tiistai 8. toukokuuta 2012

Taukoa vai ei?

Eilen oli hyvän liikuntaviikon jälkeen jalat hieman jumissa, ja oikeastaan jokainen lihas huusi taukoa. Ja mitä tästä seurasi? Laiskuri lähti tietenkin tutulle 7,3 km kävelylenkilleen... ;)

Jo lenkin aikana tuli sellainen fiilis, että olisi ollut parempi levätä. Mihinkään ei jomottanut sen kummemmin, mutta olo oli haluton ja tylsistynyt. Koko viime syksy meni todella hienosti kroppaa kuunnellessa, niin että tärkeät välipäivät tuli pidettyä aina silloin, kun oli syytä. Nyt pääsi kuitenkin käymään niin, että into vei voiton järjestä, ja lepo jäi väliin.

Tänään päätinkin pitää sitten kunnon lepo- ja tankkauspäivän. Olen muidenkin kokemuksista lukenut, että kurinalaisessa elämässä on se vaara, että kroppa menee ikään kuin säästöliekille, jolloin paino pysyy itsepintaisesti samana, vaikka periaatteessa energiaa pitäisi kulua enemmän kuin mitä syö. Niinpä Laiskurilla on tänään Suomi-Sveitsi-pelin kunniaksi lepo- ja tankkauspäivä - huomenna sitten jatketaan liikunnan parissa.

Liiallinen liikuntainto liittyy varmasti muutenkin Laiskurin ongelmaan: ylipainoa on päässyt syntymään siitäkin syystä, että kropan tarpeita ei ole osannut kuunnella tarpeeksi tarkkaan. Jos sitä ihan oikeasti osaisi syödä ja juoda juuri sen määrän kuin on hyvästä, ei painon pitäisi koskaan nousta. Sama päteekin sitten käänteisesti: jos liikkuu liikaa ja syö liian vähän (tai tässä tapauksessa "liian terveellisesti"), ei lopputulos ole silloinkaan hyvä. Ehkä yksi lepo/tankkauspäivä viikossa olisi hyvä pitää, niin että kroppa ei täysin nälkiinny, muttei myöskään ala kerryttää lisäkiloja. Lääkärin paperit auttaisivat kovasti tässä pohdinnassa... :)

Onko lukijoilla samanlaisia kokemuksia? Pitääkö rutiineja rikkoa, jotta kunto kohoaisi paremmin? Meneekö kroppa säästöliekille, jos vain elää terveellisesti?

10 kommenttia:

  1. Mun mielestäni lepo on joskus parasta mitä voi kropallensa tarjota. Minulla on myös tänään Suomi-Sveitsi- sekä lepoilta. Vain puolen tunnin käveleskelyä tyttären kanssa kauppaan ja takaisin. Ei rehkintää. Valvoin monta tuntia viime yönä, ja olo tänään ollut sellainen että tauko tuntui parhaalta. Olen tyytyväinen siihen että hiukan kävin ulkona, mutta jotenkin vaan tuntui että tänään ei tunnu oikealta alkaa rehkiä. Eli mä olisin sitä mieltä että kehon kuuntelu on arvokkaimpia oppeja mitä tällaisesta elämäntapahommelista voi oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta - jännä muuten, että itsekin nukuin viime yön paljon sikeämmin (ja pidempään), kun olin levännyt koko päivän ja syönyt (liiankin) hyvin. Joskus sitä vain haluaa ylittää itsensä, mutta pieleenhän se useimmiten menee. ;)

      Poista
    2. Mulle kävi niin että nukahdin kesken Suomi-Sveitsin, siis sammuin kuin saunalyhty vaikka nuoriso-osasto hurrasi Suomelle täysiä vieressä. Heräsin aamulla niiltä sijoiltani vaatteet päällä, ja olin nukkunut ainakin 10 tuntia putkeen... Ei jäänyt epäselväksi mitä kroppa kaipasi. Keep it simple: kun väsyttää, lepää; kun nukuttaa, nuku; kun nälättää, syö... kun liikututtaa, liiku!

      Poista
    3. Ongelma tulee vain siinä, kun mieli haluaisi liikkua, mutta kroppa ei. :) Tosin kyllähän sitä mieli tekisi välillä vaikka mitä epäterveellistä, ja silloinkin pitäisi osata toimia kropan ehdoilla.

      Poista
  2. Käypä vilkaisemasssa mun tämänpäiväinen blogikirjoitus.. juuri tuosta aiheesta kirjoitin :)
    Joskus tosiaan lepo on parasta mitä on, ei se juoksukunto katoa, vaikka lepäisi 4-5 päivää putkeen.. (vaikka kieltämättä, se itseäkin pelottaa..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Varsinkin, kun olen taas vasta totuttamassa jalkoja rasitukseen, eli juoksukunto ei sinänsä ole uhattuna. Sen sijaan sitä kovin mielellään näkisi suuria lukemia sykemittarin kalorikulutuksessa joka päivä! ;)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen blogi, otetaan seurantaan. Itse aloitin 1½ vuotta sitten tyhjästä ilman minkäänlaista liikuntataustaa ja pienellä taistelulla meni noin 9 kuukauden harjoittelun jälkeen puolimaraton läpi tyydyttävästi.

    Olet kävellyt viime aikoina ilmeisesti aika paljon pitkiä lenkkejä, kannattaisiko niiden kanssa vuorotella lyhyitä ja hitaita hölkkälenkkejä? Itse kärsin alkuvuodesta paljon erilaisista ongelmista jalkojen ja flunssien kanssa ja juoksukalenterit täyttyi mm. 1 ja 2 kilometrin hitaista hölkkälenkeistä. Tuntui toisaalta pöljältä kun tiesi että kunto riittää paljon pidempiin siivuihin mutta omaa kroppaa ajatellen ne oli tärkeää pohjatyötä. Reippaat kävelylenkit jotka nostavat sykettä tekee hyvää kunnolle mutta eivät kyllä hirveästi minusta totuta jalkoja siihen iskutukseen jonka juokseminen kintuille antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukemaan, Mika! Suunnitelmissa on tosiaan ottaa hölkkälenkit ohjelmaan mahdollisimman pian, nyt tosin tuli flunssa häiritsemään... Saa nähdä, kuinka pitkiä lenkkejä jalat kestävät - viime syksynä pääsin aika kivasti juoksemaan 5-10 km lenkkejä lyhyelläkin valmistautumisella, mutta katsotaan, miten tänä vuonna käy! :)

      Poista
  4. Minulle kävely oli oikeastaan pahempaa kuin juoksu, kun oikein penikat vihoittelivat. Niinpä ajattelen, että Mikan neuvo pienistä hölkkälenkeistä voisi olla oikein hyvä juttu sinulle. Kokeile ihmeessä ja jätä vähemmälle oikein pitkät ja reipastahtiset kävelyt. Tai en tiedä :)

    Kintuillesi tervehtymistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on joskus penikat oireilleet, kun olen kävellyt liian reipasta vauhtia (esimerkiksi kiiruhtanut bussille/junalle tms.) Kyllä tässä kohta taas pääsee hölkkääkin kokeilemaan, sillä vaikka kävelykin on hyvästä, on juokseminen paljon kivempaa. ;)

      Poista