sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Aurinkokävely

Laiskuri huomasi toissapäivänä kunnonkohotusprojektinsa menneen viimeisen kuukauden ajan lähes täysin väärään suuntaan. Ensi viikon lopulla olisi juhlatilaisuus, johon pitäisi oikein pukeutua, ja kuinkas kävikään: puvun takki tuntui ahtaalta! Kriisi, paniikki! Eihän tämän näin pitänyt mennä! Vaikka mieli olikin tämän seurauksena aika synkkä, oli ihan hyvä saada muistutus siitä, missä ollaan menossa. Itsekuria tarvitaan nyt lisää - ja nimenomaan nyt, ei vasta kesällä, kun liikuntaolosuhteet ovat täydelliset.

Kävin tänään hitaan aamuherätyksen jälkeen nauttimassa aurinkoisesta säästä kävelyn merkeissä. Kadut olivat puoliksi sulat, puoliksi röpelöisen jään peitossa. Ei siis mikään huippualusta juoksua tai edes kävelyä ajatellen. Hyvä olo pienestä reippailusta kuitenkin tuli, ja vaikka sääennusteet eivät pikaista kesän tuloa vielä lupaakaan, mieli harhaili jo kovasti juoksupoluille!

Kävelylenkin puolessa välissä käväisin nappaamassa pienen subin Hakaniemen Subway-ravintolasta. Vaikka roskaruoka on minulle aina liian hyvin maistunutkin, olen jostain syystä ihastunut Subwayn kevyempään tarjontaan, eikä mieli koskaan tee mitään salami-pepperoni-majoneesi-mättöä. Muistan, että jenkkien Suurin pudottaja -sarjassa kunto-ohjaajat kehuivat kovasti ko. paikan (eli sarjan suuren sponsorin) tuotteita, ja kieltämättä on helppo pysyä perillä saaduista kaloreista, kun tietää tasan, mitä suuhunsa pistää. Samalla tulee syötyä runsaasti vihanneksia, mikä sekään ei haittaa. Tänään valitsin subin grillatulla kananrinnalla, jonka huuhtelin alas laittispraitilla. Kevyttä, herkullista!

Olen tässä jo viikon verran vakavasti harkinnut, että maksaisin yliopiston liikuntamaksun loppukevääksi. Tällöin käytössä olisi kuntosali juoksumattoineen ja kuntopyörineen todella huokeaan hintaan, jolloin kynnykseksi jäisi enää oman peffan hilaaminen salille. Kaverini kertoivat, että salilla on usein melkoinen ruuhka, joten hyvä olisi, jos päivän aloittaisi juoksumatolla jo kahdeksan maissa, jolloin valtaosa opiskelijoista on vielä unten mailla. Ikävä kyllä myös Laiskuri on krooninen aamutorkku, joten ihan helppoa tämän kauniin ajatuksen toteuttamisesta ei tule! Jotain pitäisi kuitenkin jaksaa tehdä ennen lumien sulamista, ja eihän kunnon kohottaminen aina mitään erityisen lystiä ole - se juoksun tarjoama mystinen flow-tila jää ihan varmasti odottamaan hiekkatietä ja lämpimiä ilmoja.

Nyt jatkuu lempeän leppoisa sunnuntai-päivä, joten palataan asiaan taas tulevalla viikolla!

2 kommenttia:

  1. Matto on tylsä. Kyllä ulkona jo juoksee, jopa ilman nastoja.

    VastaaPoista
  2. Sitä itsekin vähän pelkään... Lähinnä ajattelin, että jos kuukauden jaksaisi mattoa, niin voisi jo päästä paljailla teillä juoksemaan. No, innostuin itsekin tänään vielä iltalenkille, ja ihan ok oli juosta, vaikka parissa paikassa joutuikin menemään kieli keskellä suuta. :)

    VastaaPoista