keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hyvä päivä

Tämä päivä on mennyt niin hyvin, että melkein pitää pelätä, että jotain kamalaa tapahtuu..! :) Aloitetaan työpäivästä, joka oli rauhallinen ja tuottelias. Sain kirjoitettua yhtä väitöskirjaani tulevaa artikkelia pari sivua eteenpäin, ja nyt tuntuu oikeasti siltä, että siitä tulee hyvä. Töiden jälkeen menin sitten käymään vanhempieni luona. Isäni ei saanut tietokoneensa virustorjuntaa jostain syystä toimimaan, ja vaikka en juuri mitään tietokoneista ymmärrä, sain asian hoidettua tuurin ja taidon ihmeellisellä yhdistelmällä puolessa minuutissa!

Laiskuri ei vielä toistaiseksi ole veloittanut ATK-tukipalveluistaan.

Tämän jälkeen juttelin sitten äitini kanssa. Hänellä on viime vuosina ollut valitettavan voimakas taipumus reagoida stressiin psykosomaattisilla oireilla, ja tällä hetkellä hänellä on erinäisistä syistä johtuen taas kaikenlaisia vaivoja. Olemme parina viime vuotena matkustaneet kolmistaan (isä, äiti ja minä) joulun jälkeen etelän aurinkoon, ja nytkin olimme varanneet matkan tammikuun alkuun. Pohdin asiaa hetken ja ehdotin sitten, että voisimme ehkä kuitenkin perua matkan ja katsoa, miltä tilanne näyttää myöhemmin talvella/keväällä. Ajattelin, että matka - jonka pitäisi olla mukava asia - aiheuttaa sekin ylimääräistä stressiä äidilleni ja täten haittaa toipumista. Päätimmekin sitten asiasta keskusteltuamme perua matkan, minkä seurauksena näytti siltä, että raskas kivi olisi pudonnut äitini sydämeltä. Eivät ne oireet varmastikaan tuohon lopu, mutta silti tuli hyvä mieli siitä, että äidin stressitaso laski edes vähän. Matkalle olisi tosi mukava päästä, mutta ehtiihän sitä sitten myöhemminkin hakea rautaisannoksen D-vitamiinia.

Tämän ATK-avun/psykologin sijaistuksen jälkeen suunnistin sitten pitkästä aikaa Petikon maastoihin. En ollut aikoihin juossut Petikon mäkistä 4,7 km lenkkiä, ja koska viime lenkit ovat kulkeneet rauhallista vauhtia, ajattelin tänään kokeilla vähän vauhdikkaampaa menoa. On muutenkin kiva saada syksyn päätteeksi jokin vertailukohta kevättä ajatellen, ja viimeksi juoksemani kovavauhtinen Petikon kierros oli niinkin kaukaa kuin 22. syyskuuta.

Oli mukava huomata, että vauhtikestävyys on parantunut syksyn aikana selvästi! Alkumatkan muutama pitkä ylämäki meni todella kevyesti, ja jos ihan pikkaisen olisi ollut kuntoa enemmän, olisin selvinnyt myös kierroksen puolessa välissä olevasta viimeisestä isosta noususta ilman puuskutusta. Menoa haittasi tänään oikeastaan vain auenneet kengännauhat, joiden solmimiseen tuhraantui sellaiset 15 sekuntia. Loppujen lopuksi ajaksi tuli 29:08 (keskinopeus 6:12/km) keskisykkeen ollessa 176. Aika lähellä maksimeita siis mentiin. Parannusta syyskuun lopun enkkaan tuli 55 sekuntia, joten kehityksen suuntahan näyttää aivan oikealta!

Nyt sitten vähän palauttavaa ruokaa kupuun. Juuri nyt Laiskurin elämä tuntuu todella hyvältä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti