Eilen tuntui 3,1 km matka yllättävän kevyeltä juosta nopeasti, ja jäin pohtimaan, olisinko jaksanut pitää vauhtia yllä vielä pidempään. No, tänään oli sitten ihan pakko päästä kokeilemaan nopeasti juostua vitosen lenkkiä! Tai tarkalleen ottaen kyseessä on 4,9 km, sillä tuota puuttuvaa sataa metriähän kirosin syyskuussa, kun luulin ensimmäistä kertaa juosseeni alle kuuden minuutin kilometrivauhtia...
Joka tapauksessa suunnistin illan jo pimettyä Pitkäkoskelle. Juoksu lähti pienen alkuverryttelyn jälkeen mukavasti liikkeelle, mitä nyt sääret hieman protestoivat kovaa alkuvauhtia. Vaikka hengitys tuntuikin välillä vähän liikaa "pintahengitykseltä" (eli siltä, etten saanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla happea), jaksoin kuitenkin pitää vauhdin aika hyvin kasassa. Vasta loppumatkasta piti pikkaisen löysätä mäkien päällä, jotta syke pääsi hieman laskemaan.
Koska edellinen enkkani oli ollut karvan alle puoli tuntia, otin optimistiseksi tavoitteeksi 29 minuutin alituksen. Ja mitä kummaa - loppukirin jälkeen kello pysähtyi aikaan 27:01! Jos olisin tajunnut 27 minuutin rajan olleen noin lähellä, olisin ihan varmasti nipistänyt vielä tuon pari sekuntia pois, mutta olen kyllä tuohon lähes kolmen minuutin ennätysparannukseen todella tyytyväinen! Samalla tuli tehtyä taas uusi keskinopeusenkka: 5:31/km! Sinänsä hassua, että keskinopeus oli tänään eilistäkin parempi, mutta toisaalta alkumatkalla on pari alamäkeä, jotka parantavat jonkin verran aikaa. Keskisyke oli tänään 174 ja maksimisyke 185, joten noiden lukemien valossa ei olisi ollut varaa kauheasti enää kiristää.
Ikävää tässä on vain se, että freelance-työt odottaisivat vielä tekijäänsä... Vaihtoehtona olisi herätä aamulla todella aikaisin, mikä on aamutorkulle Laiskurille todella vastenmielinen ajatus... Mutta ehkä se on kuitenkin kaikista järkevin vaihtoehto. Juu, näin tehdään. Saapahan ainakin paremmin nauttia nyt juoksun tuomasta hyvästä olosta ja uudesta ennätyksestä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti