Kävelyä ja telkkaria

Laiskurin päivät ovat jatkuneet kiireisinä, eikä mitään erityisen fantsua tai ikävää ole päässyt tapahtumaan. Kävelyprojekti etenee aikataulussa, vaikka viime viikolla peräti kolmena iltana oli jotain ohjelmaa. Onneksi sunnuntaina oli jokin ihme energianpuuska, ja päivälenkin lisäksi myös illalla oli hyvä ulkoilufiilis - näin viikon tavoite (neljä kävelylenkkiä + sulkkis) täyttyivät kaikesta huolimatta!

Eilen oli töiden jälkeen tosi vetämätön olo, ja päikkäreiden jälkeen en jaksanut enää lähteä ulkoilemaan. Olotilaan vaikutti varmasti työpäivän päätteeksi ollut kolmen tunnin intensiivinen kokous, mutta jotain pientä pöpöäkin saattaa olla liikkeellä... Laiskurilla on ikävä tapa saalistaa flunssan kylkiäisinä silmätulehdus, ja nyt on parin päivän ajan ollut pikkaisen sensuuntaisia oireita. Onneksi on vielä vanhaa lääkettä jäljellä, täytyy vain toivoa, että se tehoaisi vielä.

Katsoin toissapäivänä ensimmäistä kertaa Jutta ja puolen vuoden superdieetit -nimistä ohjelmaa. Jäipähän taas ristiriitaiset fiilikset, vaikka sinänsä itse laihduttaja oli sympaattinen kaveri! Noita ohjelmiahan on monenlaisia, mutta ainakin tuossa tuntui siltä, että ihan sataprosenttisen hyvissä käsissä ei kaveri ollut. Vaikea sanoa, mitä kulissien takana tapahtui, mutta itse Jutta ei tehnyt mitenkään lähtemättömän pätevää vaikutusta, kuntosalista vastanneesta hominidista puhumattakaan.

Jutan kuntosalivalmentaja nostanee penkiltä Laiskuria enemmän.

Vaikka itse päähenkilö pudottikin painoa lähemmäs 40 kiloa puolen vuoden aikana ja kasvatti samalla kunnioitettavasti lihaksia, oli tarinalla taas esim. Suurimmasta pudottajasta tuttu kääntöpuoli: mies lopetti melko pian päivätyönsä ja paransi kuntoaan käytännössä työkseen. Herää kysymys, miten arki kohtelee sitten, kun on mentävä taas töihin. Erään ystäväni kaveri oli ollut vuosia sitten Suomen Suurimmassa pudottajassa mukana ja laihtunut sen aikana kymmeniä kiloja. Ohjelman loputtua kilot tulivat vuoden aikana korkoineen takaisin - tuttua varmasti tosi monelle, ainakin Laiskurille. Arjen työt ja stressi vievät veronsa, mutta silti sitä on vain yritettävä, ei auta!

Mutta ovat nuo ohjelmat silti koukuttavia, ja niistä voi saada paljon tsemppiä! Ainakaan Laiskuri ei pystyisi mussuttamaan sohvalla sipsejä samalla kun joku treenaa telkkarissa kieli vyön alla. :)

Täältä tällä kertaa tähän - jatketaan taas liikunnallisissa merkeissä!

P.S. Kävelyjä jäljellä ennen vappua: 35

P.P.S. Kaneli oli myöntänyt Laiskurille tunnustuksen - nöyrä kiitos! Laiskuri ei ole oikein perillä näistä blogimaailmassa liikkuvista tunnustuksista, joten tasapuolisesti terveisiä kaikille mahtaville bloggaajille!

Viking Bach

On (onneksi) taas perjantai, ja Laiskurin viikko on mennyt arkisissa, mutta ihan hyvissä merkeissä. Kävelyprojekti etenee aikataulussa (jäljellä 41 lenkkiä ennen vappua), ja viikoittainen sulkapallovuorokin tuli mätkittyä eilen. Näköjään emme osaa enää pelata muita tuloksia kuin 4-1 Laiskurille, mutta tiukkoja eriä oli taas kerran useita - jatkopalloille mentiin kahdesti. Ennen peliä oli jo valmiiksi jotenkin väsynyt olo, ja vaikka pelin jälkeen kropan valtaa aina tietynlainen euforia, niin tänään lihakset ovat huutaneet lepoa. No, olin suunnitellut lepopäivän vasta huomiseksi, joten jalat eivät saaneet tällä kerta armoa, vaan kävin kiskaisemassa normaalin iltalenkkini.

Taisin jo aikaisemmin mainita, että kävelyreittini kulkee Katajanokan ympäri. Katajanokallahan on tunnetusti Viking Linen terminaali, ja tänään juuri terminaalia ohittaessani kävi aika hauska sattuma, joka on ihan pakko jakaa - pahoittelen! :)

Lähdetään kuitenkin hieman kauempaa liikkeelle. Eräs hyvä ystäväni on menossa ensi elokuussa naimisiin, ja hän on pyytänyt minua bestmanikseen. Jossain vaiheessa mieleen tuli, että voisin soittaa hääjuhlassa hääparille laulun, jota ainakin Englannissa soitetaan usein häätilaisuuksissa, nimittäin Bachin kantaatin, joka englanniksi kulkee nimellä "Jesu, Joy of Man's Desiring" (Bachin teoksesta "Herz und Mund und Tat und Leben" - jännästi muuten jätetty latinan vokatiivi "Jesu" tuohon nimeen). Tämä kantaatti on mielestäni yksi kauneimpia lauluja, joita simppelillä duuri-molli-tonaliteetilla on koskaan saatu aikaiseksi. Tässä yksi hienoimpia kitarasovituksia siitä (hieno VHS-nauhoitus vieläpä):

http://www.youtube.com/watch?v=0iX8tsA0N7E

Enivei, laulussa on kohta, jossa teema kulkee C-duuri-kolmisointua ensin ylös ja sitten oktaavin ja pienen seiskan kautta alaspäin (sorry tämä musiikkislangi). Tuossa YouTube-pätkässä tämä tulee tasan kohdassa 2:05. Joka tapauksessa, kun mielessäni hyräilin juuri tätä kohtaa Viking-linen terminaalin edessä, kuuluu terminaalin kaiuttimista täsmälleen tuo sama kolmisointu, vieläpä siitä sävellajista, jossa ajatuksissani olin! Kyseessä oli siis ihan sellainen "plim-plom, nyt tulee tiedotus" -äänimerkki, mutta tällä kertaa se kuulosti Laiskurin korviin ihan Bachilta

Huuh, olipa pitkä juttu. Älkää sitten erehtykö kysymään minulta, mitä yhteistä on Ernest Hemingwaylla, helsinkiläisellä pubilla, Manic Street Preachersillä ja minulla - tulee vielä pidempi (ja aivan yhtä vähän mielenkiintoinen) tarina! :)

Huomenna on Laiskurin vapaapäivä, sunnuntaina sitten taas lepopäivän jälkeen kävelylle. Rauhallista viikonloppua kaikille tänne eksyneille!

Kiva maanantai

Viikonloppu kului kuin siivillä, ja taas on Laiskurin inhokkipäivä, maanantai. Jotain hassua on täytynyt kuitenkin tapahtua, sillä päivä on ollut todella hyvä - tehokas, tuloksekas ja jopa rento! Töissä löytyi tutkittavasta aineistosta uutta, mielenkiintoista asiaa (tai siis, Laiskurista mielenkiintoista, köh), ja pitkän puurtamisen jälkeen olo oli vielä kotonakin energinen. Ainut pieni miinus tuli siitä, että kävelylle ei olisi huvittanut lähteä, sillä olisi ollut kiva katsoa vähän vielä työjuttuja kotona (kiinnostuneille tiedoksi, että tämä ei ole sitten mikään yleinen ilmiö - pärjään vallan mainiosti ilman iltatöitä!) :)

Koska ulos ei huvittanut mennä, piti palauttaa mieleen kävelyhaaste: alkuviikosta ei sovi lusmuilla, jos mielii päästä tavoitteeseen ennen vappua! Pieni henkinen piiskaus onneksi auttoi: nyt on taas takana tunti mukavaa reippailua, ja olo ehkä vielä alkuiltaakin energisempi. Hyvä tästä tulee, uskokaa pois!

Laiskurin kävelyreitti kulkee Krunikassa ja Katajanokalla, jotka vastikään mainittiin Helsingin kalleimmiksi asuinalueiksi. Tai ainakin Skatta oli kallein, Krunikka saattoi olla Eiran takana. Krunikan hintatason ymmärrän vielä jotenkin, sillä alue on käytännössä aivan keskustassa kiinni, mutta silti todella rauhallinen. Sen sijaan Katajanokan hintatasoa täytyy ihmetellä. Onhan siellä nättejä taloja, juu. On siellä merikin lähellä. Mutta käy siellä myös lähes joka paikassa pirskaleen kylmä tuuli, ja jos ihan niemenkärjessä sattuu asumaan, on ydinkeskustaan lähes 20 minuutin kävelymatka.

Asuntojutut ovat olleet taas vähän enemmän mielessä kuin aikaisemmin, kun kävin viime viikolla hoitamassa pankkiasioita. Lupasivat, että jos väittelyn jälkeen löytyy koulutusta vastaavaa työtä, voisi jopa 150,000 euron pankkilaina olla vielä ihan realistinen. Tuon ehtona taitaa vain olla jatkuva työsuhde, ja laskeskelin juuri, että vaikka viimeisen 7-8 vuoden aikana en ole ollut päivääkään työttömänä, mahtuu tuohon aikaan n. 15 määräaikaista työsuhdetta. Näitä akateemisen työuran ihanuuksia... :)

Nyt pientä iltapalaa naamaan ja sitten unten maille - mukavaa viikkoa kaikille!

P.S. Kävely-countdown: 43

Hyvää fiilistä

Laiskurin viikonloppu on aika tavanomaisen työviikon jälkeen hiljalleen alkamassa. Vaikka puuhaa on riittänyt ihan jaettavaksi asti, on viikko ollut kaikin puolin oikein kiva! Ainoa pieni murhe oli eilen, kun isäni oli pikkaisen huonossa kunnossa (en tiedä mistä johtui), mutta ilmeisesti tänään on ollut jo parempi päivä. Silti aika pöh-juttu. Olisi kuitenkin paljon mukavampi niin, että aika pysähtyisi omien vanhempien kohdalla, ja ikääntymisen vaivat eivät heitä koettelisi. Mutta tällaista elämä on, ei voi mitään.

Liikunnan ja ravinnon puolesta on sitten mennytkin paremmin kuin aikoihin! Kävelyprojektin aloittaminen on tuonut ihan uudenlaista ryhtiä iltoihin, ja ainakin vielä lenkeillä on jaksanut käydä oikein hyvin (olisihan se toisaalta aika huolestuttavaa ja melko noloakin, jos nyt jo kyllästyttäisi...) Kävelypäiviä on tullut jo tähän mennessä kasaan kolme, joten jos vaikka sunnuntaina kävisi vielä kerran ulkoilemassa, olisi viikkotavoite (4 lenkkiä) kasassa. Vappuun mennessä pitäisi vielä 45 lenkkiä keretä tekemään...

Sulkapalloakin kävimme taas hutkimassa eilen (Laiskuri pesi kaverinsa erälukemin 4-1). Kerroin kaverillekin kävelyprojektista, johon tämä totesi kannustavasti: "Kuitenkin sä kävelet sitten vikalla viikolla 12 lenkkiä." :) Voihan se niinkin mennä, mutta toivotaan nyt kuitenkin, että tavoitteeseen päästäisiin mahdollisimman tasaisella tahdilla. Sulkkiksesta jäi taas kerran ihan mahtava fiilis, ja vielä tänään ovat varsinkin pohje- ja pakaralihakset muistuttaneet olemassaolostaan. Tosi hauskaa, että kaverin jalka kestää taas pomppimisen, sillä ehdin syksyllä jo kovasti kaivata säännöllisiä pelejämme!

Ruokailut ovat tosiaan sujuneet todella mallikkasti koko viikon ajan - jopa niin hyvin, että tänään oli kiristettävä vyötä yhdellä pykälällä. Huomenna ajattelin näpäyttää elimistöä vähän runsaammalla ruoka-annoksella, jottei se menisi vahingossakaan säästöliekille. Arvelen tosin lähes jokapäiväisen liikunnan pitävän aineenvaihdunnan käynnissä, mutta piristäähän se pieni karkkipäivä mieltäkin!