Reissukuulumisia

Kuten jo kerroin, palasin viikko sitten konferenssimatkalta, ja lupasin mahdollisesti kertoa jotain matkakuulumisia. Täältä pesee! :)

Matkakohteena oli tällä kertaa Santiago de Compostelan kaupunki Pohjois-Espanjassa. Heti matkaa varatessa alkoivat ongelmat: sitä on jo ehtinyt tottua, että käytännössä kaikkialle Keski-Eurooppaan pääsee muutamalla satasella ja korkeintaan yhdellä vaihdolla. Ei suinkaan Santiagoon! Sinne halvimmat lennot maksoivat lähes 600 euroa, ja reitti kulki kätevästi Berliinin ja Madridin kautta! Nukun muutenkin matkaa edeltävät yöt aina todella huonosti, joten menopäivä oli kolmen vartin yöunien jälkeen välillä nuokkumista, välillä työkaverin kanssa hysteeristä hihittämistä.

Kaupunkina Santiago on kuuluisa pyhiinvaelluskohde. Nytkin vanhassa kaupungissa tuli jatkuvasti vastaan kasvoiltaan päivettyneitä reppureissaajia. Yksi konferenssivieraista kertoi kävelleensä kymmenen vuotta sitten kahden viikon pyhiinvaellusreitin. Perinteenä vaelluksen jälkeen on polttaa vaelluskengät Finisterren niemellä, mutta tämä kaveri päätyi polttamaan sukkansa: "They were already soaked in their own fuel", hän vakuutti.

Santiago de Compostelan katedraali. Ei paha.

Konferensseissa ei koskaan ole liiemmälti vapaa-aikaa, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Päivät alkoivat yhdeksältä aamulla ja akateeminen ohjelma loppui yleensä iltaseitsemältä. Välissä oli kyllä kahden tunnin lounastauko, jonka aikana moni vieraista karkasi usein huoneeseensa siestalle (myös Laiskuri). :) Konferenssihotelli oli sellainen viiden tähden älyttömyys, jossa oli kaikki enemmän kuin kunnossa. Mukavahan tuollainenkin paikka on kokea, mutta täysin tarpeetonta ylellisyyttä siellä moni asia on (kuten kylppäri, jossa olisi mahtunut hyppäämään kolmiloikkaa).

Katubändi soittamassa Carlos Gardelin mahtavaa Por una Cabeza -tangoa.

Tällä kertaa ei matka edes kauheasti jännittänyt. Yleensä oma esitelmä aiheuttaa jonkinlaista stressiä, koska kyseessä on kuitenkin omalla sydänverellä tehty tutkimus. Nyt kuitenkin olimme parin kollegan kanssa tehneet sivuprojektina tutkimuksen aiheesta, joka ei edes liipannut läheltä omaa tutkimustani. Olikin helppo mennä puhumaan aiheesta, kun kriittisetkään kommentit eivät olisi juuri hetkauttaneet puoleen tai toiseen (ei sellaisia edes tullut, mutta kuitenkin). Toinen kollegoistani sen sijaan oli ensimmäistä kertaa pitämässä esitelmää kansainvälisen yleisön edessä. Hän oli aamusta lähtien aivan vitivalkoinen, ja esitelmän jälkeen pääsi nauttimaan kunnon stressi-migreenistä (onneksi oli lääkkeet matkassa)! Alla olevassa kuvassa on jo ilta, ja olemme onnellisesti baarissa. Kuvassa näkyy yksi stressin laukeamisen viimeisistä vaiheista. :)

Ystävää väsyttää. Tunnin nokosten jälkeen hän oli taas kuin uusi mies!

Matkan jälkeen meni monta päivää ennen kuin olo alkoi tuntua normaalilta. Univelkoja on tullut nukuttua vähitellen takaisin, ja ennen kaikkea fiilis on tavallaan kuin koulunsa päättäneellä: kahden hektisen kuukauden jälkeen ei ihan heti ole tiedossa sellaista deadlinea, joka häiritsisi harrastuselämää. :) Tänäänkin ajattelin karata alkuillasta kävelylle, jotta ei ihan laiskottelun puolelle tämä Laiskurin elämä mene!