keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Lepopäivä

Laiskurin viikko on alkanut liikunnallisissa merkeissä! Maanantaina kävimme kaverin kanssa hutkimassa sulkapalloa lähes saunamaisissa olosuhteissa (erät Laiskurille 4-1), ja eilen oli sitten vuorossa palauttava 7,3 km kävely. Hirveästi olisi tehnyt mieli pistää juoksuksi, mutta tunsin jalkojen kaipaavan pikemminkin rentouttavaa vetreyttämistä kuin kunnon treeniä. Mukava oli joka tapauksessa kävellä, eikä eilen illalla ollut ihan niin hiostava ilmakaan kuin mitä viime päivinä on muuten ollut!

Muuten päivät ovat menneet pitkälti töissä. Vuorossa on väitöskirjan viimeinen artikkeli, ja sitä varten on kaivettava aikamoinen määrä aineistoa, jotta jutusta tulisi tarpeeksi hyvä. Tänäänkin kävin läpi n. 5000 lausetta, jotka luokittelin sitten parin piirteen mukaan omiin kategorioihinsa. Tylsää, mutta tarpeellista! Työpäivän jälkeen olisi tehnyt kovasti mieli lähteä pinkomaan lyhyt lenkki, mutta takareidet olivat juuri sen verran arat, että ajattelin säästellä. Huomenna jätän työpäivän suosiolla väliin ja suuntaan jo aamupäivästä golfaamaan - neljän tunnin kävely helteessä verottaa taas koipia kummasti, joten oli varmaan ihan fiksua levätä tämä ilta.

Jännä muuten huomata, kuinka jo parin päivän pohtiminen voi saada olon muuttumaan ihan eri lailla selkeäksi. Viimeksi (tai toissa postauksessani) avauduin tästä yhdestä neidosta. No, nyt olen jo aika hyvin selvittänyt itselleni, mistä on kyse, ja olo on heti paljon parempi. Mietin myös, mikä ihme siinä häiritsi, että toinen halusi vain "tapailla". Sehän kuulostaa ihan järkevältä, vai mitä? Sillä eihän sitä voi tietää, miten omat tunteet kehittyvät. Tulin sitten asiaa pähkäiltyäni siihen tulokseen, että itse haluan tapailla jotakuta vain, jos toivon siitä seuraavan jotain - seurasi sitten tai ei. Tälle tytölle asia sen sijaan tuntuu olevan aivan samantekevä - tärkeämpää on vain viettää mukavaa aikaa.

Mutta meitä on moneen junaan, minä olen tällainen, toinen on tuollainen. Kyseessä on vain eri tapa käsittää jokin asia, ei sen kummempaa.

Kohta täytyy siirtyä jo unien puolelle. Viime yö oli aivan kauhea, kun erehdyin sulattamaan jääkaappia liian myöhään. Vielä kolmen aikaan oli sulaminen käynnissä, eikä sellainen tasainen "tip-tip-tip..."-ääni houkutellut lainkaan unten maille!

Parempaa yötä toivoen (vilpittömästi teidän),

 -Laiskuri

P.S. Vielä yksi matkakuva - saimme toisen välilaskun aikana yllättävän mahdollisuuden jaloitella jonkin aikaa Berliinin lentokentällä! Kuvassa paluumatkan eittämätön kohokohta: aivan loistava currywurst ja olut ulkoilmassa! Tuon jälkeen ei kadonnut matkalaukkukaan haitannut ihan niin paljon kuin olisi voinut. :)

Saksalaiset ymmärtävät jotain makkaran ja oluen päälle.
Juoksu- ja laihdutusblogissa pitäisi ehkä kuitenkin pitää pää kiinni tällaisista asioista!

P.P.S. Laitetaan vielä tähän tämän päivän korvamato. :)

http://www.youtube.com/watch?v=okLDkcexiVg

4 kommenttia:

  1. Itsekään en oikein jaksa eikä minulla ole intoa tapailuun pelkän tapailun vuoksi. Kyllä sitä aika äkkiä huomaa, kiinnostaako toinen ihminen oikeasti, ja jos ei, niin minusta ei ole mitään järkeä jatkaa tapailua ellei sitten sovi toisen kanssa, että mennään puhtaasti ystäväpohjalta. :)

    Mmm, lauseiden luokittelua. Kuulostaa ihanan akateemiselta ja tuo omat graduähellysajat mieleen. Minulta tutkimusinto kyllä lopahti sillä samalla sekunnilla, kun gradu meni hyväksytysti läpi. Mutta tsemppiä väitöskirjan kanssa ahertamiseen. Siinä lienee hieman enemmän työsarkaa kuin jossain kämäisessä gradussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ja jotenkin ajatus siitä, että "ei sillä ole mitään väliä, johtaako tämä mihinkään", on minulle vieras. Kai sillä jotain väliä täytyy olla, sillä muutenhan sitä voisi siirtyä suoraan siihen kaverivaiheeseen. :)

      Laiskuri on huomannut, että työn rasittavuus tuntuu olevan aina aika lailla vakio - oli kyse sitten gradusta tai väikkäristä. Ja onhan se elämässä yleensäkin niin, että jos ei ole mitään suuria huolia, niin silloin korostetaan niitä pienempiä murheita! Eli vähätöisemmästä gradusta saa ihan yhtä ison stressin kehitettyä kuin väikkäristäkin, olkoonkin että gradu-stressi kestää yleensä huomattavasti lyhyemmän aikaa. :)

      Poista
  2. Tsemppiä väikkärin viimeiseen artikkeliin! Huokaisuttaa puolestasi. :) Jospa ehdit nauttimaan kesästäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä todella tarvitaan! :) Mutta ei huolta, kesästä aion kyllä nauttia, joskin pidemmät lomapätkät taitavat jäädä haaveeksi. Tänään jätin pitkästä aikaa työt käytännössä väliin ja suuntasin golf-kentälle, joten D-vitamiinia on taas saatu roppakaupalla! :)

      Poista