Viime päivityksessäni suhtauduin aika pessimistisesti mahdollisuuksiimme päästä New Yorkin koneeseen, mutta ihme ja kumma, tilaa löytyi! Nyt on siis takana muutama päivä suurkaupungin tunnelmaa, ja olo on päiväunien jälkeen enemmän kuin pöllämystynyt. Onneksi kyseessä oli vain muutaman päivän matka, sillä jet lag on ainakin minulla aivan kauhea, jos uuteen aikavyöhykkeeseen on ehtinyt tottua. Nyt kuitenkin kroppa kertoi koko ajan, että Ameriikan rytmi ei ole se oikea.
Matka oli kyllä todella mukava. New Yorkissa asuva ystäväni on yksi parhaista lukioaikojen ystävistäni, samoin kuin kanssani matkustanut kaverini. Juttua siis riitti hyvässä hengessä, ja ihan tiukkoja asiakeskusteluitakin pääsimme käymään. Muuten tällainen muutaman päivän matka ei ihan kauheasti jätä liikkumatilaa; eläminen rytmittyy lähinnä lounaan ja illallisen ympärille, ja niiden välissä sitten tehdään sitä, mitä ehditään. Itse ehdin käydä kävelemässä Queensin kaupunginosassa sekä tutustua Brooklynin museoon, mikä oli oikein mukavaa, koska aikaisemmat matkat ovat rajoittuneet täysin Manhattanille.
Tämän reissun kohokohta oli varmastikin visiitti jazz-klubille. Iridium-nimisessä klubissa soitti melkoinen superbändi: Mike Stern, Randy Brecker, John Patitucci ja Dave Weckl. Erityisesti basisti Patituccin musikaalisuus teki suuren vaikutuksen, mutta kitaristina oli myös hienoa nähdä Stern livenä. Jos jazz ei musiikkilajina aiheuta suoraa oksennusrefleksiä, voin kyllä lämpimästi suositella tuollaiselle klubikeikalle menemistä! :)
Nyt Laiskuri jää jännittämään, kuinka hyvin yöunet tulevat - vai tulevatko ollenkaan. Huomenna on jonkinlaisen yhteenvedon aika kuluneesta syksystä sekä tulevan kevään suunnittelua. Tämähän on kuitenkin juoksublogi satunnaisista muista tapahtumista huolimatta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti