lauantai 27. elokuuta 2011

Ensimmäinen kymppi

Pari päivää on ehtinyt vierähtää viime päivityksestä. Eilen olin kieltämättä hieman heikossa hapessa päivällä, mutta illalla sitten olivatkin liikuntahalut jo melkoiset, eikä olokaan tuntunut päiväunien jälkeen yhtään hassummalta! Olin jo urheiluvaatteet päällä lähdössä, kun tunsin orastavaa kipua takareidessä. Juuri tätä pelkään: revin liialla innolla itselleni jonkin vamman, joka keskeyttää harrastuksen. Muistan, että samainen takareisi venähti viime keväänä, joten raskain mielin päätin jättää lenkin väliin.

Tänään voin vain onnitella itseäni loistavasta päätöksestä! Aamulla en tuntenut minkäänlaista kipua yhtään missään ja pystyin lähtemään hyvillä mielin lenkille. Jo mainostamassani juoksukirjassa suositellaan aloittelevillekin juoksijoille silloin tällöin pitkiä lenkkejä (puolitoista tuntia), ja ajattelin, että tänään voisi kokeilla sellaista. Laskin, että rauhallista vauhtia (8 min/km) juoksemalla kympin lenkkiin menisi sellainen 1h 20min, mikä kuulosti sopivalta lenkiltä. Ja jos totta puhutaan, en ole kympin lenkkiä juossut varmaan kymmeneen vuoteen - silloin matka meni suurin piirtein tunnissa, joten koskaan en ole juossut tuntia ja kahtakymmentä minuuttia yhteen soittoon!

Ei siis muuta kuin autoon ja kohti Paloheinän lenkkipolkuja. Paloheinän reitit ovat siitä miellyttäviä, että mäet ovat melko loivia - ainakin huomattavasti Petikkoa loivempia, jossa olen nyt käynyt. Ajattelin, että tällainen reitti olisi mukavampi juosta, varsinkin kun nyt oli tähtäimessä pidempi lenkki. Paloheinän parkkiksella huomasin kuitenkin, että siellä oli meneillään jokin tapahtuma. En jäänyt ottamaan tarkemmin asiasta selvää, mutta en viitsinyt ottaa sitä riskiä, että olisin vyörymässä keskellä jotain kisaa. Rantauduin siis taas Petikkoon, ja tavoitteena oli juosta 4,7 km lenkki kahteen kertaan ja sitten vielä puuttuvat 600 metriä tasaluvun saavuttamiseksi.

Petikossa ei taaskaan ollut yhtään ketään. On aika kuninkaallinen olo, kun koko lenkkipolku on omassa yksityiskäytössä! Juoksu tuntui koko ajan todella hyvältä, eivätkä jalat vihoitelleet missään vaiheessa. Sykkeet pysyivät maltillisina, ja pystyin lopulta juoksemaan laskujeni mukaan 10,2 kilometriä aikaan 1 h 22 min (8min 10s/km). Ainoa ongelma oli se, että 2-4 kilometrin kohdalla oikean jalan ukkovarvas ja jalkaterä puutuivat oudosti, mutta tämä meni onneksi melko pian ohi. Olen jossain foorumilla lukenut muidenkin kärsivän tästä vaivasta - jos joku tietää, mistä on kyse, niin kertokaa toki!

Eli nyt on pieni välitavoite saavutettu: kympin lenkki. Tulevina viikkoina on tärkeä totuttaa kroppaa juoksemiseen ja välttää liikaa repimistä. Ylipainoa on kuitenkin paljon, ja vaikka aerobinen kunto kovemmat vauhdit sallisikin, ei kintut todennäköisesti liiallista innokkuutta kestä.

Ai niin - syksy on tulossa. Lenkkipolkua koristivat jo keltaiset lehdet. Tuskin maltan odottaa kaunista syysluontoa, jonka keskellä on suorastaan etuoikeus liikkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti