tiistai 30. elokuuta 2011

Eteenpäin on menty

Otsikko on lainaus legendaariselta jalkapallovalmentajalta Antti Muuriselta, joka kommentoi joskus vuosia sitten Suomen jalkapallomaajoukkueen peliesityksiä (tappioita tuli jatkuvasti, mutta peli oli kuulemma parempaa kuin ennen). Toteamus istuu myös tähän omaan tilanteeseeni mielestäni aika hyvin. Vaikka tulokset ovatkin huonoja, kehitystä tapahtuu, ja sehän tässä on tärkeintä - mihinkään ei ole kiire!

Päivällä tuntemukset jaloissa olivat sellaiset, että olisi ehkä ollut viisainta pitää tänään välipäivä. Foreca oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että huomenna tulee vettä kuin Esterin arsusta, joten päätin sittenkin suunnata auton keulan kohti Paloheinää. Pidetään sitten vaikka sekä huominen että ylihuominen taukoa, etteivät jalat mene jumiin.

Perillä Paloheinässä alkoi sitten tietenkin sataa juuri, kun olin tekemässä alkulämmittelyä. Kuuro kesti onneksi vain muutaman minuutin, joten en tuntenut oloani ihan täysin typeräksi. Tein ennen lenkkiä hieman vatsa- ja selkälihasliikkeitä sekä punnerruksia siltä varalta, että surkastuneet lihakseni heräisivät joskus uuteen kukoistukseen. Omituista kyllä, selkälihakseni ovat ihan kohtalaisessa kunnossa, mutta vatsalihakset olen varmaan jonkin ravintolaillan päätteeksi myynyt tarpeettomina pois. Sain joka tapauksessa tällä kerralla runtattua selkälihakseni jumiin, ja ekat kaksi kilometriä olivatkin sitten aika jäykkää menoa.

Koska leposykkeet olivat tänään ensimmäistä kertaa flunssan jälkeen lähes normaaleja (n. 50-60 lyöntiä/min), ajattelin kokeilla, saisinko pidettyä keskisykkeen lenkillä alle 160:n lyönnin/min.. Lähdin siis matkaan lempeällä vauhdilla, ja tähtäsin 5 km lenkkiin. Saavuttuani vitosen kohdalle juoksu tuntui kuitenkin niin hyvältä, että päätin jatkaa vielä 2,5 km. Sykekään ei ollut tuossa vaiheessa noussut kertaakaan yli 160:n, joten aika hyvin olin pysynyt tavoitteessa!

Loppujen lopuksi 7,5 km taittui aikaan 57min 11s (7,37 min/km). Keskisyke oli 155, ja maksimi 171 - tavoite siis saavutettiin komeasti! Yritänkin nyt ainakin aluksi saada säännöllisten, hidasvauhtisten lenkkien avulla keskisykettä alemmaksi, ja vasta sen jälkeen kiristää vauhtia. Lienee järkevää paitsi peruskunnon, myös vammojen ehkäisemisen kannalta.

Summa summarum: taas on hyvä olo ja iloinen mieli lenkistä! Nyt sitten palautuminen käyntiin ruoalla ja MM-kisojen jälkilähetyksellä - kaunista iltaa lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti