Tänään on taas se päivä vuodesta, kun joutuu sopeutumaan uuteen ikään - Laiskurilla tulee 33 vuotta täyteen, mikä tietenkin palindromien ystävää kovasti lämmittää! Tätä juhlistettiin pienellä varaslähdöllä jo eilen hyvien ystävien kesken. Ilta oli sopivan pienimuotoinen, ensin syömään ja sitten pari olutta ja paljon höpötystä. Sain kummityttöni vanhemmilta todella mukavan lahjan: kalenterin, joka on täynnä kuvia tuon suloisen pienokaisen ensimmäisestä elinvuodesta! Ihan siinä ikääntyvän Laiskurin sydän (taas kerran) suli... :)
Sulkiskaverinikin tapasin eilen. Hän kertoi, että hänellä saattaa olla edessä leikkaus - pelejä ei siis ole tiedossa pitkään aikaan. Ajattelin korjata tilanteen pakottamalla lempeästi toisen ystäväni pelikentille. Harmi kyllä tämä ystäväni ei pelaa aivan niin hyvin, joten hän saattaa kyllästyä nopeasti häviämisen katkeraan kalkkiin. :)
Säät ovat tosin alkaneet vihdoin houkutella Laiskuria ulkoliikunnankin pariin; päivät ovat valoisia, ja ilmassa alkaa jo tuoksua varhainen kevät! Lunta on toki tullut niin paljon, että sen sulamista saa odotella vielä pitkään, mutta pitkät kävelylenkit tuntuvat kovin, kovin kutsuvilta jo nyt! On muutenkin ollut mukava huomata, että töiden jälkeen on vielä valoa jäljellä. Itse ainakin tunnen oloni sen ansiosta paljon energisemmäksi, eikä koko ajan ole sellainen fiilis, että elämä on pelkkää työtä.
Nyt on hyvä aika alkaa suunnitella huomiseksi sopivaa kävelyreittiä. Mukava saada pitkästä aikaa merkintä liikuntapäiväkirjaan, sillä aivan luokattoman hiljaisia ovat pari viime viikkoa olleet!
lauantai 25. helmikuuta 2012
torstai 23. helmikuuta 2012
Lumen väistelyä
Helsingissä on viime päivinä ollut todellinen lumikaaos. Katot ovat (onneksi) täynnä lumenpudottajia, mutta kadulla on silti ollut viisasta kulkea katse katonrajassa. Ajoradat ovat olleet täyttä puuroa, mutta tänä aamuna näytti siltä, että ainakin täällä kantakaupungin alueella on lunta aurattu todella ahkerasti - hyvä kaupungin työntekijät! (tai kai sekin homma on jo ehditty ulkoistaa täysin yksityisten firmojen hoidettavaksi...)
Liikuntarintamalta ei ole paljoakaan uutta, paitsi että sulkapallokaverini ei vieläkään kykene pelaamaan. Turhauttavaa! Olen huomannut, että minun on vaikea motivoida itseäni ulos liikkumaan, koska en vain nyt satu pitämään tällaisista säistä (enkä ole koskaan pitänyt). :) Koko ajan haaveilen sulaneesta hiekkatiestä, jota pitkin saisi taivaltaa omissa ajatuksissaan, joten motivaatio olisi muuten kyllä ihan kunnossa. Samoin voisin mennä esimerkiksi sinne sulkapallokentälle vaikka joka päivä, mutta yksin se on vähän ankeaa. Nyt harmittaa, etten osannut ennakoida tilannetta paremmin: olisin voinut jo joulukuun puolella etsiä jotain sopivaa sisäliikuntaa talvikuukausiksi. Nyt on jo ainakin erilaisten kurssien kannalta myöhäistä; ne kun alkavat lähes aina heti vuoden vaihduttua.
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin mennä puurtamaan sinne sisähalliin tai kuntosalin juoksumatolle. Hmm. Jotain on joka tapauksessa keksittävä, sillä tuskinpa juoksupolut ainakaan ennen huhtikuuta juostavassa kunnossa ovat!
Liikuntarintamalta ei ole paljoakaan uutta, paitsi että sulkapallokaverini ei vieläkään kykene pelaamaan. Turhauttavaa! Olen huomannut, että minun on vaikea motivoida itseäni ulos liikkumaan, koska en vain nyt satu pitämään tällaisista säistä (enkä ole koskaan pitänyt). :) Koko ajan haaveilen sulaneesta hiekkatiestä, jota pitkin saisi taivaltaa omissa ajatuksissaan, joten motivaatio olisi muuten kyllä ihan kunnossa. Samoin voisin mennä esimerkiksi sinne sulkapallokentälle vaikka joka päivä, mutta yksin se on vähän ankeaa. Nyt harmittaa, etten osannut ennakoida tilannetta paremmin: olisin voinut jo joulukuun puolella etsiä jotain sopivaa sisäliikuntaa talvikuukausiksi. Nyt on jo ainakin erilaisten kurssien kannalta myöhäistä; ne kun alkavat lähes aina heti vuoden vaihduttua.
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin mennä puurtamaan sinne sisähalliin tai kuntosalin juoksumatolle. Hmm. Jotain on joka tapauksessa keksittävä, sillä tuskinpa juoksupolut ainakaan ennen huhtikuuta juostavassa kunnossa ovat!
lauantai 18. helmikuuta 2012
Lauantaita
Nyt on vihdoin vatsatauti jätetty lopullisesti taakse, ja olo on taas täysin normaali. Valitettavasti työviikko oli turhankin kiireinen, joten vasta nyt alkaa olla aikaa keskittyä henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja elämän hyviin asioihin, eli terveelliseen elämään ja liikuntaan. Onnistuin rauhoittamaan koko viikonlopun itselleni, joten vaikka tänään on vielä töitä tehtävä, ei illaksi ole mitään vapaa-ajan menoja tiedossa. Voin siis joko lähteä iltalenkille tai vain rauhoittua - katsotaan, minkälainen fiilis sitten on!
Hieman hirvittää, että juoksutaukoa on nyt tullut jo kuukauden verran... Keväällä onkin paljon kirittävää, jotta kunto palautuisi taas sinne loppusyksyn tasolle. Luulisin kuitenkin, että kevään ja kesän aikana on hyvät mahdollisuudet saada kunto entistäkin paremmaksi, niin että joskus alkusyksystä voisin pärjätä tavoitteiden mukaisesti puolimaratonilla. En olisi suoraan sanottuna kovinkaan pahoillani, jos talvi alkaisi osoittaa loppumisen merkkejä jo maaliskuun puolella; lenkkipolkujen kuivumiseen menee kuitenkin useampi viikko, eikä asfalttijuoksu tunnu vieläkään lainkaan houkuttelevalta.
Nyt on aika taas hyökätä työvuoren kimppuun, mutta ajatus iltalenkistä pitää mielen virkeänä - mukavaa viikonloppua itse kullekin!
Hieman hirvittää, että juoksutaukoa on nyt tullut jo kuukauden verran... Keväällä onkin paljon kirittävää, jotta kunto palautuisi taas sinne loppusyksyn tasolle. Luulisin kuitenkin, että kevään ja kesän aikana on hyvät mahdollisuudet saada kunto entistäkin paremmaksi, niin että joskus alkusyksystä voisin pärjätä tavoitteiden mukaisesti puolimaratonilla. En olisi suoraan sanottuna kovinkaan pahoillani, jos talvi alkaisi osoittaa loppumisen merkkejä jo maaliskuun puolella; lenkkipolkujen kuivumiseen menee kuitenkin useampi viikko, eikä asfalttijuoksu tunnu vieläkään lainkaan houkuttelevalta.
Nyt on aika taas hyökätä työvuoren kimppuun, mutta ajatus iltalenkistä pitää mielen virkeänä - mukavaa viikonloppua itse kullekin!
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Päivitystä
Laiskurin tämän viikon blogihiljaisuuden syynä on ollut sitkeä vatsatauti. Tautihan alkoi jo maanantaina, mutta vieläkään ei olo ole normaali. Olen vähän hämmästellytkin asiaa, sillä omassa sairaushistoriassani vatsataudit ovat menneet aina parissa päivässä ohitse, mutta nyt on selvästikin jokin sitkeämpi virus Laiskurin riesana, pöh!
Olen yrittänyt (ja välillä onnistunutkin) ajattelemaan positiivisesti: tautihan olisi aivan hyvin voinut iskeä viikkoa aikaisemmin, jolloin aurinkolomani olisi ollut aivan täydellisen pilalla! Vuosi sitten olin kymmenen päivän lomasta viisi kovassa kurkkukivussa, joten muistan oikein hyvin, kuinka silloin harmitti. Kaiken lisäksi tällainen yleinen voimattomuus ja pahanolon tunne olisi pilannut loman vielä paljon pahemmin kuin kurkkukipu, koska kaikki loman nautinnot (auringossa istuminen, liikkuminen, ruoka ja juoma) tuntuvat ällöttävältä.
Ikäväähän tässä on myös se, että tulee pakollista liikuntataukoa. Lämpötilatkin ovat taas normaalitalven lukemissa, joten lenkille pääsisi oikein hyvin. No, toivottavasti jo tulevalla viikolla..!
Nyt Laiskurin on olosta huolimatta tapeltava työvuorta pienemmäksi. Olen pääasiassa lepäillyt koko viikon, mutta huomenna odottaa taas opetus, ja käännöksiäkin pitäisi saada pikavauhtia valmiiksi... Kun nyt vain pääsisi taas käsiksi arkirytmiin ja -rutiineihin, niin olisin kovin tyytyväinen!
Olen yrittänyt (ja välillä onnistunutkin) ajattelemaan positiivisesti: tautihan olisi aivan hyvin voinut iskeä viikkoa aikaisemmin, jolloin aurinkolomani olisi ollut aivan täydellisen pilalla! Vuosi sitten olin kymmenen päivän lomasta viisi kovassa kurkkukivussa, joten muistan oikein hyvin, kuinka silloin harmitti. Kaiken lisäksi tällainen yleinen voimattomuus ja pahanolon tunne olisi pilannut loman vielä paljon pahemmin kuin kurkkukipu, koska kaikki loman nautinnot (auringossa istuminen, liikkuminen, ruoka ja juoma) tuntuvat ällöttävältä.
Ikäväähän tässä on myös se, että tulee pakollista liikuntataukoa. Lämpötilatkin ovat taas normaalitalven lukemissa, joten lenkille pääsisi oikein hyvin. No, toivottavasti jo tulevalla viikolla..!
Nyt Laiskurin on olosta huolimatta tapeltava työvuorta pienemmäksi. Olen pääasiassa lepäillyt koko viikon, mutta huomenna odottaa taas opetus, ja käännöksiäkin pitäisi saada pikavauhtia valmiiksi... Kun nyt vain pääsisi taas käsiksi arkirytmiin ja -rutiineihin, niin olisin kovin tyytyväinen!
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Tautista menoa
Taisin tuossa vähän aikaa sitten todeta, että nyt olisi syytä keskittyä oikeanlaisen ruoan syömiseen ja ruokamäärien tarkkailuun. Tämä viikko on mennyt tuossa suhteessa aivan mainiosti! Olen nimittäin ollut vatsataudissa, ja ihan älytön ruokahalu ei ole ollut... :) Olen ihme kyllä pystynyt syömään edes jollain lailla normaalisti (niin että ruoka ei ole tullut heti ylös), mutta olo on koko ajan hyvin hutera. Vatsataudithan ovat yleensä aika lyhytaikaisia juttuja, mutta nyt on jo kolmas päivä menossa. Ehkäpä tämä tästä viikonloppuun mennessä... Pari vuotta sitten minulla oli norovirus, ja täytyy sanoa, että tämänkertainen pöpö on kuin maitohunaja-kylpy siihen verrattuna! Silloin en pystynyt syömään kahteen vuorokauteen yhtään mitään, ja vettäkin sain alas vain sen verran, että en ihan kuivunut kokoon. Jotain positiivistakin siis!
Ikävää tässä on tietenkin se, että hirveästi ei olisi lomaviikon jälkeen varaa pitää saikkua. Onneksi maanantaina olin vielä aamupäivästä sellaisessa kunnossa, että pystyin hoitamaan luennon kunnialla läpi. Täytyy vain toivoa, että en tartuttanut opiskelijoita - ainakin yritin olla mahdollisimman etäällä heistä. Tämän viikon Laiskuria työllistää taas uusi käännösprojekti, mutta istuma-asento ei tunnu kauhean hyvältä - koneella ei oikein voi kerralla olla tuntia pidempään, joten edistyminen on hidasta.
Tällä kertaa liikunnan iloa on saatu vain uudesta Juoksija-lehdestä, joten palataan taas asiaan, kun pöpö on taltutettu!
Ikävää tässä on tietenkin se, että hirveästi ei olisi lomaviikon jälkeen varaa pitää saikkua. Onneksi maanantaina olin vielä aamupäivästä sellaisessa kunnossa, että pystyin hoitamaan luennon kunnialla läpi. Täytyy vain toivoa, että en tartuttanut opiskelijoita - ainakin yritin olla mahdollisimman etäällä heistä. Tämän viikon Laiskuria työllistää taas uusi käännösprojekti, mutta istuma-asento ei tunnu kauhean hyvältä - koneella ei oikein voi kerralla olla tuntia pidempään, joten edistyminen on hidasta.
Tällä kertaa liikunnan iloa on saatu vain uudesta Juoksija-lehdestä, joten palataan taas asiaan, kun pöpö on taltutettu!
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Pakkassunnuntai
Talven lomat on nyt sitten vietetty, ja viikon auringossa paistumisen jälkeen olo on mukavan levännyt! Naamakin sai vähän elinvoimasta kielivää väriä, joten mikäs tässä on ollessa. Itse lomapäivät menivät pitkälti samaa rataa: Aamupäivällä lähdin yksin pitkälle kävelylenkille, ja pienten päikkäreiden jälkeen menimme porukalla syömään. Olin siis matkalla vanhempieni kanssa, mikä saattaa kuulostaa vähän surulliselta (ja ehkä vähän onkin sitä), mutta yllättävän mukavaa meillä oli. Viikkoa pidempää aikaa en kyllä suosittelisi tuolla kombinaatiolla. :)
Kotona odottivat sitten työt. Kone saapui takaisin Helsinkiin myöhään torstai-iltana, mutta perjantaina menin kiltisti tarkastamaan kurssini harjoitustehtäviä. Tai no, ei siitä nyt oikein mitään tullut, kun eräs työtoverini ilmoitti tunnin töiden jälkeen leiponeensa Runebergin kakun ja ohjeisti vakava ilme kasvoillaan: "Kaikki on sitten syötävä!" Onneksi Laiskuri ei ollut ainoa kaakkukahveille osallistunut!
Odotin tästä viikonlopusta rauhallista laskeutumista terveellisiin elämäntapoihin, mutta toisin kävi. Olin täysin unohtanut, että eiliseksi oli sovittu "poikien ilta" kolmen ystäväni kanssa. Nämä kaverit ovat vanhimpia lapsuudenystäviäni, joten menosta ei oikein sopinut kieltäytyä. Lisäksi he kaikki ovat viettäneet viime vuodet lähinnä rauhallista perhe-elämää, joten emme olleet nähneet reiluun vuoteen. Eilen kävimme sitten katsomassa uuden Sherlock Holmes -elokuvan (joka oli itse asiassa yllättävän hyvä), minkä jälkeen matka jatkui ravintolaan ja oluelle. Ravintolassa vessaa etsiessäni törmäsin vanhaan opiskelijaani, joka oli kyseisessä paikassa töissä tarjoilijana. "Kyllä mä siis vielä opiskelenkin..!" tyttö änkytti hädissään, ikään kuin en tietäisi, että opiskeluja on aika lailla pakko rahoittaa sivutöillä. :) Ystäväni huvittuivat kohtaamisesta kuitenkin valtavasti ja hekottelivat, että Laiskurin oppi takaa koulutusta vastaavan työpaikan! :)
Mitä kuntoiluun tulee, niin pakkaset eivät suoraan sanottuna rohkaise liikkumaan ulkona lainkaan. Asetankin toiveeni nyt sulkiskaveriini, joka on erinäisten vammojen johdosta ollut jo pidemmän aikaa telakalla. Muuten tehtävä on aika selvä: hyvää (siis terveellistä) ruokaa ja kohtuullisia annoksia. Voihan kuntoa kohentaa silläkin tavalla!
P.S. Sain juuri puhelun hyvältä ystävältäni, joka kysyi minua bestmanikseen! Hieno kunniatehtävä, oikein liikutuin! Häät olisivat vasta ensi vuoden syksyllä, joten aikaa on kyllä hoikistua sellaiseen kuntoon, jossa puku näyttää päällä hyvältä. :)
Kotona odottivat sitten työt. Kone saapui takaisin Helsinkiin myöhään torstai-iltana, mutta perjantaina menin kiltisti tarkastamaan kurssini harjoitustehtäviä. Tai no, ei siitä nyt oikein mitään tullut, kun eräs työtoverini ilmoitti tunnin töiden jälkeen leiponeensa Runebergin kakun ja ohjeisti vakava ilme kasvoillaan: "Kaikki on sitten syötävä!" Onneksi Laiskuri ei ollut ainoa kaakkukahveille osallistunut!
Odotin tästä viikonlopusta rauhallista laskeutumista terveellisiin elämäntapoihin, mutta toisin kävi. Olin täysin unohtanut, että eiliseksi oli sovittu "poikien ilta" kolmen ystäväni kanssa. Nämä kaverit ovat vanhimpia lapsuudenystäviäni, joten menosta ei oikein sopinut kieltäytyä. Lisäksi he kaikki ovat viettäneet viime vuodet lähinnä rauhallista perhe-elämää, joten emme olleet nähneet reiluun vuoteen. Eilen kävimme sitten katsomassa uuden Sherlock Holmes -elokuvan (joka oli itse asiassa yllättävän hyvä), minkä jälkeen matka jatkui ravintolaan ja oluelle. Ravintolassa vessaa etsiessäni törmäsin vanhaan opiskelijaani, joka oli kyseisessä paikassa töissä tarjoilijana. "Kyllä mä siis vielä opiskelenkin..!" tyttö änkytti hädissään, ikään kuin en tietäisi, että opiskeluja on aika lailla pakko rahoittaa sivutöillä. :) Ystäväni huvittuivat kohtaamisesta kuitenkin valtavasti ja hekottelivat, että Laiskurin oppi takaa koulutusta vastaavan työpaikan! :)
Mitä kuntoiluun tulee, niin pakkaset eivät suoraan sanottuna rohkaise liikkumaan ulkona lainkaan. Asetankin toiveeni nyt sulkiskaveriini, joka on erinäisten vammojen johdosta ollut jo pidemmän aikaa telakalla. Muuten tehtävä on aika selvä: hyvää (siis terveellistä) ruokaa ja kohtuullisia annoksia. Voihan kuntoa kohentaa silläkin tavalla!
P.S. Sain juuri puhelun hyvältä ystävältäni, joka kysyi minua bestmanikseen! Hieno kunniatehtävä, oikein liikutuin! Häät olisivat vasta ensi vuoden syksyllä, joten aikaa on kyllä hoikistua sellaiseen kuntoon, jossa puku näyttää päällä hyvältä. :)
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Kotia kohti
On viimeisen lomapaivan aamu, ja huomenna on edessa kotimatka. Loma on ollut rentouttava - jotenkin sita ehtii aina unohtaa, kuinka hyvaa tekee valilla vain nostaa jalat ylos ja unohtaa ajan kulku! Kurkussa tuntuu valitettavasti jonkinlainen turistipopo (siis "poepoe"), mutta onneksi vasta nyt, silla viime vuonna olin puolet kymmenen paivan lomasta pahassa flunssassa, kunnes paikallinen laakari maarasi tarpeeksi vahvaa antibioottia.
Tanaan on viela viimeinen mahdollisuus lahtea kavelemaan auringonpaisteeseen. Ensin kuitenkin purnukallinen aurinkorasvaa suojaksi, silla muuten seurauksena on grillattua Laiskuria. :)
Tanaan on viela viimeinen mahdollisuus lahtea kavelemaan auringonpaisteeseen. Ensin kuitenkin purnukallinen aurinkorasvaa suojaksi, silla muuten seurauksena on grillattua Laiskuria. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)