perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kevyttä alapilveä

On ollut vähän tylsä vikko. Töissä on ollut hurja kiire yhden projektihakemuksen kanssa (dedis eilen, meni aika viime tippaan), ja yleisfiilistä on haitannut tällainen ärsyttävä "melkein-flunssa". Koko ajan tuntuu siltä, että viimeistään huomenna on vuoteen omana, mutta yön yli nukuttua olo on vieläkin ihan samanlainen. Outoa, tyhmää ja tylsää, koska vireystila on koko ajan matala, eikä lenkille lähtö edes käy mielessä.

Lisää valitusta: mikä ihmeen takatalvi nyt on tuloillaan? Ainakin täällä Helsingissä kadut ovat jo aika hyvin sulaneet lumesta, ja muutenkin ulkoilma on tuntunut keväiseltä. Sääennustukset lupaavat kuitenkin ensi viikolle kylmää ilmaa, ja Forecan sääkartan mukaan sunnuntain vastaisena yönä pitäisi olla jopa kymmenen astetta pakkasta! En ala. :) Jännä muuten, että nyt kun juoksukauden (siis kesäharjoittelun) alkuun on enää noin kuukauden verran aikaa, alkaa maltti olla kortilla. Täytyy vain yrittää muistaa, että hyviä juoksuilmoja riittää todennäköisesti ainakin puoleksi vuodeksi, kunhan nyt kevät vain tulisi ensin kunnolla.

Huomenna olisi vuorossa vastapainoa työlle: yhden yön mökkireissu muutaman ystävän kanssa. Laiskurin tuurilla flunssa tosin iskee varmaan täydellä voimallaan juuri huomenna. :)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Koiville lepoa

Viikko on mennyt liikunnan osalta levätessä. Tunsin viikonlopun lenkin jälkeen jalkojen tarvitsevan taukoa juoksusta, sillä sekä oikean jalan sääri että vasen polvi tuntuivat pahoittaneen mielensä Laiskurin asfalttiravista. Olen aikaisemminkin maininnut kärsineeni erittäin sitkeästä penikkataudista (tästä on jo pitkä aika, ja tarkemmin ajateltuna onnistuin hankkimaan sen juuri tähän vuodenaikaan, kun en malttanut talven jälkeen aloittaa lenkkeilyä tarpeeksi varovasti. Silloin jalkavaivat eivät hävinneet edes kuukausien levolla, joten varovaisuuteen on todellakin syytä. Nyt jalat tuntuvatkin jo aika hyviltä, joten ainakin reippaita kävelylenkkejä voi jatkaa, jos juosta ei uskalla!

Itse asiassa olinkin jo eilen lähdössä iltalenkille, kun sain sähköpostia isältäni (uutta puhelinta kun en ole vieläkään ostanut). Suunnittelemani reipas kävely vaihtuikin sitten vanhempien morjestamiseen, koska isälläni oli jotain verenpainehäikkää ja äitini oli yllättäen taas hieman vauhkona. Mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse. Yllättävän tärkeää on näköjään vain mennä joskus kuuntelemaan vanhusten huolia, vaikka aika usein siitä seuraa sellainen "juottakaa mut äkkiä tainnoksiin" -fiilis. :)

Vaikka liikuntaa ei Laiskurin viikkoon ole kuulunut, ravintopuolella on onneksi sujunut hyvin. Työstressi ei ole johdattanut Laiskuria roskaruoan äärelle, vaan olen onnistunut pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Tämä näkyy myös vaatteiden istuvuudessa: tänään on jo aiemmin mainitsemani juhlatilaisuus (erään kielitieteellisen yhdistyksen vuosijuhla), ja samainen puku, joka oli kolme viikkoa sitten todella ahdas, tuntuu nyt jo ihan hyvältä. Pitäisi varmaan aina olla tällaisia motivaatiovaatteita, jotka osoittavat ihan konkreettisesti sen, mihin suuntaan ollaan menossa! :)

Mielenkiintoinen ilmiö muuten: minulla ei ole ollut herätyskelloa sen jälkeen, kun puhelimeni varastettiin. Tämän seurauksena aamuheräämiseni on aikaistunut noin puolellatoista tunnilla! Onko syy sitten valoisuudessa, vai pitääkö sisäinen kello huolen siitä, että työpäivä ei ihan täysin mene ohi - en tiedä. Ihan hyvä juttu joka tapauksessa!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Lauantailenkki

Huh, onpa ollut taas ihanaa päästä nauttimaan kiireettömästä lauantaista! Tai eihän päivä oikeasti kiireetön olisi, jos en olisi tehnyt vakaata päätöstä jättää työt syrjään. Sielun lepoa, ei voi muuta sanoa!

Eilen tie vei pitkästä aikaa ystävien kanssa parille oluelle. Sen verran oli malttia kuitenkin mukana, että tänään olo on ollut oikein hyvä, mitä nyt olen välillä levännyt ihan oikeita univelkoja pois. Mitä liikuntaan tulee, vaihdoin juoksut jalkoja säästelläkseni tiistain jälkeen reippaiksi kävelylenkeiksi (sekä keskiviikkona että torstaina), mutta nyt yhden välipäivän jälkeen päätin taas lähteä huitaisemaan jo tutuksi tulleen 4,7 km asfalttitärinän.

Juoksu tuntui tänään ihan ookoolta. Vähän harmittaa se, että aerobinen kunto sallisi aika paljon kovemman vauhdin kuin mitä jalat kestävät. Tänään menin 6:55/km keskivauhtia, ja jos olisin siitä yhtään kiristänyt, olisivat koivet jääneet matkalle. Nyt täytyy vain pitää maltti mukana, sillä kaikista tyhmintä olisi se, että jalat prakaisivat muutamaa viikkoa ennen kesäkauden alkua...

Muutama viikko taitaa tosin olla aika optimistinen näkemys. Kymmenen vuorokauden sääennusteen mukaan yöpakkasille ei vielä näy loppua, joten kunnon kevään alkua saadaan vielä odotella. Mutta voi sitä riemua sitten, kun pääsee takomaan kilometrejä hiekkatiellä..!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Paljastuksia

Sekä Quantina että Blueberry olivat blogeissaan haastaneet minut kertomaan itsestäni jotain, joten pakko kai se on vastata haasteeseen! Minulla ei vain ole minkäänlaista käsitystä siitä, mikä olisi mielenkiintoista kerrottavaa. Muutenkin olen enemmän kuuntelija kuin höpöttäjä, joten tämä voi nyt mennä hieman sattumanvaraiseksi detaljien jakamiseksi. Mutta yritetään! Toivottavasti molemmille haastajille sopii, että yhdistän heidän haasteensa yhdeksi, ja näin ollen kerron itsestäni seitsemäntoista seikkaa Quantinan hieman laajemman haasteen mukaisesti. :)

No niin, nyt sitä mennään.

1. Olin pullea lapsi. Yläaste- ja lukioikäisenä olin hoikka ja komea, yksi koulun suosituimmista pojista (millä ei ollut paljon väliä, koska seurustelin 15-24-vuotiaana saman tytön kanssa), ja noin kaksivitosesta lähtien olen ollut taas pullea. Tavoitteena on olla kolmevitosena taas hoikka!

2. Minussa yhdistyy jotenkin kummallisesti erittäin herkkä romantikko ja rekkakuskimainen rääväsuu. Testaan mielelläni uuden tuttavuuden reaktiota johonkin täysin ylilyötyyn juttuun ja katson, uskaltaako hän nauraa tyhmälle jutulle vai ottaako hän itsensä (tai minut) liian vakavasti (tämä ei aina toimi, ja moni varmaan pitääkin minua ihan dingdong-tapauksena).

3. Olen soittanut kitaraa Tavastialla. Kahdesti. Telkkarissakin olen esiintynyt, itse asiassa sielläkin kahdesti. Vaan kaukana ovat nuo ajat.

4. Olen tietoisesti yrittänyt lähentyä vanhempieni, varsinkin isäni, kanssa myöhemmällä iällä. Mielestäni olen tässä myös aika kivasti onnistunut.

5. Vastavuoroisesti minulla on veli, jonka kanssa en ole lainkaan läheinen. Tämä taas ei mielestäni ole omaa syytäni.

6. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että mökillä pelattavaan Trivial Pursuitiin tai Aliakseen on suhtauduttava asiaankuuluvalla vakavuudella. ;) Osaan kyllä hävitä erittäin nätisti.

7. Yritän ajatella ihmisistä mahdollisimman paljon hyvää. Huono puoleni kuitenkin on, että saatan puhua heistä toisinaan pahaa heidän selkänsä takana. Tämä on ehkä inhimillinen piirre, mutta en silti kauheasti sillä ylpeile.

8. Minut on todella vaikea saada suuttumaan, mutta kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus saa minut näkemään punaista, oli kyse sitten kuinka pienestä asiasta tahansa.

9. Liikutun aika helposti. Kadonneen jäljillä -ohjelma on esimerkiksi yhtäjaksoista piinaa. :)

10. Olen aina ihaillut käsistään käteviä ihmisiä. Olen aika laaja-alaisesti lahjakas, mutta kädentaitoja jaettaessa olin jossain aivan muualla huitelemassa.

11. Pidän ympäristöarvoja tärkeinä, mutta tämä ei estä minua omistamasta autoa. Ajan itse asiassa todella mielelläni (mutta vuositasolla hyvin vähän).

12. Osaan muinaista egyptin kieltä. Kyllä, sitä jota kirjoitetaan hieroglyfeillä. Egyptiin ei tie kuitenkaan ole valitettavasti koskaan vienyt.

13. Pidän paljon Suomesta, enkä haluaisi muuttaa täältä koskaan pois. Työ saattaa kuitenkin asettaa joskus valinnan eteen. Jos pakko olisi jonnekin muuttaa, voisin kuvitella asuvani Englannissa, jossa sekä kieli että kulttuuri tuntuvat aika sopivilta.

14. Olen erittäin laiska siivoamaan. Nytkin kotini on kuin hävityksen kauhistus. :)

15. Asun eräällä Helsingin kauneimmista (ja kalleimmista) alueista. Tämän mahdollistaa paitsi vuokralla asuminen, myös asumisen ahtaus. Tätäkin tekstiä kirjoitan kartanoni keittiö/olohuone-yhdistelmässä.

16. Haluaisin ehkä lemmikin. Ongelmana on vain se, että koira tarvitsisi enemmän seuraa kuin työt sallivat, kun taas kissalle olen ilmeisesti hieman allerginen. Marsut ja kalat eivät kiinnosta (anteeksi vaan kaikki marsu- ja kala-ihmiset!).

17. Katson yllättävän paljon telkkaria (digiboksilta) kiireiseen aikatauluuni nähden. Lähinnä dokkareita, mutta suosikkejani ovat myös BBC:n laatutuotannot (Poirot!) ja sarjoista esim. House ja Dexter. Frasierin kaikki tuotantokaudet olen nähnyt varmaankin jo kolmeen kertaan (olisiko paras komediasarja ikinä?).

Huuh, nyt riitti, hyvää yötä!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Asfaltin nautintoa

Viikko on lähtenyt levollisen viikonlopun jälkeen liikkeelle oikein mukavasti. Töissä on kiirettä, mutta niinhän siellä aina on. Juoksemaan olen ehtinyt sekä eilen että tänään, joten Laiskurin paluu etenee suunnitelmien mukaan!

Ainoa ikävä uutinen on se, että jalat alkavat pikkaisen oireilla asfaltin kovuudesta. Tänään lähdin juoksemaan sellaista 1,8 km lenkkiä, joka oli tarkoituksena kiertää kolmeen kertaan. Tuntemukset säärissä alkoivat kuitenkin olla sen verran varoittavia, että lenkki jäi lyhyeksi. Eihän 3,6 km lenkki oikeasti ole juuri mitään, mutta parempi kuunnella kroppaa - ja parempi mennä juoksemaan kuin esimerkiksi iltakaljalle, oli matka sitten lyhyt tai ei.

Helsingissä tiet ovat viikon aikana sulaneet vauhdilla, ja tänäänkin juoksin paljaalla asfaltilla lähes koko matkan. Nyt kun vielä saataisiin esim. Töölönrannasta hiekkatieosuudet paljaiksi lumesta ja jäästä, niin voisi juosta vähän pidempiäkin matkoja! Kärsivällisyys ei lukeudu Laiskurin suurimpien vahvuuksien joukkoon, joten nyt kun juokseminen pienistä jomotuksista huolimatta tuntuu taas kutsuvalta, ei kesää malttaisi odottaa sitten millään. :)

Quantina näytti heittäneen blogissaan jonkinlaisen "itsensäpaljastus-haasteen". Nyt on kuitenkin jo kello niin paljon, että palaan asiaan tuonnempana. Ja täytyyhän sitä nyt miettiä, mitä lukijat Laiskurista haluaisivat tietää!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Juhlien selviytyjä

Taas on viikko vierähtänyt loppupuolelle, ja valitettavasti Laiskurille jäi melkoinen kasa töitä tehtäväksi. Nyt eivät tosin työt kyllä kauheasti haittaa, sillä yleisfiilis on juoksulenkkien ansiosta ollut koko viikon vahvasti plussan puolella! Torstaina ja perjantaina jouduin pitämään työasioiden (ja varpaassa olleen rakon) vuoksi juoksutaukoa, mutta sitä ennen olikin neljän päivän juoksuputki. Hyvältä alkaa siis näyttää, ja kevään tulo vain nostaa fiiliksiä entisestään!

Eilen oli jo aikaisemmin mainitsemani virallisempi tilaisuus, johon pukuni tuntui vielä viikko sitten kovin ahtaalta. Ihme ja kumma: viikon kurinalaisuus oli tehnyt ihmeitä, ja vaikka sentin olisi vielä voinut vyötäröltä silpaista pois, ei lopputulos tuntunut eikä näyttänyt sellaiselta makkarankuorelta kuin ennen ryhdistäytymistä! Uskomatonta, kuinka nopeasti terveellinen elämäntapa voi mittoihin vaikuttaa! Valitettavasti tämä pätee myös toiseen suuntaan: aika äkkiä tuo puku nimittäin kävi pieneksi...


Yhtenäinen pukukoodi tuo arvokkuutta juhlaan kuin juhlaan.

Jottei motivaatio pääsisi katoamaan, ilmoittauduin eilen ystäväni yllyttämänä erään yhdistyksen vuosijuhlaan, joka pidetään kahden viikon päästä perjantaina. Kyseessä on puoliksi työjuttu, sillä moni kollegani on myös tulossa, ja itsekin olen ollut pitämässä esitelmää ko. yhdistyksen tapahtumassa. Tämä vuosijuhla asettaa taas hyvän välitavoitteen: jospa siihen mennessä olisi saanut sen sentin tai puolitoista sulatettua lisää, niin sitten oltaisiin taas vanhoissa mitoissa, josta solakoituminen kohti kesää voisi jatkua. Jokainen ylimääräinen kilo hidastaa juoksuvauhtia, joten pois joutavat!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Ryöväreitä liikkeellä!

Tänään oli pitkästä aikaa vuorossa tällainen "voi perse" -päivä. Kävin kesken työpäivän juttelemassa saman käytävän varrella olevien työkavereiden kanssa. No, huonetoverini seurasi vähän ajan kuluttua perässä, ja jäi rupattelemaan muutamaksi minuutiksi. Tämän enempää ei sitten tarvittukaan: kaveriltani oli jäänyt huoneemme ovi auki, ja juttelumme aikana joku oli kerennyt putsata lompakon ja puhelimen takkini taskusta (myös huonekaverin lompakko ja kännykän laturi oli putsattu). Myöhemmin eräs työkaveri feisbuukkasi ja kertoi nähneensä jonkun "pipopään" käytävällä, muttei tajunnut kiinnittää asiaan sen kummemmin huomiota. Yliopiston tilat ovat avoimia, ja siellä liikkuu paljon ihmisiä ihan oikeissakin asioissa, joten ei sitä jää katsomaan ihmisten perään, elleivät sitten ole aivan häiriintyneen oloisia.

Tällaista sattuu, ei auta jäädä sen kummemmin harmittelemaan. Eniten vaivaahan aiheutuu kaikkien korttien uusimisesta. Tänään ehdin hoitaa oikeastaan kaiken muun ajokorttihakemusta lukuun ottamatta - se on sitten huomisen hommia.

Jännä juttu, ettei tällä hetkellä enää edes kauheasti harmita. Minulta on vuosia sitten varastettu kännykkä, ja kerran taskuvaras vei lompakosta kaiken käteisen, joten ehkä tähän alkaa jo tottua. :) Voin sitä paitsi olla aivan varma siitä, että oma elämäni on tällaisista pienistä takaiskuista huolimatta paljon parempaa kuin herra Rosmolla, joka todennäköisesti käyttää puhelimen myynnistä saamansa rahat päivittäiseen huumeannokseensa.

Eikä rosvolla voi missään nimessä olla niin hauskaa kuin mitä minulla oli eilisellä iltalenkillä! :)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Paluu juoksupoluille

Viikko on taas hyvässä vauhdissa, ja vähän vaisujen päivitysten jälkeen Laiskurilla on tällä kertaa mukavaakin raportoitavaa! Otin nimittäin sunnuntain blogipäivityksen jälkeen itseäni niskasta kiinni ja lähdin pitkästä aikaa lenkille! Ajattelin, että kevään tuloa ei oikein auta jäädä odottelemaan, eikä liikkumattomuudesta ole kuin haittaa - ainakin minun on hyvin vaikea pysyä hyvässä kunnossa (ja pitää paino kurissa) pelkän ruokavalion avulla. Ajattelin minimoida jäisen asfaltin aiheuttaman tärinän juoksemalla rentoa vauhtia suht lyhyen lenkin, jotta jalat eivät ihan heti hajoaisi.

Vaikka tauon jälkeen juoksu aiheuttikin kropalle pienen shokin, kaikki meni loppujen lopuksi ihan kivasti. Niin kivasti, että nyt on jo kolmas iltalenkki takana! Olen kiertänyt maltillista 4,7 km matkaa Katajanokan ympäri, ja ainakin tämän tuntuvat koivet kestävän varsin hyvin. Ja tokihan jalatkin sopeutuvat kovaan juoksualustaan, kunhan muistaa edetä tarpeeksi maltillisesti. Mukavaa tällaisessa pienessä lenkissä on sekin, että palautumisaika tuntuu olevan hyvin lyhyt: tänäänkään eivät edellisten päivien hölkät tuntuneet oikeastaan missään.

Nyt on itse asiassa tosi hyvä fiilis, ja kesän lenkit, uudet enkat ja puolimaraton välkkyvät mielessä!

Nyt on pienen iltapalan vuoro, huomenna sitten taas asfalttia tallomaan! :)

P.S. Tämä on Laiskurin juoksublogin sadas postaus - paljon kiitoksia kaikille lukijoille ja tsemppaajille!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Aurinkokävely

Laiskuri huomasi toissapäivänä kunnonkohotusprojektinsa menneen viimeisen kuukauden ajan lähes täysin väärään suuntaan. Ensi viikon lopulla olisi juhlatilaisuus, johon pitäisi oikein pukeutua, ja kuinkas kävikään: puvun takki tuntui ahtaalta! Kriisi, paniikki! Eihän tämän näin pitänyt mennä! Vaikka mieli olikin tämän seurauksena aika synkkä, oli ihan hyvä saada muistutus siitä, missä ollaan menossa. Itsekuria tarvitaan nyt lisää - ja nimenomaan nyt, ei vasta kesällä, kun liikuntaolosuhteet ovat täydelliset.

Kävin tänään hitaan aamuherätyksen jälkeen nauttimassa aurinkoisesta säästä kävelyn merkeissä. Kadut olivat puoliksi sulat, puoliksi röpelöisen jään peitossa. Ei siis mikään huippualusta juoksua tai edes kävelyä ajatellen. Hyvä olo pienestä reippailusta kuitenkin tuli, ja vaikka sääennusteet eivät pikaista kesän tuloa vielä lupaakaan, mieli harhaili jo kovasti juoksupoluille!

Kävelylenkin puolessa välissä käväisin nappaamassa pienen subin Hakaniemen Subway-ravintolasta. Vaikka roskaruoka on minulle aina liian hyvin maistunutkin, olen jostain syystä ihastunut Subwayn kevyempään tarjontaan, eikä mieli koskaan tee mitään salami-pepperoni-majoneesi-mättöä. Muistan, että jenkkien Suurin pudottaja -sarjassa kunto-ohjaajat kehuivat kovasti ko. paikan (eli sarjan suuren sponsorin) tuotteita, ja kieltämättä on helppo pysyä perillä saaduista kaloreista, kun tietää tasan, mitä suuhunsa pistää. Samalla tulee syötyä runsaasti vihanneksia, mikä sekään ei haittaa. Tänään valitsin subin grillatulla kananrinnalla, jonka huuhtelin alas laittispraitilla. Kevyttä, herkullista!

Olen tässä jo viikon verran vakavasti harkinnut, että maksaisin yliopiston liikuntamaksun loppukevääksi. Tällöin käytössä olisi kuntosali juoksumattoineen ja kuntopyörineen todella huokeaan hintaan, jolloin kynnykseksi jäisi enää oman peffan hilaaminen salille. Kaverini kertoivat, että salilla on usein melkoinen ruuhka, joten hyvä olisi, jos päivän aloittaisi juoksumatolla jo kahdeksan maissa, jolloin valtaosa opiskelijoista on vielä unten mailla. Ikävä kyllä myös Laiskuri on krooninen aamutorkku, joten ihan helppoa tämän kauniin ajatuksen toteuttamisesta ei tule! Jotain pitäisi kuitenkin jaksaa tehdä ennen lumien sulamista, ja eihän kunnon kohottaminen aina mitään erityisen lystiä ole - se juoksun tarjoama mystinen flow-tila jää ihan varmasti odottamaan hiekkatietä ja lämpimiä ilmoja.

Nyt jatkuu lempeän leppoisa sunnuntai-päivä, joten palataan asiaan taas tulevalla viikolla!