perjantai 8. helmikuuta 2013

Viking Bach

On (onneksi) taas perjantai, ja Laiskurin viikko on mennyt arkisissa, mutta ihan hyvissä merkeissä. Kävelyprojekti etenee aikataulussa (jäljellä 41 lenkkiä ennen vappua), ja viikoittainen sulkapallovuorokin tuli mätkittyä eilen. Näköjään emme osaa enää pelata muita tuloksia kuin 4-1 Laiskurille, mutta tiukkoja eriä oli taas kerran useita - jatkopalloille mentiin kahdesti. Ennen peliä oli jo valmiiksi jotenkin väsynyt olo, ja vaikka pelin jälkeen kropan valtaa aina tietynlainen euforia, niin tänään lihakset ovat huutaneet lepoa. No, olin suunnitellut lepopäivän vasta huomiseksi, joten jalat eivät saaneet tällä kerta armoa, vaan kävin kiskaisemassa normaalin iltalenkkini.

Taisin jo aikaisemmin mainita, että kävelyreittini kulkee Katajanokan ympäri. Katajanokallahan on tunnetusti Viking Linen terminaali, ja tänään juuri terminaalia ohittaessani kävi aika hauska sattuma, joka on ihan pakko jakaa - pahoittelen! :)

Lähdetään kuitenkin hieman kauempaa liikkeelle. Eräs hyvä ystäväni on menossa ensi elokuussa naimisiin, ja hän on pyytänyt minua bestmanikseen. Jossain vaiheessa mieleen tuli, että voisin soittaa hääjuhlassa hääparille laulun, jota ainakin Englannissa soitetaan usein häätilaisuuksissa, nimittäin Bachin kantaatin, joka englanniksi kulkee nimellä "Jesu, Joy of Man's Desiring" (Bachin teoksesta "Herz und Mund und Tat und Leben" - jännästi muuten jätetty latinan vokatiivi "Jesu" tuohon nimeen). Tämä kantaatti on mielestäni yksi kauneimpia lauluja, joita simppelillä duuri-molli-tonaliteetilla on koskaan saatu aikaiseksi. Tässä yksi hienoimpia kitarasovituksia siitä (hieno VHS-nauhoitus vieläpä):

http://www.youtube.com/watch?v=0iX8tsA0N7E

Enivei, laulussa on kohta, jossa teema kulkee C-duuri-kolmisointua ensin ylös ja sitten oktaavin ja pienen seiskan kautta alaspäin (sorry tämä musiikkislangi). Tuossa YouTube-pätkässä tämä tulee tasan kohdassa 2:05. Joka tapauksessa, kun mielessäni hyräilin juuri tätä kohtaa Viking-linen terminaalin edessä, kuuluu terminaalin kaiuttimista täsmälleen tuo sama kolmisointu, vieläpä siitä sävellajista, jossa ajatuksissani olin! Kyseessä oli siis ihan sellainen "plim-plom, nyt tulee tiedotus" -äänimerkki, mutta tällä kertaa se kuulosti Laiskurin korviin ihan Bachilta

Huuh, olipa pitkä juttu. Älkää sitten erehtykö kysymään minulta, mitä yhteistä on Ernest Hemingwaylla, helsinkiläisellä pubilla, Manic Street Preachersillä ja minulla - tulee vielä pidempi (ja aivan yhtä vähän mielenkiintoinen) tarina! :)

Huomenna on Laiskurin vapaapäivä, sunnuntaina sitten taas lepopäivän jälkeen kävelylle. Rauhallista viikonloppua kaikille tänne eksyneille!

4 kommenttia:

  1. Tää on erinomainen esimerkki siitä mitä lenkkeilijän päässä tapahtuu tienpäällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - parhaimmillaan ei kilometrejä ajattele lainkaan, kun ajatukset karkaavat jonnekin aivan muualle! :)

      Poista
  2. Tällaisin miettein ja tapahtumin sinun kävelylenkit on pian kävelty haastetta ajatellen. :)

    Ihana yllätys hääparille. Kappale on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nähdä, miten kappaleen kanssa käy, koska tuo sovitus on ainakin tosi hankala, ja treenata pitäisi paljon. Katsotaan nyt, jääkö vain kauniiksi ajatukseksi! :)

      Poista