Kävin eilen pyörähtämässä tunnin kävelylenkin aurinkoisessa säässä, ja harmittelin, että vielä joutuu odottelemaan juoksukauden alkua. No, heti illalla olikin Lina kertonut kommentissaan, että juoksupolut ovat jo sulia! Tämän seurauksena fiilistelin koko illan mm. Juoksija-lehden parissa, ja päätin lähteä tänään katsomaan Paloheinän teiden kuntoa. Jännä juttu - olin niin täpinöissäni pelkästä ajatuksesta, että nukuin hyvin katkonaisesti ja taisin nähdä untakin juoksemisesta. :)
Rauhallisen aamupäivän jälkeen suuntasin kohti Paloheinää. Matkalla näin jo pari juoksijaa tarpomassa asfalttia pelkässä t-paidassa, mitä pidin kyllä vähän liioitteluna. Vaikka lämpötila oli n. kymmenessä asteessa, kävi ulkona kuitenkin kylmä viima. No, perillä Paloheinässä olosuhteista ei oikein ottanut kunnolla selvää. Kävelijöitä näkyi joka puolella, samoin pyöräilijöitä. Kuitenkin myös pari hiihtäjää sivakoi pururadalle päin, joten Laiskurin lempilenkin kunto oli melkoinen arvoitus.
Hölkkäilin lopulta todella rauhallista vauhtia tutun ja turvallisen 7,3 km lenkkini. Paikoitellen tie oli aivan kesäkunnossa, toisinaan taas tien peittona oli monen sentin paksuinen jääkansi, jota pyöräilijät näyttivät pelkäävän Laiskuriakin enemmän. Useimmiten tien kunto oli jotain tältä väliltä: loskansekaista lunta, josta onneksi usein löytyi sellainen parinkymmenen sentin levyinen sula kohta. Ihan kohtalaisesti pääsi kuitenkin matkaa taittamaan, eikä esimerkiksi polven muljahtamista joutunut varomaan kuin ihan parissa paikassa. Nyt kun yöpakkasia ei ole enää (toivottavasti) luvassa, kohenee tien kunto varmasti jo muutamassa päivässä, ja vapun jälkeen koko reitti on jo toivottavasti sulana.
Oli kyllä melkoisen juhlava fiilis päästä taas tutuille lenkkipoluille! Nyt vain täytyy ottaa alku rauhallisesti ja totuttaa jalkojen lihakset ja nivelet ajatukseen siitä, että Mörkö on alkanut käydä lenkillä. :) Huomiseksi ajattelin ottaa palauttavan kävelyn, mutta tiistaina sitten taas Paloheinään, jos vain jalat ovat samaa mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti