Hyvä päivä

Viikko on kulunut aika lailla tyypilliseen tapaansa - maanantaina golfia, tiistaina sulkapalloa, muuten sitten töitä ja ystävien tapaamista. Tänään oli kuitenkin viikon ehdoton kohokohta ja muutenkin paras päivä pitkään aikaan: koivet olivat niin hyvässä kunnossa, että pystyin juoksemaan yhdeksän kilometrin lenkin! Uskomaton fiilis, kun sai pitkästä aikaa juoksun tuoman endorfiini-rysäyksen oikein täysimääräisenä! Vieläkin hymyilyttää. :)

Tarkoituksena oli tänäänkin vain kävellä, sillä kesän aikaisemmat lenkkiyritelmäthän ovat jääneet maksimissaan puolen tunnin nykäisyiksi, ja silloinkin penikat ovat paukkuneet oikein kunnolla. Tänään laitoin poikkeuksellisesti vanhat lenkkarini jalkaan, ja askel tuntui niissä niin hyvältä, että pakko oli kokeilla, josko juoksu toimisi. Ja toimihan se. :) Parin erittäin hitaan kilometrin jälkeen uskalsin jo luottaa siihen, että jalat kestävät tällä kertaa rasitusta, ja loppumatka olikin ihan unelmaa. En kiristänyt vauhtia missään vaiheessa kovinkaan nopeaksi, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tulin loppumatkan kuitenkin ihan selvästi lujempaa. Tällä hetkellä kondis ei näköjään tahdo kestää sellaisia alle 7 min/km vauhteja kuin muutaman kilometrin verran, mutta eiköhän tilanne ole tuossa loppukesästä sitten taas parempi. Tärkeintä oli saada jotain luottoa jalkoihin, niin että nyt voi toivon mukaan käydä taas lenkillä useamman kerran viikossa.

Harmaa käppyrä kuvaa vauhtia, punainen sykettä. Puolen tunnin
jälkeen syke meni näköjään meditaation puolelle.

Kuten kuvasta näkyy, ei sykemittarin GPS ole oikein elementissään metsän keskellä - tuossa vartin jälkeen alkoi pelto-osuus, joka loppui sitten n. 40 minuutin kohdalla. Tämä onkin sitten kuvaajan ainoa kohta, jolloin keskinopeustietoihin voi kunnolla luottaa.

Huuh, nyt katsomaan Espanjan ja Italian futispeliä, huomenna ehkä sitten hieman kevyemmälle kävelylle!

Juhannuksen jälkeen.

Huh, kun aika rientää! Viimeisestä bloggauksesta on taas vierähtänyt liian pitkä aika, eikä nyt tunnu edes olevan mitään erityisen hyvää selitystä. Toissa viikko oli tosi raskas liikuntaviikko, ja Polarin nettiohjelman mukaan harjoitusmäärät ja -tehot olivat reippaasti punaisen puolella. Ihmettelin tuota aika paljon, sillä olo tuntui ihan hyvältä, eivätkä jalatkaan kauheasti valittaneet. Pari lepopäivää paljastivat kuitenkin totuuden: saatuaan hieman huilata jalat itse asiassa kipeytyivät enemmän! Outo reaktio, mutta pakko oli pitää liikunnasta taukoa pitkän viikonlopun verran.

Tämä viikko puolestaan alkoi hyvin golfin ja sulkiksen merkeissä, mutta loppuviikosta teinkin sitten pitkiä työpäiviä - kyllä, myös juhannuksena. Kutsu olisi ollut niin perheen mökille kuin työkaverin pihajuhliinkin, mutta mökillä olisi muutamassa tunnissa menettänyt järkensä, kun taas kaverin juhliin ei FB:n perusteella olisi ollut tulossa juuri ketään tuttua (iski arkuus). Mutta rauhallisessa juhannuksessa oli paljon hyvää, ja kaupunki oli aivan uskomattoman hiljainen!

Säätytalo juhannusiltana. Ei ollut liiemmin trafiikkia.

Vaikka Laiskurin juhannus menikin jollain lailla ohitse, on silti ollut ihan outo fiilis, kun maailma ympärillä on tuntunut pysähtyvän. Huomenna on kuitenkin taas aivan normaali työpäivä, jonka päätteeksi on tiedossa golf-kierros - toivotaan tästä sekä liikunnan että ravinnon puolesta onnistunutta viikkoa!

Lauantaikuulumisia

Laiskurin viikonloppu on sujunut hyvin rauhallisesti. Eilisen työpäivän kruunasi alkuillasta sulkapallo (erät 4-1 Laiskurille), minkä jälkeen oli mukava rentoutua kotisohvalla Suomen karsintapelin ääressä. Vaikka kaverin kanssa hutkitaankin sulkista ihan täydellä vimmalla, tuntui eilinen peli yllättävänkin kevyeltä, ja sykemittari oli ihan samaa mieltä - keskisyke oli muutaman pykälän edelliskertoja alhaisempi, ja maksimisykekin jäi viimekertaisista peleistä aika lailla selvästi. Toki pelit ovat erilaisia eri päivinä, mutta nyt huomasin jo ensimmäisessä erässä, että syke oli pysynyt yllättävän hyvin kurissa. Tämähän ei vielä merkitse sitä, että kunto olisi jotenkin maagisesti kohentunut, mutta mukava on huomata, että kroppa alkaa hyväksyä taas säännöllisen liikunnan osaksi elämää. :)

Tänään oli tarkoituksena juosta perinteinen 7,3 km lenkki rauhallista vauhtia. Sykkeiden puolesta näyttikin hyvältä, mutta valitettavasti penikat sanoivat jyrkän vastalauseensa. :( Olin ehkä vähän tyhmä, sillä jo ennen lenkkiä säärissä ja pohkeissa oli tiettyä jäykkyyttä, mutta pakkohan sitä oli kuitenkin kokeilla, jos jalat olisivat hölkätessä vertyneet! Jouduin kuitenkin jo 1,5 km kohdalla toteamaan, että juoksusta on tänään enemmän haittaa kuin hyötyä, ja pistin kertaheitolla kävelyksi. Tuon puolentoista kilometrin päälle kävelin sitten vielä 7,5 km, joten ihan mukava kokonaisuus siitä tuli. Ja säähän oli ihan älyttömän hieno, joten mukava oli ulkoilla kaikessa rauhassa!

Varmaan olisi hyvä idis ottaa lähiviikot lähinnä kävelyn, golfin ja sulkiksen merkeissä, ja jatkaa juoksemista vasta vähitellen. Nyt ainakin tuntuu siltä, että koivet ovat kovasti eri mieltä juoksemisen mielekkyydestä. Edessä on onneksi pitkä kesä, ja maltti on valttia, niin kuin usein aiemminkin on tullut huomattua!

Lenkin jälkeen Laiskuri onnistui myös bongaamaan julkkiksen: TV-kokki Sara La Fountain oli otattamassa itsestään kuvia lähikaupassa. Kovin pitkä tyttö oli hän ja kauniskin. Otti myös kontaktia meihin takanaan jonottaviin: "Anteeks siis hei ihan KAUHEESTI kun täs kestää, kun me ollaan kuvaamaassa mun uutta ruokakirjaani..! Siis ihan oikeesti ANTEEKS! Niin kun mun RUOKAKIRJAANI tässä..." Ei muuta kuin menestystä kirjalle, ei jäänyt ainakaan muille asiakkaille epäselväksi, että Saralta on tulossa uusi kirja!

Laiskurin lisäksi kaupassa oli myös muita kauniita ihmisiä.

Nyt on taas levon aika, huomenna sitten golf-kentälle. Alkuviikoksi on jo sovittuna liikunnallista ohjelmaa maanantaista keskiviikkoon, joten hyvältä näyttää! :)

Lepopäivä

Laiskurin viikko on alkanut liikunnallisissa merkeissä! Maanantaina kävimme kaverin kanssa hutkimassa sulkapalloa lähes saunamaisissa olosuhteissa (erät Laiskurille 4-1), ja eilen oli sitten vuorossa palauttava 7,3 km kävely. Hirveästi olisi tehnyt mieli pistää juoksuksi, mutta tunsin jalkojen kaipaavan pikemminkin rentouttavaa vetreyttämistä kuin kunnon treeniä. Mukava oli joka tapauksessa kävellä, eikä eilen illalla ollut ihan niin hiostava ilmakaan kuin mitä viime päivinä on muuten ollut!

Muuten päivät ovat menneet pitkälti töissä. Vuorossa on väitöskirjan viimeinen artikkeli, ja sitä varten on kaivettava aikamoinen määrä aineistoa, jotta jutusta tulisi tarpeeksi hyvä. Tänäänkin kävin läpi n. 5000 lausetta, jotka luokittelin sitten parin piirteen mukaan omiin kategorioihinsa. Tylsää, mutta tarpeellista! Työpäivän jälkeen olisi tehnyt kovasti mieli lähteä pinkomaan lyhyt lenkki, mutta takareidet olivat juuri sen verran arat, että ajattelin säästellä. Huomenna jätän työpäivän suosiolla väliin ja suuntaan jo aamupäivästä golfaamaan - neljän tunnin kävely helteessä verottaa taas koipia kummasti, joten oli varmaan ihan fiksua levätä tämä ilta.

Jännä muuten huomata, kuinka jo parin päivän pohtiminen voi saada olon muuttumaan ihan eri lailla selkeäksi. Viimeksi (tai toissa postauksessani) avauduin tästä yhdestä neidosta. No, nyt olen jo aika hyvin selvittänyt itselleni, mistä on kyse, ja olo on heti paljon parempi. Mietin myös, mikä ihme siinä häiritsi, että toinen halusi vain "tapailla". Sehän kuulostaa ihan järkevältä, vai mitä? Sillä eihän sitä voi tietää, miten omat tunteet kehittyvät. Tulin sitten asiaa pähkäiltyäni siihen tulokseen, että itse haluan tapailla jotakuta vain, jos toivon siitä seuraavan jotain - seurasi sitten tai ei. Tälle tytölle asia sen sijaan tuntuu olevan aivan samantekevä - tärkeämpää on vain viettää mukavaa aikaa.

Mutta meitä on moneen junaan, minä olen tällainen, toinen on tuollainen. Kyseessä on vain eri tapa käsittää jokin asia, ei sen kummempaa.

Kohta täytyy siirtyä jo unien puolelle. Viime yö oli aivan kauhea, kun erehdyin sulattamaan jääkaappia liian myöhään. Vielä kolmen aikaan oli sulaminen käynnissä, eikä sellainen tasainen "tip-tip-tip..."-ääni houkutellut lainkaan unten maille!

Parempaa yötä toivoen (vilpittömästi teidän),

 -Laiskuri

P.S. Vielä yksi matkakuva - saimme toisen välilaskun aikana yllättävän mahdollisuuden jaloitella jonkin aikaa Berliinin lentokentällä! Kuvassa paluumatkan eittämätön kohokohta: aivan loistava currywurst ja olut ulkoilmassa! Tuon jälkeen ei kadonnut matkalaukkukaan haitannut ihan niin paljon kuin olisi voinut. :)

Saksalaiset ymmärtävät jotain makkaran ja oluen päälle.
Juoksu- ja laihdutusblogissa pitäisi ehkä kuitenkin pitää pää kiinni tällaisista asioista!

P.P.S. Laitetaan vielä tähän tämän päivän korvamato. :)

http://www.youtube.com/watch?v=okLDkcexiVg

Reissukuulumisia

Kuten jo kerroin, palasin viikko sitten konferenssimatkalta, ja lupasin mahdollisesti kertoa jotain matkakuulumisia. Täältä pesee! :)

Matkakohteena oli tällä kertaa Santiago de Compostelan kaupunki Pohjois-Espanjassa. Heti matkaa varatessa alkoivat ongelmat: sitä on jo ehtinyt tottua, että käytännössä kaikkialle Keski-Eurooppaan pääsee muutamalla satasella ja korkeintaan yhdellä vaihdolla. Ei suinkaan Santiagoon! Sinne halvimmat lennot maksoivat lähes 600 euroa, ja reitti kulki kätevästi Berliinin ja Madridin kautta! Nukun muutenkin matkaa edeltävät yöt aina todella huonosti, joten menopäivä oli kolmen vartin yöunien jälkeen välillä nuokkumista, välillä työkaverin kanssa hysteeristä hihittämistä.

Kaupunkina Santiago on kuuluisa pyhiinvaelluskohde. Nytkin vanhassa kaupungissa tuli jatkuvasti vastaan kasvoiltaan päivettyneitä reppureissaajia. Yksi konferenssivieraista kertoi kävelleensä kymmenen vuotta sitten kahden viikon pyhiinvaellusreitin. Perinteenä vaelluksen jälkeen on polttaa vaelluskengät Finisterren niemellä, mutta tämä kaveri päätyi polttamaan sukkansa: "They were already soaked in their own fuel", hän vakuutti.

Santiago de Compostelan katedraali. Ei paha.

Konferensseissa ei koskaan ole liiemmälti vapaa-aikaa, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Päivät alkoivat yhdeksältä aamulla ja akateeminen ohjelma loppui yleensä iltaseitsemältä. Välissä oli kyllä kahden tunnin lounastauko, jonka aikana moni vieraista karkasi usein huoneeseensa siestalle (myös Laiskuri). :) Konferenssihotelli oli sellainen viiden tähden älyttömyys, jossa oli kaikki enemmän kuin kunnossa. Mukavahan tuollainenkin paikka on kokea, mutta täysin tarpeetonta ylellisyyttä siellä moni asia on (kuten kylppäri, jossa olisi mahtunut hyppäämään kolmiloikkaa).

Katubändi soittamassa Carlos Gardelin mahtavaa Por una Cabeza -tangoa.

Tällä kertaa ei matka edes kauheasti jännittänyt. Yleensä oma esitelmä aiheuttaa jonkinlaista stressiä, koska kyseessä on kuitenkin omalla sydänverellä tehty tutkimus. Nyt kuitenkin olimme parin kollegan kanssa tehneet sivuprojektina tutkimuksen aiheesta, joka ei edes liipannut läheltä omaa tutkimustani. Olikin helppo mennä puhumaan aiheesta, kun kriittisetkään kommentit eivät olisi juuri hetkauttaneet puoleen tai toiseen (ei sellaisia edes tullut, mutta kuitenkin). Toinen kollegoistani sen sijaan oli ensimmäistä kertaa pitämässä esitelmää kansainvälisen yleisön edessä. Hän oli aamusta lähtien aivan vitivalkoinen, ja esitelmän jälkeen pääsi nauttimaan kunnon stressi-migreenistä (onneksi oli lääkkeet matkassa)! Alla olevassa kuvassa on jo ilta, ja olemme onnellisesti baarissa. Kuvassa näkyy yksi stressin laukeamisen viimeisistä vaiheista. :)

Ystävää väsyttää. Tunnin nokosten jälkeen hän oli taas kuin uusi mies!

Matkan jälkeen meni monta päivää ennen kuin olo alkoi tuntua normaalilta. Univelkoja on tullut nukuttua vähitellen takaisin, ja ennen kaikkea fiilis on tavallaan kuin koulunsa päättäneellä: kahden hektisen kuukauden jälkeen ei ihan heti ole tiedossa sellaista deadlinea, joka häiritsisi harrastuselämää. :) Tänäänkin ajattelin karata alkuillasta kävelylle, jotta ei ihan laiskottelun puolelle tämä Laiskurin elämä mene!

Helleärsytystä

Lenkkikauden avaus sai viime viikolla Laiskurin koivet melko hyvään jumiin, ja loppuviikon liikunnat oli rajoitettava yhteen pitkään kävelylenkkiin ja sitten eilen puolen tunnin hölkkään. Mieli olisi eilenkin tehnyt juosta huomattavasti pidempään, mutta täytyy taas tauon jälkeen yrittää muistaa pitää maltti matkassa - nytkin penikat tuntuivat voivottelevan jo kilometrin jälkeen, ja koska niiden toipumisesta ei oikein ollut takeita, ei ollut järkevää jatkaa tuon pidempään. Lenkkisäähän oli periaatteessa mitä mainioin, mutta lämpöä oli ehkä sittenkin hieman liikaa pitkään suoritukseen.

Huomasin eilen näpäyttää myös sykemittaristani korkeusmittauksen päälle. Polarin mittaukset perustuvat ilmeisestikin valmiiseen dataan (mittari ei siis käsittääkseni mittaa korkeuseroja lenkin aikana), joten vaikea mennä sanomaan, kuinka luotettavia tiedot ovat. Aika kivasti ne kuitenkin näyttivät vastaavan muistikuvia ylä- ja alamäistä, joten tämä kyllä riittää Laiskurille! Eilen jyrkin nousu oli hieman alle 20 metriä vajaan 200 metrin matkalla. Ei hajuakaan, onko se paljon vai vähän, ei varmastikaan ihan hirveästi. Mukava pikkulisä joka tapauksessa treenaamiseen! :)

Muuten elämää on rasittanut - kuinkas muutenkaan - muut ihmiset. Tai lähinnä yksi ihminen. Sain nimittäin toukokuun alussa aikaiseksi kysäistä kahville erästä vanhaa tuttavatyttöä, jonka kanssa oli vuosia sitten ollut pikkaisen silmäpeliä. Ajatuksena oli, että eihän siinä mitään voi hävitäkään - joko sitä on jotain kipinöitä ilmassa tai sitten ei ja sillä selvä.

Väärin.

Selvisi, että tämä kyseinen tapaus harrastaa ilmeisen aktiivisesti "tapailua", mikä ei taas Laiskuria kiinnosta pätkääkään. En minä ole kiinnostunut viettämään viikosta toiseen satunnaista "kivaa iltaa" jossain ravintolassa, samalla kun neiti tapailee muita kundeja. Nyt kyllä näyttää vahvasti siltä, että tuosta ei mitään muuta ole tulossa... Todennäköisesti ihan hyvä niin, mutta jossain määrin alkaa jo häiritä, että omat orastavat ihmissuhteet tuntuvat valuvan aina jonnekin viemärin syövereihin.

Tämänkertaiseen tapaukseen kun vielä yhdistää sen, että kyseinen neito lähettää täysin ristiriitaisia viestejä päivästä riippuen, niin riemua on tosiaan riittänyt. La donna è mobile, tiesivät italialaiset sanoa jo kauan sitten. :)

Puh, kylläpä helpotti heti, kun sai purkaa ärsytyksen pihalle! Nyt täytyy mennä jatkamaan kiukun poistoa sulkapallokentälle. Huomenna on vuorossa golfia, joten viikko alkaa erittäin kivasti!