km lenkin typistymään 5,4 km mittaiseksi. Olisihan tuon jäljellä olevan matkan jaksanut hölkätä, mutta nyt tuntui siltä, että siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Nyt lopetin lenkin kohdassa, josta jouduin kävelemään reilut pari kilometriä autolleni. Tämä toimi oikein hyvänä loppuveryttelynä, ja sainkin jalkojen lihaksia vähän enemmän auki.

Tilastonikkareille tiedoksi, että eilinen 8,8 km lenkki kulki keskivauhtia 7:48/km (eli hyvin hidasta palauttelua), kun taas tänään keskinopeus oli 6:48/km (tästä viimeinen kilometri reilusti hitaampaa vauhtia).

Oli muuten masentava huomata, kuinka vielä eilen askeleita mukavasti pehmentänyt lumipeite oli yhdessä vuorokaudessa sulanut liki olemattomiin! Tilalla oli jotain loskan ja jään sekoitusta, ja paikoitellen asfaltti kuulsi paljaana. On sanomattakin selvää, että Laiskuri protestoi tällaista käännettä! Matkan varrella oli myös yksi silta jäätynyt aika kivaksi peiliksi. Hassua kyllä, juosten siitä pääsi ihan ilman ongelmia ylitse, mutta paluumatkalla meinasin kävellessä lentää peffalleni. Jostain muistojen kätköistä löytyi kuitenkin salamannopeat refleksit, jotka estivät vahingon. :)

Loppuviikosta ja viikonlopusta on tulossa töiden puolesta todella kiireinen, joten voi olla, että niitä tervetulleita lepopäiviä tulee pakostikin nyt muutama. Toivottavasti myös lunta ehtisi sataa lisää ennen seuraavia juoksuja, ei muuta kuin peukut pystyyn!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Vauhtia ja kestävyyttä

Eilen tuli pidettyä tarpeellinen lepopäivä juoksupoluilta, mutta tänään Laiskurin kunto-ohjelmassa oli vuorossa 12 km lenkki kohtalaisella vauhdilla. Perustelut tälle yhdistelmälle löytyvät vuoden 2012 tavoitteista: meninhän asettamaan itselleni sellaisenkin tavoitteen, että puolimaraton pitäisi jossain vaiheessa mennä aikaan 2:20:00. Tämä vastaa tasaista 6:40 kilometrivauhtia, mikä tietenkin tällä hetkellä on vielä utopiaa. Päätin kuitenkin katsoa, pääsisinkö nyt reilun kympin matkan alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia. Siitä olisi sitten hyvä lähteä rakentamaan vauhtikestävyyttä kesää ja syksyä ajatellen.

Vaikka jalat eivät tuntuneetkaan yhtä vahvoilta kuin toissapäivänä, oli juokseminen tänäänkin todella kivan tuntuista! Sykemittaria katsoin vain sen verran, että pysyin aikatavoitteessani, ja samalla varoin uuvuttamasta itseäni liian korkeilla sykkeillä. Kaikki meni onneksi loppuun saakka mukavasti: aikaa 12 km lenkkiin kului 1:21:41, mikä antaa keskinopeudeksi 6:48/km. Kirkkaasti alle tavoitteen siis! Tietenkin voi miettiä, olisinko jaksanut ylläpitää tuota vauhtia puolimaratonin verran. Vastaus on aika selkeä ei. Ehkä muutama kilometri olisi vielä mennyt, mutta sitten olisi pitänyt höllätä. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa - kiva oli myös tauon jälkeen juosta vähän pidempi lenkki!

Jännä juttu muuten, että vuosi on vasta vaihtunut, mutta mielessä siintää jo kesä! Tietenkin nyt talvikuukausina tehdään tärkeää pohjatyötä kesän suorituksia varten, joten eihän tuo sinänsä haittaa. Suunnistusta harrastava Säätäjä-ässä oli taannoin kommentoinut jotain tekstiäni ja suositellut suunnistamista juoksun rinnalle. Erehdyin sitten menemään Youtuben puolelle, jossa syötin hakukenttään "iltarastit". Suunnistus oli koulussa yksi Laiskurin inhokkilajeja, mutta nuo otokset näyttivät kyllä todella hauskalta! Muistan armeija-ajoilta, että samassa komppaniassa olleet suunnistajat olivat aivan eri kuntotasolla kuin me muut - en näkemäni perusteella ihmettele kyllä yhtään. Täytyy siis vakavasti harkita iltarasteille menemistä jossain vaiheessa...

Nyt on leppoisan illan ja levon aika, joten palataan taas tuonnempana! :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Mittauksia

Eilisestä lenkistä jäi niin hyvä fiilis, että koko loppuillan mielessä pyöri jo kesä, uudet ennätykset ja puolimaraton! Kiva saada tässä vaiheessa vuotta kunnon piristysruiske - nyt vain pitää toivoa, että se kantaa kesään asti! :)

Kaivoin myös netin kätköistä tarkalta vaikuttavan kartan, jolla olin taannoin tarkistusmitannut lenkkieni pituuksia (ja sittemmin unohtanut, mistä sen löytää). Täältähän se lopulta sitten löytyi - kätevä työkalu, jolla voi mitata lenkkinsä pituuden missä tahansa! Tarkemmin tutkittuna eilinen lenkkini olikin 300 metriä pidempi kuin luulin - 8,8 km. Taas näitä "onko tuolla nyt mitään väliä" -juttuja, mutta tietenkin sitä mieluummin pitää lenkeistään kirjaa oikein kuin väärin. :)

Hieman on myös alkanut hotsittaa uuden sykemittarin osto. Minullahan on ollut koko ajan käytössä isältäni pöllimä Polarin karvalakkimalli F7, jossa ei käytännössä ole muita järkeviä ominaisuuksia kuin sykkeen mittaaminen ja kalorikulutuksen arviointi. Juoksufoorumilla on kovasti kehuttu Garminin mittareita, joista uusin malli (Garmin Forerunner 910XT) olisi aivan kohta tulossa myyntiin. Ikävä puoli tuossa 910XT:ssä on vain se, että se on täynnä ominaisuuksia, joita Laiskuri ei tarvitse lainkaan (mm. uintiin liittyviä juttuja), joten iso osa hinnasta tulisi maksettua turhaan. Toisaalta taas mittarissa olisi aivan verraton ominaisuus myös juoksijalle: mahdollisuus kilpailla vanhaa ennätyslenkkiään vastaan! Mittari siis näyttää ruudulla edellisen lenkin etenemisvauhdin suhteessa senhetkiseen juoksuvauhtiin, ja tämän perusteella tietää sitten tarpeen vaatiessa vähän kiristää. Käsittääkseni kyseessä ei ole arvio (eli vanha lenkki ei kulje mittarin ruudulla tasaista keskiarvovauhtia), vaan ihan oikeaa juoksunopeutta vastaava suoritus.

Toinen hyvä puoli mittarissa olisi se, että pääsisi tiirailemaan juoksuvauhdin muuttumista kesken lenkin. Polarin F7:ssa ei saa esiin kuin keskivauhdin, mutta todella usein huomaan juoksevani alkumatkan hitaasti ja loppumatkan vauhdikkaammin - olisikin kiva tietää, mitä siellä lenkin aikana tarkalleen ottaen tapahtuu. Myös korkeuserot kiinnostavat, ja niitä esim. tuo Garminin uusi malli pystyy ilmeisesti mittaamaan hyvinkin tarkasti.

Tämä kaikkihan on nyt tällaista nippelijuttua, mutta yllättävän kiva on lenkin jälkeen tarkastella myös numeroita! Kehittymisestähän tässä on kyse, ja numeroita on aika vaikea huijata. :)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Juoksemisen nautintoa

Jokainen juoksun harrastaja tietää, että toisina päivinä juoksu tuntuu kulkevan kuin itsestään, toisina taas eteneminen on silkkaa tervanjuontia. Tänään itselläni oli vuorossa lenkki, joka oli alusta loppuun saakka pelkkää nautintoa! Jalat, varsinkin reidet, tuntuivat todella vahvoilta ja hyvin levänneiltä, ja yön aikana sataneen lumen päällä oli oikein hyvä juosta. Uudet kengätkin tuntuivat sopivilta, joten pääsin nauttimaan vaivattomasta hölkkäämisestä ajatusten harhaillessa siellä täällä!

Käväisin ennen lenkkiä moikkaamassa vanhempiani, ja päätin tällä kertaa myös aloittaa lenkin heidän kotioveltaan (asuin tuolla itse myös lapsuuteni). Kiersin 8,5 km pätkän, jota olen viimeksi tahkonnut joskus lukioikäisenä. Harmi kyllä, en enää muista, mihin aikaan lenkki tuolloin kulki, mutta tänään siihen meni nautiskellen aikaa 1:01:14 (7:12/km). Nyt oli kyllä niin hyvä päivä, että samaa vauhtia olisi ollut helppo pitää yllä paljon pidempäänkin, mutta hyvä näinkin. Pakkasta oli muutama aste, ja hyvältä tuntui kaikin puolin.

Otetaanpas tähän vielä pari ruokauutista: Laiskuri on nimittäin tehnyt kaupan hyllyltä pari hienoa löytöä! Toinen löydöistä on Pirkan valmisruoka - lihakaalilaatikko, jossa on kaloreita muistaakseni n. 90kcal/100g. Maistuvaa ja kevyttä, jos ei kotona jaksa laittaa (arvatkaapa jaksaako Laiskuri). Tietenkin jos vihaa kaaliruokia, tuo ei ehkä ole se ykkösjuttu. Toinen uusi suosikki löytyi leipähyllyltä: Vaasan jälkiuuni-ruispaloissa on käytetty ainoastaan ruista (ei siis esim. kauraa seassa), ja siinä on peräti 17% kuitua! Maukasta, ja myös hampaille vähän tekemistä. :)

Nyt on kaikki kyllä oikein hyvin. Jos unirytmin saisi vielä keikautettua Suomen aikaan, niin elämä olisi liki täydellistä, ainakin ennen seuraavaa työsumaa! :)

torstai 5. tammikuuta 2012

Uudet popot

Laiskuri otti tänään itseään niskasta kiinni ja toteutti pitkäaikaisen aikomuksensa uusien juoksukenkien hankkimisesta! Pontta tähän toi Quantinan muistutus alennusmyynneistä - jos halvalla saa, niin syntihän se olisi olla ostamatta! Myös Säätäjä-ässä antoi vinkkejä hyvistä kengistä, joten eihän tässä mikään auttanut: Mikonkadun Intersportiin kävi Laiskurin tie.

Heti sisään astuessani huomasin tulleeni oikeaan paikkaan: seinät ja hyllyt notkuivat juoksukenkiä, joista moni sattui olemaan vielä alennuksessa. Jonkinlaisen jalka-analyysinkin olisi liikkeessä saanut ilmaiseksi, mutta juuri kun varovasti aloin haahuilla mittamiestä kohden, joku polvivaivainen lenkkeilijä työnsi koipensa mitattavaksi. Toimenpiteessä tuntui kestävän sen verran aikaa, että päätin unohtaa koko jutun ja jäin suosiolla katselemaan kenkiä yksikseni.

Koska Helsingin talvi on mitä on, päätin tällä kerralla siirtää nastallisten kenkien ostamisen tuonnemmaksi. Jos tulee jäisiä säitä, niin sitten käydään ostoksilla uudemman kerran. Mukaan kaupasta tarttuivat lopulta Adidaksen SNova Riot 3 GTX M -malliset kengät, jotka olivat roimassa alennuksessa (à €150,00, nyt €89,90). Laiskuri järkeili, että jos lenkkareilla on noin komea nimi, ne eivät voi olla huonot! ;)

Juokseminen on välineurheilua. Kuvassa Laiskurin uusi ennätyskone.

Hieman jouduin kaupassa arpomaan kahden koon väliltä, joten toivottavasti ei tullut tehtyä väärää valintaa - aika näyttää. Joka tapauksessa ensimmäinen lenkkikin on nyt uusilla kengillä takana, ja kaikki sujui vallan mainiosti!

Koska hankin kengät lähinnä asfalttijuoksua ajatellen, päätin lähteä kiertämään Töölönlahtea, jossa n. puolet matkasta menee asfalttitietä pitkin, toinen puolikas sitten hiekkatietä. Kävelin ensin Pitkänsillan kupeeseen, josta lähdin hölkkäämään kohti Töölönlahtea. Vaikka asfaltilla juokseminen ei näilläkään kengillä mitään herkkua ole, on ero vanhoihin kenkiin kuitenkin aika selvä - ihan kohtalaiselta tuntui! En viitsinyt kovin pitkää lenkkiä uusilla kengillä tehdä, mutta 4,8 km kulki hyvin epätasaista vauhtia aikaan 32:56 (6:52/km).

Nyt on taas levon aika. Luulen, että ainakin alkuun on viisasta pitää myös välipäivistä kiinni, kun juoksualusta on muuttunut vähän vihamielisemmäksi. Muistan, että joskus parikymppisenä innostuin käymään liian pitkillä lenkeillä asfalttialustalla, minkä seurauksena kärsin penikkataudista toista vuotta. Ei enää sellaista, kiitos. :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Välipäivä

Ilma on tänään ollut melkoisen luotaantyöntävä. Leikittelin jo ajatuksella virkistävästä iltalenkistä, mutta tällä kertaa sade ja hieman jumissa olevat lihakset saavat Laiskurin kyllä pysymään tiiviisti sisätiloissa. Kaiken lisäksi arvelen, että vielä eilen lumen peitossa ollut lenkkipolku on tänään muuttunut enemmän tai vähemmän loskaiseksi mössöksi, jossa ei olisi lainkaan kiva taivaltaa. Ainahan sitä voisi kokeilla asfaltilla juoksua, mutta sitä varten haluaisin kyllä vähän paremmat kengät (eihän tämä vaadi kuin kaupassa käymistä, joten täytyypä alkaa katsella sopivia vaihtoehtoja!)

Aika hyvin on muuten huomannut eilisen juoksualustan vaikutuksen lihaksissa! Harvoin Paloheinän lenkin jälkeen tuntuu minkäänlaista väsymystä reisien yläosassa ja pakaroissa, mutta nyt tuntemukset ovat samanlaiset kuin mäkijuoksun jälkeen! Ihan hyvä juttu, tuleepahan käytettyä uusia lihaksia harjoittelussa. Ilo on kuitenkin valitettavasti hyvin lyhytaikaista: Paloheinän maastot muutetaan/muutettaneen hiihtäjien käyttöön heti, kun lunta on tullut tarpeeksi. Täytyy siis alkaa katsastaa uusia reittivaihtoehtoja. Töölönlahteahan voi aina lähteä kiertämään, ja se Esport Arenan sisähallikin kuulostaa kiinnostavalta - ainakin siellä voisi silloin tällöin tehdä turvallisesti vähän vauhdikkaampia vetoja. Ainoa huono puoli hallissa on se, että se maksaa jonkin verran (kymppikortilla tulisi yhden lenkin hinnaksi 7,50). Toisaalta eihän tässä maailmassa mitään ilmaiseksi saa, ja terveydestä jos jostain on aina valmis maksamaan.

Tämä ilta menee siis pääosin levätessä, mutta huomenna on taas lenkin vuoro. Kyllä tuntuu hyvältä olla taas arkirutiineissa kiinni!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Lumijuoksua

Sain eilen ilokseni unta jo yhden aikoihin, ja aamuherääminenkin tapahtui tällä kertaa enemmän aamun kuin illan puolella (9.30). Töistä ei jostain syystä tahtonut kuitenkaan tulla yhtään mitään, ja niinpä karkasin suoraan lounaalta lenkille. Oli vaihteeksi kiva juosta valoisaan aikaan - näin minä laiskuuttani itselleni perustelin. :)

Vaikka Helsingin keskustassa eilen satanut lumi onkin jo ehtinyt käytännössä sulaa, niin Paloheinässä maa oli vielä lumen peitossa. Oli itse asiassa aika mielenkiintoista juosta ensimmäistä kertaa lumisella tiellä! Pito oli yllättävänkin hyvä, eikä missään vaiheessa tarvinnut pelätä kaatumista. Ainoa miinus - jos sitä nyt miinukseksi voi laskea - oli se, että lumi upotti jonkin verran, mikä teki juoksemisesta raskaampaa. Nopeusennätyksiä tuskin siis tulee talvella tehtyä, mutta eipä tuo haittaa - peruskuntoa on oikein hyvä kasvattaa talvikuukausien aikana.

Laiskuri sai muuten vihdoin joulun alla käytettyä lahjakorttinsa elektroniikkaliikkeeseen ja osti sieltä kuulokkeet MP3-soittimeen. Tänään sitten testasin ensimmäistä kertaa lenkillä, miten musiikki vauhdittaa matkantekoa. Itse asiassa tuollaiseen lempeävauhtiseen juoksuun (7:10/km) musiikki tuntui sopivan aika hyvin - siinä kun ei tarvitse hirveästi miettiä hengityksen rytmiä. Ehkä nopeammilla lenkeillä jätän soittimen kuitenkin kotiin. Kuulokkeet sinänsä olivat todella hyvät (Sennheiser OMX 680i Sports, hinta n.75€). Eniten huolestutti, pysyvätkö kuulokkeet juostessa paikallaan, mutta kertaakaan en joutunut niiden asentoa korjaamaan, eivätkä ne painaneet ikävästi tms.

Soittolistaa pitää vielä kuitenkin vähän miettiä. :) Huomasin, että kaikki "hyvät biisit" eivät vain tuo lisävirtaa juoksuun, vaikka niistä kuinka pitäisi muuten. Tällainen Laiskurin lista oli tänään:
  1. Pastime Paradise (Stevie Wonder)
  2. Hey Bulldog (Beatles)
  3. In Your Room (Depeche Mode)
  4. I Want It All (Queen)
  5. The Show Must Go On (Queen)
  6. Earth Intruders (Björk)
  7. Breakthru (Queen)
  8. Walking In My Shoes (Depeche Mode)
  9. Kashmir (Led Zeppelin)
Tuossa listassa nyt sattuu olemaan Queen ja Depparit vähän yliedustettuna, mutta ei se mitään. :) Itse asiassa Queenin kappaleet tuntuivat tuovan kaikista eniten virtaa juoksuun; onhan Freddien laulussa kuitenkin aikamoista voimaa. Lisäksi kun Show Must Go On pärähti soimaan, ajattelin, että jos mies on suurin piirtein kuolinvuoteellaan pystynyt laulamaan noin väkevästi, niin ehkä Laiskurikin jaksaa vielä muutaman kilometrin hölkötellä. :)

Kiva olo juuri nyt, huomaa että kroppa on jo muutaman viikon kaivannut tätä! Nyt voisi palkita itsensä pienillä päikkäreillä ja sitten yrittää töitä uudemman kerran. Mukavaa iltaa itse kullekin Laiskurin luolasta!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Vuoden 2012 tavoitteet

Päivä on käynnistynyt hyvin, hyvin hitaasti. Aikaeron vaikutukset tulivatkin häiritsemään vuorokauden viiveellä, enkä saanut eilen unta ennen aamuneljää. Työpäivä meni ainakin virallisen työajan näkökulmasta täysin ohi, joten ilta vierähtää töiden merkeissä. Huomenna yritän kaikin keinoin saada itseni ylös jo aamulla, sillä päivärytmi ei voi pitkään jatkua tällaisena.

Lupasin eilen listata joitain tavoitteita tälle vuodelle. Koko syksyn elin oikeastaan siten, etten asettanut minkäänlaisia tavoitteita painonpudotuksen tai juoksuaikojen suhteen - odotin vain elämäntapamuutoksen tehoavan kyllin hyvin. Ja sanotaan nyt vielä, että olisi se varmasti tehonnutkin, jos muutos olisi ollut johdonmukainen ja vapaa-aika ei niin turmiollista. :)

Nyt kun ajattelen tarkemmin asiaa, niin tavoitteet voivat ehkä kuitenkin olla ihan hyvästä. Ainakin ne voivat tuoda lisäkuria vaaran hetkenä, ja samalla ne tuovat järjestystä elämään ja harjoitteluun. Joten aloitetaanhan! :)

Laiskurin tavoitteet vuodelle 2011
  • Paino toukokuun lopussa 105 kg, vuoden lopussa 95 kg
  • 7,3 km ennätys vuoden lopussa alle 40 minuutin (nyt 42:58, juostu 19.10.)
  • 10 km ennätys (2 x Petikon 4,7 km mäkinen lenkki + vähän päälle) noin tuntiin (nyt 1:08:41, juostu jo 4.9.)
  • 4,9 km ennätys alle 25 minuutin (nyt 27:01, juostu 3.11.)
  • Puolimaraton 2:20:00 (pisin lenkki tähän asti 18 km aikaan 2:12:00, juostu 27.11.)

Näillä spekseillä lähdetään siis nauttimaan juoksusta vuonna 2012! Juoksutavoitteissa onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin paino lähtee putoamaan, sillä jo yksin laihtuminen parantaa juoksuaikoja, vaikka kunto muuten pysyisikin samana. Täällä voi jokainen arvioida oman juoksuaikansa paranemisen suhteessa painon pudotukseen. Laskurin mukaan oma viiden kilometrin aikani paranisi esimerkiksi lähes 50 sekuntia, jos painoa olisi 4 kg vähemmän. Jos tämä pitää paikkansa, pitäisi vuoden juoksutavoitteiden olla täysin realistisia, kunhan vain paino putoaa tavoitteen mukaisesti.

Tänään jää valitettavasti (töihin liittyvän) iltamenon vuoksi lenkki väliin, mutta eilen oli jo ilo aloittaa uusi juoksuvuosi Paloheinässä! Ensimmäiset 7,3 km ovat siis jo takana, ja mieli on hyvä ja toiveikas!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, uudet(?) kujeet!

Nyt on nukuttu aikaeroa ja univelkaa mukavasti pois, ja on pienen väliyhteenvedon aika. Tehdäänpä vaikka sellainen perinteinen "plussat ja miinukset" -lista, joka paljastaa, mitkä asiat ovat menneet  hyvin ja missä olisi vielä parantamisen varaa.

Syksyn plussat
  • Juoksulenkkejä yhteensä 48 kpl
  • Matkaa taivallettu 365,1 km (lenkin keskipituus 7,6 km)
  • Sekä peruskunto että vauhtikestävyys parantuneet kohtalaisen mukavasti
  • 7,3 km suosikkilenkin ennätys parantunut lähes neljä minuuttia (nyt 42:58, juostu tosin jo 19.10.)
  • Peloista huolimatta jalat ovat kestäneet uuden harrastuksen hienosti. Välillä on jokin paikka vähän jomottanut, mutta urheilijahan ei tervettä päivää näe. :)
  • Juoksu on tuonut kunnon kohentumisen lisäksi paljon hyvää elämään - on syntynyt jonkinlainen "hyvä riippuvuus", joka auttaa myös hillitsemään stressiä.
  • Blogi on tukenut juoksuharrastusta (ja elämää muutenkin) todella mukavasti - jaettu ilo on paras ilo, ja jaetut surutkin tuntuvat helpommilta kantaa. Blogi on kerännyt verrattain pienen, mutta sitäkin mukavamman ja sympaattisemman lukijakunnan, jota Laiskuri lämpimästi tervehtii ja kiittää. :)

Syksyn miinukset
  • Joulukuu meni työ- ja siviilikiireiden vuoksi melko lailla plörinäksi. Juoksumäärät jäivät todella vähäisiksi (29,2 km), ja vapaa-aika keskittyi lähinnä kunnon tuhoamiseen, ei kohentamiseen.
  • Paino ei ole pudonnut lainkaan samassa suhteessa kunnon paranemisen kanssa. Tässä on Laiskurilla selvä miettimisen paikka.

Plussia näyttäisi siis olevan aika paljon enemmän kuin miinuksia! Kuitenkin tuo painon paikallaan pysyminen on kieltämättä aika iso miinus. Toisaalta voisi ajatella, että ilman ahkeraa liikuntaa olisi paino aivan varmasti noussut, joten siinä mielessä on edes vähän aihetta tyytyväisyyteen. Jotain täytyy kuitenkin tehdä toisin, sillä olisi mukava, että terveellinen elämäntapa näkyisi muullakin tavalla kuin sekuntikellon loppuajassa.

Joulukuu varmastikin kiteytti painonpudotuksen suurimman haasteen: Laiskurin sosiaalinen elämä on turhan aktiivista, ja siihen liittyy valitettavan usein muutama olut ja illallinen (tai roskaruokaa). Tällainenhan ei haittaisi lainkaan, jos kyseessä olisi pari kertaa kuukaudessa tapahtuva juttu, mutta kerran-pari viikossa... se ei vain käy päinsä! Nyt onkin hyvä hetki tehdä maltillinen uudenvuoden lupaus, jonka avulla vuosi pääsee käynnistymään mahdollisimman hyvin: Laiskuri lupaa ja vakuuttaa, ettei ennen viikon etelän lomaansa (tammikuun lopulla) koskekaan alkoholiin tai roskaruokaan. Tämän jälkeen pyrin sitten jollain tavalla säännöstelemään "ulkoilujani" niin, että pääpaino on ja pysyy terveellisessä elämässä.


Laiskuri liittyy uudenvuoden lupauksen tehneiden sankkaan joukkoon.

Oikein hyvää vuotta 2012 kaikille lukijoille, palataan huomenna uusien tavoitteiden parissa!