Sadejuoksu

Phuh, kiirettä on pitänyt ja blogin täyttäminen on taas kerran jäänyt väliin! Syksyn työt alkoivat leppoisan lomailun jälkeen ilman pehmeää laskua, ja viime viikko oli muutenkin aivan täynnä menoja. Suurimman osan vapaa-ajasta lohkaisivat ystäväni polttarit ja niiden suunnitteleminen. Luulisi, että tuollaisten kekkereiden järjestäminen kävisi käden käänteessä, mutta kaikkea muuta... Suurin stressi taisi kuitenkin tulla siitä, viihtyykö itse päivänsankari ja muu porukka, vai meneekö homma tylsäksi istuskeluksi. Kaikeksi onneksi pelko oli turha - polttarit eivät olisi voineet mennä paremmin! Sulhanen itse oli liikuttavan otettu vaivannäöstä ja sanoi, että kyseessä oli hänen elämänsä hauskin päivä. Jotain siis tehtiin oikein! :)

Polttareista on nyt viikko aikaa, ja tämä viikko onkin sitten mennyt vähän sumussa ja humussa. Päivärytmi nimittäin keikahti pahasti päälaelleen, eikä olo ole ollut kauhean energinen. Yhtenä iltana pääsin onneksi pelaamaan sulkapalloa, ja tänään pakotin itseni juoksemaan 7,3 km lenkin sateessa. Juoksu ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, mutta hyvä mieli jäi siitä, että sain itseni sohvalta ylös! Paluumatkalla törmäsin sitten Nordenskiöldinkadulla valtavaan juoksijajoukkoon - olin täysin unohtanut, että tänään juostaan Helsinki City Marathon! Koska reitti kotiin oli tukittu, lähdin etsimään kiertotietä Töölön kautta. Viiden minuutin kuluttua löysin itseni sitten liikennevaloista, jonka edessä tuo samainen joukko juoksi Mannerheimintietä etelään... :) Olisi ehkä jossain vaiheessa pitänyt selvittää juoksureitti! Kotiin kuitenkin päästiin melkoisen kiertotien kautta, ja oikeasti on todella hienoa, että tuon mittakaavan juoksutapahtuma järjestetään Helsingissä!

Huomenna olisi vuorossa pienen tauon jälkeen golfkierros. Ja golfista puheen ollen pari viikkoa sitten sattui sellainenkin ihme, että kahdella peräkkäisellä kierroksella meinasi tulla kaikkien golffareiden ahnaasti tavoittelema hole-in-one! Molemmilla kerroilla pallo jäi lopulta n. 30 cm päähän kupista, joten läheltä piti. Alla todistusaineistoa ensimmäisestä läheltä piti -tilanteesta. Kyseessä oli Luukin kentän 11. väylä (155 m), jossa puolitehoilla lyöty puu-5 oli likellä upota.

Edes Laiskuri ei saanut tätä birdie-puttia enää ohitse.

Nyt on vuorossa pieni päivälepo, ja sen jälkeen Laiskuri alkaa jännittää keihäsmiehiä ja Nooralotta Nezirin välieräjuoksua. Mukavaa urheiluiltaa itse kullekin!

Työviikko

Laiskurin viikko on pyörähtänyt pitkälti töiden merkeissä. Yksi artikkeli on aiheuttanut paljon enemmän päänvaivaa kuin olisi ollut suotavaa, joten ihan tosissaan on saanut aivotöitä tehdä. Vastapainoksi sitten kroppa on aika suorasukaisesti ilmoittanut, että lomaviikon ylettömän golffauksen johdosta on parempi pitää taukoa - niinpä olenkin keskittynyt tällä viikolla syömään järkevästi ja jättänyt liikunnan kokonaan väliin. Ratkaisu on tuntunut hyvältä, ja ruokarytmi on pysynyt oikein sopivana.

Tänään menin ensimmäistä kertaa viikkoon rauhalliselle kävelylenkille. Tuntui suoraan sanottuna siltä, että liikuntataukoa olisi ollut hyvä jatkaa vielä muutama päivä, sillä koivet olivat vieläkin yllättävän rasittuneet. Hieman ihmetyttää, sillä edellisestä golf-kierroksesta on jo viikko aikaa, mutta tällaista tämä on. Kun ei enää ole ihan nuori, niin tavallista rankempi urheilukuuri vaatii pitkän palautumisajan. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten Teemu Selänteen haastattelusta, kuinka hän reiluna parikymppisenä naureskeli oman NHL-joukkueensa veteraanipelaajille, jotka venyttelivät aina pitkään ja tunnollisesti ennen ottelua ja sen jälkeen. Täytettyään kolmekymmentä ei Teemua kuulemma enää kauheasti naurattanut... Rapistumista, sitä se on! :)

Huomenna on viikon ainoa varsinainen vapaapäivä. Ohjelmassa piti olla aamuinen golf-kierros, mutta nähtävästi kierroksia tuleekin kaksi. Vähän hirvittää, sillä koivet protestoivat jo tänään sen verran rankasti, että iltakierroksen jälkeen voi olla luvassa melkoista vanhus-kävelyä... Mutta kiva päästä taas hutkimaan palloa! Työviikosta on tulossa taas intensiivinen, joten pieni breikki tekee hyvää. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa myös kaverin polttarit, ja niissäkin riittää vielä järjestelemistä... Mutta eiköhän se siitä - ensi kertaan Laiskurin luolasta!

Lomaltapaluu

Laiskurin blogihiljaisuus rikkoutuu taas. Tällä kerralla syy hiljaisuuteen oli kesän ainoa lomaviikko, joka vierähti kaverin mökillä täysin ilman nettiä. Täytyy sanoa, että elämä ilman sähköpostia, Facebookia ynnä muita ei tehnyt lainkaan tiukkaa! Ihmetellä täytyy, miksi esim. FB:ssä tulee käytyä niin monta kertaa päivässä, vaikka ilmankin pärjää vallan mainiosti. Ei sikäli, että välttämättä haluaisin pärjätä, mutta kuitenkin. :)

Lomaviikko vierähti erittäin nopeasti hyvässä seurassa ja mukavan tekemisen merkeissä. Kyseessä on hyvin perinteinen reissu, sillä ensimmäisen kerran teimme vastaavan matkan jo kahdeksan vuotta sitten. Ohjelma reissulla on pysynyt täysin muuttumattomana: golfia, grillausta, saunomista, uimista, filosofointia, vähemmän filosofisia juttuja, pokeria ja Trivial Pursuitia. :) Golfkierroksia kertyi viikon aikana yhteensä seitsemän. Yhtenä päivänä pelasimme kaksi kierrosta, ja yksi päivä oli ihan suosiolla lepopäivä. Pelit menivät yllättävänkin kivasti (keskiarvo n. 98 lyöntiä), ja ennen kaikkea oli mukava päästä pelaamaan sellaisilla kentillä, joissa ei tule käytyä kuin ehkä kerran kesässä. Lähinnä pelasimme Salon seudun kenttiä ja kauimmillaan eksyimme Paraisille Archipelagia Golfiin.

Runsas liikunta piti huolen siitä, että pahempaa repsahdusta ei painonhallintaan päässyt tapahtumaan, ja hyvä niin. Iltaisin en edes yrittänyt katsoa sen kummemmin, mitä suuhuni pistin, ja kesän grillimakkara-kiintiö tulikin aivan varmasti täyteen. Toisaalta sitten menimme joka ilta verrattain aikaisin nukkumaan, minkä ansiosta sekä ruoka- että (varsinkin) juomapuoli pysyivät hyvinkin kohtuuden rajoissa.

Eilen yritin jo päästä käsiksi normaaliin arkiliikuntaan sulkapallon muodossa. Ikävä kyllä olimme ehtineet kaverini kanssa lämmitellä vasta muutaman minuutin, kun hänen nilkkansa muljahti. Tuskin siinä mitään yliojentumista pahempaa sattui, mutta peli jäi tällä kertaa siihen. Nyt täytyy vain toivoa, että vamma ei ole pitkäaikainen, sillä molemmilla kiiluu silmissä jo uusi yritys ensi viikolla! :)

Sulkapallon keskeytyminen saattoi olla ihan hyvästäkin, sillä tänään on jaloissa tuntunut aika raskaalta. Ajattelinkin pitää huomisen vielä taukoa ja katsoa sitten torstaina, josko rauhallinen lenkki piristäisi fiilistä. Arki on kuitenkin taas alkanut, ja rutiineihin on erittäin mukava päästä taas käsiksi!

P.S. Korva- ja kurkkutulehdus ovat nyt onnellisesti takanapäin, jee!

Urheilua kerrakseen

Korvatulehdus alkaa olla jo menneen talven lumia, mutta valitettavasti tulehdus levisi loppuviikosta kurkun puolelle. Kurkku on vieläkin arka, mutta se ei suinkaan ole estänyt Laiskuria liikkumasta! :) On ehkä tyhmää liikkua, kun ei ole aivan täydessä tikissä, mutta minkäs teet. Mielessä on vieläkin maaliskuinen influenssa, joka tuhosi täysin hyvässä vauhdissa olleen kävelyprojektin. Harmittaa vieläkin niin vimmatusti, etten kerta kaikkiaan suostu antamaan basilleille valtaa!

Viime postauksen jälkeen ehdin käydä vielä loppuviikosta pitkällä kävelylenkillä ja golfia pelaamassa ennen kuin oli tauon paikka. En liikkunut lauantaina ja sunnuntaina käytännössä pätkääkään, mikä oli ihan perusteltua: takana oli peräti yhdeksän liikuntapäivää ilman taukoa. Liikahan tuossa tuli aherrettua ilman välipäivää, mutta toisaalta kunto tuntui sen tällä kertaa sallivan.

Tämä viikko on käynnistynyt hyvin epätyypillisesti: liikuntakertoja on kahden päivän aikana takana jo neljä! Eilen aamu käynnistyi golfkierroksella, ja illalla innostuin vielä heittämään varmastikin kaikkien aikojen nopeatahtisimman kävelylenkin (7,25 km, keskivauhti 8:57/km, eli 6,7 km/h). Ihmetellä täytyy, että koivet eivät protestoineet pikakävelyä, mutta oli aika hauska kokeilla, kuinka ripeästi jaksaa edetä ilman, että jalat irtoavat kunnolla maasta. :) Vauhti ei toki ollut tasaista, vaan välillä himmailin selvästi hitaammin.

Tänään kurkku alkoi tuntua sitten hieman paremmalta, joten lounaan päälle uskaltauduin pitkästä aikaa kunnon lenkille. Upeassa säässä meni leppoisasti 10,3 km (7:41/km), ja mikä parasta, jalat eivät protestoineet hetkeäkään! Nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että voi alkaa rakentaa juoksukuntoa järjestelmällisemmin (kunhan vain pöpö lähtee lopullisesti pois). Kivakiva!

Alkuviikon viimeinen urheilusuoritus oli sitten nyt illansuussa tunti sulkapalloa. En ehtinyt huilata lenkin jälkeen kuin puolitoista tuntia, kun piti taas lähteä riehumaan. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi huitoa, ja peli oli tasokkaampaa kuin aikoihin (erät 3-2 Laiskurille)!

Jottei liika olisi taas liikaa, keskityn huomenna kiltisti töihin ja jätän urheilun väliin. Perjantaiksi ja lauantaiksi on jo sovittu golfia, joten torstai voisi olla hyvä ilta juoksulenkille. Kovin ovat siis liikunnalliset mietteet Laiskurin luolassa, ja pakko sanoa, että se tuntuu hyvältä!

Korvatulehdus

Lupaavasti alkanut viikko oli saada kurjan käänteen, kun oikea korva meni heti maanantai-iltapäivästä täysin lukkoon. Kun korvaa alkoi lisäksi hieman särkeä, marssin suorinta tietä lääkäriin, joka määräsikin tippojen lisäksi antibioottikuurin. Kysyin lääkäriltä arasti, voinko tulehduksesta huolimatta mennä tiistaina sulkapalloa pelaamaan. Hän totesi, että yleensä olisi hyvä pitää liikunnasta kolmen päivän tauko, mutta että sulkisvuoroa ei välttämättä tarvitse jättää väliin, jos olo ei ole kauhean paha.

Tämän Laiskuri tulkitsi sitten luvaksi harrastaa liikuntaa juuri niin paljon kuin mieli tekee! :)

Jo maanantaina kävin lääkärin jälkeen leppoisalla kahdeksan kilometrin kävelyllä, ja tiistaina oli tosiaan sulkisvuoro. Erät menivät jälleen kerran puhtaasti Laiskurille 6-0, ja sitä siinä pelin jälkeen ihmeteltiin. Taas meni nimittäin pari erää jatkopalloille, ja muutenkin peli oli totuttuun tapaan tasaista. Onneksi kaverin pelihuumori näyttää kestävän hyvin, vaikka erävoittoja ei liiemmin ole tullutkaan. :)

Uudesta sykemittarista kun saa kaikenlaiset käppyrät kätevästi esille, niin ajattelin jakaa täällä eilisen sulkispelin sykevaihtelun. On nimittäin mielenkiintoista seurata, kuinka kropan palautuminen hidastuu rasituksen myötä. Kuvassa olevat notkelmat ovat erätaukoja, jolloin istumme aina minuutin tai kaksi hörppimässä vettä ja höpöttämässä. Jos vertaa paria ekaa taukoa kolmeen viimeiseen (ja varsinkin aivan viimeiseen), niin aika selvä ero on siinä, kuinka alas syke tauon aikana vajoaa.

Sulkapallo ei ole lainkaan vihamielinen otus,
mutta silti se saa viikoittain pahasti köniinsä.

Tänään lähdin sitten heti lounaan jälkeen kävelylle (ajattelin, että juoksun voisi sentään jättää korvatulehduksen ajaksi väliin). Lenkille tuli lopulta yllättävän paljon mittaa, kaikkiaan 15,8 km. Nyt tuntuu lähinnä akillesjänteissä pientä rasitusta, mutta muuten on hyvä olo. Korvakaan ei ole enää ihan täysin lukossa, joten tropit tuntuvat tehoavan, jee!

Viikko näyttää jatkuvan terveellisissä merkeissä. Huomiseksi suunniteltu terassi-ilta työkaverin kanssa nimittäin peruuntui, joten huomennakin voisi olla mahdollisuus eksyä Keskuspuiston poluille... Katsotaan nyt, taukoakin tarvitaan. :)

Viikon aloitus

Laiskurin kiireetön maanantai-aamu alkaa olla finaalissa, mutta vielä on sen verran kahvia jäljellä, että ehtii jotain tännekin kirjoittaa. :)

Viime viikko oli liikunnan suhteen ehkä kesän paras. Mieli oli koko ajan virkeä ja motivoitunut, ja kaksi juoksulenkkiä kruunasivat hyvän fiiliksen! Kävin siis myös lauantaina lenkillä (7,2 km, 7:30/km), vaikka jalat (varsinkin reidet) olivat tosi väsyneet. Mutta väsymyksestä viis, kun penikat eivät tälläkään kertaa vaivanneet! Luulen, että suurin syy jalkojen hyvinvointiin on kengissä: juoksin taas vanhat lenkkarit jalassa, eikä minkäänlaisia ongelmia tullut. Vaikka viime vuonna juoksinkin uusilla tossuilla, voi olla, että niissä on silti jotain, mikä ei koivilleni sovi. Harmi sinänsä, sillä muuten ne tuntuvat tosi hyviltä jaloissa, ja paksun pohjansa ansiosta ovat hieman armeliaammat myös polville. Lisäksi vanhoilla kengillä on menty jo niin monta sataa kilometriä, että eivät nekään loputtomiin enää kestä.

Tänään olisi kaikkein viisainta pitää välipäivä, sillä viime viikolla vain keskiviikkona en tehnyt mitään liikunnallista. Mieli kuitenkin taitaa vetää ainakin kävelylle, sillä tällaisella ilmalla olisi vain tosi sääli levätä. :) Huomenna on sitten sulkis-ilta, ja perjantaiksi on alustavasti sovittu golfia. Torstai saattaa mennä työkaverin kanssa seurustellessa, joten olkoon se sitten taukopäivä.

Nyt taitaa olla viisainta yrittää saada työt kunnolla käyntiin. Mieli tosin on jo illassa ja Paloheinän hiekkateissä!

Hyvä päivä

Viikko on kulunut aika lailla tyypilliseen tapaansa - maanantaina golfia, tiistaina sulkapalloa, muuten sitten töitä ja ystävien tapaamista. Tänään oli kuitenkin viikon ehdoton kohokohta ja muutenkin paras päivä pitkään aikaan: koivet olivat niin hyvässä kunnossa, että pystyin juoksemaan yhdeksän kilometrin lenkin! Uskomaton fiilis, kun sai pitkästä aikaa juoksun tuoman endorfiini-rysäyksen oikein täysimääräisenä! Vieläkin hymyilyttää. :)

Tarkoituksena oli tänäänkin vain kävellä, sillä kesän aikaisemmat lenkkiyritelmäthän ovat jääneet maksimissaan puolen tunnin nykäisyiksi, ja silloinkin penikat ovat paukkuneet oikein kunnolla. Tänään laitoin poikkeuksellisesti vanhat lenkkarini jalkaan, ja askel tuntui niissä niin hyvältä, että pakko oli kokeilla, josko juoksu toimisi. Ja toimihan se. :) Parin erittäin hitaan kilometrin jälkeen uskalsin jo luottaa siihen, että jalat kestävät tällä kertaa rasitusta, ja loppumatka olikin ihan unelmaa. En kiristänyt vauhtia missään vaiheessa kovinkaan nopeaksi, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tulin loppumatkan kuitenkin ihan selvästi lujempaa. Tällä hetkellä kondis ei näköjään tahdo kestää sellaisia alle 7 min/km vauhteja kuin muutaman kilometrin verran, mutta eiköhän tilanne ole tuossa loppukesästä sitten taas parempi. Tärkeintä oli saada jotain luottoa jalkoihin, niin että nyt voi toivon mukaan käydä taas lenkillä useamman kerran viikossa.

Harmaa käppyrä kuvaa vauhtia, punainen sykettä. Puolen tunnin
jälkeen syke meni näköjään meditaation puolelle.

Kuten kuvasta näkyy, ei sykemittarin GPS ole oikein elementissään metsän keskellä - tuossa vartin jälkeen alkoi pelto-osuus, joka loppui sitten n. 40 minuutin kohdalla. Tämä onkin sitten kuvaajan ainoa kohta, jolloin keskinopeustietoihin voi kunnolla luottaa.

Huuh, nyt katsomaan Espanjan ja Italian futispeliä, huomenna ehkä sitten hieman kevyemmälle kävelylle!

Juhannuksen jälkeen.

Huh, kun aika rientää! Viimeisestä bloggauksesta on taas vierähtänyt liian pitkä aika, eikä nyt tunnu edes olevan mitään erityisen hyvää selitystä. Toissa viikko oli tosi raskas liikuntaviikko, ja Polarin nettiohjelman mukaan harjoitusmäärät ja -tehot olivat reippaasti punaisen puolella. Ihmettelin tuota aika paljon, sillä olo tuntui ihan hyvältä, eivätkä jalatkaan kauheasti valittaneet. Pari lepopäivää paljastivat kuitenkin totuuden: saatuaan hieman huilata jalat itse asiassa kipeytyivät enemmän! Outo reaktio, mutta pakko oli pitää liikunnasta taukoa pitkän viikonlopun verran.

Tämä viikko puolestaan alkoi hyvin golfin ja sulkiksen merkeissä, mutta loppuviikosta teinkin sitten pitkiä työpäiviä - kyllä, myös juhannuksena. Kutsu olisi ollut niin perheen mökille kuin työkaverin pihajuhliinkin, mutta mökillä olisi muutamassa tunnissa menettänyt järkensä, kun taas kaverin juhliin ei FB:n perusteella olisi ollut tulossa juuri ketään tuttua (iski arkuus). Mutta rauhallisessa juhannuksessa oli paljon hyvää, ja kaupunki oli aivan uskomattoman hiljainen!

Säätytalo juhannusiltana. Ei ollut liiemmin trafiikkia.

Vaikka Laiskurin juhannus menikin jollain lailla ohitse, on silti ollut ihan outo fiilis, kun maailma ympärillä on tuntunut pysähtyvän. Huomenna on kuitenkin taas aivan normaali työpäivä, jonka päätteeksi on tiedossa golf-kierros - toivotaan tästä sekä liikunnan että ravinnon puolesta onnistunutta viikkoa!

Lauantaikuulumisia

Laiskurin viikonloppu on sujunut hyvin rauhallisesti. Eilisen työpäivän kruunasi alkuillasta sulkapallo (erät 4-1 Laiskurille), minkä jälkeen oli mukava rentoutua kotisohvalla Suomen karsintapelin ääressä. Vaikka kaverin kanssa hutkitaankin sulkista ihan täydellä vimmalla, tuntui eilinen peli yllättävänkin kevyeltä, ja sykemittari oli ihan samaa mieltä - keskisyke oli muutaman pykälän edelliskertoja alhaisempi, ja maksimisykekin jäi viimekertaisista peleistä aika lailla selvästi. Toki pelit ovat erilaisia eri päivinä, mutta nyt huomasin jo ensimmäisessä erässä, että syke oli pysynyt yllättävän hyvin kurissa. Tämähän ei vielä merkitse sitä, että kunto olisi jotenkin maagisesti kohentunut, mutta mukava on huomata, että kroppa alkaa hyväksyä taas säännöllisen liikunnan osaksi elämää. :)

Tänään oli tarkoituksena juosta perinteinen 7,3 km lenkki rauhallista vauhtia. Sykkeiden puolesta näyttikin hyvältä, mutta valitettavasti penikat sanoivat jyrkän vastalauseensa. :( Olin ehkä vähän tyhmä, sillä jo ennen lenkkiä säärissä ja pohkeissa oli tiettyä jäykkyyttä, mutta pakkohan sitä oli kuitenkin kokeilla, jos jalat olisivat hölkätessä vertyneet! Jouduin kuitenkin jo 1,5 km kohdalla toteamaan, että juoksusta on tänään enemmän haittaa kuin hyötyä, ja pistin kertaheitolla kävelyksi. Tuon puolentoista kilometrin päälle kävelin sitten vielä 7,5 km, joten ihan mukava kokonaisuus siitä tuli. Ja säähän oli ihan älyttömän hieno, joten mukava oli ulkoilla kaikessa rauhassa!

Varmaan olisi hyvä idis ottaa lähiviikot lähinnä kävelyn, golfin ja sulkiksen merkeissä, ja jatkaa juoksemista vasta vähitellen. Nyt ainakin tuntuu siltä, että koivet ovat kovasti eri mieltä juoksemisen mielekkyydestä. Edessä on onneksi pitkä kesä, ja maltti on valttia, niin kuin usein aiemminkin on tullut huomattua!

Lenkin jälkeen Laiskuri onnistui myös bongaamaan julkkiksen: TV-kokki Sara La Fountain oli otattamassa itsestään kuvia lähikaupassa. Kovin pitkä tyttö oli hän ja kauniskin. Otti myös kontaktia meihin takanaan jonottaviin: "Anteeks siis hei ihan KAUHEESTI kun täs kestää, kun me ollaan kuvaamaassa mun uutta ruokakirjaani..! Siis ihan oikeesti ANTEEKS! Niin kun mun RUOKAKIRJAANI tässä..." Ei muuta kuin menestystä kirjalle, ei jäänyt ainakaan muille asiakkaille epäselväksi, että Saralta on tulossa uusi kirja!

Laiskurin lisäksi kaupassa oli myös muita kauniita ihmisiä.

Nyt on taas levon aika, huomenna sitten golf-kentälle. Alkuviikoksi on jo sovittuna liikunnallista ohjelmaa maanantaista keskiviikkoon, joten hyvältä näyttää! :)

Lepopäivä

Laiskurin viikko on alkanut liikunnallisissa merkeissä! Maanantaina kävimme kaverin kanssa hutkimassa sulkapalloa lähes saunamaisissa olosuhteissa (erät Laiskurille 4-1), ja eilen oli sitten vuorossa palauttava 7,3 km kävely. Hirveästi olisi tehnyt mieli pistää juoksuksi, mutta tunsin jalkojen kaipaavan pikemminkin rentouttavaa vetreyttämistä kuin kunnon treeniä. Mukava oli joka tapauksessa kävellä, eikä eilen illalla ollut ihan niin hiostava ilmakaan kuin mitä viime päivinä on muuten ollut!

Muuten päivät ovat menneet pitkälti töissä. Vuorossa on väitöskirjan viimeinen artikkeli, ja sitä varten on kaivettava aikamoinen määrä aineistoa, jotta jutusta tulisi tarpeeksi hyvä. Tänäänkin kävin läpi n. 5000 lausetta, jotka luokittelin sitten parin piirteen mukaan omiin kategorioihinsa. Tylsää, mutta tarpeellista! Työpäivän jälkeen olisi tehnyt kovasti mieli lähteä pinkomaan lyhyt lenkki, mutta takareidet olivat juuri sen verran arat, että ajattelin säästellä. Huomenna jätän työpäivän suosiolla väliin ja suuntaan jo aamupäivästä golfaamaan - neljän tunnin kävely helteessä verottaa taas koipia kummasti, joten oli varmaan ihan fiksua levätä tämä ilta.

Jännä muuten huomata, kuinka jo parin päivän pohtiminen voi saada olon muuttumaan ihan eri lailla selkeäksi. Viimeksi (tai toissa postauksessani) avauduin tästä yhdestä neidosta. No, nyt olen jo aika hyvin selvittänyt itselleni, mistä on kyse, ja olo on heti paljon parempi. Mietin myös, mikä ihme siinä häiritsi, että toinen halusi vain "tapailla". Sehän kuulostaa ihan järkevältä, vai mitä? Sillä eihän sitä voi tietää, miten omat tunteet kehittyvät. Tulin sitten asiaa pähkäiltyäni siihen tulokseen, että itse haluan tapailla jotakuta vain, jos toivon siitä seuraavan jotain - seurasi sitten tai ei. Tälle tytölle asia sen sijaan tuntuu olevan aivan samantekevä - tärkeämpää on vain viettää mukavaa aikaa.

Mutta meitä on moneen junaan, minä olen tällainen, toinen on tuollainen. Kyseessä on vain eri tapa käsittää jokin asia, ei sen kummempaa.

Kohta täytyy siirtyä jo unien puolelle. Viime yö oli aivan kauhea, kun erehdyin sulattamaan jääkaappia liian myöhään. Vielä kolmen aikaan oli sulaminen käynnissä, eikä sellainen tasainen "tip-tip-tip..."-ääni houkutellut lainkaan unten maille!

Parempaa yötä toivoen (vilpittömästi teidän),

 -Laiskuri

P.S. Vielä yksi matkakuva - saimme toisen välilaskun aikana yllättävän mahdollisuuden jaloitella jonkin aikaa Berliinin lentokentällä! Kuvassa paluumatkan eittämätön kohokohta: aivan loistava currywurst ja olut ulkoilmassa! Tuon jälkeen ei kadonnut matkalaukkukaan haitannut ihan niin paljon kuin olisi voinut. :)

Saksalaiset ymmärtävät jotain makkaran ja oluen päälle.
Juoksu- ja laihdutusblogissa pitäisi ehkä kuitenkin pitää pää kiinni tällaisista asioista!

P.P.S. Laitetaan vielä tähän tämän päivän korvamato. :)

http://www.youtube.com/watch?v=okLDkcexiVg

Reissukuulumisia

Kuten jo kerroin, palasin viikko sitten konferenssimatkalta, ja lupasin mahdollisesti kertoa jotain matkakuulumisia. Täältä pesee! :)

Matkakohteena oli tällä kertaa Santiago de Compostelan kaupunki Pohjois-Espanjassa. Heti matkaa varatessa alkoivat ongelmat: sitä on jo ehtinyt tottua, että käytännössä kaikkialle Keski-Eurooppaan pääsee muutamalla satasella ja korkeintaan yhdellä vaihdolla. Ei suinkaan Santiagoon! Sinne halvimmat lennot maksoivat lähes 600 euroa, ja reitti kulki kätevästi Berliinin ja Madridin kautta! Nukun muutenkin matkaa edeltävät yöt aina todella huonosti, joten menopäivä oli kolmen vartin yöunien jälkeen välillä nuokkumista, välillä työkaverin kanssa hysteeristä hihittämistä.

Kaupunkina Santiago on kuuluisa pyhiinvaelluskohde. Nytkin vanhassa kaupungissa tuli jatkuvasti vastaan kasvoiltaan päivettyneitä reppureissaajia. Yksi konferenssivieraista kertoi kävelleensä kymmenen vuotta sitten kahden viikon pyhiinvaellusreitin. Perinteenä vaelluksen jälkeen on polttaa vaelluskengät Finisterren niemellä, mutta tämä kaveri päätyi polttamaan sukkansa: "They were already soaked in their own fuel", hän vakuutti.

Santiago de Compostelan katedraali. Ei paha.

Konferensseissa ei koskaan ole liiemmälti vapaa-aikaa, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Päivät alkoivat yhdeksältä aamulla ja akateeminen ohjelma loppui yleensä iltaseitsemältä. Välissä oli kyllä kahden tunnin lounastauko, jonka aikana moni vieraista karkasi usein huoneeseensa siestalle (myös Laiskuri). :) Konferenssihotelli oli sellainen viiden tähden älyttömyys, jossa oli kaikki enemmän kuin kunnossa. Mukavahan tuollainenkin paikka on kokea, mutta täysin tarpeetonta ylellisyyttä siellä moni asia on (kuten kylppäri, jossa olisi mahtunut hyppäämään kolmiloikkaa).

Katubändi soittamassa Carlos Gardelin mahtavaa Por una Cabeza -tangoa.

Tällä kertaa ei matka edes kauheasti jännittänyt. Yleensä oma esitelmä aiheuttaa jonkinlaista stressiä, koska kyseessä on kuitenkin omalla sydänverellä tehty tutkimus. Nyt kuitenkin olimme parin kollegan kanssa tehneet sivuprojektina tutkimuksen aiheesta, joka ei edes liipannut läheltä omaa tutkimustani. Olikin helppo mennä puhumaan aiheesta, kun kriittisetkään kommentit eivät olisi juuri hetkauttaneet puoleen tai toiseen (ei sellaisia edes tullut, mutta kuitenkin). Toinen kollegoistani sen sijaan oli ensimmäistä kertaa pitämässä esitelmää kansainvälisen yleisön edessä. Hän oli aamusta lähtien aivan vitivalkoinen, ja esitelmän jälkeen pääsi nauttimaan kunnon stressi-migreenistä (onneksi oli lääkkeet matkassa)! Alla olevassa kuvassa on jo ilta, ja olemme onnellisesti baarissa. Kuvassa näkyy yksi stressin laukeamisen viimeisistä vaiheista. :)

Ystävää väsyttää. Tunnin nokosten jälkeen hän oli taas kuin uusi mies!

Matkan jälkeen meni monta päivää ennen kuin olo alkoi tuntua normaalilta. Univelkoja on tullut nukuttua vähitellen takaisin, ja ennen kaikkea fiilis on tavallaan kuin koulunsa päättäneellä: kahden hektisen kuukauden jälkeen ei ihan heti ole tiedossa sellaista deadlinea, joka häiritsisi harrastuselämää. :) Tänäänkin ajattelin karata alkuillasta kävelylle, jotta ei ihan laiskottelun puolelle tämä Laiskurin elämä mene!

Helleärsytystä

Lenkkikauden avaus sai viime viikolla Laiskurin koivet melko hyvään jumiin, ja loppuviikon liikunnat oli rajoitettava yhteen pitkään kävelylenkkiin ja sitten eilen puolen tunnin hölkkään. Mieli olisi eilenkin tehnyt juosta huomattavasti pidempään, mutta täytyy taas tauon jälkeen yrittää muistaa pitää maltti matkassa - nytkin penikat tuntuivat voivottelevan jo kilometrin jälkeen, ja koska niiden toipumisesta ei oikein ollut takeita, ei ollut järkevää jatkaa tuon pidempään. Lenkkisäähän oli periaatteessa mitä mainioin, mutta lämpöä oli ehkä sittenkin hieman liikaa pitkään suoritukseen.

Huomasin eilen näpäyttää myös sykemittaristani korkeusmittauksen päälle. Polarin mittaukset perustuvat ilmeisestikin valmiiseen dataan (mittari ei siis käsittääkseni mittaa korkeuseroja lenkin aikana), joten vaikea mennä sanomaan, kuinka luotettavia tiedot ovat. Aika kivasti ne kuitenkin näyttivät vastaavan muistikuvia ylä- ja alamäistä, joten tämä kyllä riittää Laiskurille! Eilen jyrkin nousu oli hieman alle 20 metriä vajaan 200 metrin matkalla. Ei hajuakaan, onko se paljon vai vähän, ei varmastikaan ihan hirveästi. Mukava pikkulisä joka tapauksessa treenaamiseen! :)

Muuten elämää on rasittanut - kuinkas muutenkaan - muut ihmiset. Tai lähinnä yksi ihminen. Sain nimittäin toukokuun alussa aikaiseksi kysäistä kahville erästä vanhaa tuttavatyttöä, jonka kanssa oli vuosia sitten ollut pikkaisen silmäpeliä. Ajatuksena oli, että eihän siinä mitään voi hävitäkään - joko sitä on jotain kipinöitä ilmassa tai sitten ei ja sillä selvä.

Väärin.

Selvisi, että tämä kyseinen tapaus harrastaa ilmeisen aktiivisesti "tapailua", mikä ei taas Laiskuria kiinnosta pätkääkään. En minä ole kiinnostunut viettämään viikosta toiseen satunnaista "kivaa iltaa" jossain ravintolassa, samalla kun neiti tapailee muita kundeja. Nyt kyllä näyttää vahvasti siltä, että tuosta ei mitään muuta ole tulossa... Todennäköisesti ihan hyvä niin, mutta jossain määrin alkaa jo häiritä, että omat orastavat ihmissuhteet tuntuvat valuvan aina jonnekin viemärin syövereihin.

Tämänkertaiseen tapaukseen kun vielä yhdistää sen, että kyseinen neito lähettää täysin ristiriitaisia viestejä päivästä riippuen, niin riemua on tosiaan riittänyt. La donna è mobile, tiesivät italialaiset sanoa jo kauan sitten. :)

Puh, kylläpä helpotti heti, kun sai purkaa ärsytyksen pihalle! Nyt täytyy mennä jatkamaan kiukun poistoa sulkapallokentälle. Huomenna on vuorossa golfia, joten viikko alkaa erittäin kivasti!

Laiskurin kesä

Täysin vastoin odotuksia Laiskurin blogi päivittyy taas! Takana on töiden puolesta aika huima kuukausi, mutta kevään pahimmat kiireet alkavat onneksi olla ohitse.

Viime päivityksen jälkeen elämä jatkui suht normaalina parin viikon ajan. Kävin kävelylenkeillä monta kertaa viikossa, ja sulkiskenttääkin kävimme kaverin kanssa kuluttamassa vähintään kerran viikossa. Kuun puolessa välissä pohje sanoi kuitenkin riks-raks-poks kesken sulkapallopelin, ja hyvin alkanut liikuntaputki katkesi. Kun viime viikko meni vuorostaan kokonaan konferenssimatkalla (josta kerron ehkä vähän tuonnempana), on kunnon rakentaminen aloitettava - taas kerran - alusta.

Uusi alku tuntuu tosiaan olleen Laiskurin teemana monta kertaa aikaisemminkin, mikä on kieltämättä turhauttavaa. Nyt on onneksi ihan oikeasti hyvä tilanne, sillä odotettavissa ei ole pariin kuukauteen mitään ihmeempää työkaaosta, joka voisi aiheuttaa hirveän stressipiikin. Onkin tosi mukava ja odottava olo - vaikka kunto onkin viime (ja varsinkin toissa) vuotta heikompi, nyt on pitkä kesä edessä ja hyvä mahdollisuus määrätietoiseen kuntoiluun!

Fiiliksen kohottamiseksi Laiskuri kävi myös paikallisessa Intersportissa hankkimassa uuden lelun. Mukaan tarttui Polarin RC3 GPS -sykemittari, joka on nyt Laiskurin paras lenkkikaveri! Mittarin saa kytkettyä USB:n kautta tietokoneeseen, jolloin Polarin ohjelmisto imee sieltä kaikki harjoitustiedot käden käänteessä - nyt ei siis tarvitse enää manuaalisesti syöttää tietoja harjoituspäiväkirjaan, mikä on ihan kätevää. Ohjelma merkitsee samalla juostun lenkin kartalle, mikä sekin on oikein kiva ominaisuus! Ainoa miinus mittarissa on se, että juoksun aikana ei mittarin tarjoamaan keskivauhtiin voi oikein luottaa (vauhti tuntuu vaihtelevan sen mukaan, saako gepsi satelliittiyhteyden juuri sillä sekunnilla vai ei).

Tänään oli sitten vuorossa reilun puolen tunnin lenkki pitkän tauon jälkeen. Mittarin tuomio oli murskaava: kovatehoinen maksimiharjoitus! Olin kieltämättä hieman, että "täh", sillä etenin koipia suojellakseni tosi hiljaista vauhtia. Mutta sykkeet eivät valehtele, enkä kieltämättä mitenkään innosta pinkeänä olisi toista puolituntista juossut. Silti tuntuu ihan uskomattomalta, että lenkki, joka olisi vielä viime kesänä ollut erittäin kevyt ja palauttava hölkkä, oli nyt "maksimiharjoitus". Toki täytyy muistaa, että tauon jälkeen ensimmäinen lenkki on tietenkin se kaikkein hankalin, mutta silti tästä on tehtävä yksi ainoa johtopäätös: nyt liikkumaan ja laihtumaan, muuten hukka perii Laiskurin!

Täällä taas!

Viimeisestä päivityksestä on kulunut niin kauan, että piti ihan tarkistaa, mihin tilanteeseen elämä silloin jäi!

Laiskuriin helmikuun lopussa iskenyt influenssa osoittautui hyvin sitkeäksi riesaksi. Vasta tämän kuun alkupuolella alkoi olla suht normaali olo, ja reilun viikon verran ehdinkin tehdä normaalisti töitä ennen kuin iski viisi päivää jyllännyt vatsapöpö! Nyt olenkin vahvasti sitä mieltä, että tämän kevään - ja toivottavasti myös kesän - taudit on sairastettu, koska muuten ei liikkumisesta kyllä tule oikein mitään.

Vatsapöpön väistyttyä sain houkuteltua sulkis-kaverini taas kentälle! Ehdimme viime viikolla käydä kaksi kertaa hutkimassa palloa, ja seuraava vuoro on varattu ensi torstaiksi. Tänään kävin sitten tarkastamassa Paloheinän hölkkäpolun kunnon, ja täytyy sanoa, että yllätys oli melkoinen: runsaslumisesta talvesta (ja kylmästä keväästä) huolimatta lenkkipolut olivat aivan sulia! Ihan paikoitellen tie oli vähän märkä, mutta täysin jäisiä tai lumisia kohtia ei ollut enää lainkaan. Pururadan puolella sen sijaan näytti olevan vielä hiihtäjiä, mutta sou not - Laiskurin reitti on sulana, ja se on tärkeintä! :)

Yksi influenssan harmittavimmista seurauksista on ollut se, että hyvin alkanut kävelyprojekti kuihtui täysin kasaan. Täytyy nyt keksiä jokun uusi haaste, jotta kesän harjoitteluun saisi pientä lisäpontta. Joka tapauksessa tämänpäiväinen kävely jo osoitti sen, että koipia täytyy totuttaa rasitukseen kaikessa rauhassa. Vaikka nyt kävelin lempilenkkini rauhallista vauhtia, se tuntuu pienenä jomotuksena akillesjänteessä (eilisellä sulkkiksella on varmasti myös osuutensa asiaan). Mutta eiköhän se taas tästä lähde, kunhan vain pääsee säännöllisesti maastoon!

Sykemittari tuntuu muuten sanoneen sopimuksensa lopullisesti irti. Täytyy siis alkaa katsella uutta mallia... Ilmeisesti muutamalla satasella saisi sellaisen vekottimen, jossa itse kello-osaan on integroitu GPS-systeemi. Vaikka muutama satanen onkin iso raha, olisi se kieltämättä aika nannaa, kun saisi vihdoin tarkat tiedot lenkkien pituuksista ja korkeuseroista... Gepsi voisi myös houkutella tutustumaan uusiin reitteihin, mene ja tiedä!

Tauti jatkuu

Laiskurin viime viikot ovat menneet täysin päin peffaa. Influenssa vaikutti jo parantuvan viikko sitten (kahden viikon sairastelun jälkeen), mutta kuinkas kävikään: menin keskiviikkona optimistisesti kävelylle, ja jonkinlainen jälkitautihan siitä pamahti. Nyt on kurkku ollut muutaman päivän tosi kipeä, tosin tänään ehkä pikkaisen vähemmän kuin eilen, ja liikuntatauko vain jatkuu jatkumistaan.

Ei ehkä ollut järkevää lähteä ulkoilemaan oireiden vielä ollessa päällä, mutta olo tuntui oikeasti aika hyvältä, ja kaiken lisäksi kävelin tosi rauhallista tahtia. Nyt harmittaa todella, että liikkumaan ei taida olla mitään asiaa ensi viikollakaan. Sekin harmittaa, että olimme saaneet sulkkis-kaverini kanssa aikaiseksi hyvän viikkorytmin, ja nyt on molempien sairastelun takia tullut jo kuukauden tauko peleihin. Erityisen ikävää sairastelu on kuitenkin kävelyhaasteen kannalta, sillä hyvin alkanut tavoite näyttää nyt taudin takia tosi vaikealta saavuttaa. Mutta tsempata voi aina, kunhan vain pääsisi edes ulkoilemaan!

Eli tylsää kuuluu Laiskurille, mutta minkäs teet. Pöpöjä ja basilleja kun ei voi vain käskeä pois!

Puuh tautia

Olen tässä odotellut, että blogia pääsisi päivittämään vähän myönteisimmissä merkeissä, mutta ei näytä onnistuvan. Olen nyt viikon ajan ollut tosi äkäisessä taudissa, joka netissä olevien kuvausten mukaan on aika selkeästi influenssa. En oikeasti muista, että olisin koskaan ollut näin kipeä, jos ei viiden vuoden takaista norovirusta oteta huomioon. Sekin meni ohi parissa päivässä, mutta tätä riemua on nyt kestänyt tasan viikon verran, ja kiusallisen hitaasti tuntuvat oireet väistyvän.

Tauti alkoi viime maanantaina, jolloin jäin töistä kotiin ihan vain varmuuden vuoksi - olo oli pikkaisen hassu, ja kun ei ollut ihan pakko siirtyä toimiston puolelle, niin otin päivän sitten levon kannalta. Pian nousi kuitenkin jo korkea kuume, ja yö olikin yhtä hourailua ja sängyssä pyörimistä. Pahin kuumepiikki alkoi väistyä keskiviikon ja torstain välisenä yönä, mutta vasta eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Kuumeen tilalla on sitten sellainen täysin käsittämätön yskä, joka tuntuu repivän keuhkot mukanaan mutta joka ei kuitenkaan johdu esim. limasta keuhkoputkissa. Sellaista kuivaa, takovaa, erittäin väkivaltaista yskimistä siis, joka muun muassa estää nukkumisen kylkiasennossa. Nettilähteet tietävät kertoa, että yskä voi jatkua vielä muutaman viikon, joten tiedossa on todella iloinen maaliskuu!

Erikoisempana oireena influenssassa on ollut täydellinen ruokahaluttomuus. Ensimmäisen kerran tunsin koko viikon aikana nälkää eilen, ja yhtenä päivänä kaupasta palattuani olin kolmen minuutin kävelystä niin uupunut, että mieluummin romahdin takaisin sänkyyn kuin avasin ostamani valmisleivän. Söin leivän sitten seitsemän tunnin päästä, eikä silloinkaan olisi tehnyt mieli syödä.

Olen kuitenkin yrittänyt antaa kropalle edes jotain mahdollisuuksia taistella tautia vastaan, ja aina kuin on ollut mahdollista, olen juonut kokista, syönyt pari palaa suklaata ym. energiapitoista, jotta saisin vähällä vaivalla mahdollisimman paljon energiaa. Jännä juttu, että yleensä pyrkimys on täsmälleen päinvastaiseen toimintaan. :)

Eli tällaista tänne! Kaikki on toisin sanottuna jäissä, ja sairausloma jatkuu. Tylsää!

Kävelyä ja telkkaria

Laiskurin päivät ovat jatkuneet kiireisinä, eikä mitään erityisen fantsua tai ikävää ole päässyt tapahtumaan. Kävelyprojekti etenee aikataulussa, vaikka viime viikolla peräti kolmena iltana oli jotain ohjelmaa. Onneksi sunnuntaina oli jokin ihme energianpuuska, ja päivälenkin lisäksi myös illalla oli hyvä ulkoilufiilis - näin viikon tavoite (neljä kävelylenkkiä + sulkkis) täyttyivät kaikesta huolimatta!

Eilen oli töiden jälkeen tosi vetämätön olo, ja päikkäreiden jälkeen en jaksanut enää lähteä ulkoilemaan. Olotilaan vaikutti varmasti työpäivän päätteeksi ollut kolmen tunnin intensiivinen kokous, mutta jotain pientä pöpöäkin saattaa olla liikkeellä... Laiskurilla on ikävä tapa saalistaa flunssan kylkiäisinä silmätulehdus, ja nyt on parin päivän ajan ollut pikkaisen sensuuntaisia oireita. Onneksi on vielä vanhaa lääkettä jäljellä, täytyy vain toivoa, että se tehoaisi vielä.

Katsoin toissapäivänä ensimmäistä kertaa Jutta ja puolen vuoden superdieetit -nimistä ohjelmaa. Jäipähän taas ristiriitaiset fiilikset, vaikka sinänsä itse laihduttaja oli sympaattinen kaveri! Noita ohjelmiahan on monenlaisia, mutta ainakin tuossa tuntui siltä, että ihan sataprosenttisen hyvissä käsissä ei kaveri ollut. Vaikea sanoa, mitä kulissien takana tapahtui, mutta itse Jutta ei tehnyt mitenkään lähtemättömän pätevää vaikutusta, kuntosalista vastanneesta hominidista puhumattakaan.

Jutan kuntosalivalmentaja nostanee penkiltä Laiskuria enemmän.

Vaikka itse päähenkilö pudottikin painoa lähemmäs 40 kiloa puolen vuoden aikana ja kasvatti samalla kunnioitettavasti lihaksia, oli tarinalla taas esim. Suurimmasta pudottajasta tuttu kääntöpuoli: mies lopetti melko pian päivätyönsä ja paransi kuntoaan käytännössä työkseen. Herää kysymys, miten arki kohtelee sitten, kun on mentävä taas töihin. Erään ystäväni kaveri oli ollut vuosia sitten Suomen Suurimmassa pudottajassa mukana ja laihtunut sen aikana kymmeniä kiloja. Ohjelman loputtua kilot tulivat vuoden aikana korkoineen takaisin - tuttua varmasti tosi monelle, ainakin Laiskurille. Arjen työt ja stressi vievät veronsa, mutta silti sitä on vain yritettävä, ei auta!

Mutta ovat nuo ohjelmat silti koukuttavia, ja niistä voi saada paljon tsemppiä! Ainakaan Laiskuri ei pystyisi mussuttamaan sohvalla sipsejä samalla kun joku treenaa telkkarissa kieli vyön alla. :)

Täältä tällä kertaa tähän - jatketaan taas liikunnallisissa merkeissä!

P.S. Kävelyjä jäljellä ennen vappua: 35

P.P.S. Kaneli oli myöntänyt Laiskurille tunnustuksen - nöyrä kiitos! Laiskuri ei ole oikein perillä näistä blogimaailmassa liikkuvista tunnustuksista, joten tasapuolisesti terveisiä kaikille mahtaville bloggaajille!

Viking Bach

On (onneksi) taas perjantai, ja Laiskurin viikko on mennyt arkisissa, mutta ihan hyvissä merkeissä. Kävelyprojekti etenee aikataulussa (jäljellä 41 lenkkiä ennen vappua), ja viikoittainen sulkapallovuorokin tuli mätkittyä eilen. Näköjään emme osaa enää pelata muita tuloksia kuin 4-1 Laiskurille, mutta tiukkoja eriä oli taas kerran useita - jatkopalloille mentiin kahdesti. Ennen peliä oli jo valmiiksi jotenkin väsynyt olo, ja vaikka pelin jälkeen kropan valtaa aina tietynlainen euforia, niin tänään lihakset ovat huutaneet lepoa. No, olin suunnitellut lepopäivän vasta huomiseksi, joten jalat eivät saaneet tällä kerta armoa, vaan kävin kiskaisemassa normaalin iltalenkkini.

Taisin jo aikaisemmin mainita, että kävelyreittini kulkee Katajanokan ympäri. Katajanokallahan on tunnetusti Viking Linen terminaali, ja tänään juuri terminaalia ohittaessani kävi aika hauska sattuma, joka on ihan pakko jakaa - pahoittelen! :)

Lähdetään kuitenkin hieman kauempaa liikkeelle. Eräs hyvä ystäväni on menossa ensi elokuussa naimisiin, ja hän on pyytänyt minua bestmanikseen. Jossain vaiheessa mieleen tuli, että voisin soittaa hääjuhlassa hääparille laulun, jota ainakin Englannissa soitetaan usein häätilaisuuksissa, nimittäin Bachin kantaatin, joka englanniksi kulkee nimellä "Jesu, Joy of Man's Desiring" (Bachin teoksesta "Herz und Mund und Tat und Leben" - jännästi muuten jätetty latinan vokatiivi "Jesu" tuohon nimeen). Tämä kantaatti on mielestäni yksi kauneimpia lauluja, joita simppelillä duuri-molli-tonaliteetilla on koskaan saatu aikaiseksi. Tässä yksi hienoimpia kitarasovituksia siitä (hieno VHS-nauhoitus vieläpä):

http://www.youtube.com/watch?v=0iX8tsA0N7E

Enivei, laulussa on kohta, jossa teema kulkee C-duuri-kolmisointua ensin ylös ja sitten oktaavin ja pienen seiskan kautta alaspäin (sorry tämä musiikkislangi). Tuossa YouTube-pätkässä tämä tulee tasan kohdassa 2:05. Joka tapauksessa, kun mielessäni hyräilin juuri tätä kohtaa Viking-linen terminaalin edessä, kuuluu terminaalin kaiuttimista täsmälleen tuo sama kolmisointu, vieläpä siitä sävellajista, jossa ajatuksissani olin! Kyseessä oli siis ihan sellainen "plim-plom, nyt tulee tiedotus" -äänimerkki, mutta tällä kertaa se kuulosti Laiskurin korviin ihan Bachilta

Huuh, olipa pitkä juttu. Älkää sitten erehtykö kysymään minulta, mitä yhteistä on Ernest Hemingwaylla, helsinkiläisellä pubilla, Manic Street Preachersillä ja minulla - tulee vielä pidempi (ja aivan yhtä vähän mielenkiintoinen) tarina! :)

Huomenna on Laiskurin vapaapäivä, sunnuntaina sitten taas lepopäivän jälkeen kävelylle. Rauhallista viikonloppua kaikille tänne eksyneille!

Kiva maanantai

Viikonloppu kului kuin siivillä, ja taas on Laiskurin inhokkipäivä, maanantai. Jotain hassua on täytynyt kuitenkin tapahtua, sillä päivä on ollut todella hyvä - tehokas, tuloksekas ja jopa rento! Töissä löytyi tutkittavasta aineistosta uutta, mielenkiintoista asiaa (tai siis, Laiskurista mielenkiintoista, köh), ja pitkän puurtamisen jälkeen olo oli vielä kotonakin energinen. Ainut pieni miinus tuli siitä, että kävelylle ei olisi huvittanut lähteä, sillä olisi ollut kiva katsoa vähän vielä työjuttuja kotona (kiinnostuneille tiedoksi, että tämä ei ole sitten mikään yleinen ilmiö - pärjään vallan mainiosti ilman iltatöitä!) :)

Koska ulos ei huvittanut mennä, piti palauttaa mieleen kävelyhaaste: alkuviikosta ei sovi lusmuilla, jos mielii päästä tavoitteeseen ennen vappua! Pieni henkinen piiskaus onneksi auttoi: nyt on taas takana tunti mukavaa reippailua, ja olo ehkä vielä alkuiltaakin energisempi. Hyvä tästä tulee, uskokaa pois!

Laiskurin kävelyreitti kulkee Krunikassa ja Katajanokalla, jotka vastikään mainittiin Helsingin kalleimmiksi asuinalueiksi. Tai ainakin Skatta oli kallein, Krunikka saattoi olla Eiran takana. Krunikan hintatason ymmärrän vielä jotenkin, sillä alue on käytännössä aivan keskustassa kiinni, mutta silti todella rauhallinen. Sen sijaan Katajanokan hintatasoa täytyy ihmetellä. Onhan siellä nättejä taloja, juu. On siellä merikin lähellä. Mutta käy siellä myös lähes joka paikassa pirskaleen kylmä tuuli, ja jos ihan niemenkärjessä sattuu asumaan, on ydinkeskustaan lähes 20 minuutin kävelymatka.

Asuntojutut ovat olleet taas vähän enemmän mielessä kuin aikaisemmin, kun kävin viime viikolla hoitamassa pankkiasioita. Lupasivat, että jos väittelyn jälkeen löytyy koulutusta vastaavaa työtä, voisi jopa 150,000 euron pankkilaina olla vielä ihan realistinen. Tuon ehtona taitaa vain olla jatkuva työsuhde, ja laskeskelin juuri, että vaikka viimeisen 7-8 vuoden aikana en ole ollut päivääkään työttömänä, mahtuu tuohon aikaan n. 15 määräaikaista työsuhdetta. Näitä akateemisen työuran ihanuuksia... :)

Nyt pientä iltapalaa naamaan ja sitten unten maille - mukavaa viikkoa kaikille!

P.S. Kävely-countdown: 43

Hyvää fiilistä

Laiskurin viikonloppu on aika tavanomaisen työviikon jälkeen hiljalleen alkamassa. Vaikka puuhaa on riittänyt ihan jaettavaksi asti, on viikko ollut kaikin puolin oikein kiva! Ainoa pieni murhe oli eilen, kun isäni oli pikkaisen huonossa kunnossa (en tiedä mistä johtui), mutta ilmeisesti tänään on ollut jo parempi päivä. Silti aika pöh-juttu. Olisi kuitenkin paljon mukavampi niin, että aika pysähtyisi omien vanhempien kohdalla, ja ikääntymisen vaivat eivät heitä koettelisi. Mutta tällaista elämä on, ei voi mitään.

Liikunnan ja ravinnon puolesta on sitten mennytkin paremmin kuin aikoihin! Kävelyprojektin aloittaminen on tuonut ihan uudenlaista ryhtiä iltoihin, ja ainakin vielä lenkeillä on jaksanut käydä oikein hyvin (olisihan se toisaalta aika huolestuttavaa ja melko noloakin, jos nyt jo kyllästyttäisi...) Kävelypäiviä on tullut jo tähän mennessä kasaan kolme, joten jos vaikka sunnuntaina kävisi vielä kerran ulkoilemassa, olisi viikkotavoite (4 lenkkiä) kasassa. Vappuun mennessä pitäisi vielä 45 lenkkiä keretä tekemään...

Sulkapalloakin kävimme taas hutkimassa eilen (Laiskuri pesi kaverinsa erälukemin 4-1). Kerroin kaverillekin kävelyprojektista, johon tämä totesi kannustavasti: "Kuitenkin sä kävelet sitten vikalla viikolla 12 lenkkiä." :) Voihan se niinkin mennä, mutta toivotaan nyt kuitenkin, että tavoitteeseen päästäisiin mahdollisimman tasaisella tahdilla. Sulkkiksesta jäi taas kerran ihan mahtava fiilis, ja vielä tänään ovat varsinkin pohje- ja pakaralihakset muistuttaneet olemassaolostaan. Tosi hauskaa, että kaverin jalka kestää taas pomppimisen, sillä ehdin syksyllä jo kovasti kaivata säännöllisiä pelejämme!

Ruokailut ovat tosiaan sujuneet todella mallikkasti koko viikon ajan - jopa niin hyvin, että tänään oli kiristettävä vyötä yhdellä pykälällä. Huomenna ajattelin näpäyttää elimistöä vähän runsaammalla ruoka-annoksella, jottei se menisi vahingossakaan säästöliekille. Arvelen tosin lähes jokapäiväisen liikunnan pitävän aineenvaihdunnan käynnissä, mutta piristäähän se pieni karkkipäivä mieltäkin!

Haaste

Viikko on mennyt taas ohitse, että viuh vaan! Työkiireet eivät lopu koskaan, mutta etelän loman ansiosta voimia on riittänyt, ja olo on ollut koko ajan energinen. Kannatti siis käväistä aurinkokylvyssä!

Olen aikaisemminkin valittanut, että talviliikunta on yksi Laiskurin suurimmista ongelmista. Kylmä viima ja liukkaat kadut eivät kerta kaikkiaan houkuttele kuntoilemaan, ja tästä syystä hyvin alkaneet kunnonkohottamisprojektit keskeytyvät talven tullen pahemman kerran. Nyt päätin kuitenkin, että kesää silmällä pitäen on tehtävä jotain, jotta toukokuussa ei tarvitse lähteä ihan nollasta liikkeelle. Vaikka tavoitteissa on aina omat vaaransa, päätin haastaa itseni seuraavalla tavalla.

Laiskurin talvihaaste (itselleen):

• Tavoitteena on vappuun mennessä käydä 50 kertaa tunnin kävelylenkillä.
• Jos huhtikuussa tiet ovat jo sulia, hyväksytään myös tunnin juoksulenkit. :)
• Jos tavoite täyttyy, Laiskuri lahjoittaa 100 euroa johonkin hyvään tarkoitukseen, joka selviää myöhemmin.

Palkintona haasteen onnistumisesta on siis jonkinlainen pohja kesän juoksurupeamaa ajatellen (lähinnä koivet ovat toivottavasti valmiimpia ottamaan juoksemisen rasituksen vastaan), ja hyvä mieli siitä, että voi antaa edes pienen panoksen hyvään tarkoitukseen.

Haasteesta päätin perjantaina, ja nyt on takana jo kaksi lenkkiä  - enää 48 jäljellä! Täytyy sanoa, että hyytävän viiman vuoksi ei liikkuminen ollut mitenkään erityisen nannaa, mutta muuten kävely sujui vinhaa vauhtia - pieniä hölkkäpätkiäkin otin, kun siltä tuntui. Tavoite on kuitenkin kova: viikossa pitää päästä 3-4 kertaa kävelylle, muuten tavoite ei täyty. Kun pyrkimyksenä on keritä myös kerran viikossa sulkapalloa pelaamaan, on liikuntaa Laiskurin viikko-ohjelmassa ihan tarpeeksi.

Ai niin, sulkistakin kerkesin taas torstaina hutkimaan. Erälukemat tällä kertaa Laiskurin eduksi 3-1 (nyt siirryimme pelaamaan ihan oikeita eriä 21 pisteeseen asti). Jännä juttu, että peli tuntui paljon kevyemmältä kuin kuukausi sitten. Ehkä loman aikaiset kävelylenkit saivat kropan jotenkin heräämään, mene ja tiedä.

Nyt täytyy saada vähän murua rinnan alle, ja sitten voisi harkita Poirot'n katsomista digiboksilta. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille Laiskurin luolasta!

Tammitunnelmia

Viime postauksesta on taas vierähtänyt jo melko tovi, mutta syykin siihen on hyvä. Olin nimittäin viimevuotiseen tapaan lomalla Kanarian auringossa, enkä jaksanut näpsytellä kuulumisia hotellin aulassa olevalta kolikkokoneelta. Loma tuli ihan oikeaan paikkaan, sillä syksy oli ollut tosi kiireinen. Eivät ne kiireet loman aikana mihinkään hävinneet, mutta irtiotto arjesta rentoutti, ja lämpö sekä varsinkin valo toivat paljon kaivattua lisäenergiaa!

Vaikka lomalla syödään ja juodaankin perinteisesti hyvin, Laiskuri onnistui myös tsemppaamaan ihan kiitettävästi. Kävin paria taukopäivää (ja matkustuspäiviä) lukuun ottamatta joka päivä vähintään 10 km kävelylenkillä. Useimmiten kiersin sellaisen n. 16 km lenkin, mikä syksyn toimettomuuden jälkeen (ja yli 20 asteen lämpötilassa) rasitti ihan kiitettävästi. Koipia ajatellen Inglésin laatoitetut kadut eivät olleet mitenkään ideaaleja, mutta onneksi minkäänlaista kremppaa ei tullut. Kaiken kaikkiaan laskin, että kahden viikon kävelysaldoksi tuli n. 155 km, joten eiköhän tuolla nyt ne pahimmat lomalihomiset saatu pois (housujeni vyö on samaa mieltä). :)

Kävelylenkit muistuttivat taas - ehkä jopa valitettavasti - siitä että Laiskuri on kesäliikkuja. Auringonpaisteessa ja lempeässä lämpötilassa on niiiiin paljon mukavampi tarpoa kuin jäätyneen sohjon keskellä! Harmi vaan, että niin kauan kun aikoo asua Suomessa, on painonhallinta aika mahdotonta, jos ei talveksi keksi jonkinlaista aherrusta.

Tämä aamu meni ihan luvan kanssa myöhäiseksi, mutta nyt on korkea aika lähteä jatkamaan arkista uurastusta. Ehkä vielä ensin kuitenkin viesti sulkis-kaverille, jos sitä vaikka pääsisi alkuviikosta taas lyömään palloa! :)