tiistai 25. lokakuuta 2011

Juoksua vai lepoa?

Tämä päivä on mennyt Laiskurilla lähinnä töiden merkeissä, mutta lenkillekin on ehditty! Olin jo haaveillut kiertäväni Paloheinän lenkin kahdesti (yht. 14,4 km), mutta päivän kunto ei kerta kaikkiaan sallinut sitä. Reidet olivat jo toista päivää putkeen aivan voimattomat, ja varsinkin takareidet tuntuivat kireiltä. Voi olla, että huominen kuntonyrkkeily olisi taas viisasta jättää väliin, mutta katsotaan nyt. Joka tapauksessa juoksu oli kaikesta huolimatta tänään paljon mukavampaa kuin eilen, ja keskisykekin pysyi sopivan matalana (148 bpm, keskivauhti 7:22/km).

Laiskurin tuntema yleinen velttous ja voimattomuus johtuu varmaan suurelta osin viikonlopun riennoista ja keikahtaneesta unirytmistä, mutta osansa voi olla myös pienellä ylirasituksella. Vaikka Polarin ohjelmisto väittää harjoituskuormituksen olevan vihreän puolella, on kymmenen vuorokauden ajanjaksoon mahtunut seitsemän lenkkiä, joiden yhteispituus on yli 50 kilometriä. Kun tähtäin on noin sadassa kilometrissä per kuukausi, niin on aika helppo nähdä, että Laiskuri on innostunut hieman liikaa. Mutta perskules, kun juoksemisesta on niin helppo innostua! :) Kaiken lisäksi takaraivossa kolkuttaa koko ajan tieto siitä, että tympeät loskasäät saattavat iskeä milloin hyvänsä, eikä tällaisia idyllisen kauniita syyspäiviä millään viitsisi jättää hyödyntämättä. Ehtiihän sitä tammikuussakin levätä, eikö vain? :)

Tänä iltana Laiskuri aikoo rentoutua kitaransoiton parissa. Pomo sai viime viikonloppuna tietää Laiskurin musiikkitaustasta ja uhkasi, että yksikön pikkujouluissa pitäisi jotain rämpyttää. Gulps! Tämä tietää ankaraa harjoittelua, sillä sormet eivät juokse kaulaa pitkin ihan yhtä näppärästi kuin kymmenen vuotta sitten! Nähtävästi Laiskurin elämä on ollut yhtä alamäkeä: kaikki tuntuu rapistuneen kymmenessä vuodessa, oli kyse sitten fyysisestä kunnosta tai soittotaidosta! No, sovitaan, että Laiskuri on edes vähän viisaampi kuin nuorempana, niin ei jää liian paha mieli. Vaikka totta puhuen fleece-takki vietti myös viime yönsä autossa ja oli tänään taas valmiiksi märkä ennen lenkkiä..! Eli se siitä viisaudesta. :)

2 kommenttia:

  1. Juoksuun on helppo jäädä koukkuun. Ja vaikka sitä nyt ajattelee, että keli saattaa tehdä tenän lenkeille, niin ei se niin helposti vaan tapahdukaan. Ennen kuin huomaatkaan olet ostanut vettähylkivän tuulenkestävän juoksutakin, joka saa vesisateessakin juoksemisen tuntumaan taivaallisen mukavalta! Sen takia kannattaa vaan malttaa ottaa rauhallisesti aina silloin, kun siltä tuntuu. Nimim. polvivammainen juoksija, joka alkaa pikkuhiljaa taas päästä juonesta kiinni :)

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa ostinkin taannoin tuollaisen vettähylkivän takin - pikkuriikkinen ongelma kuitenkin on, että se hylkii vettä myös toiseen suuntaan, mikä ei ole kauhean kiva juttu. :) Toivottavasti oma polvivammasi paranisi pian ja pääsisit taas nauttimaan juoksun huumasta!

    VastaaPoista