tiistai 1. marraskuuta 2011

Takaisin juoksupoluille

Näin on siirrytty jo talviaikaan, mutta juoksun huuma ei lopu! Reidet tuntuvat oikeastaan ensimmäistä kertaa viikkoon suhteellisen hyviltä, ja vaikka eilen rahoitushakemuksen deadline ja ystävän suorittama tutkinto veivät Laiskurin poikkeuksellisen maanantai-juhlinnan pariin, voisi tänään harkita rauhallista iltalenkkiä!

Tuossa reisijumia parannellessani mietin, että pitäisi varmaan osata suhtautua tähän harrastukseen vähän järjestelmällisemmin ja varmistaa ihan oikeasti etukäteen, että lepopäiviä on tarpeeksi tauottamassa juoksua. Tällainen suunnitelmallisuus nyt vain sattuu sotimaan spontaania ja helposti innostuvaa luonnettani vastaan - jos pidän jostain kovasti, on minun hyvin vaikea jarrutella. Mutta kasvamisen paikastahan tässä elämänmuutoksessa on muutenkin kyse. On löydettävä sopiva tapa elää ihmisiksi, niin että ei seuraa pelkästään vaistojaan ja viettejään. Itsehillintä ei todellakaan ole huono elämäntaito.

Törmäsin tuossa viikonloppuna sivustoon, jossa pystyy laskemaan arviot itselle sopivasta harjoitteluvauhdista (www.mcmillanrunning.com). Aluksi pitää syöttää oma ennätys viidellä kilometrillä, kympillä, puolimaratonilla tai maratonilla. Tämän jälkeen sivusto laskee, mitä vauhtia olisi hyvä pitää yllä harjoituslenkeillä, minkä lisäksi se antaa arvion ajoistasi muilla matkoilla. Minulle ohjelma arvioi viiden kilometrin ajan perusteella puolimaratonin tulokseksi 2:16, mikä tuntuu kyllä todella, todella optimistiselta! Sen sijaan harjoituslenkkien vauhdit vaikuttavat osuvan aika lailla nappiin:

  • Palauttava hölkkä: 7:46 - 8:04 (peruskunto)
  • Pitkät lenkit: 7:08 - 7:46 (peruskunto)
  • Kevyet lenkit: 7:08 - 7:27 (peruskunto)
  • Steady state (ilmeisesti n. 75 - 80% max.sykkeestä): 6:29 - 6:40 (kestävyysharjoittelu)
  • Tempo (80 - 85% max.): 6:13 - 6:29
Kaikista jännintä noissa vauhdeissa on se, että välillä 6:40 - 7:08 ei suositella harjoiteltavan lainkaan! No, eihän siinä mitään, mutta kun tarkastelen juoksupäiväkirjaani, niin itse asiassa olen hyvin harvoin juossut tuota vauhtia: on tuntunut jotenkin luonnollisemmalta mennä joko lujempaa tai (yleensä) hiljempaa. Mutta arvioitahan tällaiset lukemat ovat, ja sellaisina niihin pitää myös suhtautua.

Nyt työt pakottavat Laiskurin taas klikkaamaan blogin kiinni, mutta pitäkäähän peukkuja, että Laiskurin koivet kestävät illan lenkin! :)

2 kommenttia:

  1. Itselläni on vähän sama vika.. kun jostain innostuu, ei meinaa muistaa pitää tarpeeksi lepopäiviä.;D
    Vaan onneksi,jalat yleensä kertovat,kun on aika pitää taukoa, päivä.Tai joskusn jopa kaksi peräkkäin. sen jälkeen yleensä sujuukin paljon paremmin se juoksu ;)

    VastaaPoista
  2. Juu, jalkoja pitäisi oppia kuuntelemaan! :) Taukopäivähän tekee aina hyvää, mutta sen pitäminen on vain niin himskatin vaikeaa...

    VastaaPoista