Terveisia Playa del Inglésista! Laiskurin napyttelee tata paivitysta hotellin nettikoneelta, jonka nappaimistoa saa takoa melkoisella voimalla, jotta ruudulle ilmestyy yhtaan mitaan. Lisaksi joudutte nyt valitettavasti tulemaan toimeen ilman a- ja o-pisteita, kun jostain syysta spaniardit eivat ole pitaneet tarpeellisena lisata skandeja nappaimistoihinsa.
Matka on mennyt tahan asti oikein rentouttavasti. Eilen lahdin heti aamiaisen jalkeen pitkalle kavelylenkille, joka lopulta venahti lahes kolmetuntiseksi. Lampoa, aurinkoa ja jonkinlaista meditaatiota - ihan taydellista! Tanaan on sitten ollut sateisempi paiva, joten olen viettanyt aikaa hotellihuoneessa viltin alla varjotellen ja Michael Palinin matkakertomuksia lukien. Palin on aivan vertaansa vailla oleva kirjoittaja - vahaeleisen hauska, humaani ja tarkkanakoinen. Olen viime vuosien lomillani lukenut aina joko hanen matkakertomuksiaan tai paivakirjojaan. Nyt on vuorossa Himalajan matkan kuvaus, ja seuraavana odottavat seikkailut Saharassa - lukiessa tulee melkoinen polte paasta itsekin nakemaan noita paikkoja!
Janna juttu muuten, etta eilen kavelylenkilla mielessa pyorivat lahinna tyoasiat. Eivat kuitenkaan pahalla tavalla, vaan jotenkin loysin sellaisen rauhan, jossa paasi hyvin miettimaan omaa tutkimusta. Tutkijan tyo on kuitenkn suurelta osin luovaa tyota, ja joskus on hyva antaa ajatusten lennella vapaasti sinne tanne - stressaavassa ymparistossa se ei vain oikein tahdo onnistua.
Nyt Laiskuri vetaytyy takaisin kirjan pariin ja toivoo huomiseksi parempaa saata! Mukavaa viikonloppua itse kullekin!
lauantai 28. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
Aurinko kutsuu
Kello on jo puoli yksi yöllä, ja herätyskello on soimassa viideltä. Kone Playa del Inglésiä kohti lähtee 8:20, joten unesta ei saa tänä yönä kovin pitkään nauttia. Mutta mitäpä tuosta, kun edessä on viikko aikataulutonta elämää..!
Töitä on tosiaan ollut sen verran paljon, että viimeisimmän käännöksen sain lähetettyä toimeksiantajalle tänään iltakymmeneltä. Vasta sen jälkeen pääsin aloittamaan kunnolla pakkaamisen, ja vielä kymmenen minuuttia sitten silitin muutaman paidan. Onneksi työt ovat nyt vähäksi aikaa tehty, eikä lomalla tarvitse miettiä mitään stressaavaa (eihän, jookos??) :)
Kanarialla onkin sitten vuorossa joka päivä ainakin kahden tunnin kävelylenkki - kiireetöntä laatuaikaa lämmössä, vain omat ajatukset seurana. Samalla pääsee vihdoinkin vähän liikkumaan, vaikka kieltämättä elämä allasbaarin välittömässä läheisyydessä ei muuten kauhean terveellistä siellä olekaan.
Nettikahvilassa (lue: peliluolassa) käväisen varmaankin päivittäin, joten ehkäpä huikkaan joitain lomakuulumisiakin ennen kotiinpaluuta.
Laiskuri toivottaa lukijoilleen antoisia lenkkejä ja mukavaa tammikuun loppua! Palataan taas pian asiaan!
Töitä on tosiaan ollut sen verran paljon, että viimeisimmän käännöksen sain lähetettyä toimeksiantajalle tänään iltakymmeneltä. Vasta sen jälkeen pääsin aloittamaan kunnolla pakkaamisen, ja vielä kymmenen minuuttia sitten silitin muutaman paidan. Onneksi työt ovat nyt vähäksi aikaa tehty, eikä lomalla tarvitse miettiä mitään stressaavaa (eihän, jookos??) :)
Kanarialla onkin sitten vuorossa joka päivä ainakin kahden tunnin kävelylenkki - kiireetöntä laatuaikaa lämmössä, vain omat ajatukset seurana. Samalla pääsee vihdoinkin vähän liikkumaan, vaikka kieltämättä elämä allasbaarin välittömässä läheisyydessä ei muuten kauhean terveellistä siellä olekaan.
Nettikahvilassa (lue: peliluolassa) käväisen varmaankin päivittäin, joten ehkäpä huikkaan joitain lomakuulumisiakin ennen kotiinpaluuta.
Laiskuri toivottaa lukijoilleen antoisia lenkkejä ja mukavaa tammikuun loppua! Palataan taas pian asiaan!
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Vaalipäivä
Niin kuin pahoin pelkäsin, tänäänkin päivän työt kestivät iltakahdeksaan asti, eikä lenkille jäänyt aikaa. Höh ja pöh. Ja koska liikunnan riemusta ei ole sen kummempaa sanottavaa, puhutaan nyt sitten hetki verrattain ajankohtaisesta asiasta eli vaaleista. :)
Olen itse siinä mielessä epäpoliittinen ihminen, että tunnen oloni aina kiusaantuneeksi, jos joku alkaa vaahdota jonkin tietyn puolueen erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta. Muistan hyvin erään opiskelutoverini, joka piti Kokoomusta ainoana mahdollisuutena eduskuntavaaleissa, koska "vain he ymmärtävät talouden päälle". Toinen opiskelutoverini taas oli sitä mieltä, että jos ei äänestä vasemmistoa, "ei ole ihmisystävä". Nämä nyt ovat varmastikin ääripäitä, mutta tuota ajattelumaailmaa näkee valitettavan usein. Aivan kuin puoluekanta kertoisi a) ihmisen asiantuntemuksesta tai b) luonteesta jotain ratkaisevaa.
Itse olen sitä mieltä, että nykyistä puoluekenttää vaivaa erottautumisen tarve. Vaikuttaa siltä, että kansanedustajista moni pystyisi varsin hyvin olemaan myös jonkin muun puolueen jäsen ilman suurempia tunnontuskia. Ainoa keino erottautua on sitten korostaa tiettyjä ideologisia, usein hyvin abstrakteja ja vanhentuneitakin kantoja, ikään kuin nillä olisi käytännön politiikassa suurtakin merkitystä. Luulisin kuitenkin, että (lähes) kaikilla poliitikoilla on kuitenkin maan ja sen kansalaisten etu mielessään - erimielisyyttä syntyy sitten asioiden toteuttamisesta. Ei mielestäni ole eikä voi olla enää niin, että esim. vasemmisto ajaa vain duunareiden ja oikeisto vain työnantajien asemaa - jostain syystä asiat vain halutaan kärjistäen esittää niin.
Presidentinvaalihan on tietenkin lähinnä henkilövaali, jossa puoluerajat hämärtyvät ehdokkaan henkilöhistorian ja persoonan tieltä. Tämänkertainen henkilögalleria vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta, joten Niinistön etumatkasta huolimatta on kiinnostavaa nähdä, miten ääntenlaskenta edistyy. En aio kertoa, ketä äänestin, sillä sen ei pitäisi ihan kauheasti juoksublogin lukijoita kiinnostaa (ja muutenkin kyseessä on mielestäni henkilökohtainen asia. :) Voin kuitenkin sanoa olevani vilpittömän iloinen siitä, että asiantunteva, diplomaattinen (ja seksuaalivähemmistöön kuuluva) Haavisto näyttää pyyhkivän lattian ennakkoluuloilla, kärjistyksillä ja misinformaatiolla pelaavalla Soinilla. Ei sinänsä, Soinihan on fiksu ja sympaattisen oloinen mies, mutta kovin rehellisenä en hänen poliittista uraansa voi pitää.
Äänestämään mennessäni meinasin muuten jäädä auton alle, kun joku vähän eksyneen oloinen autoilija oli peruuttaa päälleni suojatiellä. Pieni kontakti siinä tuli, mutta mitään ei onneksi käynyt. Vähän piti säikähtyneenä viittoa vihaisesti kuskille, joka paljastui hämmentyneen näköiseksi eläkeläiseksi. Tietenkin minulle jäi tuosta, ihan aiheellisestakin, tunteenpurkauksestani paha mieli; minua kävi säälittämään vanhuksen pelokas reaktio - eihän hän nyt tahallaan päälleni yrittänyt ajaa.
Pitäisi varmaan yrittää kovettaa luonnetta, sillä tuo tapaus vaivaa vieläkin..! :)
Olen itse siinä mielessä epäpoliittinen ihminen, että tunnen oloni aina kiusaantuneeksi, jos joku alkaa vaahdota jonkin tietyn puolueen erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta. Muistan hyvin erään opiskelutoverini, joka piti Kokoomusta ainoana mahdollisuutena eduskuntavaaleissa, koska "vain he ymmärtävät talouden päälle". Toinen opiskelutoverini taas oli sitä mieltä, että jos ei äänestä vasemmistoa, "ei ole ihmisystävä". Nämä nyt ovat varmastikin ääripäitä, mutta tuota ajattelumaailmaa näkee valitettavan usein. Aivan kuin puoluekanta kertoisi a) ihmisen asiantuntemuksesta tai b) luonteesta jotain ratkaisevaa.
Itse olen sitä mieltä, että nykyistä puoluekenttää vaivaa erottautumisen tarve. Vaikuttaa siltä, että kansanedustajista moni pystyisi varsin hyvin olemaan myös jonkin muun puolueen jäsen ilman suurempia tunnontuskia. Ainoa keino erottautua on sitten korostaa tiettyjä ideologisia, usein hyvin abstrakteja ja vanhentuneitakin kantoja, ikään kuin nillä olisi käytännön politiikassa suurtakin merkitystä. Luulisin kuitenkin, että (lähes) kaikilla poliitikoilla on kuitenkin maan ja sen kansalaisten etu mielessään - erimielisyyttä syntyy sitten asioiden toteuttamisesta. Ei mielestäni ole eikä voi olla enää niin, että esim. vasemmisto ajaa vain duunareiden ja oikeisto vain työnantajien asemaa - jostain syystä asiat vain halutaan kärjistäen esittää niin.
Presidentinvaalihan on tietenkin lähinnä henkilövaali, jossa puoluerajat hämärtyvät ehdokkaan henkilöhistorian ja persoonan tieltä. Tämänkertainen henkilögalleria vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta, joten Niinistön etumatkasta huolimatta on kiinnostavaa nähdä, miten ääntenlaskenta edistyy. En aio kertoa, ketä äänestin, sillä sen ei pitäisi ihan kauheasti juoksublogin lukijoita kiinnostaa (ja muutenkin kyseessä on mielestäni henkilökohtainen asia. :) Voin kuitenkin sanoa olevani vilpittömän iloinen siitä, että asiantunteva, diplomaattinen (ja seksuaalivähemmistöön kuuluva) Haavisto näyttää pyyhkivän lattian ennakkoluuloilla, kärjistyksillä ja misinformaatiolla pelaavalla Soinilla. Ei sinänsä, Soinihan on fiksu ja sympaattisen oloinen mies, mutta kovin rehellisenä en hänen poliittista uraansa voi pitää.
Äänestämään mennessäni meinasin muuten jäädä auton alle, kun joku vähän eksyneen oloinen autoilija oli peruuttaa päälleni suojatiellä. Pieni kontakti siinä tuli, mutta mitään ei onneksi käynyt. Vähän piti säikähtyneenä viittoa vihaisesti kuskille, joka paljastui hämmentyneen näköiseksi eläkeläiseksi. Tietenkin minulle jäi tuosta, ihan aiheellisestakin, tunteenpurkauksestani paha mieli; minua kävi säälittämään vanhuksen pelokas reaktio - eihän hän nyt tahallaan päälleni yrittänyt ajaa.
Pitäisi varmaan yrittää kovettaa luonnetta, sillä tuo tapaus vaivaa vieläkin..! :)
perjantai 20. tammikuuta 2012
Töiden orja
Olisi kauhean kiva kirjoittaa mukavasti menneestä lenkistä ja energisestä olosta, mutta kun ei voi, niin ei vain voi. Pari viimeistä päivää ovat olleet töiden puolesta ihan uskomattomia - nytkin tulin vasta kotiin, ja kello on jo yli yhdeksän. En ikinä tule ymmärtämään, miksi työkiireet kasaantuvat aina mahdollisimman epäsopiviin hetkiin. Nyt on tuo ensi viikon matka jo takaraivossa, ja tuntuu, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja kaiken tekemiseen.
Toisaalta pitäisi kai yrittää ottaa ilo irti siitä, että jalat saavat lepoa. Tänään nimittäin sääret tuntuivat vieläkin vähän rasittuneilta kävellessäni kahden työpaikan väliä (olemme muuttamassa alkuviikosta ja kävin siksi katsomassa uutta työpistettäni). Helsinkiin on lisäksi tullut viime päivinä aivan valtavasti uutta lunta, enkä oikein osaa arvioida, millaista sen päällä olisi juosta. Todennäköisesti mitään ongelmia ei tule, mutta luulenpa, että jalkani tykkäävät siltikin enemmän hiekkatiellä juoksemisesta. Oli miten oli, eniten harmittaa, että sitä juoksusta tulevaa valtavaa energiaryöppyä ei ole nyt moneen päivään saanut kokea. Iso HÖH sille!
Jotain hyvää työrupeamasta on sentään koitunut: New Yorkin matkan sekoittama vuorokausirytmini on vihdoin palannut normaaliksi! Itse asiassa olen päässyt sängystä ylös jopa normaalia aikaisemmin, mikä tällaiselle krooniselle aamutorkulle on aika suuri saavutus! Olen aina kadehtinut sellaisia ihmisiä, jotka ovat pirteinä pystyssä puoli seitsemän aikaan. Oma luontainen päivärytmini tuntuisi pyörivän jossain klo. 10:n ja 02:n välisenä aikana, joten on tuntunut aivan huikealta olla jo kahdeksan aikaan ylhäällä. :)
Laiskurin viikonloppu-tavoitteena on nyt vain selviytyä töistä. Silti olisi kauhean mukava ylläri päästä kertomaan taas juoksemisen nautinnosta..!
Toisaalta pitäisi kai yrittää ottaa ilo irti siitä, että jalat saavat lepoa. Tänään nimittäin sääret tuntuivat vieläkin vähän rasittuneilta kävellessäni kahden työpaikan väliä (olemme muuttamassa alkuviikosta ja kävin siksi katsomassa uutta työpistettäni). Helsinkiin on lisäksi tullut viime päivinä aivan valtavasti uutta lunta, enkä oikein osaa arvioida, millaista sen päällä olisi juosta. Todennäköisesti mitään ongelmia ei tule, mutta luulenpa, että jalkani tykkäävät siltikin enemmän hiekkatiellä juoksemisesta. Oli miten oli, eniten harmittaa, että sitä juoksusta tulevaa valtavaa energiaryöppyä ei ole nyt moneen päivään saanut kokea. Iso HÖH sille!
Jotain hyvää työrupeamasta on sentään koitunut: New Yorkin matkan sekoittama vuorokausirytmini on vihdoin palannut normaaliksi! Itse asiassa olen päässyt sängystä ylös jopa normaalia aikaisemmin, mikä tällaiselle krooniselle aamutorkulle on aika suuri saavutus! Olen aina kadehtinut sellaisia ihmisiä, jotka ovat pirteinä pystyssä puoli seitsemän aikaan. Oma luontainen päivärytmini tuntuisi pyörivän jossain klo. 10:n ja 02:n välisenä aikana, joten on tuntunut aivan huikealta olla jo kahdeksan aikaan ylhäällä. :)
Laiskurin viikonloppu-tavoitteena on nyt vain selviytyä töistä. Silti olisi kauhean mukava ylläri päästä kertomaan taas juoksemisen nautinnosta..!
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Tietokoneurheilua
Laiskurin työtilanne oli jo valmiiksi aika kiireinen, mutta tänään tuli vielä kaksi uutta käännöstoimeksiantoa rikastuttamaan elämää. Ikävä juttu näissä töissä on se, että niistä ei voi oikein kieltäytyä. Tai ainahan voi kieltäytyä, mutta samalla kyllä tulee kieltäytyneeksi kaikista tulevaisuuden töistäkin. Ikävää, mutta totta. Nyt ei sitten ole vapaa-ajan ongelmia ennen Kanarian matkaa...
Tänään olisi ollut juoksupäivä, mutta takareisi ei koko päivänä ole tuntunut kovinkaan hyvältä. Harmittaa, mutta ei mahda mitään - parempi hoitaa jalka kuntoon ennen seuraavaa lenkkiä. Jostain syystä juuri tämä vasen takareisi on aiheuttanut minulle jo pitkään ongelmia, joten tiedän sen ärtyvän pahemminkin, jos vain annan asialle aihetta.
Eilen sen sijaan sain ihan kunnolla hien pintaan, tosin vähän yllättävästi. :) Ostin nimittäin uuden tietokoneen ja näytön, kun vanhasta paketista alkoi puhti loppua pahan kerran. Koneen ostin yhdestä pienehköstä tietokoneliikkeestä, mutta näyttöä lähdin metsästämään Verkkokauppa.comin Jätkäsaaressa sijaitsevasta uudesta jättimyymälästä. Jätkäsaaressa asiat olivat vielä aika lailla kesken, ja parkkihalliinkin löytäminen oli melkoinen seikkailu. Hyvä puoli tässä keskeneräisyydessä oli se, että suuri yleisö ei ollut vielä löytänyt tietään kauppaan. Rauhassa sai siis kierrellä, ja myyjän puheillekaan ei tarvinnut jonottaa.
Kotona sitten ähkin ja puhkin pakettia kasaan. Olin mielestäni ollut Verkkokaupassa kauhean fiksu ja ostanut erikseen HDMI-johdon näytön ja tietokoneen väliin. Ennakoin nimittäin ihan oikein, että sitä tuskin tulee näytön mukana, ja näin vältin ylimääräisen reissun takaisin kauppaan. Tai siis, vältinkö? Vältinkö sittenkään?? No en, ei puhettakaan! Langaton näppis/hiiri-yhdistelmäni oli nimittäin ollut jollain vanhanaikaisella plugilla kiinni edellisessä koneessani, mutta eihän uudessa koneessa enää ollut niille sopivia jakkeja. Eli ei kun uudestaan Jätkäsaareen hiirtä ja näppistä ostamaan. Kivasti meni tuossa koko ilta, mutta nyt on sitten kaikki taas tiptop! Näyttö on vain ehkä vähän turhankin iso (24 tuumaa), mutta ehkäpä siihen tottuu.
Tällaisia ei-niin-liikunnallisia terveisiä tällä kertaa Laiskurin luolasta - toivotaan, että jo huomenna pääsisi nauttimaan taas juoksusta!
Tänään olisi ollut juoksupäivä, mutta takareisi ei koko päivänä ole tuntunut kovinkaan hyvältä. Harmittaa, mutta ei mahda mitään - parempi hoitaa jalka kuntoon ennen seuraavaa lenkkiä. Jostain syystä juuri tämä vasen takareisi on aiheuttanut minulle jo pitkään ongelmia, joten tiedän sen ärtyvän pahemminkin, jos vain annan asialle aihetta.
Eilen sen sijaan sain ihan kunnolla hien pintaan, tosin vähän yllättävästi. :) Ostin nimittäin uuden tietokoneen ja näytön, kun vanhasta paketista alkoi puhti loppua pahan kerran. Koneen ostin yhdestä pienehköstä tietokoneliikkeestä, mutta näyttöä lähdin metsästämään Verkkokauppa.comin Jätkäsaaressa sijaitsevasta uudesta jättimyymälästä. Jätkäsaaressa asiat olivat vielä aika lailla kesken, ja parkkihalliinkin löytäminen oli melkoinen seikkailu. Hyvä puoli tässä keskeneräisyydessä oli se, että suuri yleisö ei ollut vielä löytänyt tietään kauppaan. Rauhassa sai siis kierrellä, ja myyjän puheillekaan ei tarvinnut jonottaa.
Kotona sitten ähkin ja puhkin pakettia kasaan. Olin mielestäni ollut Verkkokaupassa kauhean fiksu ja ostanut erikseen HDMI-johdon näytön ja tietokoneen väliin. Ennakoin nimittäin ihan oikein, että sitä tuskin tulee näytön mukana, ja näin vältin ylimääräisen reissun takaisin kauppaan. Tai siis, vältinkö? Vältinkö sittenkään?? No en, ei puhettakaan! Langaton näppis/hiiri-yhdistelmäni oli nimittäin ollut jollain vanhanaikaisella plugilla kiinni edellisessä koneessani, mutta eihän uudessa koneessa enää ollut niille sopivia jakkeja. Eli ei kun uudestaan Jätkäsaareen hiirtä ja näppistä ostamaan. Kivasti meni tuossa koko ilta, mutta nyt on sitten kaikki taas tiptop! Näyttö on vain ehkä vähän turhankin iso (24 tuumaa), mutta ehkäpä siihen tottuu.
Tällaisia ei-niin-liikunnallisia terveisiä tällä kertaa Laiskurin luolasta - toivotaan, että jo huomenna pääsisi nauttimaan taas juoksusta!
maanantai 16. tammikuuta 2012
Jumitusta
Viikonloppu pysyi loppuun saakka kiireisenä, joten juoksutauko kesti tähän päivään asti. Jännä juttu, mutta jalat tuntuivat tänään paljon rasittuneemmilta kuin viikonloppuna, vaikken eilen reippaillut pätkääkään! Ajattelin kuitenkin, että taukoa on nyt pidetty ihan riittämiin, ja lähdin tarpomaan sellaista vähän alle kuuden kilometrin lenkkiä.
Ja voi että, minkälaista tuskaa juoksu tänään oli..! Sääret vihoittelivat jo alkumetreillä, ja tämä johti siihen, että juoksemisesta tuli omituista sipsuttelua. On helppo arvata, mitä väärästä juoksutekniikasta seuraa: lisää vaikeuksia! Jossain vaiheessa jalkateristäkin alkoi hävitä tunto, ja jos matka olisi ollut yhtään pidempi, olisi ollut varmasti viisaampaa jättää homma kesken. Nyt sinnittelin sisulla loppuun saakka - toivotaan, että jalat eivät kärsineet liiaksi!
Hieman alkoi mietityttää, mistä tämän päivän vaikeudet johtuivat. Ehkä vain innostuin tauon jälkeen rehkimään taas liikaa - kilometrejä taisi tulla yli viisikymmentä täyteen vajaan kahden viikon aikana. Mutta kun levätäkään ei malttaisi..! :) Ajattelin Kanarian viikon aikana pitää kyllä juoksusta taukoa ja keskittyä kävelemiseen. Siinä saavat jalat sitten ansaittua lepoa.
Työkuvioista sen verran, että tänään alkoi yliopiston lukukausi, ja Laiskuri oli heti opettamassa. Onneksi opetettava ryhmä vaikutti todella mukavalta ja aktiiviselta, joten oikein positiivinen fiilis luennosta jäi. :) Meneehän opetus aina ihan asiapohjalta muutenkin, mutta on se vaan paljon mukavampaa puuhaa silloin, kun ryhmädynamiikka on hyvä. Sen verran uuden kurssin alkaminen näköjään taas stressasi, että päiväunet maistuivat alkuillasta oikein makeilta. :)
Nyt lepäämään ja nauttimaan Juoksija-lehdestä! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Ja voi että, minkälaista tuskaa juoksu tänään oli..! Sääret vihoittelivat jo alkumetreillä, ja tämä johti siihen, että juoksemisesta tuli omituista sipsuttelua. On helppo arvata, mitä väärästä juoksutekniikasta seuraa: lisää vaikeuksia! Jossain vaiheessa jalkateristäkin alkoi hävitä tunto, ja jos matka olisi ollut yhtään pidempi, olisi ollut varmasti viisaampaa jättää homma kesken. Nyt sinnittelin sisulla loppuun saakka - toivotaan, että jalat eivät kärsineet liiaksi!
Hieman alkoi mietityttää, mistä tämän päivän vaikeudet johtuivat. Ehkä vain innostuin tauon jälkeen rehkimään taas liikaa - kilometrejä taisi tulla yli viisikymmentä täyteen vajaan kahden viikon aikana. Mutta kun levätäkään ei malttaisi..! :) Ajattelin Kanarian viikon aikana pitää kyllä juoksusta taukoa ja keskittyä kävelemiseen. Siinä saavat jalat sitten ansaittua lepoa.
Työkuvioista sen verran, että tänään alkoi yliopiston lukukausi, ja Laiskuri oli heti opettamassa. Onneksi opetettava ryhmä vaikutti todella mukavalta ja aktiiviselta, joten oikein positiivinen fiilis luennosta jäi. :) Meneehän opetus aina ihan asiapohjalta muutenkin, mutta on se vaan paljon mukavampaa puuhaa silloin, kun ryhmädynamiikka on hyvä. Sen verran uuden kurssin alkaminen näköjään taas stressasi, että päiväunet maistuivat alkuillasta oikein makeilta. :)
Nyt lepäämään ja nauttimaan Juoksija-lehdestä! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
lauantai 14. tammikuuta 2012
Lepoa ja lukemista
Niin kuin vähän viimeksi ounastelin, on loppuviikko mennyt töiden merkeissä, eikä lenkille ole ehtinyt (tai oikeastaan halunnutkaan ehtiä). Jalat ovat jo melko hyvin toipuneet edellisistä juoksenteluista, mutta ajattelin pitää vielä tämän päivän lepopäivänä, varsinkin kun töitä riittää ja takana on vähän huonosti nukuttu yö. Maanantaina alkaa taas uusi lukukausi yliopistolla, ja Laiskuri meni syksyllä heikkona hetkenä lupautumaan opettajaksi yhdelle luentosarjalle. Opettaminen on kivaa, ei siinä mitään, mutta luentojen valmisteluun menee verrattain paljon aikaa, ja sitä ei Laiskurilla ihan ylen määrin ole.
Tilasin myös viikolla Juoksija-lehden! Hintaa kestotilaukselle tuli 71 euroa, ja tilaajalahjana sai "Matkalla maratonille - kaikki juoksusta" -nimisen kirjan. Asiakaspalvelukin toimi mainiosti: lehden viimeisin numero ja tilaajalahja kolahtivat Laiskurin postiluukusta jo eilen - vain muutama päivä tilauksen jälkeen! Vielä en ole ehtinyt lehteen (enkä kirjaan) tutustua, mutta ensisilmäyksen perusteella artikkelit vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta! Parin viikon kuluttua pitäisi postista kolahtaa myös Juoksija-kortti, jolla saa alennusta aika monesta urheiluliikkeestä ja juoksutapahtumien osallistumismaksuista. :)
Nyt on kuitenkin jätettävä lehden selailu iltaan ja jatkettava töitä. Toivon mukaan huomenna ehtisi edes lyhyelle lenkille, jotta viikonloppu ei menisi ihan pelkäksi uurastamiseksi!
Tilasin myös viikolla Juoksija-lehden! Hintaa kestotilaukselle tuli 71 euroa, ja tilaajalahjana sai "Matkalla maratonille - kaikki juoksusta" -nimisen kirjan. Asiakaspalvelukin toimi mainiosti: lehden viimeisin numero ja tilaajalahja kolahtivat Laiskurin postiluukusta jo eilen - vain muutama päivä tilauksen jälkeen! Vielä en ole ehtinyt lehteen (enkä kirjaan) tutustua, mutta ensisilmäyksen perusteella artikkelit vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta! Parin viikon kuluttua pitäisi postista kolahtaa myös Juoksija-kortti, jolla saa alennusta aika monesta urheiluliikkeestä ja juoksutapahtumien osallistumismaksuista. :)
Nyt on kuitenkin jätettävä lehden selailu iltaan ja jatkettava töitä. Toivon mukaan huomenna ehtisi edes lyhyelle lenkille, jotta viikonloppu ei menisi ihan pelkäksi uurastamiseksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)