Kirjoitan tätä samalla, kun syksyn komein rankkasade kastelee Helsinkiä. Päivällä oli onneksi aivan täydellinen ulkoiluilma - 19 astetta ja pilvistä. Energiaa ei siis mennyt turhaan kehon lämmittämiseen tai jäähdyttämiseen.
Matkalla lenkkipoluille huomasin, että leposykkeeni on vieläkin flunssan jälkeen kohonnut. Normaalisti syke on levossa n. 50-60, hyvän liikuntaputken jälkeen jopa alle 50. Nyt syke huiteli välillä 65-75, mikä ei luvannut hyvää.
Perille päästyäni venyttelin hieman ja lähdin matkaan. Tavoitteena oli juosta 5 km, mutta sorruin yleiseen aloittelijan virheeseen: lähdin liian vauhdikkaasti matkaan, enkä lopulta juossut kuin 3,5 km. Sinänsä (minulle) kovassa vauhdissa oli jotain positiivistakin. Huomasin nimittäin, että pystyn jo nyt juoksemaan 5,30 min/km vauhtia. Okei, en kahta kilometriä pidempään, mutta kuitenkin. Joskus nuoruudessani juoksin kympin lenkkejä tunnissa, eikä se tuntunut erityisen raskaalta. Se olisi nytkin tavoitteeni, mutta kun painoa on n. 50 kg enemmän kuin 18-vuotiaana, on vain muistettava olla kärsivällinen. Hiljaa hyvä tulee jne. :)
Katsotaan, pääseekö huomenna liikkumaan - into olisi ainakin kova! Käväisin lenkin jälkeen Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa Marko Kantanevan kirjan Juoksemisen Taito. Toisin sanottuna olen siinä vaiheessa, jossa alkuinnostuksen vallassa hankitaan kaikki mahdollinen tilpehööri, jolla on suuri vaara jäädä nurkkaan pölyttymään innostuksen kaikottua... :) Mutta ei, nyt ei saa käydä niin. On pakko jatkaa, ja jatkaa nimenomaan hyvillä mielin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti