tiistai 11. lokakuuta 2011

Paristojen lataamista

O-ou, viikko on jo hyvässä vauhdissa, eikä Laiskuri ole lauantain jälkeen päivittänyt kuulumisia! Tämä johtuu osittain siitä, että eilen oli syystä tai toisesta vähän huono olo, eikä mistään oikein tahtonut tulla mitään. Työt jäivät pöydälle odottamaan ja juoksemaan ei ollut mitään asiaa. Tiedä sitten oliko kyseessä jonkinlainen pöpö, mutta tänään on olo onneksi jo parempi! Toivottavasti vointi myös säilyy hyvänä, koska polte päästä juoksemaan on kova. :)

Sunnuntaina pääsin kuitenkin onneksi liikkumaan. Niin kuin jo aikaisemmin kerroin, eräs ystäväni oli kutsunut minut ja toisen yhteisen ystävämme luokseen Ikaalisiin, joten tie vei heti aamutuimaan sinne. Matkalla totesimme jo, että luonto näyttää parhaita puoliaan - ilmeisesti pieni yöpakkanen oli tehnyt väriloistosta entistäkin näyttävämmän! Ikaalisissa pelasimme sitten paikallisella kentällä kierroksen golfia. Kenttä on alun perin ollut yhdeksänreikäinen kokonaisuus, mutta nyt sinne oli rakennettu viisi uutta väylää. Neljä väylää oli sitten kierrettävä kahteen kertaan, jotta 18 reikää saatiin täyteen.

Ikaalisten kenttä on golfarin näkökulmasta miellyttävä: tarpeeksi vaihteleva ja haastavakin. Sunnuntaina sateet olivat kuitenkin tehneet väylistä aika upottavat, mutta mitäpä tuosta. Peli sujui vaihtelevasti: rautalyönnit olivat keskimäärin loistavia, avaukset kauheita. Sellaista tasaista par-tuplabogey-par-triplabogey-tahtia siis. :) Puhuimme kierroksen jälkeen taas golfin herättämistä mielikuvista. Ystäväni kertoi, että Tuusulan kentän laajentamista oli joku paikallinen marjamies vastustanut paikallislehdessä sillä perusteella, että se on raharikkaiden elitistinen laji. Joku lajin harrastaja oli sitten laskenut uisteluharrastukseen vuodessa menevät rahat ja todennut, että ihan yhtä paljon fyrkkaa saa siihen uppoamaan. Jostain syystä uistelua ei kuitenkaan pidetä elitistisenä - miksiköhän?

En kierroksen aikana saanut yrityksistä huolimatta sykemittaria toimimaan lainkaan. Valitin jo kuukausi sitten sen temppuilusta, mutta koska mittari syystä tai toisesta heräsi uudestaan henkiin, en tehnyt asialle mitään. No, nyt ruutuun tuli ihan selvästi pariston loppumista indikoiva kuvake, joten ei tarvinnut enää sen kummemmin miettiä, mistä oli kyse. Kuukausi sitten olin käynyt kultasepänliikkeessä kysymässä pariston vaihtamiseen menevää aikaa, ja tuolloin asia luvattiin hoitaa kahdessa viikossa. Nyt onnistuin kuitenkin bongaamaan netistä keskustan Stockmannilla olevan paristopalvelun (löytyy -1-kerroksesta, elektroniikkaosaston vierestä). Kävelin huonovointisuudesta huolimatta Stockalle, jossa paristo vaihdettiin viidessä minuutissa! Palvelu mainosti olevansa Polarin ja Suunnon valtuuttama huolto, joten jos ei halua odottaa paria viikkoa, kannattaa suunnistaa Stockan kellarikerrokseen. Hintakaan ei päätä huimannut - 15 euroa paristosta ja työstä! Litiumparistot eivät kaupassakaan ihan ilmaisia ole, joten Laiskuri kaivoi lompakkonsa esiin ilman minkäänlaisia vastamutinoita.

Stockmannin paristopalvelun pojat lisäsivät
sykemittariin uutta puhtia Laiskurin odotellessa.

Nyt ei valitettavasti ole enää tekosyitä jäljellä töiden välttämiseksi, joten Laiskurin on otettava lusikka kauniiseen käteen ja yritettävä illalla päästä taas nauttimaan juoksun tuomasta euforiasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti