Laiskurin tämän viikon blogihiljaisuuden syynä on ollut sitkeä vatsatauti. Tautihan alkoi jo maanantaina, mutta vieläkään ei olo ole normaali. Olen vähän hämmästellytkin asiaa, sillä omassa sairaushistoriassani vatsataudit ovat menneet aina parissa päivässä ohitse, mutta nyt on selvästikin jokin sitkeämpi virus Laiskurin riesana, pöh!
Olen yrittänyt (ja välillä onnistunutkin) ajattelemaan positiivisesti: tautihan olisi aivan hyvin voinut iskeä viikkoa aikaisemmin, jolloin aurinkolomani olisi ollut aivan täydellisen pilalla! Vuosi sitten olin kymmenen päivän lomasta viisi kovassa kurkkukivussa, joten muistan oikein hyvin, kuinka silloin harmitti. Kaiken lisäksi tällainen yleinen voimattomuus ja pahanolon tunne olisi pilannut loman vielä paljon pahemmin kuin kurkkukipu, koska kaikki loman nautinnot (auringossa istuminen, liikkuminen, ruoka ja juoma) tuntuvat ällöttävältä.
Ikäväähän tässä on myös se, että tulee pakollista liikuntataukoa. Lämpötilatkin ovat taas normaalitalven lukemissa, joten lenkille pääsisi oikein hyvin. No, toivottavasti jo tulevalla viikolla..!
Nyt Laiskurin on olosta huolimatta tapeltava työvuorta pienemmäksi. Olen pääasiassa lepäillyt koko viikon, mutta huomenna odottaa taas opetus, ja käännöksiäkin pitäisi saada pikavauhtia valmiiksi... Kun nyt vain pääsisi taas käsiksi arkirytmiin ja -rutiineihin, niin olisin kovin tyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti