Taas on muutama työntäyteinen päivä takana, mutta liikuntaakin on onneksi ehtinyt harrastaa! Perjantaina avasin parin ystävän kanssa golfkauden, ja oli kyllä aivan upea pelata! Ilma oli kaunis, ja pelikin sujui aika hyvin. Nyt kun ehtisi edes kerran viikossa kentälle... Siitä olisi iloa sekä painonhallintaan että hermojen hallintaan... :)
Tänään oli pakko käyttää muutama tunti opiskelijoiden harjoitustenttien tarkastamiseen, mutta illansuussa ehdin Paloheinään. Nyt tiet olivat jo täysin sulia, joten olosuhteita ei auta enää syyttää. Koska viimeksi koivet vähän nikottelivat, ajattelin tänään vain kävellä rauhallisesti 9 km lenkin. Päätös oli varmastikin ihan oikea, sillä jopa kävellessä sääret tuntuivat vähän aroilta ensimmäisten kilometrien ajan. Viiden kilometrin kohdalla jalat tuntuivat onneksi jo sen verran vetreiltä, että uskaltauduin hölkkäämään 2,5 km, minkä jälkeen kävelin loppujäähdyttelyksi loput pari kilsaa. Nyt on jaloissa oikein hyvä fiilis, joten tyytyväisyyteen on aihetta!
Huomenna sitten onkin vuorossa tämän päivän hyödyn tuhoaminen työkaverin vappupirskeissä. Kivaa varmasti on, mutta onneksi vappu on kuitenkin vain kerran vuodessa! :) Iloista vappua myös kaikille lukijoille!
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Kävelyä
Laiskurin maanantai-hölkkä vaihtuikin sateisen sään takia kävelyksi, ja eilen oli vuorossa taukopäivä. Tänään lähdin sitten pitkän työpäivän jälkeen Paloheinään, vaikka vasemman jalan nilkka oli jo aamulla töihin kävellessä tuntunut vähän hassulta.
Tiedä sitten, oliko nilkasta kiinni, mutta juokseminen tuntui alusta lähtien säärissä pahalta. Kolmen kilometrin jälkeen totesin, että taitaa olla parasta lopettaa ja kävellä takaisin. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen jalat tuntuivat paljon paremmilta, mutta kun yritin jatkaa juoksua, ne menivät taas saman tien jumiin. No, tulihan tuossa sentään kolmen kilometrin hölkkä ja kolmen kilometrin kävely, joten hyvä edes niin!
Pitäisi näköjään aloittaa kesäkausi vähän maltillisemmin, jotta jalat ehtisivät paremmin mukaan. Kun viime syksynä aloitin juoksukuurin, olin käynyt parin viikon ajan pitkillä kävelylenkeillä, jotka aivan varmasti olivat totuttaneet jalkoja juoksun rasitusta varten. Harmi vain, että Laiskurin maltti ei oikein tahtoisi riittää pelkkään kävelyyn..! :) Mutta pakko kai se on vain malttaa, jos haluaa vielä syksylläkin juosta terveillä jaloilla.
Huomenna on siis vuorossa kävelylenkki (pöh), ja perjantaina korkataan kavereiden kanssa golfkausi, tosin vain puolikkaan kierroksen merkeissä. Rauhallista liikuntaa siis!
P.S. Paloheinän tiet olivat toden totta sulaneet hyvin muutamassa päivässä. Ihme kyllä, pururata on vielä täysin lumen/jään peitossa, ja niin vain siellä hiihtäjät etenivät luistelutyyliin mäkeä ylös!
Tiedä sitten, oliko nilkasta kiinni, mutta juokseminen tuntui alusta lähtien säärissä pahalta. Kolmen kilometrin jälkeen totesin, että taitaa olla parasta lopettaa ja kävellä takaisin. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen jalat tuntuivat paljon paremmilta, mutta kun yritin jatkaa juoksua, ne menivät taas saman tien jumiin. No, tulihan tuossa sentään kolmen kilometrin hölkkä ja kolmen kilometrin kävely, joten hyvä edes niin!
Pitäisi näköjään aloittaa kesäkausi vähän maltillisemmin, jotta jalat ehtisivät paremmin mukaan. Kun viime syksynä aloitin juoksukuurin, olin käynyt parin viikon ajan pitkillä kävelylenkeillä, jotka aivan varmasti olivat totuttaneet jalkoja juoksun rasitusta varten. Harmi vain, että Laiskurin maltti ei oikein tahtoisi riittää pelkkään kävelyyn..! :) Mutta pakko kai se on vain malttaa, jos haluaa vielä syksylläkin juosta terveillä jaloilla.
Huomenna on siis vuorossa kävelylenkki (pöh), ja perjantaina korkataan kavereiden kanssa golfkausi, tosin vain puolikkaan kierroksen merkeissä. Rauhallista liikuntaa siis!
P.S. Paloheinän tiet olivat toden totta sulaneet hyvin muutamassa päivässä. Ihme kyllä, pururata on vielä täysin lumen/jään peitossa, ja niin vain siellä hiihtäjät etenivät luistelutyyliin mäkeä ylös!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kauden avaus
Kävin eilen pyörähtämässä tunnin kävelylenkin aurinkoisessa säässä, ja harmittelin, että vielä joutuu odottelemaan juoksukauden alkua. No, heti illalla olikin Lina kertonut kommentissaan, että juoksupolut ovat jo sulia! Tämän seurauksena fiilistelin koko illan mm. Juoksija-lehden parissa, ja päätin lähteä tänään katsomaan Paloheinän teiden kuntoa. Jännä juttu - olin niin täpinöissäni pelkästä ajatuksesta, että nukuin hyvin katkonaisesti ja taisin nähdä untakin juoksemisesta. :)
Rauhallisen aamupäivän jälkeen suuntasin kohti Paloheinää. Matkalla näin jo pari juoksijaa tarpomassa asfalttia pelkässä t-paidassa, mitä pidin kyllä vähän liioitteluna. Vaikka lämpötila oli n. kymmenessä asteessa, kävi ulkona kuitenkin kylmä viima. No, perillä Paloheinässä olosuhteista ei oikein ottanut kunnolla selvää. Kävelijöitä näkyi joka puolella, samoin pyöräilijöitä. Kuitenkin myös pari hiihtäjää sivakoi pururadalle päin, joten Laiskurin lempilenkin kunto oli melkoinen arvoitus.
Hölkkäilin lopulta todella rauhallista vauhtia tutun ja turvallisen 7,3 km lenkkini. Paikoitellen tie oli aivan kesäkunnossa, toisinaan taas tien peittona oli monen sentin paksuinen jääkansi, jota pyöräilijät näyttivät pelkäävän Laiskuriakin enemmän. Useimmiten tien kunto oli jotain tältä väliltä: loskansekaista lunta, josta onneksi usein löytyi sellainen parinkymmenen sentin levyinen sula kohta. Ihan kohtalaisesti pääsi kuitenkin matkaa taittamaan, eikä esimerkiksi polven muljahtamista joutunut varomaan kuin ihan parissa paikassa. Nyt kun yöpakkasia ei ole enää (toivottavasti) luvassa, kohenee tien kunto varmasti jo muutamassa päivässä, ja vapun jälkeen koko reitti on jo toivottavasti sulana.
Oli kyllä melkoisen juhlava fiilis päästä taas tutuille lenkkipoluille! Nyt vain täytyy ottaa alku rauhallisesti ja totuttaa jalkojen lihakset ja nivelet ajatukseen siitä, että Mörkö on alkanut käydä lenkillä. :) Huomiseksi ajattelin ottaa palauttavan kävelyn, mutta tiistaina sitten taas Paloheinään, jos vain jalat ovat samaa mieltä!
Rauhallisen aamupäivän jälkeen suuntasin kohti Paloheinää. Matkalla näin jo pari juoksijaa tarpomassa asfalttia pelkässä t-paidassa, mitä pidin kyllä vähän liioitteluna. Vaikka lämpötila oli n. kymmenessä asteessa, kävi ulkona kuitenkin kylmä viima. No, perillä Paloheinässä olosuhteista ei oikein ottanut kunnolla selvää. Kävelijöitä näkyi joka puolella, samoin pyöräilijöitä. Kuitenkin myös pari hiihtäjää sivakoi pururadalle päin, joten Laiskurin lempilenkin kunto oli melkoinen arvoitus.
Hölkkäilin lopulta todella rauhallista vauhtia tutun ja turvallisen 7,3 km lenkkini. Paikoitellen tie oli aivan kesäkunnossa, toisinaan taas tien peittona oli monen sentin paksuinen jääkansi, jota pyöräilijät näyttivät pelkäävän Laiskuriakin enemmän. Useimmiten tien kunto oli jotain tältä väliltä: loskansekaista lunta, josta onneksi usein löytyi sellainen parinkymmenen sentin levyinen sula kohta. Ihan kohtalaisesti pääsi kuitenkin matkaa taittamaan, eikä esimerkiksi polven muljahtamista joutunut varomaan kuin ihan parissa paikassa. Nyt kun yöpakkasia ei ole enää (toivottavasti) luvassa, kohenee tien kunto varmasti jo muutamassa päivässä, ja vapun jälkeen koko reitti on jo toivottavasti sulana.
Oli kyllä melkoisen juhlava fiilis päästä taas tutuille lenkkipoluille! Nyt vain täytyy ottaa alku rauhallisesti ja totuttaa jalkojen lihakset ja nivelet ajatukseen siitä, että Mörkö on alkanut käydä lenkillä. :) Huomiseksi ajattelin ottaa palauttavan kävelyn, mutta tiistaina sitten taas Paloheinään, jos vain jalat ovat samaa mieltä!
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Tilannekatsaus
Laiskuri on pitänyt nyt jonkin aikaa yllä blogihiljaisuutta. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että työkiireet ovat vieneet lähes kaiken ajan ja huomion. Sain eilen vihdoin valmiiksi väitöskirjaani kuuluvan artikkelin, kunnes huomasin, että se on aivan liian pitkä: lehti, johon aion lähettää sen julkaistavaksi, ottaa vastaan korkeintaan 10000 sanan juttuja, kun taas Laiskuri oli kalkattanut lähes 16000 sanaa! Olisihan tuon voinut ehkä selvittää etukäteenkin... Joka tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että vapaa viikonloppu vaihtui taas kerran töiksi. Yhyy!
Työstressin aiheuttamaa pientä kireyttä ei ole mitenkään helpottanut kevään tuskallisen hidas saapuminen. Golfkentät ovat onneksi alkaneet avautua (hyvähyvä!), mutta juoksupolut eivät taida olla hölkkäkunnossa ihan vielä. Meinasin itse asiassa yksi ilta käydä katsomassa, miltä Paloheinässä näyttää, mutta en sitten ehtinytkään. Vaikka arvaahan sen, että puiden varjostamat tiet eivät ihan heti sula, varsinkaan, kun tähän asti on ollut yöpakkasia.
Nyt on kuitenkin suhteellisen hyvä tilanne. Säät ovat lämpiämässä, ja pahimmat työkiireet helpottavat toivottavasti parissa viikossa. Opetuskin loppuu vappuna, joten sen jälkeen ei enää tarvitse valmistella luentoja! Näillä näkymin Laiskurin juoksukausi alkaa siis toukokuun alussa. Viime vuonna aloitin juoksukuurin vasta elokuun loppupuolella, joten hyvältä näyttää!
Työstressin aiheuttamaa pientä kireyttä ei ole mitenkään helpottanut kevään tuskallisen hidas saapuminen. Golfkentät ovat onneksi alkaneet avautua (hyvähyvä!), mutta juoksupolut eivät taida olla hölkkäkunnossa ihan vielä. Meinasin itse asiassa yksi ilta käydä katsomassa, miltä Paloheinässä näyttää, mutta en sitten ehtinytkään. Vaikka arvaahan sen, että puiden varjostamat tiet eivät ihan heti sula, varsinkaan, kun tähän asti on ollut yöpakkasia.
Nyt on kuitenkin suhteellisen hyvä tilanne. Säät ovat lämpiämässä, ja pahimmat työkiireet helpottavat toivottavasti parissa viikossa. Opetuskin loppuu vappuna, joten sen jälkeen ei enää tarvitse valmistella luentoja! Näillä näkymin Laiskurin juoksukausi alkaa siis toukokuun alussa. Viime vuonna aloitin juoksukuurin vasta elokuun loppupuolella, joten hyvältä näyttää!
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Flunssaviikko
Niin kuin vähän viime kerralla pelkäsinkin, flunssa iski sitten viikonlopun aikana. Onneksi ehdimme ennen kurkkukivun yltymistä viettää mukavan mökki-illan lauantaina, mutta sunnuntai-aamusta lähtien on olo ollut aika vaisu. Ikävä kyllä töistä ei ole voinut luistaa, joten lepäämisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Liikkumaan ei ole ollut mitään asiaa, ja ruokailutkin ovat menneet enemmän tai vähemmän satunnaisesti pieleen - pöh!
Toisaalta olen kyllä myös aika tyytyväinen siihen, että tauti iski nyt, kun ei ole paras juoksukausi meneillään. Takatalvesta huolimatta elättelen toiveita siitä, että muutaman viikon päästä maa olisi jo sen verran sula, että hiekallekin pääsisi juoksemaan - terveenä! Onkin aika kärsimätön olo, sillä minun on niin paljon helpompi elää terveellisesti silloin, kun liikuntaolosuhteet ovat kunnossa. Jos liikkumaan ei pääse, on paljon hankalampaa pitää yllä itsekuria syömisen suhteen. Outoa, ja varmastikin osoitus jonkinlaisesta riippuvuus-käyttäytymisestä...
Saimme parin ystävän kanssa lyötyä lukkoon myös Laiskurin ainoan virallisen kesälomapätkän! Meillä on ollut jo muutaman vuoden ajan tapana lähteä viikoksi kaverin mökille, josta teemme sitten joka päivä reissun jollekin golfkentälle. Nyt päätimme lähteä golf-lomalle heti juhannuksen jälkeen, ja tällä kertaa matka kestää kymmenen päivää. Tällaisessa lomassa on se hyvä puoli, että kierros golfia päivässä kuluttaa aika mukavasti edellisen illan grillilihat ja saunaoluet, joten paino ei loman aikana pääse juurikaan nousemaan (ei se kyllä laskekaan). Ennen lomaa pitäisi saada juoksukunto kuitenkin jo lupaavaksi, joten kesä, et viitsisi jo tulla? :)
Toisaalta olen kyllä myös aika tyytyväinen siihen, että tauti iski nyt, kun ei ole paras juoksukausi meneillään. Takatalvesta huolimatta elättelen toiveita siitä, että muutaman viikon päästä maa olisi jo sen verran sula, että hiekallekin pääsisi juoksemaan - terveenä! Onkin aika kärsimätön olo, sillä minun on niin paljon helpompi elää terveellisesti silloin, kun liikuntaolosuhteet ovat kunnossa. Jos liikkumaan ei pääse, on paljon hankalampaa pitää yllä itsekuria syömisen suhteen. Outoa, ja varmastikin osoitus jonkinlaisesta riippuvuus-käyttäytymisestä...
Saimme parin ystävän kanssa lyötyä lukkoon myös Laiskurin ainoan virallisen kesälomapätkän! Meillä on ollut jo muutaman vuoden ajan tapana lähteä viikoksi kaverin mökille, josta teemme sitten joka päivä reissun jollekin golfkentälle. Nyt päätimme lähteä golf-lomalle heti juhannuksen jälkeen, ja tällä kertaa matka kestää kymmenen päivää. Tällaisessa lomassa on se hyvä puoli, että kierros golfia päivässä kuluttaa aika mukavasti edellisen illan grillilihat ja saunaoluet, joten paino ei loman aikana pääse juurikaan nousemaan (ei se kyllä laskekaan). Ennen lomaa pitäisi saada juoksukunto kuitenkin jo lupaavaksi, joten kesä, et viitsisi jo tulla? :)
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kevyttä alapilveä
On ollut vähän tylsä vikko. Töissä on ollut hurja kiire yhden projektihakemuksen kanssa (dedis eilen, meni aika viime tippaan), ja yleisfiilistä on haitannut tällainen ärsyttävä "melkein-flunssa". Koko ajan tuntuu siltä, että viimeistään huomenna on vuoteen omana, mutta yön yli nukuttua olo on vieläkin ihan samanlainen. Outoa, tyhmää ja tylsää, koska vireystila on koko ajan matala, eikä lenkille lähtö edes käy mielessä.
Lisää valitusta: mikä ihmeen takatalvi nyt on tuloillaan? Ainakin täällä Helsingissä kadut ovat jo aika hyvin sulaneet lumesta, ja muutenkin ulkoilma on tuntunut keväiseltä. Sääennustukset lupaavat kuitenkin ensi viikolle kylmää ilmaa, ja Forecan sääkartan mukaan sunnuntain vastaisena yönä pitäisi olla jopa kymmenen astetta pakkasta! En ala. :) Jännä muuten, että nyt kun juoksukauden (siis kesäharjoittelun) alkuun on enää noin kuukauden verran aikaa, alkaa maltti olla kortilla. Täytyy vain yrittää muistaa, että hyviä juoksuilmoja riittää todennäköisesti ainakin puoleksi vuodeksi, kunhan nyt kevät vain tulisi ensin kunnolla.
Huomenna olisi vuorossa vastapainoa työlle: yhden yön mökkireissu muutaman ystävän kanssa. Laiskurin tuurilla flunssa tosin iskee varmaan täydellä voimallaan juuri huomenna. :)
Lisää valitusta: mikä ihmeen takatalvi nyt on tuloillaan? Ainakin täällä Helsingissä kadut ovat jo aika hyvin sulaneet lumesta, ja muutenkin ulkoilma on tuntunut keväiseltä. Sääennustukset lupaavat kuitenkin ensi viikolle kylmää ilmaa, ja Forecan sääkartan mukaan sunnuntain vastaisena yönä pitäisi olla jopa kymmenen astetta pakkasta! En ala. :) Jännä muuten, että nyt kun juoksukauden (siis kesäharjoittelun) alkuun on enää noin kuukauden verran aikaa, alkaa maltti olla kortilla. Täytyy vain yrittää muistaa, että hyviä juoksuilmoja riittää todennäköisesti ainakin puoleksi vuodeksi, kunhan nyt kevät vain tulisi ensin kunnolla.
Huomenna olisi vuorossa vastapainoa työlle: yhden yön mökkireissu muutaman ystävän kanssa. Laiskurin tuurilla flunssa tosin iskee varmaan täydellä voimallaan juuri huomenna. :)
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Koiville lepoa
Viikko on mennyt liikunnan osalta levätessä. Tunsin viikonlopun lenkin jälkeen jalkojen tarvitsevan taukoa juoksusta, sillä sekä oikean jalan sääri että vasen polvi tuntuivat pahoittaneen mielensä Laiskurin asfalttiravista. Olen aikaisemminkin maininnut kärsineeni erittäin sitkeästä penikkataudista (tästä on jo pitkä aika, ja tarkemmin ajateltuna onnistuin hankkimaan sen juuri tähän vuodenaikaan, kun en malttanut talven jälkeen aloittaa lenkkeilyä tarpeeksi varovasti. Silloin jalkavaivat eivät hävinneet edes kuukausien levolla, joten varovaisuuteen on todellakin syytä. Nyt jalat tuntuvatkin jo aika hyviltä, joten ainakin reippaita kävelylenkkejä voi jatkaa, jos juosta ei uskalla!
Itse asiassa olinkin jo eilen lähdössä iltalenkille, kun sain sähköpostia isältäni (uutta puhelinta kun en ole vieläkään ostanut). Suunnittelemani reipas kävely vaihtuikin sitten vanhempien morjestamiseen, koska isälläni oli jotain verenpainehäikkää ja äitini oli yllättäen taas hieman vauhkona. Mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse. Yllättävän tärkeää on näköjään vain mennä joskus kuuntelemaan vanhusten huolia, vaikka aika usein siitä seuraa sellainen "juottakaa mut äkkiä tainnoksiin" -fiilis. :)
Vaikka liikuntaa ei Laiskurin viikkoon ole kuulunut, ravintopuolella on onneksi sujunut hyvin. Työstressi ei ole johdattanut Laiskuria roskaruoan äärelle, vaan olen onnistunut pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Tämä näkyy myös vaatteiden istuvuudessa: tänään on jo aiemmin mainitsemani juhlatilaisuus (erään kielitieteellisen yhdistyksen vuosijuhla), ja samainen puku, joka oli kolme viikkoa sitten todella ahdas, tuntuu nyt jo ihan hyvältä. Pitäisi varmaan aina olla tällaisia motivaatiovaatteita, jotka osoittavat ihan konkreettisesti sen, mihin suuntaan ollaan menossa! :)
Mielenkiintoinen ilmiö muuten: minulla ei ole ollut herätyskelloa sen jälkeen, kun puhelimeni varastettiin. Tämän seurauksena aamuheräämiseni on aikaistunut noin puolellatoista tunnilla! Onko syy sitten valoisuudessa, vai pitääkö sisäinen kello huolen siitä, että työpäivä ei ihan täysin mene ohi - en tiedä. Ihan hyvä juttu joka tapauksessa!
Itse asiassa olinkin jo eilen lähdössä iltalenkille, kun sain sähköpostia isältäni (uutta puhelinta kun en ole vieläkään ostanut). Suunnittelemani reipas kävely vaihtuikin sitten vanhempien morjestamiseen, koska isälläni oli jotain verenpainehäikkää ja äitini oli yllättäen taas hieman vauhkona. Mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse. Yllättävän tärkeää on näköjään vain mennä joskus kuuntelemaan vanhusten huolia, vaikka aika usein siitä seuraa sellainen "juottakaa mut äkkiä tainnoksiin" -fiilis. :)
Vaikka liikuntaa ei Laiskurin viikkoon ole kuulunut, ravintopuolella on onneksi sujunut hyvin. Työstressi ei ole johdattanut Laiskuria roskaruoan äärelle, vaan olen onnistunut pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja terveellisestä ruokavaliosta. Tämä näkyy myös vaatteiden istuvuudessa: tänään on jo aiemmin mainitsemani juhlatilaisuus (erään kielitieteellisen yhdistyksen vuosijuhla), ja samainen puku, joka oli kolme viikkoa sitten todella ahdas, tuntuu nyt jo ihan hyvältä. Pitäisi varmaan aina olla tällaisia motivaatiovaatteita, jotka osoittavat ihan konkreettisesti sen, mihin suuntaan ollaan menossa! :)
Mielenkiintoinen ilmiö muuten: minulla ei ole ollut herätyskelloa sen jälkeen, kun puhelimeni varastettiin. Tämän seurauksena aamuheräämiseni on aikaistunut noin puolellatoista tunnilla! Onko syy sitten valoisuudessa, vai pitääkö sisäinen kello huolen siitä, että työpäivä ei ihan täysin mene ohi - en tiedä. Ihan hyvä juttu joka tapauksessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)