keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Houkutuksia ja niistä selviytymistä

Olen koko syksyn ajan painottanut, että en sinänsä ole laihduttamassa vaan olen muuttanut elämäntapojani terveellisempään suuntaan. Tämän elämänmuutoksen seurauksena painon pitäisi sitten pudota ikään kuin itsestään. Olen vieläkin sitä mieltä, että tämä pitää täysin paikkansa. Mutta yhtä lailla pitää paikkansa se, että joinakin päivinä on epäterveellisiä mielitekoja, jotka toteutuessaan saattavat vetää mielen mustaksi.

Tänään tulin töistä ihan normaaliin aikaan kotiin ja söin päivällistä. Kuitenkin vain tunnin päästä tästä vatsassa alkoi taas kurnia. En oikein tiennyt, mistä oli kyse, sillä olin päivän aikana mielestäni syönyt ihan tarpeeksi. Kaiken lisäksi aloin kaivata vanhaa rentoutumismenetelmääni: olutta ja sanomalehtiä lähikuppilassa. Tiesin kuitenkin jo ennalta, että tuolla reseptillä tulee helposti käytyä myös lähipizzeriassa, enkä haluaisi keskellä viikkoa ajautua tuollaiseen, varsinkin kun viime viikonloppu meni juhliessa. Huonoksi onnekseni minun piti lähteä lähikauppaa pidemmäs hakemaan kaukosäätimeen paristoja, eikä matkalta houkutuksia puuttunut. Lopulta kuitenkin kaupasta tarttui kouraan patterien lisäksi vain Atrian broilerfilee-ateria, joten ihan huonosti en pärjännyt! :)

On jotenkin hämmentävää, kuinka äkkiä ja ennalta arvaamatta vanhat hotkimismekanismit voivat kytkeytyä päälle! Oma osuutensa tässä on varmaan sillä, että en ole tänään pystynyt liikkumaan kunnolla: sekä reidet että vasemman jalan akillesjänne ovat hieman kipeitä. Tuntuu silti uskomattomalta, että on huomattavasti helpompaa elää kurinalaista elämää silloin, kun harrastaa paljon liikuntaa kuin pelkästään levätessä! Ehkä kyseessä on jonkinlainen sijaistoiminta, jonka puuttuminen aiheuttaa heti hankaluuksia. Ikävää joka tapauksessa, sillä levollekin täytyy antaa aikaa, eikä lepo saa aina tarkoittaa pikaruokaa ja olutta.

Karikot on siis tämän päivän osalta väistetty, mutta vielä on näköjään elämänhallinnassa tekemistä! Eihän kaiken tosin kuulukaan olla ihan yksinkertaista, joten eiköhän jatketa hyvillä mielin harjoituksia. :)

3 kommenttia:

  1. ahmimiseen jää aivan liian helpost koukkuun, jos sen on joskus aloittanut, niin siitä eroon pääseminen on todella hankalaa.. :F Ja tiedän siis omakohtaisesti mistä puhun. onnneksi omat ahmimiset ovat jääneet nyt todella vähälle, ehkä kerran parissa kuukaudessa.

    Kauppareissut ovat usein haastavia, mulla on auttanut se, että otan tietyn,melko pienen summan mukaan kauppaan, esim. 20e, ja sillä on ostettava kaikki mitä aikoo ostaa, yleensä ei siis jää rahaa enää karkkeihin tai muuhun turhaan :D

    VastaaPoista
  2. Minulla ei itse asiassa kauppareissut ole niin hankalia (ja karkkia en oikeastaan syö), mutta roskaruoka vetää välillä puoleensa! :) Mutta mielitekonsa kullakin, toisina päivinä täytyy vain tsempata enemmän kuin toisina!

    VastaaPoista
  3. Laiskuri
    Jep,ja sitten kun ajattelee niitä kiloja jotka on jo karistettu, että haluaisiko niitä takaisin.. niin yleensä se karkin/jäätelön/roskaruoan/jne mieliteko alkaa pienentyä..

    VastaaPoista