Sadejuoksu

Phuh, kiirettä on pitänyt ja blogin täyttäminen on taas kerran jäänyt väliin! Syksyn työt alkoivat leppoisan lomailun jälkeen ilman pehmeää laskua, ja viime viikko oli muutenkin aivan täynnä menoja. Suurimman osan vapaa-ajasta lohkaisivat ystäväni polttarit ja niiden suunnitteleminen. Luulisi, että tuollaisten kekkereiden järjestäminen kävisi käden käänteessä, mutta kaikkea muuta... Suurin stressi taisi kuitenkin tulla siitä, viihtyykö itse päivänsankari ja muu porukka, vai meneekö homma tylsäksi istuskeluksi. Kaikeksi onneksi pelko oli turha - polttarit eivät olisi voineet mennä paremmin! Sulhanen itse oli liikuttavan otettu vaivannäöstä ja sanoi, että kyseessä oli hänen elämänsä hauskin päivä. Jotain siis tehtiin oikein! :)

Polttareista on nyt viikko aikaa, ja tämä viikko onkin sitten mennyt vähän sumussa ja humussa. Päivärytmi nimittäin keikahti pahasti päälaelleen, eikä olo ole ollut kauhean energinen. Yhtenä iltana pääsin onneksi pelaamaan sulkapalloa, ja tänään pakotin itseni juoksemaan 7,3 km lenkin sateessa. Juoksu ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, mutta hyvä mieli jäi siitä, että sain itseni sohvalta ylös! Paluumatkalla törmäsin sitten Nordenskiöldinkadulla valtavaan juoksijajoukkoon - olin täysin unohtanut, että tänään juostaan Helsinki City Marathon! Koska reitti kotiin oli tukittu, lähdin etsimään kiertotietä Töölön kautta. Viiden minuutin kuluttua löysin itseni sitten liikennevaloista, jonka edessä tuo samainen joukko juoksi Mannerheimintietä etelään... :) Olisi ehkä jossain vaiheessa pitänyt selvittää juoksureitti! Kotiin kuitenkin päästiin melkoisen kiertotien kautta, ja oikeasti on todella hienoa, että tuon mittakaavan juoksutapahtuma järjestetään Helsingissä!

Huomenna olisi vuorossa pienen tauon jälkeen golfkierros. Ja golfista puheen ollen pari viikkoa sitten sattui sellainenkin ihme, että kahdella peräkkäisellä kierroksella meinasi tulla kaikkien golffareiden ahnaasti tavoittelema hole-in-one! Molemmilla kerroilla pallo jäi lopulta n. 30 cm päähän kupista, joten läheltä piti. Alla todistusaineistoa ensimmäisestä läheltä piti -tilanteesta. Kyseessä oli Luukin kentän 11. väylä (155 m), jossa puolitehoilla lyöty puu-5 oli likellä upota.

Edes Laiskuri ei saanut tätä birdie-puttia enää ohitse.

Nyt on vuorossa pieni päivälepo, ja sen jälkeen Laiskuri alkaa jännittää keihäsmiehiä ja Nooralotta Nezirin välieräjuoksua. Mukavaa urheiluiltaa itse kullekin!

Työviikko

Laiskurin viikko on pyörähtänyt pitkälti töiden merkeissä. Yksi artikkeli on aiheuttanut paljon enemmän päänvaivaa kuin olisi ollut suotavaa, joten ihan tosissaan on saanut aivotöitä tehdä. Vastapainoksi sitten kroppa on aika suorasukaisesti ilmoittanut, että lomaviikon ylettömän golffauksen johdosta on parempi pitää taukoa - niinpä olenkin keskittynyt tällä viikolla syömään järkevästi ja jättänyt liikunnan kokonaan väliin. Ratkaisu on tuntunut hyvältä, ja ruokarytmi on pysynyt oikein sopivana.

Tänään menin ensimmäistä kertaa viikkoon rauhalliselle kävelylenkille. Tuntui suoraan sanottuna siltä, että liikuntataukoa olisi ollut hyvä jatkaa vielä muutama päivä, sillä koivet olivat vieläkin yllättävän rasittuneet. Hieman ihmetyttää, sillä edellisestä golf-kierroksesta on jo viikko aikaa, mutta tällaista tämä on. Kun ei enää ole ihan nuori, niin tavallista rankempi urheilukuuri vaatii pitkän palautumisajan. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten Teemu Selänteen haastattelusta, kuinka hän reiluna parikymppisenä naureskeli oman NHL-joukkueensa veteraanipelaajille, jotka venyttelivät aina pitkään ja tunnollisesti ennen ottelua ja sen jälkeen. Täytettyään kolmekymmentä ei Teemua kuulemma enää kauheasti naurattanut... Rapistumista, sitä se on! :)

Huomenna on viikon ainoa varsinainen vapaapäivä. Ohjelmassa piti olla aamuinen golf-kierros, mutta nähtävästi kierroksia tuleekin kaksi. Vähän hirvittää, sillä koivet protestoivat jo tänään sen verran rankasti, että iltakierroksen jälkeen voi olla luvassa melkoista vanhus-kävelyä... Mutta kiva päästä taas hutkimaan palloa! Työviikosta on tulossa taas intensiivinen, joten pieni breikki tekee hyvää. Ensi viikonloppuna on ohjelmassa myös kaverin polttarit, ja niissäkin riittää vielä järjestelemistä... Mutta eiköhän se siitä - ensi kertaan Laiskurin luolasta!

Lomaltapaluu

Laiskurin blogihiljaisuus rikkoutuu taas. Tällä kerralla syy hiljaisuuteen oli kesän ainoa lomaviikko, joka vierähti kaverin mökillä täysin ilman nettiä. Täytyy sanoa, että elämä ilman sähköpostia, Facebookia ynnä muita ei tehnyt lainkaan tiukkaa! Ihmetellä täytyy, miksi esim. FB:ssä tulee käytyä niin monta kertaa päivässä, vaikka ilmankin pärjää vallan mainiosti. Ei sikäli, että välttämättä haluaisin pärjätä, mutta kuitenkin. :)

Lomaviikko vierähti erittäin nopeasti hyvässä seurassa ja mukavan tekemisen merkeissä. Kyseessä on hyvin perinteinen reissu, sillä ensimmäisen kerran teimme vastaavan matkan jo kahdeksan vuotta sitten. Ohjelma reissulla on pysynyt täysin muuttumattomana: golfia, grillausta, saunomista, uimista, filosofointia, vähemmän filosofisia juttuja, pokeria ja Trivial Pursuitia. :) Golfkierroksia kertyi viikon aikana yhteensä seitsemän. Yhtenä päivänä pelasimme kaksi kierrosta, ja yksi päivä oli ihan suosiolla lepopäivä. Pelit menivät yllättävänkin kivasti (keskiarvo n. 98 lyöntiä), ja ennen kaikkea oli mukava päästä pelaamaan sellaisilla kentillä, joissa ei tule käytyä kuin ehkä kerran kesässä. Lähinnä pelasimme Salon seudun kenttiä ja kauimmillaan eksyimme Paraisille Archipelagia Golfiin.

Runsas liikunta piti huolen siitä, että pahempaa repsahdusta ei painonhallintaan päässyt tapahtumaan, ja hyvä niin. Iltaisin en edes yrittänyt katsoa sen kummemmin, mitä suuhuni pistin, ja kesän grillimakkara-kiintiö tulikin aivan varmasti täyteen. Toisaalta sitten menimme joka ilta verrattain aikaisin nukkumaan, minkä ansiosta sekä ruoka- että (varsinkin) juomapuoli pysyivät hyvinkin kohtuuden rajoissa.

Eilen yritin jo päästä käsiksi normaaliin arkiliikuntaan sulkapallon muodossa. Ikävä kyllä olimme ehtineet kaverini kanssa lämmitellä vasta muutaman minuutin, kun hänen nilkkansa muljahti. Tuskin siinä mitään yliojentumista pahempaa sattui, mutta peli jäi tällä kertaa siihen. Nyt täytyy vain toivoa, että vamma ei ole pitkäaikainen, sillä molemmilla kiiluu silmissä jo uusi yritys ensi viikolla! :)

Sulkapallon keskeytyminen saattoi olla ihan hyvästäkin, sillä tänään on jaloissa tuntunut aika raskaalta. Ajattelinkin pitää huomisen vielä taukoa ja katsoa sitten torstaina, josko rauhallinen lenkki piristäisi fiilistä. Arki on kuitenkin taas alkanut, ja rutiineihin on erittäin mukava päästä taas käsiksi!

P.S. Korva- ja kurkkutulehdus ovat nyt onnellisesti takanapäin, jee!

Urheilua kerrakseen

Korvatulehdus alkaa olla jo menneen talven lumia, mutta valitettavasti tulehdus levisi loppuviikosta kurkun puolelle. Kurkku on vieläkin arka, mutta se ei suinkaan ole estänyt Laiskuria liikkumasta! :) On ehkä tyhmää liikkua, kun ei ole aivan täydessä tikissä, mutta minkäs teet. Mielessä on vieläkin maaliskuinen influenssa, joka tuhosi täysin hyvässä vauhdissa olleen kävelyprojektin. Harmittaa vieläkin niin vimmatusti, etten kerta kaikkiaan suostu antamaan basilleille valtaa!

Viime postauksen jälkeen ehdin käydä vielä loppuviikosta pitkällä kävelylenkillä ja golfia pelaamassa ennen kuin oli tauon paikka. En liikkunut lauantaina ja sunnuntaina käytännössä pätkääkään, mikä oli ihan perusteltua: takana oli peräti yhdeksän liikuntapäivää ilman taukoa. Liikahan tuossa tuli aherrettua ilman välipäivää, mutta toisaalta kunto tuntui sen tällä kertaa sallivan.

Tämä viikko on käynnistynyt hyvin epätyypillisesti: liikuntakertoja on kahden päivän aikana takana jo neljä! Eilen aamu käynnistyi golfkierroksella, ja illalla innostuin vielä heittämään varmastikin kaikkien aikojen nopeatahtisimman kävelylenkin (7,25 km, keskivauhti 8:57/km, eli 6,7 km/h). Ihmetellä täytyy, että koivet eivät protestoineet pikakävelyä, mutta oli aika hauska kokeilla, kuinka ripeästi jaksaa edetä ilman, että jalat irtoavat kunnolla maasta. :) Vauhti ei toki ollut tasaista, vaan välillä himmailin selvästi hitaammin.

Tänään kurkku alkoi tuntua sitten hieman paremmalta, joten lounaan päälle uskaltauduin pitkästä aikaa kunnon lenkille. Upeassa säässä meni leppoisasti 10,3 km (7:41/km), ja mikä parasta, jalat eivät protestoineet hetkeäkään! Nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että voi alkaa rakentaa juoksukuntoa järjestelmällisemmin (kunhan vain pöpö lähtee lopullisesti pois). Kivakiva!

Alkuviikon viimeinen urheilusuoritus oli sitten nyt illansuussa tunti sulkapalloa. En ehtinyt huilata lenkin jälkeen kuin puolitoista tuntia, kun piti taas lähteä riehumaan. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi huitoa, ja peli oli tasokkaampaa kuin aikoihin (erät 3-2 Laiskurille)!

Jottei liika olisi taas liikaa, keskityn huomenna kiltisti töihin ja jätän urheilun väliin. Perjantaiksi ja lauantaiksi on jo sovittu golfia, joten torstai voisi olla hyvä ilta juoksulenkille. Kovin ovat siis liikunnalliset mietteet Laiskurin luolassa, ja pakko sanoa, että se tuntuu hyvältä!

Korvatulehdus

Lupaavasti alkanut viikko oli saada kurjan käänteen, kun oikea korva meni heti maanantai-iltapäivästä täysin lukkoon. Kun korvaa alkoi lisäksi hieman särkeä, marssin suorinta tietä lääkäriin, joka määräsikin tippojen lisäksi antibioottikuurin. Kysyin lääkäriltä arasti, voinko tulehduksesta huolimatta mennä tiistaina sulkapalloa pelaamaan. Hän totesi, että yleensä olisi hyvä pitää liikunnasta kolmen päivän tauko, mutta että sulkisvuoroa ei välttämättä tarvitse jättää väliin, jos olo ei ole kauhean paha.

Tämän Laiskuri tulkitsi sitten luvaksi harrastaa liikuntaa juuri niin paljon kuin mieli tekee! :)

Jo maanantaina kävin lääkärin jälkeen leppoisalla kahdeksan kilometrin kävelyllä, ja tiistaina oli tosiaan sulkisvuoro. Erät menivät jälleen kerran puhtaasti Laiskurille 6-0, ja sitä siinä pelin jälkeen ihmeteltiin. Taas meni nimittäin pari erää jatkopalloille, ja muutenkin peli oli totuttuun tapaan tasaista. Onneksi kaverin pelihuumori näyttää kestävän hyvin, vaikka erävoittoja ei liiemmin ole tullutkaan. :)

Uudesta sykemittarista kun saa kaikenlaiset käppyrät kätevästi esille, niin ajattelin jakaa täällä eilisen sulkispelin sykevaihtelun. On nimittäin mielenkiintoista seurata, kuinka kropan palautuminen hidastuu rasituksen myötä. Kuvassa olevat notkelmat ovat erätaukoja, jolloin istumme aina minuutin tai kaksi hörppimässä vettä ja höpöttämässä. Jos vertaa paria ekaa taukoa kolmeen viimeiseen (ja varsinkin aivan viimeiseen), niin aika selvä ero on siinä, kuinka alas syke tauon aikana vajoaa.

Sulkapallo ei ole lainkaan vihamielinen otus,
mutta silti se saa viikoittain pahasti köniinsä.

Tänään lähdin sitten heti lounaan jälkeen kävelylle (ajattelin, että juoksun voisi sentään jättää korvatulehduksen ajaksi väliin). Lenkille tuli lopulta yllättävän paljon mittaa, kaikkiaan 15,8 km. Nyt tuntuu lähinnä akillesjänteissä pientä rasitusta, mutta muuten on hyvä olo. Korvakaan ei ole enää ihan täysin lukossa, joten tropit tuntuvat tehoavan, jee!

Viikko näyttää jatkuvan terveellisissä merkeissä. Huomiseksi suunniteltu terassi-ilta työkaverin kanssa nimittäin peruuntui, joten huomennakin voisi olla mahdollisuus eksyä Keskuspuiston poluille... Katsotaan nyt, taukoakin tarvitaan. :)

Viikon aloitus

Laiskurin kiireetön maanantai-aamu alkaa olla finaalissa, mutta vielä on sen verran kahvia jäljellä, että ehtii jotain tännekin kirjoittaa. :)

Viime viikko oli liikunnan suhteen ehkä kesän paras. Mieli oli koko ajan virkeä ja motivoitunut, ja kaksi juoksulenkkiä kruunasivat hyvän fiiliksen! Kävin siis myös lauantaina lenkillä (7,2 km, 7:30/km), vaikka jalat (varsinkin reidet) olivat tosi väsyneet. Mutta väsymyksestä viis, kun penikat eivät tälläkään kertaa vaivanneet! Luulen, että suurin syy jalkojen hyvinvointiin on kengissä: juoksin taas vanhat lenkkarit jalassa, eikä minkäänlaisia ongelmia tullut. Vaikka viime vuonna juoksinkin uusilla tossuilla, voi olla, että niissä on silti jotain, mikä ei koivilleni sovi. Harmi sinänsä, sillä muuten ne tuntuvat tosi hyviltä jaloissa, ja paksun pohjansa ansiosta ovat hieman armeliaammat myös polville. Lisäksi vanhoilla kengillä on menty jo niin monta sataa kilometriä, että eivät nekään loputtomiin enää kestä.

Tänään olisi kaikkein viisainta pitää välipäivä, sillä viime viikolla vain keskiviikkona en tehnyt mitään liikunnallista. Mieli kuitenkin taitaa vetää ainakin kävelylle, sillä tällaisella ilmalla olisi vain tosi sääli levätä. :) Huomenna on sitten sulkis-ilta, ja perjantaiksi on alustavasti sovittu golfia. Torstai saattaa mennä työkaverin kanssa seurustellessa, joten olkoon se sitten taukopäivä.

Nyt taitaa olla viisainta yrittää saada työt kunnolla käyntiin. Mieli tosin on jo illassa ja Paloheinän hiekkateissä!

Hyvä päivä

Viikko on kulunut aika lailla tyypilliseen tapaansa - maanantaina golfia, tiistaina sulkapalloa, muuten sitten töitä ja ystävien tapaamista. Tänään oli kuitenkin viikon ehdoton kohokohta ja muutenkin paras päivä pitkään aikaan: koivet olivat niin hyvässä kunnossa, että pystyin juoksemaan yhdeksän kilometrin lenkin! Uskomaton fiilis, kun sai pitkästä aikaa juoksun tuoman endorfiini-rysäyksen oikein täysimääräisenä! Vieläkin hymyilyttää. :)

Tarkoituksena oli tänäänkin vain kävellä, sillä kesän aikaisemmat lenkkiyritelmäthän ovat jääneet maksimissaan puolen tunnin nykäisyiksi, ja silloinkin penikat ovat paukkuneet oikein kunnolla. Tänään laitoin poikkeuksellisesti vanhat lenkkarini jalkaan, ja askel tuntui niissä niin hyvältä, että pakko oli kokeilla, josko juoksu toimisi. Ja toimihan se. :) Parin erittäin hitaan kilometrin jälkeen uskalsin jo luottaa siihen, että jalat kestävät tällä kertaa rasitusta, ja loppumatka olikin ihan unelmaa. En kiristänyt vauhtia missään vaiheessa kovinkaan nopeaksi, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tulin loppumatkan kuitenkin ihan selvästi lujempaa. Tällä hetkellä kondis ei näköjään tahdo kestää sellaisia alle 7 min/km vauhteja kuin muutaman kilometrin verran, mutta eiköhän tilanne ole tuossa loppukesästä sitten taas parempi. Tärkeintä oli saada jotain luottoa jalkoihin, niin että nyt voi toivon mukaan käydä taas lenkillä useamman kerran viikossa.

Harmaa käppyrä kuvaa vauhtia, punainen sykettä. Puolen tunnin
jälkeen syke meni näköjään meditaation puolelle.

Kuten kuvasta näkyy, ei sykemittarin GPS ole oikein elementissään metsän keskellä - tuossa vartin jälkeen alkoi pelto-osuus, joka loppui sitten n. 40 minuutin kohdalla. Tämä onkin sitten kuvaajan ainoa kohta, jolloin keskinopeustietoihin voi kunnolla luottaa.

Huuh, nyt katsomaan Espanjan ja Italian futispeliä, huomenna ehkä sitten hieman kevyemmälle kävelylle!