Golfia ja juoksemista

Muutama päivä on taas vierähtänyt, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Työrintamalta kuuluu hyvää: sain artikkelin läpi yhteen oman alani parhaimmista tieteellisistä lehdistä, ja täytyy sanoa, että olen siitä todella tyytyväinen! Juttua täytyy vielä fiilata ja höylätä arvioitsijoiden kommenttien mukaan, mutta julkaisulupa on varma, jes! Toinen iloinen asia tapahtui perjantain golfkierroksella. Hyvä ystäväni teki jokaisen golffarin unelman ja löi pallon yhdellä lyönnillä reikään lyhyellä par-3-väylällä! Oli aika epätodellista nähdä pallon valuvan hitaasti kuppiin... Kaverini otti tilanteen maltillisesti, mitä nyt hieman hyppelehti ja teki kuperkeikkoja... ;) Onnittelut vielä hänelle, hieno suoritus!

Myös eilen oli ohjelmassa golfkierros, joten tänään päätin pyhittää päivän juoksulle. Lähdin Paloheinään aamun sateiden jälkeen, ja perillä sää olikin mitä parhain: pilvistä, kevyttä tuulta ja 18 astetta lämmintä. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kestäisikö koipi 9 km lenkin. Jalat tuntuivat tosi rasittuneilta heti lenkin alusta lähtien, mutta rauhallinen alkuvauhti tuntui saavan niihin eloa. Oikea koipi alkoi totutusti puutua n. 3 km kohdalla, mutta vaivaa ei onneksi taaskaan kestänyt kuin puolisentoista kilometriä. Kuuden kilometrin kohdalla tuntui, että syke ei ylämäissäkään nouse kauhean korkealle, ja kun voimiakin tuntui riittävän, menin loppumatkan reippaasti vauhdikkaammin. Lopulta 9 km taittui aikaan 01:02:39 (6:58/km), mikä todella lempeän alkuvauhdin ja yleisen jumituksen huomioon ottaen on oikein tyydyttävä tulos. Ennen kaikkea juoksu tuntui hyvältä, mikä on ehkä se kaikkein tärkein juttu!

Huomiseksi on luvattu taas sadesäätä, mikä saattaa merkitä taukopäivää. Tämä ei ehkä sinänsä olisi lainkaan haitaksi, sillä fyysisen levon lisäksi pitäisi ehtiä tekemään töitä oikein urakalla. Mutta katsotaan, katsotaan!