Janoinen Laiskuri

Selailin eilen illalla kevään ja alkukesän blogikirjoituksiani, ja pakko on todeta, että ihmisen muisti on yllättävän lyhyt! Koko alkukesänhän minua vaivasi oikean jalan mystinen puutuminen, joka vei lenkkeilystä kaiken ilon. Nyt kun jalka on kestänyt jo muutaman viikon ajan juoksun rasitusta ilman ongelmia, oli koko asia jo ehtinyt kadota mielestäni. Todella helpottava juttuhan tuo on, mutta täytyy yrittää pitää mielessä ainakin se, että vammoja voi tulla, jos touhusta unohtuu maltti.

Eilisen liikuntasuoritukesta vastasi kierros golfkentällä. Peli meni kivasti, ja lopputulos 94 lyöntiä on omaan ailahtelevaan tasooni (händäri n. 18) nähden ihan hyvä. Kierroksen jälkeen iski oikein kunnon nälkä, ja golfin aiheuttama kalorivaje tuli paikattua club sandwichilla ja ranskalaisilla - syntistä, mutta ah niin maukasta. :)

Laiskurin eilinen eväs muistutti erehdyttävästi kuvassa olevaa annosta.

Tänään ehdin sitten taas juoksupoluille. Valitettavasti myöhäinen lounas ei ollut ehtinyt ihan laskeutua, joten vauhti oli pidettävä todella maltillisena. Lisäksi ilma oli hyvin lämmin (n. 22-23 astetta), minkä johdosta kroppa alkoi osoittaa merkkejä nestevajeesta viiden kilometrin kohdalla. Muuten oli kiva jolkotella rauhalliseen tahtiin, ja 13 km lenkki taittui aikaan 1:36 ja risat (7:24/km). Tällä kertaa ei loppukiri käynyt mielessäkään, koska päällimmäinen tunne viimeisten kilometrien aikana oli valtava jano. :) Nyt on taas kroppa onnellisesti nesteytetty ja lihasten olotila mukavan raukea - kiva on taas liikkua ilman jalkavaivoja!