keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kyykytyksestä seuraa vamma!

No niin, viime päivitystä leimannut huonovointisuus on taakse jäänyttä elämää, ja taas on takana kaksi liikuntarikasta päivää! Eilen tosin meinasi jäädä kaipaamani iltalenkki väliin. Ystäväni oli nimittäin juuri monen huonosti nukutun yön jälkeen lähettänyt väikkärinsä painoon ja aneli töiden jälkeen seuraksi oluelle. Eihän ystävää voi pulaan jättää, joten Laiskuri siirsi luunsa pitkin hampain lähikapakkaan. Ystävä rakas oli onneksi niin väsynyt, että tajusi lähteä pian nukkumaan ja päästi Laiskurin lenkille! :)

Paloheinässä huomasin kuitenkin, että olin iloinnut liian aikaisin sykemittarin uudesta paristosta: laite ei nimittäin vieläkään toiminut. Tajusin, että vika lienee yhtä paljon laitteessa kuin Laiskurissakin - en ollut nimittäin ymmärtänyt, että ehkäpä rannetietokoneen lisäksi myös sykemittarin lähettimen paristo kannattaisi vaihtaa! Tänään sitten menin uudestaan Stockan paristopalveluun, jossa hinnoittelu oli eilistäkin paremmin kohdallaan: 5 euroa paristosta ja sen vaihdosta! Laiskuri hyväksyy tällaisen toiminnan (ja mittarikin heräsi henkiin).

Lenkki sinänsä oli yhtä nautintoa! Hölkkäsin rauhallista vauhtia Paloheinän 7,2 km reitin (50:14, 6:59/km), ja jalat tuntuivat koko ajan aivan loistavilta! On niin hieno fiilis, kun reisistä ei tunnu loppuvan voima silloinkaan, kun ylämäki jyrkkenee jyrkkenemistään! Uusi takkini ei sen sijaan saanut ihan varauksetonta hyväksyntääni: kangas voisi hengittää paremmin. Toisaalta ongelman huomasi vasta lenkin jälkeen, jolloin kyllä tuntui siltä, että "sisällä sataa", eikä lenkin jälkeinen rauhallinen kävely tuntunut kovinkaan kutsuvalta.

Tänään oli sitten taas pienen tauon jälkeen kuntonyrkkeilyn (ja kuntopiirin) vuoro. Pariharjoittelussa keskityttiin taas yläkoukkuihin ja niiden väistöön ns. U-väistöliikkeen avulla. U-väistössä ikään kuin kyykistytään kaverin yläkoukun alitse, ja liike kuormittaa reisiä todella rankasti. Pariharjoittelun loppupuolella tunsinkin pienen vihlaisun vasemman jalan takareidessä. Tajusin onneksi heti muuttaa oma-aloitteisesti treeniä niin, että pystyin jatkamaan harjoitukset loppuun asti. Kuntopiirinkin pystyin tekemään muuten normaalisti, mutta jätin kyykkyhypyt varmuuden vuoksi väliin. Nyt on sitten taas reippailun jälkeen aivan mahtava fiilis! Laiskuri voi hyvillä mielin syödä iltapalaa ja käydä nukkumaan, sillä jälleen on yksi päivä uutta, parempaa elämää takana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti