sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pakkassunnuntai

Talven lomat on nyt sitten vietetty, ja viikon auringossa paistumisen jälkeen olo on mukavan levännyt! Naamakin sai vähän elinvoimasta kielivää väriä, joten mikäs tässä on ollessa. Itse lomapäivät menivät pitkälti samaa rataa: Aamupäivällä lähdin yksin pitkälle kävelylenkille, ja pienten päikkäreiden jälkeen menimme porukalla syömään. Olin siis matkalla vanhempieni kanssa, mikä saattaa kuulostaa vähän surulliselta (ja ehkä vähän onkin sitä), mutta yllättävän mukavaa meillä oli. Viikkoa pidempää aikaa en kyllä suosittelisi tuolla kombinaatiolla. :)

Kotona odottivat sitten työt. Kone saapui takaisin Helsinkiin myöhään torstai-iltana, mutta perjantaina menin kiltisti tarkastamaan kurssini harjoitustehtäviä. Tai no, ei siitä nyt oikein mitään tullut, kun eräs työtoverini ilmoitti tunnin töiden jälkeen leiponeensa Runebergin kakun ja ohjeisti vakava ilme kasvoillaan: "Kaikki on sitten syötävä!" Onneksi Laiskuri ei ollut ainoa kaakkukahveille osallistunut!

Odotin tästä viikonlopusta rauhallista laskeutumista terveellisiin elämäntapoihin, mutta toisin kävi. Olin täysin unohtanut, että eiliseksi oli sovittu "poikien ilta" kolmen ystäväni kanssa. Nämä kaverit ovat vanhimpia lapsuudenystäviäni, joten menosta ei oikein sopinut kieltäytyä. Lisäksi he kaikki ovat viettäneet viime vuodet lähinnä rauhallista perhe-elämää, joten emme olleet nähneet reiluun vuoteen. Eilen kävimme sitten katsomassa uuden Sherlock Holmes -elokuvan (joka oli itse asiassa yllättävän hyvä), minkä jälkeen matka jatkui ravintolaan ja oluelle. Ravintolassa vessaa etsiessäni törmäsin vanhaan opiskelijaani, joka oli kyseisessä paikassa töissä tarjoilijana. "Kyllä mä siis vielä opiskelenkin..!" tyttö änkytti hädissään, ikään kuin en tietäisi, että opiskeluja on aika lailla pakko rahoittaa sivutöillä. :) Ystäväni huvittuivat kohtaamisesta kuitenkin valtavasti ja hekottelivat, että Laiskurin oppi takaa koulutusta vastaavan työpaikan! :)

Mitä kuntoiluun tulee, niin pakkaset eivät suoraan sanottuna rohkaise liikkumaan ulkona lainkaan. Asetankin toiveeni nyt sulkiskaveriini, joka on erinäisten vammojen johdosta ollut jo pidemmän aikaa telakalla. Muuten tehtävä on aika selvä: hyvää (siis terveellistä) ruokaa ja kohtuullisia annoksia. Voihan kuntoa kohentaa silläkin tavalla!

P.S. Sain juuri puhelun hyvältä ystävältäni, joka kysyi minua bestmanikseen! Hieno kunniatehtävä, oikein liikutuin! Häät olisivat vasta ensi vuoden syksyllä, joten aikaa on kyllä hoikistua sellaiseen kuntoon, jossa puku näyttää päällä hyvältä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti