tiistai 6. syyskuuta 2011

Paino laskee

Taas on uusi viikko jo hyvässä vauhdissa, ja eilinen meni suunnitelman mukaisesti ilman liikuntaa. Jalat, varsinkin takareidet, olivat eilen vielä melko väsyneet, mutta kipeät ne eivät varsinaisesti olleet. Olen tästä todella tyytyväinen, sillä olen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota venyttelyyn ja lämmittelyyn ennen lenkkiä ja sen jälkeen - ilmeisesti hyvällä tuloksella!

Blogini nimessähän lukee "juoksublogi", mutta niin kuin on ehkä käynyt jo ilmi, on kyseessä myös painonpudotuksen seuraaminen. Itse asiassa bloggerin mukaan aika moni lukija eksyy sivuille nimenomaan painonhallinnasta lukemaan, mutta tähän mennessä olen keskittynyt aika lailla tuohon juoksuharrastukseen ja puhunut painostani vain vähän. Puhutaan nyt siis hetki painosta ja syömisestä!

Tätä "uutta elämää" on nyt kestänyt kaksi viikkoa, minä aikana paino on laskenut 118,1 kg:sta 116,3 kg:aan. Vyötäröltä on samaan aikana lähtenyt 1,5 cm, joten suunta näyttää olevan oikea! Painoahan on itse asiassa aika ongelmallista seurata, koska se voi nestetasapainon heilahtelujen vuoksi muuttua päivästä toiseen aika radikaalistikin. Siksipä minua on aina hieman huvittanut - niin kiva kun muiden laihdutusblogeja onkin lukea - kun joku blogisti on onnensa kukkuloilla "kun tänä aamuna paino oli alle xx kg" tai sitten vastaavasti murheen murtama, jos paino "ei ole liikkunut mihinkään". Ymmärrän hyvin tavoitteiden tärkeyden, ja varmasti itsekin mainitsen blogissani, kun tasaluvut paukkuvat. Silti ei yksittäisen päivän mittaustuloksille kannata antaa juuri mitään arvoa. Tietyn rajan saavuttamisessa on myös vaarana se, että tavoitteen saavutettuaan tavallaan "luovuttaa" ja palaa takaisin vanhaan elämäntapaan. Itse käyn vaa'alla joka aamu ja merkitsen painon Excel-taulukkoon. En silti kiinnitä mitään huomiota yksittäisen päivän tulokseen. Parin-kolmen viikon seuranta sen sijaan antaa jo hyvin suuntaa siitä, millainen vaikutus elämäntavalla on painon nousuun/laskuun.

Miten sitten olen muuttanut ruokailutottumuksiani? Yksi suurimmista ongelmistani on olllut, etten ole koskaan saanut syötyä aamiaista. Nälkä minulle tulee yleensä vasta puolen päivän aikaan, jolloin on vaarana syödä liian tuhti lounas. Nyt olen yrittänyt väkisin syödä aamuisin tuollaisen Elovena-pikapuuron, joka lämmittää edes jonkin aikaa vatsan pohjalla. Muuten syön aika lailla samalla tavalla kuin ennenkin, mutta annoskoot ovat pienempiä. En hyljeksi mitään ruoka-ainetta, vaan yritän mieluummin pysyä kohtuudessa. No okei, en syö arkisin rasvaisia viinereitä, pizzoja ym, mutta jos on "karkkipäivä" (eli baari-ilta), voin hyvillä mielin ostaa jotain epäterveellistä yösyömistä.

Koko ajan yritän pitää mielessä, että tässä luodaan pohjaa loppuelämälle. Ylipainoa on niin runsaasti, että ns. "lopputavoitetta" ei voi muodostaa - on vain muutettava elämäänsä ja muututtava sen mukana.

P.S. Ai kun kutkuttaisikin taas lähteä illalla lenkille... Järkevää olisi tänään tosin vain kävellä, mutta mutta... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti