Palloilua

Huuh, ensimmäinen sulkispeli pitkään aikaan on nyt takana. Täytyy sanoa, että otti koville! Viimeisestä sulkisvuorosta on pelikaverin jalkavamman takia vierähtänyt melkein vuosi, joten pikkaisen meni peli välillä enemmän yrityksen kuin osaamisen puolelle. Hauskaa oli joka tapauksessa, ja todella kiva oli pitkästä aikaa liikkua kunnolla!

Sulkapallo on lajina siitä mukava, että sitä voi pelata monella tavalla - joko rauhallisesti läpsytellen tai hampaat irvessä huitoen. Meidän pelimme menevät iisisti tuonne huitomisen puolelle, vaikka sinänsä ei hampaat irvessä pelatakaan. Vauhti on kovaa ja kunto toden teolla koetuksella! Kai tuota jonkinlaisena intervallitreeninä voisi pitää, sillä syke nousee palloralleissa todella korkealle, ja pisteiden välissä ehtii huilata aina sen kriittisen kymmenen sekuntia, jotta jaksaa taas seuraavan pallon.

Laiskuri ei kaverinsa kanssa
ota peliä turhan vakavasti.

 
Tänään tuntui aluksi siltä, että kunto pettää ja pahasti. Onneksi muistin, että aikaisemminkin on tauon jälkeen sulkis tuntunut ihan kauhealta, mutta äkkiä siihen on sitten tottunut. Jo muutaman pelikerran jälkeen jaksaa ihan eri tavalla pelata, vaikka pelaisikin vain kerran viikossa. Jännä ilmiö. Enivei, tänään parempikuntoinen pelikaverinikin alkoi jossain vaiheessa väsyä, ja Laiskuri poistui 0-2-tappioasemasta huolimatta voittajana erälukemin 7-3 (pelattiin mini-eriä 11 pisteeseen)!

Nyt on sen verran loistava fiilis, että taidan palkita itseni kokis-tölkillä. Sen jälkeen onkin kiva mennä lihakset väsyneinä nukkumaan - viime aikoina kun väsymys on johtunut lähinnä työstressistä (ja tästä pahuksen pimeydestä!