Keskellä viikkoa mennään, ja tänään olisi ollut mahdollinen juoksupäivä. Jalat tuntuivat kuitenkin alkuillasta vielä niin väsyneiltä, että Laiskuri katsoi parhaaksi liikunnan sijaan lepäillä kotona. Päätös oli kaikin puolin arveluttava: Stargate SG-1 -dvd:tä oli ehtinyt kulua vasta viitisentoista minuuttia, kun ystävä vaikeroi lähipubisssa: "tulethan tänne, muuten on elämäni ollut aivan turhaa!" No, ehkä aivan noin melodramaattinen ei ystävän kutsu ollut, mutta yhtä kaikki ei Laiskurista ollut miestä vastustamaan hyvää seuraa!
Kyseistä ystävää ei Laiskuri ollut nähnyt moneen kuukauteen, joten mukavaa oli! Kuitenkin illan jälkeen jäi syyllinen olo kaivertamaan mieltä: tällaiset keskiviikko-oluet eivät voi olla hyväksi elämäntapamuutoksen kannalta..! Tuntuukin siltä, että olen viime päivinä joutunut ihan oikeasti pohtimaan, mistä on kyse: jos elämältä kerran haluaa terveyttä ja parempaa kuntoa, niin tarkoittaako se rautaisella itsekurilla vältettyjä kuukauden sosiaalisia kohokohtia, vai voiko tällaiseen elämään sisältyä myös sellaista ajanvietettä, joka niin sanotusti "ruokkii sielua", mutta "tuhoaa ruumista"?
Kysymys on hankala, eikä siihen varmaan ole yksiselitteistä vastausta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että perheen jälkeen suurinta iloa elämässä tuovat hyvät ja läheiset ystävät. Valintaa oman hyvinvoinnin ja ystävien välillä ei oikein voi tehdä, koska ne ovat niin tiukasti kytkeytyneet toisiinsa. Nyt, kun vuosi lähestyy loppuaan, ystävät ottavat herkästi yhteyttä ja haluavat tavata, kun tajuavat, että pitkään aikaan ei olla nähty. Tällaista tämä aika vain on. Tuntuu siltä, että parin viime viikon aikana elämäntapani nyt vain on hieman epäterveellisempi kuin mitä se viime kuukausina on ollut ja että tämä minun on vain hyväksyttävä. Ei kyse ole siitä, että olisin jollain lailla luopumassa tavoitteistani - ei todellakaan. Toisinaan sitä vain täytyy ottaa läheiset enemmän huomioon kuin muina aikoina, ja tästä tuntuu juuri nyt olevan kyse.
Huomisilta menee valitettavasti täysin töiden parissa, mutta perjantaiksi olen suunnitellut kevyen lenkin. Lauantaina tai sunnuntaina aion pitkästä aikaa käydä Petikossa juoksemassa mäkisessä maastossa vauhdikkaan kympin. Korkea syke ja äärirajoilla meneminen tuottivat viime viikolla niin paljon tuskansekaista nautintoa, että laiskahkon viikon päätteeksi tekee hyvää testata vähän myös vauhtikestävyyttä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti