perjantai 16. joulukuuta 2011

Kuiva kausi jatkuu

Otsikko kertoo kaiken juoksuun liittyvän - vieläkään ei ole ollut tilaisuutta palata rakkaille lenkkipoluille! Hyvää tilanteessa on sentään se, että juoksuhalut alkavat jo olla melkoiset, ja kohta kallistutaan jo siihen tilanteeseen, jossa Laiskuri alkaa laiminlyödä töitään juoksemisen kustannuksella, ei toisin päin! :)

Laiskurin juoksutauko on herkistänyt  monia  ihmisiä
kansakunnasta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Tänään saatiin myös päätökseen loppuvuoden raskain kokemus. Lähdin jo aamutuimaan ajamaan kohti Kouvolaa, jossa pidettiin isoäitini siunaustilaisuus. Kaikki meni muuten suhteellisen hyvin, mutta virsien veisaamisesta ei kyllä tullut yhtään mitään. Ihmettelen ihan oikeasti niitä, jotka pystyvät pitämään tunnekuohunsa niin hyvin aisoissa, että saavat laulettua edes vähän! Isänikin näin ehkä ensimmäisen kerran itkevän täysin vuolaasti, mutta siitä olin vain hyvilläni. Ei niitä tunteita pidä padota - parempi vain itkeä silloin kun on sen aika.

Hassua kyllä, juttelin siunaustilaisuuden jälkeen veljeni kanssa juoksuharrastuksesta. Hän on innostunut syksyllä käymään kuntosalilla, jossa juoksee pitkiä pätkiä juoksumatolla. :) Veli sitten totesi, että syksyn aikana on kyllä kunto kasvanut kovastikin, mutta paino pudonnut vain vähän. Tuntuu siltä, että omat kokemukseni ovat aivan samat! Pitääkin alkaa pohtia elämäntapoja entistäkin tarkemmin ja yrittää tunnistaa ne asiat, jotka estävät painon putoamista. Nyt loppusyksyltähän ei syitä tarvitse kaukaa hakea: loputtomilta tuntuvat ystävien karonkat, pikkujoulut ynnä muut ovat pitäneet huolen rasvaprosentin ylläpidosta. Onneksi heti joulun jälkeen on ison käännöstyön deadline, mikä vähentää stressiä roimasti, ja samalla pitäisi myös juhlat olla joksikin aikaa juhlittu. Aika siis tehostaa treeniä! :)

Ai niin, onhan siinä kenties tulossa lyhyt Nykin matka. Krääk! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti