Hyvä päivä

Viikko on kulunut aika lailla tyypilliseen tapaansa - maanantaina golfia, tiistaina sulkapalloa, muuten sitten töitä ja ystävien tapaamista. Tänään oli kuitenkin viikon ehdoton kohokohta ja muutenkin paras päivä pitkään aikaan: koivet olivat niin hyvässä kunnossa, että pystyin juoksemaan yhdeksän kilometrin lenkin! Uskomaton fiilis, kun sai pitkästä aikaa juoksun tuoman endorfiini-rysäyksen oikein täysimääräisenä! Vieläkin hymyilyttää. :)

Tarkoituksena oli tänäänkin vain kävellä, sillä kesän aikaisemmat lenkkiyritelmäthän ovat jääneet maksimissaan puolen tunnin nykäisyiksi, ja silloinkin penikat ovat paukkuneet oikein kunnolla. Tänään laitoin poikkeuksellisesti vanhat lenkkarini jalkaan, ja askel tuntui niissä niin hyvältä, että pakko oli kokeilla, josko juoksu toimisi. Ja toimihan se. :) Parin erittäin hitaan kilometrin jälkeen uskalsin jo luottaa siihen, että jalat kestävät tällä kertaa rasitusta, ja loppumatka olikin ihan unelmaa. En kiristänyt vauhtia missään vaiheessa kovinkaan nopeaksi, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tulin loppumatkan kuitenkin ihan selvästi lujempaa. Tällä hetkellä kondis ei näköjään tahdo kestää sellaisia alle 7 min/km vauhteja kuin muutaman kilometrin verran, mutta eiköhän tilanne ole tuossa loppukesästä sitten taas parempi. Tärkeintä oli saada jotain luottoa jalkoihin, niin että nyt voi toivon mukaan käydä taas lenkillä useamman kerran viikossa.

Harmaa käppyrä kuvaa vauhtia, punainen sykettä. Puolen tunnin
jälkeen syke meni näköjään meditaation puolelle.

Kuten kuvasta näkyy, ei sykemittarin GPS ole oikein elementissään metsän keskellä - tuossa vartin jälkeen alkoi pelto-osuus, joka loppui sitten n. 40 minuutin kohdalla. Tämä onkin sitten kuvaajan ainoa kohta, jolloin keskinopeustietoihin voi kunnolla luottaa.

Huuh, nyt katsomaan Espanjan ja Italian futispeliä, huomenna ehkä sitten hieman kevyemmälle kävelylle!