Taas on päivä kääntynyt iltaan ja olen oppinut jälleen jotain uutta. Ensiksikin, jos todella tykkää banaanin hajusta, kannattaa jättää kuoret autoon muhimaan muutamaksi tunniksi. Voin kertoa, että tällainen köyhän miehen wunderbaum luovuttaa tuoksuaan melko hyvän aikaa senkin jälkeen, kun kuoret on kiikutettu roskikseen. Toiseksi, äitini lisäksi minua rakastavat täysin ehdoitta sellaiset nuppineulan pään kokoiset pienet paskiaiset, joita ainakin tänään oli lenkkipolku aivan täynnä. Kolme niistä löysi tiensä silmääni, eikä näiden yksilöiden melko välitön tuho oikein räpytellessä lohduttanut.
Eli lenkillä on siis taas oltu! Ja voin kertoa, että hyvä olo on jälleen kerran. Hölkkäsin saman matkan kuin eilenkin (Petikon 4,7 km lenkki), mutta tällä kertaa kiristin puolessa välissä tahtia. Matka menikin yli viisi minuuttia eilistä nopeammin - tänään aika oli 32:31, mikä vastaa 6 min 55 s / km vauhtia. Mukavinta lenkissä oli se, etten ollut nytkään ihan puhki, vaikka loppua kohden meninkin lujempaa vauhtia. Huomenna ajattelin mennä aamulenkille (jos herään tarpeeksi ajoissa), minkä jälkeen onkin edessä pitkä työpäivä. Illalla onkin sitten vuorossa jo eilen mainostamaani maailman parantamista ja humaltumista. Eihän se elämä ihan pelkkää kuntoiluakaan voi olla, vai mitä?
Itse asiassa tuosta voisikin jatkaa pari sanaa. Usein ihmiset lähtevät pudottamaan painoa tai kasvattamaan kuntoa todella mustavalkoisesti. Jätetään esimerkiksi kaikki herkut kokonaan ruokavaliosta pois, eikä sallita itselleen edes yksittäisiä "juhlapäiviä". Olen itsekin tuollaiseen joskus sortunut, mutta pidemmän päälle en usko ratkaisun olevan kestävä. Kyse pitäisi olla elämänmuutoksesta, ei projektista. Projekti voi sujua aivan erinomaisesti, mutta kaikki projektit päättyvät joskus. Kun kyse on painonpudotuksesta tai kunnon kohentamisesta, projektin päättyminen merkitsee aika vääjäämättä painon nousua ja kunnon rapistumista. On ihan hienoa, jos esim. sukujuhlissa ei vedä sitä kokonaista kermakakkua, mutta jotenkin tuntuu älyttömältä, jos ei silloin tällöin pysty rentoutumaan. Kaikelle on aikansa, niin arjelle kuin juhlallekin. Jos ei elä ihan kuin sika pellossa, sitä arkea pitäisi olla huomattavasti enemmän kuin juhlaa. Ja arkirutiineistahan onnellisuus, urheilullisuus ja kohtuullinen paino loppujen lopuksi muodostuvat.
No niin, saarnalle pistetään nyt stoppi.
Päätetään kuitenkin vähän positiivisempaan mainostukseen: Jos olet koskaan harkinnut lenkkeilyn aloittamista, nyt olisi aivan loistava hetki siihen! Ulkona on sopivan lämmintä, aurinko ei helota enää polttavan kuumasti ja lenkkipoluillakaan ei ole ihan samanlaista ruuhkaa kuin kesälomien aikaan. Siitä vain lenkkarit jalkaan ja ulkoilemaan! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti