Rajansa tauollakin!

Nimittäin juoksutauolla! Vaikka töitä olisi tänäänkin riittänyt vaikka kuinka, Laiskurin hermo petti vihdoin viiden hujakoilla ja auton keula kääntyi kohti Paloheinää. Edellisestä lenkistä oli kulunut jo reilut kaksi viikkoa, ja alkoi jo ihan oikeasti huolestuttaa, miltä paluu urheilun pariin tuntuisi. Ajattelin ennen lenkkiä, että tänään mennään sitten rauhallisesti lönkötellen eteenpäin, jotta kroppa ei tauon jälkeen säikähtäisi liikaa.

Tässä suunnitelmassaan Laiskuri onnistui pysymään arviolta neljä ja puoli minuuttia!

Jalat tuntuivat nimittäin alkumatkasta niin hyviltä ja levänneiltä, että pakkohan siinä oli vauhtia kiristää! Tämän lähes välitön seuraus oli sitten se, että nilkkojen ja polvien välistä osaa jalasta ei käytännössä ollut olemassakaan seuraavaan puoleen tuntiin - ei niitä ainakaan tuntenut! Kaiken kukkuraksi kroppa tosiaan säikähti lujaa vauhtia, ja sykkeet huitelivat jatkuvasti 175:n tienoilla. Reilun kolmen kilometrin kohdalla oli suuri houkutus jättää leikki kesken. Viiden ja puolen kilometrin kohdalla houkutus oli jo lähes vastustamaton! Mutta ei - ylpeänä voin todeta, että koko 7,3 km lenkki tuli juostua, ja radikaalista vauhdin höllentämisestä huolimatta aikaa kului vain 48:33 - yllättävän hyvin, kun muistaa, että lähes koko lenkki oli yhtä helvettiä.

Laiskuri koki lenkkinsä aikana lievää väsymystä.

Mutta positiivista tästä jäi paljonkin käteen. Ensiksikin kahden viikon pikkujoulu- ja työputki on nyt katkaistu! Lisäksi oli kiva huomata, että kaikesta kauheudesta huolimatta itsestä löytyi vielä selkärankaa olla jättämättä lenkkiä kesken. Mitä useammin tällä lailla pystyy voittamaan itsensä, sitä parempaa harjoittelu ja oma kehitys ovat - näin luulisin ainakin.

Pari mainitsemisen arvoista tapaustakin lenkin aikana sattui, lähes peräkkäin vieläpä. Ensiksikin noin puolentoista kilometrin kohdalla joku oli koristellut tien varressa kasvavan kuusen ihan kunnon joulukuuseksi! Olin huomannut tämän joulupuun kyllä jo pari viikkoa sitten, mutten muistanut siitä silloin mainita. Hymyn se tuo joka kerta huulille, kun siitä ohitse taapertaa. :) Pian kuusen jälkeen edestä päin alkoi sitten kuulua ihmeellistä ääntä. Ensin luulin, että joku on jollain moottoriajoneuvolla liikenteessä. Sitten näin pimeydessä hahmon ja en ollut uskoa silmiäni: vetääkö tuo perässään pulkkaa paljaalla hiekkatiellä? Lopulta sitten paljastui, että eräs sauvakävelijä oli sitonut lanteelleen köyden ja raahasi perässään autonrengasta! Kaikenlaisia hulluja - ei Laiskuri vaan tuollaista, eijei! :)