Viikko on lähtenyt levollisen viikonlopun jälkeen liikkeelle oikein mukavasti. Töissä on kiirettä, mutta niinhän siellä aina on. Juoksemaan olen ehtinyt sekä eilen että tänään, joten Laiskurin paluu etenee suunnitelmien mukaan!
Ainoa ikävä uutinen on se, että jalat alkavat pikkaisen oireilla asfaltin kovuudesta. Tänään lähdin juoksemaan sellaista 1,8 km lenkkiä, joka oli tarkoituksena kiertää kolmeen kertaan. Tuntemukset säärissä alkoivat kuitenkin olla sen verran varoittavia, että lenkki jäi lyhyeksi. Eihän 3,6 km lenkki oikeasti ole juuri mitään, mutta parempi kuunnella kroppaa - ja parempi mennä juoksemaan kuin esimerkiksi iltakaljalle, oli matka sitten lyhyt tai ei.
Helsingissä tiet ovat viikon aikana sulaneet vauhdilla, ja tänäänkin juoksin paljaalla asfaltilla lähes koko matkan. Nyt kun vielä saataisiin esim. Töölönrannasta hiekkatieosuudet paljaiksi lumesta ja jäästä, niin voisi juosta vähän pidempiäkin matkoja! Kärsivällisyys ei lukeudu Laiskurin suurimpien vahvuuksien joukkoon, joten nyt kun juokseminen pienistä jomotuksista huolimatta tuntuu taas kutsuvalta, ei kesää malttaisi odottaa sitten millään. :)
Quantina näytti heittäneen blogissaan jonkinlaisen "itsensäpaljastus-haasteen". Nyt on kuitenkin jo kello niin paljon, että palaan asiaan tuonnempana. Ja täytyyhän sitä nyt miettiä, mitä lukijat Laiskurista haluaisivat tietää!
On se 3,6km lenkki todellakin paljon parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan!
VastaaPoistamullakin on jäänyt pari viimmeistä lenkkiä vain 4-5km, mutta.. tässä on ollut vähän taukoa, joten parempi nekin, kuin kotona makaaminen.
Ja samaa odotellaan täälläkin, lumien sulamista,että pääsisi hiekkateille juoksemaan. se tosin varmasti vielä kestää.. hiekkatiet kun tuppaavat olemaan tuolla metsän siimeksessä,joten aurinko ei niitä sulata.
Suosittelen ehdottomasti ostamaan jotkut kunnolla vaimennetut lenkkitossut. :) Taisit taannoin hankkia trail-kengät, jollaiset ainakin minulla ovat täysin riittämättömät asfaltilla. Totesin sen tänään pelkällä kävelylenkillä, kun eteen osui muutamia sulia pätkiä. Kantapäätuntuma oli kamalan kova ja joustamaton.
VastaaPoistaJokaisella on tietysti omat kenkäsuosikkinsa, mutta itse jumaloin Niken Vomeroita, jotka käsittääkseni ovat muidenkin jalkavammaisten ja hieman isoluisempien (köh) juoksijoiden suosimia ja pelastaneet juoksuharrastuksen. :)
Jään odottamaan mehukkaita paljastuksia! ;D
Blueberry: ihan totta, ja tärkeintä on päästä liikkumaan säännöllisesti - kesällä niitä tehoja ja määriä sitten enemmän. :)
VastaaPoistaQuantina: pitäisi varmasti tosiaan ostaa jotkin kunnon toppatossut. Elättelen kuitenkin vielä naiivisti toivoa, että ne lyhyet hiekkatiepätkät paljastuisivat jään alta lähiviikkoina... ;) Mitä paljastuksiin tulee, ne voivat olla kyllä vähän "Jag tycker om hästar" -tyyppisiä, kun en oikein tahdo mitään keksiä. :D