Olipas ärsyttävän typerän kamalan tylsä lenkki, pöh! Hassua, kuinka koko päivän ollut puhdittomuus ja huono tuuli siirtyivät ihan sellaisinaan juoksupoluille. Vaikka kuinka yritin hölkätä rauhallisesti, olivat jalat säärestä alaspäin heti alusta asti aivan jumissa, ja kuinkas ollakaan - alkukesästä vaivannut jalan puutuminen tuli taas kummittelemaan. Syö miestä niin vietävästi! Jotenkin onnistuin kuitenkin rimpuilemaan 7,3 km loppuun saakka (välillä kävellen), vaikka mieli teki tilata taksi... Nyt täytyy vain toivoa, että seuraava lenkki on eri maata.
Yleisfiilikseen on vaikuttanut hieman laskevasti se, että eilen alkoi opetettava kurssi kesäyliopistossa. Kurssi on kyllä kiva, ja opiskelijat vaikuttivat myös tosi mukavilta, mutta ylimääräistä stressiä opettaminen kuitenkin aiheuttaa, ei voi mitään. Varsinkin ensimmäinen luentokerta vetää aina aika lailla piippuun, kun pitäisi onnistua luomaan hyvä yleisfiilis, joka kantaisi kurssin loppuun saakka - ensivaikutelma kun on todella tärkeä. Samalla pitäisi saada kaikille sellainen olo, että opetusta kannattaa kuunnella. Pitää toisin sanottuna ottaa sopiva auktoriteettiasema. Eilen olin luennon jälkeen aivan tööt, ja voi olla, että tämä olo seurasi vielä tähänkin päivään.
Huomenna on taas illalla opetusta, joten revanssi huonosta lenkistä otetaan vasta torstaina. Pitäkäähän peukkuja!
tiistai 31. heinäkuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Huh hellettä!
Takana on pari totaalista lepopäivää. Torstaina pelasin vielä illalla golfia, mutta perjantai ja lauantai menivät töitä tehdessä ja rentoutuessa. Lepo on ollut tarpeen, sillä kulunut kuukausi on mennyt hyvin harvoilla taukopäivillä. Alkanut helleaaltokaan ei tee oloa hirveän energiseksi, joten ihan hurja liikuntafiilis ei pariin päivään ole ollut.
Tänään lähdin hellesäästä huolimatta taas lenkille. Ajattelin katsoa, miten kroppa kestäisi hieman kovemman alkuvauhdin. Vastaus tuli aika pian: ei kauhean hyvin. Sääret alkoivat nikotella jo kilsan jälkeen, ja kovan vauhdin ja helteen yhdistelmä veti sykkeen korkealle alta aikayksikön. Päätinkin stopata reilun kolmen kilometrin kohdalla ja kävellä takaisin. Siihen asti olin edennyt ylämäkipainoitteista reittiä 6:06 vauhtia, mutta tänään ei tosiaan kulkenut tuon pidempää matkaa (olisihan sitä voinut hidastaa ja sinnitellä lenkin loppuun, mutta tiedä sitten, olisiko siinäkään ollut mitään järkeä). Sinänsä vauhti ei tuntunut mitenkään liian lujalta, mutta kun mäkien päällä ei syke lähtenyt normaaliin tapaan laskemaan, on aika selvä, ettei sellaista 85% maksimitasoa jaksa ihan loputtomiin pitää yllä.
Tästä opimme ainakin sen, että tällaisella helteellä kannattaa edetä hissukseen. Tehdään sitten syssymmällä niitä vauhtikokeiluja. :)
Tänään lähdin hellesäästä huolimatta taas lenkille. Ajattelin katsoa, miten kroppa kestäisi hieman kovemman alkuvauhdin. Vastaus tuli aika pian: ei kauhean hyvin. Sääret alkoivat nikotella jo kilsan jälkeen, ja kovan vauhdin ja helteen yhdistelmä veti sykkeen korkealle alta aikayksikön. Päätinkin stopata reilun kolmen kilometrin kohdalla ja kävellä takaisin. Siihen asti olin edennyt ylämäkipainoitteista reittiä 6:06 vauhtia, mutta tänään ei tosiaan kulkenut tuon pidempää matkaa (olisihan sitä voinut hidastaa ja sinnitellä lenkin loppuun, mutta tiedä sitten, olisiko siinäkään ollut mitään järkeä). Sinänsä vauhti ei tuntunut mitenkään liian lujalta, mutta kun mäkien päällä ei syke lähtenyt normaaliin tapaan laskemaan, on aika selvä, ettei sellaista 85% maksimitasoa jaksa ihan loputtomiin pitää yllä.
Tästä opimme ainakin sen, että tällaisella helteellä kannattaa edetä hissukseen. Tehdään sitten syssymmällä niitä vauhtikokeiluja. :)
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Janoinen Laiskuri
Selailin eilen illalla kevään ja alkukesän blogikirjoituksiani, ja pakko on todeta, että ihmisen muisti on yllättävän lyhyt! Koko alkukesänhän minua vaivasi oikean jalan mystinen puutuminen, joka vei lenkkeilystä kaiken ilon. Nyt kun jalka on kestänyt jo muutaman viikon ajan juoksun rasitusta ilman ongelmia, oli koko asia jo ehtinyt kadota mielestäni. Todella helpottava juttuhan tuo on, mutta täytyy yrittää pitää mielessä ainakin se, että vammoja voi tulla, jos touhusta unohtuu maltti.
Eilisen liikuntasuoritukesta vastasi kierros golfkentällä. Peli meni kivasti, ja lopputulos 94 lyöntiä on omaan ailahtelevaan tasooni (händäri n. 18) nähden ihan hyvä. Kierroksen jälkeen iski oikein kunnon nälkä, ja golfin aiheuttama kalorivaje tuli paikattua club sandwichilla ja ranskalaisilla - syntistä, mutta ah niin maukasta. :)
Tänään ehdin sitten taas juoksupoluille. Valitettavasti myöhäinen lounas ei ollut ehtinyt ihan laskeutua, joten vauhti oli pidettävä todella maltillisena. Lisäksi ilma oli hyvin lämmin (n. 22-23 astetta), minkä johdosta kroppa alkoi osoittaa merkkejä nestevajeesta viiden kilometrin kohdalla. Muuten oli kiva jolkotella rauhalliseen tahtiin, ja 13 km lenkki taittui aikaan 1:36 ja risat (7:24/km). Tällä kertaa ei loppukiri käynyt mielessäkään, koska päällimmäinen tunne viimeisten kilometrien aikana oli valtava jano. :) Nyt on taas kroppa onnellisesti nesteytetty ja lihasten olotila mukavan raukea - kiva on taas liikkua ilman jalkavaivoja!
Eilisen liikuntasuoritukesta vastasi kierros golfkentällä. Peli meni kivasti, ja lopputulos 94 lyöntiä on omaan ailahtelevaan tasooni (händäri n. 18) nähden ihan hyvä. Kierroksen jälkeen iski oikein kunnon nälkä, ja golfin aiheuttama kalorivaje tuli paikattua club sandwichilla ja ranskalaisilla - syntistä, mutta ah niin maukasta. :)
 |
| Laiskurin eilinen eväs muistutti erehdyttävästi kuvassa olevaa annosta. |
Tänään ehdin sitten taas juoksupoluille. Valitettavasti myöhäinen lounas ei ollut ehtinyt ihan laskeutua, joten vauhti oli pidettävä todella maltillisena. Lisäksi ilma oli hyvin lämmin (n. 22-23 astetta), minkä johdosta kroppa alkoi osoittaa merkkejä nestevajeesta viiden kilometrin kohdalla. Muuten oli kiva jolkotella rauhalliseen tahtiin, ja 13 km lenkki taittui aikaan 1:36 ja risat (7:24/km). Tällä kertaa ei loppukiri käynyt mielessäkään, koska päällimmäinen tunne viimeisten kilometrien aikana oli valtava jano. :) Nyt on taas kroppa onnellisesti nesteytetty ja lihasten olotila mukavan raukea - kiva on taas liikkua ilman jalkavaivoja!
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Epätasaista vauhtia
Huuh, olipahan mielenkiintoinen (ja kiva) lenkki! Tarkoituksena oli vain käydä vähän avaamassa jalkojen lihaksia, jotka motkottivat hieman eilisen kolmen tunnin asfalttikävelyn jäljiltä. Lähdinkin kiertämään Paloheinän 9 km lenkkiä todella maltillista vauhtia, eikä tavoitteena ollut muuta kuin lönkötellä matka hiljakseen läpi. Jalat tuntuivat kuitenkin tykkäävän kevyestä rasituksesta niin paljon, että puolen välin jälkeen oli ihan pakko pistää kierroksia lisää! :)
Tämän seurauksena tuli sitten koko kesän epätasaisin lenkki: ekat 4,8 km kulki keskivauhtia 7:30/km, vikat 4,2 km taas 6:06/km. Eihän tuota 6:06/km vauhtia olisi jaksanut ihan kauhean paljon pidempään pitää yllä, mutta olipahan mukava fiilis, kun pitkästä aikaa tuntui jaloissa riittävän potkua! Kaikkein paras fiilis on se, kun ylämäkeen kiristää vauhtia, niin että mäen huipulla ei kuitenkaan ole ihan kieli vyön alla. No, kaiken kaikkiaan 9 km lenkkiin kului tänään aikaa 1:01:38 (6:50/km), ja mikä tärkeintä, koivet tuntuvat nyt paljon vetreämmiltä kuin päivällä.
Sykkeessäkin tuntuu olevan eroa viime vuoteen verrattuna. Tänä kesänä on ollut paljon helpompaa pitää syke 135-145 välillä, ainakin ensimmäiset 3-4 kilometriä. Viime vuonna tuntui siltä, että syke kipusi liki automaattisesti sinne 150 hujakoille, vaikka olisi mennyt ihan hissukseen. Tähän on varmaan monia syitä. Ainakin juoksusäät ovat olleet viileämmät, mikä todennäköisesti vaikuttaa sykkeeseen jonkin verran alentavasti. Lisäksi kroppa on ehkä (onneksi) tottunut maltilliseen vauhtiin eikä enää pillastu samalla tavalla kuin harrastuksen alkuvaiheessa. On myös totta, että olen pitänyt nyt todella vähän välipäiviä liikunnasta, jolloin on pieni ylikunnon riski - tämäkin voi pitää sykettä hieman normaalia matalammalla.
Huomenna olisi töiden jälkeen golfin vuoro, joten juoksupolut kutsuvat vasta aikaisintaan keskiviikkona - saas nähdä, millainen lenkki silloin on vuorossa!
Tämän seurauksena tuli sitten koko kesän epätasaisin lenkki: ekat 4,8 km kulki keskivauhtia 7:30/km, vikat 4,2 km taas 6:06/km. Eihän tuota 6:06/km vauhtia olisi jaksanut ihan kauhean paljon pidempään pitää yllä, mutta olipahan mukava fiilis, kun pitkästä aikaa tuntui jaloissa riittävän potkua! Kaikkein paras fiilis on se, kun ylämäkeen kiristää vauhtia, niin että mäen huipulla ei kuitenkaan ole ihan kieli vyön alla. No, kaiken kaikkiaan 9 km lenkkiin kului tänään aikaa 1:01:38 (6:50/km), ja mikä tärkeintä, koivet tuntuvat nyt paljon vetreämmiltä kuin päivällä.
Sykkeessäkin tuntuu olevan eroa viime vuoteen verrattuna. Tänä kesänä on ollut paljon helpompaa pitää syke 135-145 välillä, ainakin ensimmäiset 3-4 kilometriä. Viime vuonna tuntui siltä, että syke kipusi liki automaattisesti sinne 150 hujakoille, vaikka olisi mennyt ihan hissukseen. Tähän on varmaan monia syitä. Ainakin juoksusäät ovat olleet viileämmät, mikä todennäköisesti vaikuttaa sykkeeseen jonkin verran alentavasti. Lisäksi kroppa on ehkä (onneksi) tottunut maltilliseen vauhtiin eikä enää pillastu samalla tavalla kuin harrastuksen alkuvaiheessa. On myös totta, että olen pitänyt nyt todella vähän välipäiviä liikunnasta, jolloin on pieni ylikunnon riski - tämäkin voi pitää sykettä hieman normaalia matalammalla.
Huomenna olisi töiden jälkeen golfin vuoro, joten juoksupolut kutsuvat vasta aikaisintaan keskiviikkona - saas nähdä, millainen lenkki silloin on vuorossa!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Sunnuntaikävely
Tänään piti sitten lähteä hakemaan autoa takaisin. Yhdistin tällä kertaa huvin hyötyyn, ja päätin hoitaa hakureissun kävellen. Tämä toimi oikein hyvänä pitkänä ja (melko) kevyenä harjoituksena, sillä matkaa oli taitettavana lähes 16 km! Oli itse asiassa oikein kiva kävellä kantakaupungista lähiöiden puolelle. Harvemmin tulee nimittäin keskustan alueella käveltyä, joten nyt pääsi lähes "turistina" tiirailemaan kaupungin menoa.
 |
| Tässä vaiheessa Laiskuri oli jo kaukana kotoa. |
Kaupunginosien väliset erot tulivat muuten todella selvästi esiin. Kalliossa oli eläväinen ja monikulttuurinen meininki, kun taas heti Vallilan puolella oli hiljaista ja uneliasta. Koskelasta eteenpäin ihmiset tuntuivatkin sitten olevan sunnuntaipuuhissaan, ja kaduilla oli hyvin tyhjää. Mutta mukava reissu siis kaiken kaikkiaan! Aikaa tähän sunnuntai-reippailuun kului yhdellä juomatauolla tasan kolme tuntia.
 |
| Helsinki on Suomen urbaani keskus. Näkymä Tuomarinkylästä. |
Jalkapohjat ovat nyt hieman väsyneet, koska suurin osa matkasta kulki asfalttiteitä pitkin. Olisi kyllä kiva saada jalat tottumaan asfaltinkin rasitukseen, sillä se avaisi aivan uudenlaisia juoksureittejä! Huomenna taidan kuitenkin taas painua hiekkateitä tallaamaan lempireiteilleni Paloheinään - asfaltin haasteet odottakoot. :)
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Me loves running!
Nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että koipiongelmat alkavat olla menneen talven lumia. Tänään ei jalkapöytä puutunut kuin vain hieman, eikä se haitannut käytännössä menoa lainkaan. Voihan olla, että jossain vaiheessa jalka alkaa taas vihoitella enemmän, mutta nyt on ainakin tosi positiivinen fiilis siitä, että treenaamaan pystyy entistä paremmin!
Koska koipi oli elämäänsä tyytyväinen, sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä hölkättyä vähän pidemmän lenkin. Mittariin tuli tasan 13 km, ja aikaa kului rauhallisesti löpsötellen 1:34:58 (7:17/km). Oikeasti tuosta loppuajasta pitäisi nipistää pari minuuttia pois, sillä heti alkumatkasta tuli aivan järkyttävä vessahätä, ja puskataukoon kului kaikkinensa palttiarallaa minuutti. Toinen minuutti taas meni eksyneitä tätejä neuvoessa. Halusivat mennä Kannelmäkeen, mutta olivat menossa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Laiskuri neuvoi.
Jalan hyvän kondiksen lisäksi lenkin hyviä puolia oli se, että missään vaiheessa ei väsyttänyt käytännössä lainkaan! Keskisykekin pysyi (minulle) hyvin matalana (151 bpm). Loppumatkasta alkoivat takareidet kyllä pikkaisen väsyä, mutta se oli pientä se. Ai niin: viimeisessä jyrkässä ylämäessä tapahtui yksi kesän ehdottomista kohokohdista. Takaa tullut pyöräilijä oli ohittamassa minua, mutta hyytyi mäkeen, kun itse kiristin pienen loppukirin huumassa vauhtiani (takana oli siis jo 12,5 km). Mies huikkasi mäen päällä ohi mennessään "sinähän pääset mäen paremmin ylös, vaikka minulla on moottori!" Hiveli egoa, pakko myöntää, vaikka vaatimatontahan Laiskurin vauhti on verrattuna normipainoiseen kuntoilijaan. Ehkäpä hän yllättyikin nimenomaan siitä, että tästä kropasta lähti sellaista mäkivauhtia!
Nyt täytyy siirtyä Suurimman pudottajan pariin, ettei pääse ihan täysin lipsahtamaan itsekehun ja -tyytyväisyyden puolelle. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tämän kauden kilpailijat ovat jotenkin persoonattomampia verrattuna edellisen kauden kilpailijoihin?
P.S. Joku on löytänyt blogiini hakusanoilla "Pavlovin kana". Mitenköhän tuonkin selittäisi. ;)
Koska koipi oli elämäänsä tyytyväinen, sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä hölkättyä vähän pidemmän lenkin. Mittariin tuli tasan 13 km, ja aikaa kului rauhallisesti löpsötellen 1:34:58 (7:17/km). Oikeasti tuosta loppuajasta pitäisi nipistää pari minuuttia pois, sillä heti alkumatkasta tuli aivan järkyttävä vessahätä, ja puskataukoon kului kaikkinensa palttiarallaa minuutti. Toinen minuutti taas meni eksyneitä tätejä neuvoessa. Halusivat mennä Kannelmäkeen, mutta olivat menossa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Laiskuri neuvoi.
Jalan hyvän kondiksen lisäksi lenkin hyviä puolia oli se, että missään vaiheessa ei väsyttänyt käytännössä lainkaan! Keskisykekin pysyi (minulle) hyvin matalana (151 bpm). Loppumatkasta alkoivat takareidet kyllä pikkaisen väsyä, mutta se oli pientä se. Ai niin: viimeisessä jyrkässä ylämäessä tapahtui yksi kesän ehdottomista kohokohdista. Takaa tullut pyöräilijä oli ohittamassa minua, mutta hyytyi mäkeen, kun itse kiristin pienen loppukirin huumassa vauhtiani (takana oli siis jo 12,5 km). Mies huikkasi mäen päällä ohi mennessään "sinähän pääset mäen paremmin ylös, vaikka minulla on moottori!" Hiveli egoa, pakko myöntää, vaikka vaatimatontahan Laiskurin vauhti on verrattuna normipainoiseen kuntoilijaan. Ehkäpä hän yllättyikin nimenomaan siitä, että tästä kropasta lähti sellaista mäkivauhtia!
Nyt täytyy siirtyä Suurimman pudottajan pariin, ettei pääse ihan täysin lipsahtamaan itsekehun ja -tyytyväisyyden puolelle. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tämän kauden kilpailijat ovat jotenkin persoonattomampia verrattuna edellisen kauden kilpailijoihin?
P.S. Joku on löytänyt blogiini hakusanoilla "Pavlovin kana". Mitenköhän tuonkin selittäisi. ;)
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Tervasaaren ympäriajot
Jos Laiskurin lepopäivästä ihan hakemalla hakee jotain puutteita,
niin kaipa sitten 6,7 km iltalenkki lasketaan pieneksi fibaksi. En
oikein tiedä, miten näin pääsi käymään, sillä päivä oli täysin pedattu
sohvalla makaamiselle! Tässä täytyy lähteä ihan yöstä liikkeelle, sillä
aamulla väsytti vielä aivan turkasesti.
Laiskurin rappuun on nimittäin muuttanut ilmeisen... hmm... aktiivinen pariskunta, jolla on ollut tapana natisuttaa sänkyään pitkään ja hartaasti juuri, kun olen menossa nukkumaan. Onneksi sieltä ei kuulu muita ääniä, mutta tarpeeksi häiritsevää tuokin. Viime yönä meno oli sen verran harrasta, että jouduin pyöriskelemään kädet korvissa ainakin puoli tuntia ennen kuin uni tuli.
Neljän aikoihin sitten oli uuden herätyksen vuoro: Laiskurin kartanoon oli eksynyt kenties maailman äänekkäin pörriäinen, joka itsepintaisesti yritti puskea vapauteen ikkunalasin lävitse. Tällä kertaa olin niin väsynyt, etten jaksanut edes nousta auttamaan kaveria ulos (tai hengiltä). Joka tapauksessa kun aamulla heräsin vesisateeseen, olin oikein iloinen siitä, että tänään oli tulossa lepopäivä.
Illalla töiden jälkeen olo oli kuitenkin aivan toinen. Enää ei väsyttänyt ollenkaan, ja tein tosi pahan virheen, kun katsoin Suurimman pudottajan uusimman jakson. Eihän sen jälkeen voinut kuin tuntea olonsa läskiksi ja laiskaksi - siispä ylös, ulos ja lenkille! En kuitenkaan enää iltamyöhään jaksanut ajaa Paloheinään, vaan kävelin läheiseen Tervasaareen, jonka ympäri kulkee jalkaystävällinen hiekkatie. Kartan mukaan matkaa saaren ympäri tulee pikkaisen yli 600 metriä, joten aika monta kierrosta saa veivata ennen kuin minkäänlainen lenkki tulee täyteen.
Tänään kiersin saaren lopulta 11 kertaa, joista 10 kierrosta melko tasaista 4:15 - 4:20 vauhtia. Viimeisen kiekan kirin sitten aikaan 3:05. Ihan mukavasti siis kulki kiri, vaikka ei todellakaan siltä juostessa tuntunut! Koko lenkki kesti 45:45 (keskivauhti leppoisat 6:50/km). Jatkossa tuskin tulen tuolla ihan hirveästi juoksemaan, mutta onhan se ihan mukava vaihtoehto, jos ei jaksa pidemmälle lähteä.
Huomiseksi on varattu taas golfkierros, joten viikko jatkuu mukavasti liikunnan merkeissä!
Laiskurin rappuun on nimittäin muuttanut ilmeisen... hmm... aktiivinen pariskunta, jolla on ollut tapana natisuttaa sänkyään pitkään ja hartaasti juuri, kun olen menossa nukkumaan. Onneksi sieltä ei kuulu muita ääniä, mutta tarpeeksi häiritsevää tuokin. Viime yönä meno oli sen verran harrasta, että jouduin pyöriskelemään kädet korvissa ainakin puoli tuntia ennen kuin uni tuli.
Neljän aikoihin sitten oli uuden herätyksen vuoro: Laiskurin kartanoon oli eksynyt kenties maailman äänekkäin pörriäinen, joka itsepintaisesti yritti puskea vapauteen ikkunalasin lävitse. Tällä kertaa olin niin väsynyt, etten jaksanut edes nousta auttamaan kaveria ulos (tai hengiltä). Joka tapauksessa kun aamulla heräsin vesisateeseen, olin oikein iloinen siitä, että tänään oli tulossa lepopäivä.
Illalla töiden jälkeen olo oli kuitenkin aivan toinen. Enää ei väsyttänyt ollenkaan, ja tein tosi pahan virheen, kun katsoin Suurimman pudottajan uusimman jakson. Eihän sen jälkeen voinut kuin tuntea olonsa läskiksi ja laiskaksi - siispä ylös, ulos ja lenkille! En kuitenkaan enää iltamyöhään jaksanut ajaa Paloheinään, vaan kävelin läheiseen Tervasaareen, jonka ympäri kulkee jalkaystävällinen hiekkatie. Kartan mukaan matkaa saaren ympäri tulee pikkaisen yli 600 metriä, joten aika monta kierrosta saa veivata ennen kuin minkäänlainen lenkki tulee täyteen.
Tänään kiersin saaren lopulta 11 kertaa, joista 10 kierrosta melko tasaista 4:15 - 4:20 vauhtia. Viimeisen kiekan kirin sitten aikaan 3:05. Ihan mukavasti siis kulki kiri, vaikka ei todellakaan siltä juostessa tuntunut! Koko lenkki kesti 45:45 (keskivauhti leppoisat 6:50/km). Jatkossa tuskin tulen tuolla ihan hirveästi juoksemaan, mutta onhan se ihan mukava vaihtoehto, jos ei jaksa pidemmälle lähteä.
Huomiseksi on varattu taas golfkierros, joten viikko jatkuu mukavasti liikunnan merkeissä!
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Golfia ja juoksemista
Muutama päivä on taas vierähtänyt, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Työrintamalta kuuluu hyvää: sain artikkelin läpi yhteen oman alani parhaimmista tieteellisistä lehdistä, ja täytyy sanoa, että olen siitä todella tyytyväinen! Juttua täytyy vielä fiilata ja höylätä arvioitsijoiden kommenttien mukaan, mutta julkaisulupa on varma, jes! Toinen iloinen asia tapahtui perjantain golfkierroksella. Hyvä ystäväni teki jokaisen golffarin unelman ja löi pallon yhdellä lyönnillä reikään lyhyellä par-3-väylällä! Oli aika epätodellista nähdä pallon valuvan hitaasti kuppiin... Kaverini otti tilanteen maltillisesti, mitä nyt hieman hyppelehti ja teki kuperkeikkoja... ;) Onnittelut vielä hänelle, hieno suoritus!
Myös eilen oli ohjelmassa golfkierros, joten tänään päätin pyhittää päivän juoksulle. Lähdin Paloheinään aamun sateiden jälkeen, ja perillä sää olikin mitä parhain: pilvistä, kevyttä tuulta ja 18 astetta lämmintä. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kestäisikö koipi 9 km lenkin. Jalat tuntuivat tosi rasittuneilta heti lenkin alusta lähtien, mutta rauhallinen alkuvauhti tuntui saavan niihin eloa. Oikea koipi alkoi totutusti puutua n. 3 km kohdalla, mutta vaivaa ei onneksi taaskaan kestänyt kuin puolisentoista kilometriä. Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että syke ei ylämäissäkään nouse kauhean korkealle, ja kun voimiakin tuntui riittävän, menin loppumatkan reippaasti vauhdikkaammin. Lopulta 9 km taittui aikaan 01:02:39 (6:58/km), mikä todella lempeän alkuvauhdin ja yleisen jumituksen huomioon ottaen on oikein tyydyttävä tulos. Ennen kaikkea juoksu tuntui hyvältä, mikä on ehkä se kaikkein tärkein juttu!
Huomiseksi on luvattu taas sadesäätä, mikä saattaa merkitä taukopäivää. Tämä ei ehkä sinänsä olisi lainkaan haitaksi, sillä fyysisen levon lisäksi pitäisi ehtiä tekemään töitä oikein urakalla. Mutta katsotaan, katsotaan!
Myös eilen oli ohjelmassa golfkierros, joten tänään päätin pyhittää päivän juoksulle. Lähdin Paloheinään aamun sateiden jälkeen, ja perillä sää olikin mitä parhain: pilvistä, kevyttä tuulta ja 18 astetta lämmintä. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kestäisikö koipi 9 km lenkin. Jalat tuntuivat tosi rasittuneilta heti lenkin alusta lähtien, mutta rauhallinen alkuvauhti tuntui saavan niihin eloa. Oikea koipi alkoi totutusti puutua n. 3 km kohdalla, mutta vaivaa ei onneksi taaskaan kestänyt kuin puolisentoista kilometriä. Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että syke ei ylämäissäkään nouse kauhean korkealle, ja kun voimiakin tuntui riittävän, menin loppumatkan reippaasti vauhdikkaammin. Lopulta 9 km taittui aikaan 01:02:39 (6:58/km), mikä todella lempeän alkuvauhdin ja yleisen jumituksen huomioon ottaen on oikein tyydyttävä tulos. Ennen kaikkea juoksu tuntui hyvältä, mikä on ehkä se kaikkein tärkein juttu!
Huomiseksi on luvattu taas sadesäätä, mikä saattaa merkitä taukopäivää. Tämä ei ehkä sinänsä olisi lainkaan haitaksi, sillä fyysisen levon lisäksi pitäisi ehtiä tekemään töitä oikein urakalla. Mutta katsotaan, katsotaan!
torstai 12. heinäkuuta 2012
Kropan kuuntelua
Hyvän alkuviikon jälkeen oli eilen vuorossa vähän hankalampi päivä. Osa hankaluudesta oli kyllä täysin itse aiheutettua... Menin nimittäin lounaalle erääseen buffet-paikkaan, ja noutopöytähän aiheuttaa ravintoa tarkkailevalle aina vaikeuksia. Ruoan määrä ei sinänsä ole ongelma - osaan kyllä olla ahmimatta itseäni ähkyksi. Sen sijaan ruoan energiapitoisuuden arvioiminen on todella hankalaa, se kun saattaa helposti heittää 500 kcal suuntaan tai toiseen!
Olin todennäköisesti arvioinut lounaan kalorimäärän reilusti yläkanttiin, sillä koko illan oli hieman vetämätön olo. Kävin alkuillasta kahdeksan kilometrin kävelylenkillä, josta en tällä kertaa nauttinut yhtään. Osa kärsimyksestä johtui kylmästä säästä, sillä olin hölmösti shortseissa ja lyhyessä urheilupaidassa liikkeellä. Kotona sitten lepäilin ja söin maltillisesti, kunnes kymmenen jälkeen tuli aivan järjetön nälkä. Pakkohan siinä oli kuunnella oman kropan tuntemuksia ja hankkia jotain syötävää (jääkaappi oli tyhjä, sillä ostan yleensä vain yhden päivän ruoat kerrallaan). Onneksi naapurikadulla oleva Siwa oli yhteentoista asti auki, ja ehdin juuri ennen sulkemisaikaa ostamaan sellaisen kanapasta-salaatin. Pasta nyt ei sinänsä ole mitään terveysruokaa, mutta koska siinä ei ollut mitään majoneesikastikkeita ym, oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin joku snagarilta hankittu yöruoka.
Tästäkin iltapalasta huolimatta oli nukkumaan mennessä sellainen olo, että olisi voinut syödä lisääkin. Näin se kroppa kertoo, että olisi huili- ja tankkauspäivän aika! Viime viikonloppuna en itse asiassa pitänyt lainkaan kunnon tankkauspäivää. Mökillä vietetyt ristiäiset menivät hieman yllättäen ravinnon suhteen tosi maltillisesti, ja vaikka seuraavana päivänä kävin hakemassa Dennisistä pizzan, oli silloinkin takana neljän ja puolen tunnin golfkierros. Tänään on siis Laiskurin aika löysätä hieman ja jättää liikunnat väliin. Huomenna sitten taas uusin voimin - viikonlopuksikin on sovittu kaksi golfkierrosta, joten hyvältä näyttää!
Olin todennäköisesti arvioinut lounaan kalorimäärän reilusti yläkanttiin, sillä koko illan oli hieman vetämätön olo. Kävin alkuillasta kahdeksan kilometrin kävelylenkillä, josta en tällä kertaa nauttinut yhtään. Osa kärsimyksestä johtui kylmästä säästä, sillä olin hölmösti shortseissa ja lyhyessä urheilupaidassa liikkeellä. Kotona sitten lepäilin ja söin maltillisesti, kunnes kymmenen jälkeen tuli aivan järjetön nälkä. Pakkohan siinä oli kuunnella oman kropan tuntemuksia ja hankkia jotain syötävää (jääkaappi oli tyhjä, sillä ostan yleensä vain yhden päivän ruoat kerrallaan). Onneksi naapurikadulla oleva Siwa oli yhteentoista asti auki, ja ehdin juuri ennen sulkemisaikaa ostamaan sellaisen kanapasta-salaatin. Pasta nyt ei sinänsä ole mitään terveysruokaa, mutta koska siinä ei ollut mitään majoneesikastikkeita ym, oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin joku snagarilta hankittu yöruoka.
 |
| Laiskuri yö-söi tätä miestä maltillisemmin. |
Tästäkin iltapalasta huolimatta oli nukkumaan mennessä sellainen olo, että olisi voinut syödä lisääkin. Näin se kroppa kertoo, että olisi huili- ja tankkauspäivän aika! Viime viikonloppuna en itse asiassa pitänyt lainkaan kunnon tankkauspäivää. Mökillä vietetyt ristiäiset menivät hieman yllättäen ravinnon suhteen tosi maltillisesti, ja vaikka seuraavana päivänä kävin hakemassa Dennisistä pizzan, oli silloinkin takana neljän ja puolen tunnin golfkierros. Tänään on siis Laiskurin aika löysätä hieman ja jättää liikunnat väliin. Huomenna sitten taas uusin voimin - viikonlopuksikin on sovittu kaksi golfkierrosta, joten hyvältä näyttää!
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Hyvä alkuviikko
Takana on taas kaksi erinomaista liikuntapäivää. Eilen tein töitä vain puoleen päivään saakka, minkä jälkeen lähdin pitkälle, puolentoista tunnin kävelylle. Illemmalla ehdin vielä pelata täyden kierroksen golfia, joten kävelykilometrejä tuli päivän aikana lähes kaksikymmentä!
Tänään oli sitten juoksulenkin vuoro. En oikein saanut juotua tarpeeksi ennen lenkkiä, minkä seurauksena jo parin kilometrin kohdalla tuntui siltä, kuin pää olisi ollut tulessa. Sinnittelin kuitenkin lenkin loppuun saakka, ja 7,8 km matka taittui lopulta ihan hyvää vauhtia aikaan 50:36 (6:29/km). Jalan puutuminen vaivasi taas vähän, varsinkin reilun kilometrin mittaisella asfalttiosuudella, mutta näköjään (ja onneksi!) koipi alkaa taas tottua lenkkeilyn tarjoamaan nautinnolliseen rasitukseen. :)
Hyvin sujunut liikunta on vaikuttanut myös ruokahaluun merkillisellä tavalla. Sitähän voisi äkkiä luulla, että mitä enemmän energiaa kuluttaa, sitä enemmän myös olisi nälkä. Minulla juttu menee oikeastaan täsmälleen toisin päin: mitä enemmän liikun, sitä vähemmän tekee mieli syödä. Nyt kun liikkumaan ehtii hyvin ja olosuhteetkin ovat kunnossa, tämä on tosi mukava ilmiö. Talven loskasäiden ja vähäisemmän liikunnan varalle täytyy kuitenkin kehittää jotain sopivaa. Viime kevättalvi meni monestakin syystä penkin alle, eikä samanlaiseen hölmöilyyn ole ensi talvena varaa.
Nyt on taas hyvän päivän jälkeen vuorossa viimeisin Suurimman pudottajan jakso. Siinä on kyllä aivan uskomaton tsemppaus-ohjelma!
Tänään oli sitten juoksulenkin vuoro. En oikein saanut juotua tarpeeksi ennen lenkkiä, minkä seurauksena jo parin kilometrin kohdalla tuntui siltä, kuin pää olisi ollut tulessa. Sinnittelin kuitenkin lenkin loppuun saakka, ja 7,8 km matka taittui lopulta ihan hyvää vauhtia aikaan 50:36 (6:29/km). Jalan puutuminen vaivasi taas vähän, varsinkin reilun kilometrin mittaisella asfalttiosuudella, mutta näköjään (ja onneksi!) koipi alkaa taas tottua lenkkeilyn tarjoamaan nautinnolliseen rasitukseen. :)
Hyvin sujunut liikunta on vaikuttanut myös ruokahaluun merkillisellä tavalla. Sitähän voisi äkkiä luulla, että mitä enemmän energiaa kuluttaa, sitä enemmän myös olisi nälkä. Minulla juttu menee oikeastaan täsmälleen toisin päin: mitä enemmän liikun, sitä vähemmän tekee mieli syödä. Nyt kun liikkumaan ehtii hyvin ja olosuhteetkin ovat kunnossa, tämä on tosi mukava ilmiö. Talven loskasäiden ja vähäisemmän liikunnan varalle täytyy kuitenkin kehittää jotain sopivaa. Viime kevättalvi meni monestakin syystä penkin alle, eikä samanlaiseen hölmöilyyn ole ensi talvena varaa.
Nyt on taas hyvän päivän jälkeen vuorossa viimeisin Suurimman pudottajan jakso. Siinä on kyllä aivan uskomaton tsemppaus-ohjelma!
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Kommelluksia
Laiskurin kummi-viikonloppu on nyt onnellisesti ohitse, mutta aivan ilman kommelluksia ei selvitty. Kummipoikani ristiäiset pidettiin siis eilen Pornaisissa ystäväni perheen kesämökillä. Minut oli kutsuttu jäämään mökille ristiäisten jälkeen yöksi, joten pakkasin jo perjantaina kaiken tarpeellisen valmiiksi. Ristiäisten piti alkaa kahdeltatoista, ja koska paikka oli minulle vieras (ja sellaisen perinteisen hiekkatie-kompleksin päässä), lähdin hyvissä ajoin kohti juhlapaikkaa.
Ehdin autossa istuessani jo pariin kertaan miettiä, kuinka hyvä oli lähteä ajamaan ilman stressiä ja kiirettä. Tämä itsetyytyväisyyden puuska koki kuitenkin kamalan lopun Lahden moottoritietä lähestyessäni, kun tajusin unohtaneeni kummipoikani lahjan kotiin! Siinä pääsi kyllä pari kirosanaa, pakko myöntää... Mutta mikään ei auttanut: pikainen U-käännös ja kiireen vilkkaa kotiin. Onnistuin autosta kotiin syöksyessäni nirhaisemaan vielä sääreni auton oveen, joten nyt tuossa nilkan yläpuolella on melko komea vekki...
Tähän toilailuun kului sen verran aikaa, että ruhtinaallinen kiireettömyyteni olikin yhtäkkiä vaihtunut tulipalokiireeseen! Myönnän, että nopeusrajoitukset olivat todellakin "suuntaa antavia", kun kiihdytin uudestaan matkaan. Onneksi Google Mapsista lataamani ajo-ohjeet pitivät kutinsa, ja kurvasin rallitaipaleeni päätteeksi mökin pihaan viittä vaille kaksitoista.
Ne ristiäiset olivatkin vasta yhdeltä.
Että näin. Aikaisesta saapumisestani hämmentynyt isäntäväki viihdytti Laiskuria kiertokävelyllä mökin pihapiirissä, minkä jälkeen ehdin jutella isovanhempien kanssa aika hyvän tovin ennen kuin pappi saapui paikalle!
Itse ristiäiset menivät todella mukavasti, ja kaikki olivat iloisella mielellä. Kummipoikanikin oli todella suloinen tapaus (näin hänet siis ensimmäistä kertaa, koska perhe asuu ulkomailla) ja onnellisen tietämätön ympäristönsä tapahtumista. :)
Illalla sitten saunottiin ja syötiin. Kaikki oli aamu-toilailujen jälkeen mennyt aivan nappiin, joten jotainhan oli ihan pakko tapahtua. Tällä kertaa päätin sitten illallisen aluksi kohottaa tunnelmaa kaatamalla lasillisen punaviiniä pöytäliinalle, tuolille, matolle, syliini ja vieruskaverini syliin. Ihan oikeasti, lasin sisältö ei olisi mitenkään voinut levitä laajemmalle alalle! Oh, the shame. Onneksi ihmiset olivat suht väsyneitä, joten pääsin itsekin pian ruoan jälkeen pakoon unten maille.
Tapahtumarikas päivä siis kaiken kaikkiaan! Tänään pelasimme sitten kummipoikani isän kanssa kierroksen golfia, minkä jälkeen oli vuorossa kotimatka. Ai niin, pitihän minun ennen sitä ajaa taas Helsinkiin hakemaan puhtaat housut, kun ei sattunut toista vaatekertaa matkaan. Eli aika vahvaa suoritusta Laiskurilta - tästä on hyvä jatkaa kohti uusia nöyryytyksiä!
Ehdin autossa istuessani jo pariin kertaan miettiä, kuinka hyvä oli lähteä ajamaan ilman stressiä ja kiirettä. Tämä itsetyytyväisyyden puuska koki kuitenkin kamalan lopun Lahden moottoritietä lähestyessäni, kun tajusin unohtaneeni kummipoikani lahjan kotiin! Siinä pääsi kyllä pari kirosanaa, pakko myöntää... Mutta mikään ei auttanut: pikainen U-käännös ja kiireen vilkkaa kotiin. Onnistuin autosta kotiin syöksyessäni nirhaisemaan vielä sääreni auton oveen, joten nyt tuossa nilkan yläpuolella on melko komea vekki...
Tähän toilailuun kului sen verran aikaa, että ruhtinaallinen kiireettömyyteni olikin yhtäkkiä vaihtunut tulipalokiireeseen! Myönnän, että nopeusrajoitukset olivat todellakin "suuntaa antavia", kun kiihdytin uudestaan matkaan. Onneksi Google Mapsista lataamani ajo-ohjeet pitivät kutinsa, ja kurvasin rallitaipaleeni päätteeksi mökin pihaan viittä vaille kaksitoista.
Ne ristiäiset olivatkin vasta yhdeltä.
Että näin. Aikaisesta saapumisestani hämmentynyt isäntäväki viihdytti Laiskuria kiertokävelyllä mökin pihapiirissä, minkä jälkeen ehdin jutella isovanhempien kanssa aika hyvän tovin ennen kuin pappi saapui paikalle!
Itse ristiäiset menivät todella mukavasti, ja kaikki olivat iloisella mielellä. Kummipoikanikin oli todella suloinen tapaus (näin hänet siis ensimmäistä kertaa, koska perhe asuu ulkomailla) ja onnellisen tietämätön ympäristönsä tapahtumista. :)
Illalla sitten saunottiin ja syötiin. Kaikki oli aamu-toilailujen jälkeen mennyt aivan nappiin, joten jotainhan oli ihan pakko tapahtua. Tällä kertaa päätin sitten illallisen aluksi kohottaa tunnelmaa kaatamalla lasillisen punaviiniä pöytäliinalle, tuolille, matolle, syliini ja vieruskaverini syliin. Ihan oikeasti, lasin sisältö ei olisi mitenkään voinut levitä laajemmalle alalle! Oh, the shame. Onneksi ihmiset olivat suht väsyneitä, joten pääsin itsekin pian ruoan jälkeen pakoon unten maille.
Tapahtumarikas päivä siis kaiken kaikkiaan! Tänään pelasimme sitten kummipoikani isän kanssa kierroksen golfia, minkä jälkeen oli vuorossa kotimatka. Ai niin, pitihän minun ennen sitä ajaa taas Helsinkiin hakemaan puhtaat housut, kun ei sattunut toista vaatekertaa matkaan. Eli aika vahvaa suoritusta Laiskurilta - tästä on hyvä jatkaa kohti uusia nöyryytyksiä!
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Hulinaa
Huh! Laiskurin päivä on mennyt juostessa paikasta toiseen. Otin ihan suosiolla töistä vapaapäivän ja suuntasin heti aamusta kaupoille. Huomisia ristiäisiä varten piti löytää pienokaiselle lahja ja mahdollisesti itselle vähän juhlavaatetta. Olin jo etukäteen päättänyt, etten lähde kartuttamaan pölynkerääjiä lapsukaisen tulevaan kirjahyllyyn kummilusikan muodossa, joten päädyin lopulta sellaiseen (ainakin omasta mielestäni) söpöön nalleen, joka toivottavasti kelpaa lahjaksi.
En muuten osaa pukea sanoiksi sitä, kuinka paljon inhoan kaupoissa kiertelyä. Muistelen vieläkin kauhulla seurusteluaikojani, jolloin exäni mielestä oli aivan olennaista, että olin hänen mukanaan vaatekaupoissa: "Miltä tämä näyttää?" "Hyvältä kulta." "Ai, no mä kokeilen vielä näitä seitsemää kaapua." Jotain hyvää siis sinkkuilussakin!
Kotiin päästyäni olin sen verran uupunut, että otin tunnin päikkärit. Herättyäni olin vieläkin aika väsynyt, ja kroppa suorastaan huusi lepoa. Tuumin kuitenkin, että jos huominen menee ensin kakkukahvien ja sitten mökkeilyn merkeissä, ei lepopäivän aika ole vielä tänään. Niinpä söin proteiinipatukan, join kupin kahvia ja suuntasin jälleen auton keulan kohti Paloheinän metsiä.
Jalat tuntuivat lenkin alusta saakka todella raskailta, mikä ei ollut mikään yllätys. Yllätys sen sijaan oli se, että pystyin oikeastaan ensimmäistä kertaa koko kesänä juoksemaan 7,3 km lenkkini normaalisti alusta loppuun! Oikea jalka alkoi kyllä taas puutua kolmen kilometrin kohdalla, mutta jotenkin se elpyi niin, ettei tarvinnut pistää kävelyksi. Vikat kaksi kilometriä pääsinkin menemään jo vähän reippaampaa vauhtia - ah sitä riemua! Alkuvauhti oli toki hyvin maltillista, mutta keskivauhti 6:39/km kertoo loppukirin olleen aika vauhdikas. Ehkäpä koipi alkaa vähitellen kestää taas kovempaa treenaamista, toivotaan ainakin.
Niin kuin useimmat lukijoista varmaan tietävätkin, Suurimman pudottajan finaalijakso olikin sitten kaksiosainen. Jälkimmäistä osaa en ole vielä katsonut, mutta finaalin ekassa osassa palkittiin parhaiten finaalikolmikon ulkopuolella pärjännyt laihduttaja. Kaikki eivät ehkä vielä ole tuota jaksoa nähneet, joten ei nyt möläytellä tuon voittajan nimeä - sanon vain sen, että hän vaikutti paljon sympaattisemmalta hieman pulleampana kuin nyt laihduttuaan lähes puolet painostaan.
Huomenna on siis liikunta- ja nettivapaa päivä, sunnuntaina golfia. Mukavaa viikonloppua Laiskurin luolasta!
En muuten osaa pukea sanoiksi sitä, kuinka paljon inhoan kaupoissa kiertelyä. Muistelen vieläkin kauhulla seurusteluaikojani, jolloin exäni mielestä oli aivan olennaista, että olin hänen mukanaan vaatekaupoissa: "Miltä tämä näyttää?" "Hyvältä kulta." "Ai, no mä kokeilen vielä näitä seitsemää kaapua." Jotain hyvää siis sinkkuilussakin!
Kotiin päästyäni olin sen verran uupunut, että otin tunnin päikkärit. Herättyäni olin vieläkin aika väsynyt, ja kroppa suorastaan huusi lepoa. Tuumin kuitenkin, että jos huominen menee ensin kakkukahvien ja sitten mökkeilyn merkeissä, ei lepopäivän aika ole vielä tänään. Niinpä söin proteiinipatukan, join kupin kahvia ja suuntasin jälleen auton keulan kohti Paloheinän metsiä.
Jalat tuntuivat lenkin alusta saakka todella raskailta, mikä ei ollut mikään yllätys. Yllätys sen sijaan oli se, että pystyin oikeastaan ensimmäistä kertaa koko kesänä juoksemaan 7,3 km lenkkini normaalisti alusta loppuun! Oikea jalka alkoi kyllä taas puutua kolmen kilometrin kohdalla, mutta jotenkin se elpyi niin, ettei tarvinnut pistää kävelyksi. Vikat kaksi kilometriä pääsinkin menemään jo vähän reippaampaa vauhtia - ah sitä riemua! Alkuvauhti oli toki hyvin maltillista, mutta keskivauhti 6:39/km kertoo loppukirin olleen aika vauhdikas. Ehkäpä koipi alkaa vähitellen kestää taas kovempaa treenaamista, toivotaan ainakin.
Niin kuin useimmat lukijoista varmaan tietävätkin, Suurimman pudottajan finaalijakso olikin sitten kaksiosainen. Jälkimmäistä osaa en ole vielä katsonut, mutta finaalin ekassa osassa palkittiin parhaiten finaalikolmikon ulkopuolella pärjännyt laihduttaja. Kaikki eivät ehkä vielä ole tuota jaksoa nähneet, joten ei nyt möläytellä tuon voittajan nimeä - sanon vain sen, että hän vaikutti paljon sympaattisemmalta hieman pulleampana kuin nyt laihduttuaan lähes puolet painostaan.
Huomenna on siis liikunta- ja nettivapaa päivä, sunnuntaina golfia. Mukavaa viikonloppua Laiskurin luolasta!
torstai 5. heinäkuuta 2012
Ahkera Laiskuri
Pari hyvää päivää on taas takana. On muuten jännä, kuinka valtava merkitys hyvällä säällä on liikunnan tuomaan iloon! Ainahan sitä lenkistä jää hyvä mieli, mutta nyt on muutaman päivän ajan ollut lähes euforinen olo luonnon keskellä tarpoessa. Me likes a lot.
Tiistaina intouduin vaihtamaan kävelyn juoksulenkkiin, joka meni yllättävän hyvin. Jalka alkoi taas vähän vihoitella (puutua) viiden kilometrin kohdalla, mutta parin minsan kävelyn jälkeen pystyin hyvin juoksemaan jäljellä olevat pari kilometriä. Koska sää oli tosiaan aivan mieletön, päätin lähteä vielä kävelemään viiden kilometrin pururata-lenkin. Ja mitä kummaa - ensimmäistä kertaa koko "juoksu-uran" aikana vastaan hölkötteli joku tuttu: vanha lapsuudenkaverini, jonka kanssa jäin juttelemaan viideksi minuutiksi. Tämän rupattelutauon sisuunnuttamana hölkkäsinkin sitten paria kauheaa mäkeä lukuun ottamatta loput neljä kilometriä - eikä jalka vaivannut yhtään!
Eilen oli puolestaan aika hassu päivä. Olin aamulla kävellyt reilun kympin lenkin, jonka piti olla päivän liikuntasuoritukseni. Erehdyin kuitenkin katsomaan digiboksilta Suurimman pudottajan jakson, jossa osallistujat juoksevat maratonin. Huh, mikä motivaatiopiikki! Pakkohan siitä oli iltamyöhään lähteä vielä lenkille! Aamun kympin päälle tuli vielä kuusi kilometriä, joista viisi hölkäten ja yksi kävellen. Eihän tuossa mitään järkeä ollut, mutta sou not. :)
Tänään lähdin sitten aamusta golf-kentälle - olihan tässä jo kaksi päivää taukoa. :) Kierros meni tosi kivasti, pitkästä aikaa kaksi birkkua melkein peräkkäisillä väylillä! Pienten päikkärien jälkeen eksyin vielä kävelemään 7,3 km, joten tämän viikon kilometrilaskuri alkaa näyttää aika makoisia lukemia. Huomenna ajattelin hölkätä rauhallisesti lyhyen lenkin, koska viikonloppuna ei juoksemaan kerkeä. Lauantaina on vuorossa uusimman kummilapseni ristiäiset, joiden jälkeen jään viettämään aikaa mökille koko perheen kanssa. Sunnuntaina sitten lapsen isän kanssa golfaamaan - ei paha!
Digiboksilla kutittaa nyt Suurimman pudottajan finaalijakso. Tai siis ilmeisesti finaalijakso. Turha kai taistella tätä jännistystä vastaan tämän enempää, joten palaamma taas myöhemmin asiaan! :)
Tiistaina intouduin vaihtamaan kävelyn juoksulenkkiin, joka meni yllättävän hyvin. Jalka alkoi taas vähän vihoitella (puutua) viiden kilometrin kohdalla, mutta parin minsan kävelyn jälkeen pystyin hyvin juoksemaan jäljellä olevat pari kilometriä. Koska sää oli tosiaan aivan mieletön, päätin lähteä vielä kävelemään viiden kilometrin pururata-lenkin. Ja mitä kummaa - ensimmäistä kertaa koko "juoksu-uran" aikana vastaan hölkötteli joku tuttu: vanha lapsuudenkaverini, jonka kanssa jäin juttelemaan viideksi minuutiksi. Tämän rupattelutauon sisuunnuttamana hölkkäsinkin sitten paria kauheaa mäkeä lukuun ottamatta loput neljä kilometriä - eikä jalka vaivannut yhtään!
Eilen oli puolestaan aika hassu päivä. Olin aamulla kävellyt reilun kympin lenkin, jonka piti olla päivän liikuntasuoritukseni. Erehdyin kuitenkin katsomaan digiboksilta Suurimman pudottajan jakson, jossa osallistujat juoksevat maratonin. Huh, mikä motivaatiopiikki! Pakkohan siitä oli iltamyöhään lähteä vielä lenkille! Aamun kympin päälle tuli vielä kuusi kilometriä, joista viisi hölkäten ja yksi kävellen. Eihän tuossa mitään järkeä ollut, mutta sou not. :)
Tänään lähdin sitten aamusta golf-kentälle - olihan tässä jo kaksi päivää taukoa. :) Kierros meni tosi kivasti, pitkästä aikaa kaksi birkkua melkein peräkkäisillä väylillä! Pienten päikkärien jälkeen eksyin vielä kävelemään 7,3 km, joten tämän viikon kilometrilaskuri alkaa näyttää aika makoisia lukemia. Huomenna ajattelin hölkätä rauhallisesti lyhyen lenkin, koska viikonloppuna ei juoksemaan kerkeä. Lauantaina on vuorossa uusimman kummilapseni ristiäiset, joiden jälkeen jään viettämään aikaa mökille koko perheen kanssa. Sunnuntaina sitten lapsen isän kanssa golfaamaan - ei paha!
Digiboksilla kutittaa nyt Suurimman pudottajan finaalijakso. Tai siis ilmeisesti finaalijakso. Turha kai taistella tätä jännistystä vastaan tämän enempää, joten palaamma taas myöhemmin asiaan! :)
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Lomat pidetty
Nyt on sitten Laiskurin koko vuoden lomat käytännössä pidetty! Vuosilomaahan olisi vielä pari viikkoa jäljellä, mutta taidan käyttää lomapäivät mielummin yksittäisiin golfkierroksiin kuin yhtenäisenä lomana. Fiilis on muutenkin sellainen, että lomalle ei juuri nyt ole akuuttia tarvetta, joten lepäillään vaikka sitten syssymmällä, jos siltä tuntuu.
Viikko meni todella nopeasti mökin rauhassa ja golfkenttiä kiertäessä. Seura oli loistavaa, ja kaikki meni niin kuin pitikin. Ainoa miinuspuolinen juttu koko lomassa oli se, että hyttyset valloittivat mökin jostain raosta aina öisin. Itse heräsin aina aamukuudelta raivostuttavaan ininään, minkä jälkeen oli todella vaikea saada enää unta. Mutta tuo on pikkujuttu, joka kuuluu Suomen kesään. :)
Palasimme lomalta itse asiassa vuorokautta suunniteltua aikaisemmin, koska yhden ystäväni aikataulu oli hieman muuttunut. Tämä sopi Laiskurillekin oikein hyvin, sillä koko loman ajan poltteli ajatus päästä lenkille. :) Nyt on onneksi edessä kevyehkö työviikko, mikä mahdollistaa aktiivisen liikunnan. Tänään ajattelin aloittaa kevyesti kävelylenkillä, kunhan saan itseni kunnolla käyntiin: aamukahvi höyryää vieläkin kupissa, kun nukuin viime yönä noita hyttys-univelkoja pois.
Liikkumisen iloa itse kullekin! Älkääkä kertoko, mitä Suurimmassa pudottajassa tapahtui viime viikolla, sillä Laiskurin digiboksi odottaa vielä tyhjentäjäänsä! :)
P.S. Lisätään tähän vielä linkki Bobby Aron kesäiseen kappaleeseen, jota kuuntelimme joka päivä autossa:
http://www.youtube.com/watch?v=k_WxEm5-8OI
Viikko meni todella nopeasti mökin rauhassa ja golfkenttiä kiertäessä. Seura oli loistavaa, ja kaikki meni niin kuin pitikin. Ainoa miinuspuolinen juttu koko lomassa oli se, että hyttyset valloittivat mökin jostain raosta aina öisin. Itse heräsin aina aamukuudelta raivostuttavaan ininään, minkä jälkeen oli todella vaikea saada enää unta. Mutta tuo on pikkujuttu, joka kuuluu Suomen kesään. :)
Palasimme lomalta itse asiassa vuorokautta suunniteltua aikaisemmin, koska yhden ystäväni aikataulu oli hieman muuttunut. Tämä sopi Laiskurillekin oikein hyvin, sillä koko loman ajan poltteli ajatus päästä lenkille. :) Nyt on onneksi edessä kevyehkö työviikko, mikä mahdollistaa aktiivisen liikunnan. Tänään ajattelin aloittaa kevyesti kävelylenkillä, kunhan saan itseni kunnolla käyntiin: aamukahvi höyryää vieläkin kupissa, kun nukuin viime yönä noita hyttys-univelkoja pois.
Liikkumisen iloa itse kullekin! Älkääkä kertoko, mitä Suurimmassa pudottajassa tapahtui viime viikolla, sillä Laiskurin digiboksi odottaa vielä tyhjentäjäänsä! :)
P.S. Lisätään tähän vielä linkki Bobby Aron kesäiseen kappaleeseen, jota kuuntelimme joka päivä autossa:
http://www.youtube.com/watch?v=k_WxEm5-8OI
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)