Pakko näin kahvitauolla tuulettaa vähän ajatuksia... Löysin nimittäin eilen illalla blogeja selatessani pari nuoren naisen ylläpitämää päiväkirjaa, jotka järkyttivät melko lailla. Itsehän olen reippaasti ylipainoinen, ja aika harva on varmaan kanssani eri mieltä siitä, että elintavoissani on (ollut) korjaamisen varaa. Väittäisin lisäksi, että suhtaudun laihdutukseen terveellisesti: en pyri mihinkään alapainon rajoille, vaan normaalipainoon tai jopa vähän sen yli - mikä sitten itsestä hyvältä ja oikealta tuntuukaan.
Mutta voi näitä tyttöraasuja, jotka pakkomielteisesti haluavat pudottaa painoaan alipainoon asti, vaikka ovat jo nyt normaalipainossa..!
Silloin tällöin uutisissa näkee juttuja siitä, kuinka media luo varsinkin nuorille naisille valtavia ulkonäköpaineita. Pitää olla tietyllä tavalla kaunis ja ennen kaikkea laiha ennen kuin on lupa pitää itsestään. Olen aina suhtautunut näihin juttuihin vähän yliolkaisesti: eihän nyt kukaan oikeasti voi hypätä mukaan tuohon junaan! Mutta näköjään voi. Eräskin lukioikäinen (jonka painoindeksi muuten oli n. 25) julkaisi sivuillaan huoneentauluja, joissa luki mm. "I'm fat, I'm ugly, I'm worthless, I'm useless, I'm depressed, I'm not ok, I want to die, I hate myself". Tuo on oikeasti ihan kamalaa. Tuo tyttö oli painoindeksin mukaan normaalipainoinen (olkoonkin indeksin ylärajalla), minkä lisäksi hän on vielä kasvuiässä. On todella järkyttävä lukea, miten nuori mieli yhdistää ylipainon täysin suoraan arvottomuuteen. Ihmisellä ei siis tee mitään, jos hän painaa liikaa.
Voi vain toivoa, että tällaiset ihmiset oppivat oikean elämän kautta, että se äärimmäinen hoikkuus ei välttämättä tuo onnea. Kohtuus kaikessa. Tämän lisäksi minulle on aina ollut mysteeri, miksi naiset kuvittelevat miesten ihannoivan sellaisia naisia, jotka kropaltaan muistuttavat lähinnä teinipoikia (enkä nyt tarkoita, että laihduttamisen motiivi olisi miesten miellyttäminen - kunhan pohdin tätäkin asiaa). Jos on vartalotyypiltään luontaisesti mallia petite, niin olkoon vain, mutta jos ei ole, niin ei sitä omaa kroppaa voi muokata kuin tiettyyn rajaan asti. Julkkiksista esimerkiksi Jennifer Aniston on mielestäni aina näyttänyt aivan nälkiintyneeltä: hänen kehonsa ei selvästikään kuuluisi olla noin kevyt.
Tämä oli ehkä vähän masentavaa vuodatusta näin viikonlopun alkuun. Tässä on kuitenkin itse joutunut miettimään, mikä on oman laihduttamisen motiivi, mikä sen tavoite - mikä on tervettä ja järkevää ja mikä ei. Kun näkee toisia ihmisiä, joita kirjoitustensa perusteella uhkaavat erilaiset syömishäiriöt, voi olla onnellinen siitä, että omana ongelmana on vain ylipaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti