Diesel-laiskuri

Hehei itse kullekin! Sunnuntain kauhea tervanjuonti on nyt taaksejäänyttä elämää, ja Laiskuri puhkuu taas menohaluja! Takana on iltalenkit Paloheinässä sekä eilen että tänään, ja molemmilla kerroilla juokseminen tuntui todella hyvältä ja helpolta!

Eilen menin matkan hieman vauhdikkaammin (47:46, 6:37/km, keskisyke 159), kun taas tänään vuorossa oli palauttava lenkki hitaalla vauhdilla (53:41, 7:27/km, keskisyke 151). Kun ajattelee, kuinka vaikeaa sunnuntaina oli, on yhteenveto aika helppo tehdä: Laiskuri on luonnostaan hitaasti syttyvää diesel-mallia! Tuntuu nimittäin siltä, että aina kun olen lähtenyt maltilla liikkeelle, voimat tuntuvat riittävän vaikka mihin. Tämän maltillisen vauhdin ei tarvitse kestää kilometriä pidempään - kunhan vain ei lähde paahtamaan täysillä heti alusta alkaen. Sunnuntaina aloin juosta aivan liian lujaa vauhtia, ja kun tämä virhe oli kerran tehty, ei korkeuksiin noussut syke pudonnut edes alamäissä kuin muutaman pykälän. Ei siis ihme jos väsytti! Vertailun vuoksi maksimisyke tänään oli 166 erään mäen päällä, minkä jälkeisessä alamäessä syke palautui 150:n pintaan. Melkoinen ero! Sinänsähän ei nyt tarvita Mensan jäsenyyttä todetakseen, että "kova alkuvauhti voi kostautua", mutta  ilmiön voimakkuus pääsi kyllä yllättämään ainakin Laiskurin.

Laiskurin massa vaatii kiihtyäkseen aikaa.

Loppuviikko näyttää aika kivalta. Töissäkin on päässyt keskittymään yhteen asiaan kerralla, mikä on heti tuonut mielenrauhaa ihan uudella tavalla! Huomenna olisi vuorossa kuntonyrkkeily, ja perjantaina golfia. Lauantain nyrkkeilyt jäävät ystävän väitöstilaisuuden vuoksi väliin, mutta toivottavasti lauantaina ehtii ennen illan karonkkaa lenkille. Nyt on taas upea olo - ei muuta kuin palautuminen käyntiin iltapalan ja urheiluruudun avulla!