Takaisin kotona

Takana on vuoden kenties kiireisin kuukausi, ja olo on lievästi sanottuna pöllämystynyt. Elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät kesäyliopistossa opettaessa, ja nyt on takana intensiivinen konferenssiviikko Zürichissä. On ollut mukavaa, antoisaa ja mielenkiintoista, mutta ei tällaista kyllä ihan loputtomiin jaksaisi..!

Kesäyliopiston kurssi oli todella kiva, ja opiskelijoiden palautelomakkeet olivat täynnä jopa punastuttavan hyvää palautetta. Yliopisto-opettaminen on yksi Laiskurin mahdollisia uravaihtoehtoja, joten tyytyväinen täytyy olla siihen, että opiskelijat tykkäävät. Normaalielämää ajatellen ei ehkä kuitenkaan ole hyväksi antaa itsestään niin paljon opetuksen suunnittelemista ja opettamista varten - siinä kun jää itsestä huolehtiminen kovin vähille! Olen aina ajatellut, että opettaminen käy helpommaksi, mitä enemmän on samoja kursseja aikaisemmin pitänyt, ja tavallaan se onkin totta. Siitä huolimatta sitä kuitenkin huomaa aina räätälöivänsä kurssin kutakin ryhmää vastaavaksi, mikä tarkoittaa valtavaa määrää ylimääräistä työtä - ja entistä vähemmän aikaa itselle. Hyvä opiskelijoille - ei niin hyvä Laiskurille!

Kurssista toipumiseen ei valitettavasti jäänyt tällä kerralla lainkaan aikaa. Opetus loppui torstaina, minkä jälkeen piti heti alkaa valmistella omaa konferenssiesitelmää. Itse konferenssi oli todella mielenkiintoinen ja mukava, niin kuin ne yleensä ovat. Ohjelma oli kuitenkin todella intensiivinen, eikä omaa aikaa kerta kaikkiaan löytynyt. Zürich itsessään oli todella kaunis kaupunki, ja joskus olisi mukava palata takaisin paremmalla ajalla. Tällä kertaa ei energia riittänyt kuin 8-18 työpäivään, minkä jälkeen oli edessä siirtymä hotelliin illallisen ja parin oluen jälkeen. Lenkkarit olivat kyllä mukana mahdollista reippailua ajatellen, mutta ei siitä suoraan sanottuna mitään tullut: kireä aikataulu vei voimat, ja kaiken lisäksi Zürichiä piinasi helleaalto, eikä 32 asteen lämpötila houkutellut lainkaan hölkkäämään mäkisiä asfalttiteitä. Sveitsissä ei ympäristösyistä uskota julkisten tilojen ilmastointiin, joten hiki virtasi aamusta iltaan ja nestehukka oli sen mukainen. Yölläkään ei saanut kunnolla unta, varsinkaan kun hotellihuoneen ainoasta ilmastoinnista vastasi ikkunan lisäksi pöydällä nököttänyt toimistotuuletin.

Tämä päivä on mennyt aivan zombie-vaihteella, mutta huomenna on onneksi edessä ihan normaali työpäivä. Vaikka työkiireet jatkuvatkin, ei tulossa ole mitään dramaattista, joten lenkkipolut kutsuvat taas pian! Sveitsin helteiden jälkeen Helsingin lämpötila tuntuu aivan taivaalliselta, joten ihana arki kutsuu Laiskuria vastustamattomasti puoleensa! :)