Monipuolinen lauantaipäivä on Laiskurilla nyt puolessa välissä! Aamu meni vielä töiden parissa, mutta puolilta päivin sain laitettua koneen kiinni, ja kas: alkoikin olla jo melkoinen polte päästä lenkkipolulle! Joten ei muuta kuin mars autolle ja kohti Pirkkolaa!
Olin oikeastaan jo eilen päättänyt, että tänään voisi juosta pitkästä aikaa 13,8 km lenkin, mikä vastaa minulle pituudeltaan jo pitkää lenkkiä (oikeat juoksijat puhuvat kekseliäästi "pitkiksestä" - voi näitä veijareita!). Sää oli alusta loppuun saakka aivan loistava, ja ainoa pieni miinus oli se, että nyt oli pakko juosta pitkissä hihoissa (tähän asti olen pystynyt hölkkäämään oikein hyvin pelkässä T-paidassa). Juoksu tuntui hyvin kevyeltä aina kuuteen kilometriin saakka, jolloin tapahtui jo tutuksi tullut ilmiö: pari neitokaista oli juossut Laiskurin melkein kiinni, mutta eivät kuitenkaan sitten menneet ohitse. Näin sivuhuomautuksena täytyy todeta, että ilmeisesti korkeampi voima on kuullut Laiskurin rukoukset perässä juoksevista neidoista - toiveen toteutuspuolessa on vielä kyllä paljon korjaamisen varaa..!
Joka tapauksessa luulen, että tuossa tilanteessa sitä vain alitajuisesti kiristää tahtia niin, että lopulta menee samaa vauhtia takaa tulevien kanssa. Tämä ei tänään ollut kovinkaan hyvä juttu, sillä vauhdin kiristämisen seurauksena syke nousi 170:n hujakoille (josta se ei enää tahtonut palautua alas), ja matkaa oli vielä paljon jäljellä. Viimeiset pari kilometriä mentiinkin sitten aika väsyneinä, mutta maaliin päästiin! Lopputulema oli tänään 1:36:45 (7:01/km), keskisyke 162 ja maksimisyke 178!
Tuolla vauhdilla pääsisi puolimaratonin jo alle kahden ja puolen tunnin - eri asia sitten, jaksaisiko samaa vauhtia ylläpitää vielä 7,3 kilometriä! Tänään ei varmaankaan olisi jaksanut, sillä vauhdinjako oli todellakin arseesta. Silti tämänkin lenkin perusteella voi optimistisesti laskea, että jos kaikki menee hyvin (eli ei tule loukkaantumisia ja paino putoaa tasaisesti), niin kyllä ensi vuonna pitäisi puolimaratonin mennä reilusti alle kahden ja puolen tunnin. Kuinka reilusti - se jää sitten nähtäväksi! :)
Tärkeintähän tässä on, että juokseminen on hauskaa ja palkitsevaa. Aikatavoitteet ovat mukava mauste harjoitteluun, mutta pääasiaa niistä ei ainakaan Laiskurin harrastuksessa tule!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti