maanantai 9. tammikuuta 2012

Vauhtia ja kestävyyttä

Eilen tuli pidettyä tarpeellinen lepopäivä juoksupoluilta, mutta tänään Laiskurin kunto-ohjelmassa oli vuorossa 12 km lenkki kohtalaisella vauhdilla. Perustelut tälle yhdistelmälle löytyvät vuoden 2012 tavoitteista: meninhän asettamaan itselleni sellaisenkin tavoitteen, että puolimaraton pitäisi jossain vaiheessa mennä aikaan 2:20:00. Tämä vastaa tasaista 6:40 kilometrivauhtia, mikä tietenkin tällä hetkellä on vielä utopiaa. Päätin kuitenkin katsoa, pääsisinkö nyt reilun kympin matkan alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia. Siitä olisi sitten hyvä lähteä rakentamaan vauhtikestävyyttä kesää ja syksyä ajatellen.

Vaikka jalat eivät tuntuneetkaan yhtä vahvoilta kuin toissapäivänä, oli juokseminen tänäänkin todella kivan tuntuista! Sykemittaria katsoin vain sen verran, että pysyin aikatavoitteessani, ja samalla varoin uuvuttamasta itseäni liian korkeilla sykkeillä. Kaikki meni onneksi loppuun saakka mukavasti: aikaa 12 km lenkkiin kului 1:21:41, mikä antaa keskinopeudeksi 6:48/km. Kirkkaasti alle tavoitteen siis! Tietenkin voi miettiä, olisinko jaksanut ylläpitää tuota vauhtia puolimaratonin verran. Vastaus on aika selkeä ei. Ehkä muutama kilometri olisi vielä mennyt, mutta sitten olisi pitänyt höllätä. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa - kiva oli myös tauon jälkeen juosta vähän pidempi lenkki!

Jännä juttu muuten, että vuosi on vasta vaihtunut, mutta mielessä siintää jo kesä! Tietenkin nyt talvikuukausina tehdään tärkeää pohjatyötä kesän suorituksia varten, joten eihän tuo sinänsä haittaa. Suunnistusta harrastava Säätäjä-ässä oli taannoin kommentoinut jotain tekstiäni ja suositellut suunnistamista juoksun rinnalle. Erehdyin sitten menemään Youtuben puolelle, jossa syötin hakukenttään "iltarastit". Suunnistus oli koulussa yksi Laiskurin inhokkilajeja, mutta nuo otokset näyttivät kyllä todella hauskalta! Muistan armeija-ajoilta, että samassa komppaniassa olleet suunnistajat olivat aivan eri kuntotasolla kuin me muut - en näkemäni perusteella ihmettele kyllä yhtään. Täytyy siis vakavasti harkita iltarasteille menemistä jossain vaiheessa...

Nyt on leppoisan illan ja levon aika, joten palataan taas tuonnempana! :)

2 kommenttia:

  1. Minä voin suositella lämpimästi suunnistusta. Metsässä loikkiminen antaa vähän erilaisia virikkeitä juoksulihaksille ja onhan se rastien löytäminen hauskaa :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, kyllä varmasti menen ainakin kokeilemaan! :) Juuri tuo harjoittelun (ja lihasten kuormituksen) monipuolistaminen tuossa houkuttelee, ja eihän sitä ilman rasteja kovin helposti tule pöpelikköön hypättyä. :)

    VastaaPoista