perjantai 23. maaliskuuta 2012

Koiville lepoa

Viikko on mennyt liikunnan osalta levätessä. Tunsin viikonlopun lenkin jälkeen jalkojen tarvitsevan taukoa juoksusta, sillä sekä oikean jalan sääri että vasen polvi tuntuivat pahoittaneen mielensä Laiskurin asfalttiravista. Olen aikaisemminkin maininnut kärsineeni erittäin sitkeästä penikkataudista (tästä on jo pitkä aika, ja tarkemmin ajateltuna onnistuin hankkimaan sen juuri tähän vuodenaikaan, kun en malttanut talven jälkeen aloittaa lenkkeilyä tarpeeksi varovasti. Silloin jalkavaivat eivät hävinneet edes kuukausien levolla, joten varovaisuuteen on todellakin syytä. Nyt jalat tuntuvatkin jo aika hyviltä, joten ainakin reippaita kävelylenkkejä voi jatkaa, jos juosta ei uskalla!

Itse asiassa olinkin jo eilen lähdössä iltalenkille, kun sain sähköpostia isältäni (uutta puhelinta kun en ole vieläkään ostanut). Suunnittelemani reipas kävely vaihtuikin sitten vanhempien morjestamiseen, koska isälläni oli jotain verenpainehäikkää ja äitini oli yllättäen taas hieman vauhkona. Mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse. Yllättävän tärkeää on näköjään vain mennä joskus kuuntelemaan vanhusten huolia, vaikka aika usein siitä seuraa sellainen "juottakaa mut äkkiä tainnoksiin" -fiilis. :)

Vaikka liikuntaa ei Laiskurin viikkoon ole kuulunut, ravintopuolella on onneksi sujunut hyvin. Työstressi ei ole johdattanut Laiskuria roskaruoan äärelle, vaan olen onnistunut pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Tämä näkyy myös vaatteiden istuvuudessa: tänään on jo aiemmin mainitsemani juhlatilaisuus (erään kielitieteellisen yhdistyksen vuosijuhla), ja samainen puku, joka oli kolme viikkoa sitten todella ahdas, tuntuu nyt jo ihan hyvältä. Pitäisi varmaan aina olla tällaisia motivaatiovaatteita, jotka osoittavat ihan konkreettisesti sen, mihin suuntaan ollaan menossa! :)

Mielenkiintoinen ilmiö muuten: minulla ei ole ollut herätyskelloa sen jälkeen, kun puhelimeni varastettiin. Tämän seurauksena aamuheräämiseni on aikaistunut noin puolellatoista tunnilla! Onko syy sitten valoisuudessa, vai pitääkö sisäinen kello huolen siitä, että työpäivä ei ihan täysin mene ohi - en tiedä. Ihan hyvä juttu joka tapauksessa!

2 kommenttia:

  1. Minä sain penikkatautioireilua toiseen kinttuuni eilisellä pitkällä kävelylenkillä. Kevään ensimmäinen asfalttikävelykin voi näköjään olla vaarallista :O

    Laiskuri on sitkeää tekoa, kun pärjää ilman puhelinta. Vai onko kyseessä valinnan vaikeus uuden luurin suhteen? :)

    Onnittelut hyvin onnistuneesta ruokavaliosta ja sitä myöten hoikistuneesta ulkomuodosta! :) Aurinkoa viikonloppuusi ja koivillesi tervehtymistä juoksukuntoon!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Kaneli - hoikistuminen on kovin suhteellista, mutta ainakin nyt on oikea suunta! :) Puhelinkaupassa kävin itse asiassa tänään, mutta oli kyllä vapauttavaa olla edes jollain lailla tavoittamattomissa vähän aikaa. :)

    Aurinkoa ja koipien toipumista myös sinulle! :)

    VastaaPoista